Lauantai-drinksut, miten olisi? Tein tuossa juurikin sellaisen päätöksen, että kesän ajan lauantai-blogipostaus on omistettu “viikon driksulle”. Saa nyt nähdä, miten kauan meillä (me = Peetu täällä on se johtava drinksu-mestari) ideoita riittää, mutta eikös lauantait ole mukavia just tämän tyylisille postauksille? Ja niinkuin aina, tässä on se kuuluisa omalehmäojassa -tilanne ja haluan siis Peetun kultivoimat drinkkivinkit myös itselleni tänne sähköiseen muistilistaan.
Aloitetaan klassikoilla. Gin & Tonic, tuttavallisesti vain GT, on ehkä maailmanhistorian paras drinkki. Se on toinen niistä asioista elämässä, jotka silloinkin, kun ovat tosi huonoja, ovat oikeastaan erittäin jees. (ja se toinen on tietenkin pizza – vai mitä oikein ajattelitte?)

Gin & Tonicin voi tilata lähestulkoon missä tahansa kuppilassa, jolla vain on A-oikeudet, ja lopputulos on aina vähintäänkin siedettävä. Toisaalta GT on myös tyylillisesti ookoo missä tahansa baarissa tai yökerhossa, milloin vain. GT on drinkkien Chanel 2.55 – ehkä pienen piirun verran konservatiivinen, mutta aina kuitenkin ookoo ja klassisen tyylikäs. Eli, jos olet mestassa, jossa et tiedä, mitä tilaisit, etkä halua tehdä tilaamisesta numeroa, GT on varma vaihtoehto.
On kuitenkin suuri ero GT:llä ja GT:llä. Tässä ohjeet maailmankaikkeuden parhaimpaan Gin & Toniciin.

KLASSINEN GIN & TONIC
ainekset:

• Giniä, mieluiten Bombay Sapphire (4 cl per drinkki)
• Tonicia (Schweppesin Indian Tonic on paras)
• sitruuna
• jäitä

 

Drinkki rakennetaan puolipitkään lasiin. Ensimmäiseksi laitetaan jäät, joita saa olla lasin täydeltä. Jäiden päälle kaadetaan gin. Itse käytän mielelläni viinamittaa, koska kun lasi on jo täynnä jäitä, on tosi vaikea arvioida alkoholin määrää. Oikeat mittasuhteen vaikuttaa paljon lopulliseen makuelämykseen ja siksi suosittelen, että kaikkien aloittelevien koti-baarimikkojen kantsii hankkia 2cl ja 4cl mitat. Tuo meidän on Ikeasta.

Tämä on ehkä monien mielestä too much, mutta itse tykkään tosi paljon, jos GT:ssä on hiukan (max. 1 cl) tuoreena puristettua sitruunan mehua. Lisätään heti alkoholin jälkeen, jolloin myös alkoholin hapettuminen pysähtyy.

Seuraavaksi lasiin kaadetaan tonic. Oikea mittasuhde on 1 desi tonicia per 4 cl giniä. Jos tonicia on enemmän (niinkuin helposti kotiolosuhteissa drinksuja väsätessä on tilanne) tulee makuelämyksestä aikas makea – vaikkei tonic niin hurjan makeaa olekaan.

 
Oikeaoppisesti GT kuuluu koristella ohuella sitruunan siivulla. Ja se tosiaan kuuluu laittaa lasiin, ei mänttijuntisti lasin reunaan.
Mutta tosiaan, vaikka kaiken hifistelyn tekisi väärin, GT on aina mukavan raikas ja klassisen tyylikäs drinkki missä tahansa tilattavaksi!

Meille tuli tänään kesä takaisin – mites teille? Mikä uskomaton vaikutus lämmöllä ja auringonpaisteella onkaan. Töistä kotiin käppäillessäni en voinut olla havaitsematta, että ihmiset ovat todellakin taas muuttaneet ulos. Bryggan on täynnä isompia ja pienempiä grillailevia ja perjantai-piknikkiä viettäviä porukoita, kaduilla reippailee ennätysmäärä lenkkeilijöitä ja terasseilta on mahdoton löytää auringossa kylpevää vapaata pöytää. Kaikkialla tuntuu kuplivan ilo ja odotus. Ihanaa.
Peetun perjantainen iltamenoasu antoi itselleni jotenkin Pin Up -fiilikset, vaikka genren viralliseen tyyliin kai kuuluu aika runsas paljas pinta. Toisin kuin tässä siis. Ehkä mielikuva johtuu vain värimaailmasta, farkkushortseista, kampauksesta ja punaisista huulista. Tosi kiva asu eniveis mielestäni ja sopii kuulemma erinomaisesti siihen klubiin, mihin tytöt on menossa.

Peetu käyttää usein ihan arkisinkin voimakkaita värejä huulissa. Tällä hetkellä suosikkina on parikin eri Maybellinen punaa, jotka tuli hankittua sen jälkeen, kun Peetun kaveri Greta, halusi omat, lainassa olleet, takaisin. Toinen arkisuosikeista on sähäkkä fuksia ja toinen oranssi. Mutta tässä on huulilla Peetun kestosuosikki ja klassinen celebrity-punainen, M.A.C.:in Russian Red.
Tänään on Suomessa vietetty punaisten huulien päivää naisten sydän-, verisuoni- ja hengitystiesairauksien tiedostamisen lisäämiseksi. Tykkään erittäin paljon siitä, että valistusta ja “propagandaa” (positiivisessa mielessä) edistetään mukavilla ja hauskoilla jutuilla. Uskon, että näin on myös paljon helpompi saada viesti perille kuin kuivilla tietoiskuilla ja evvk-refleksin laukaisevilla valistusjutuilla.

Peetun huulipuna tosin liittyy enemmän tyyliin ylipäätään ja erityisesti tähän asuun, mutta asia olisi voinut olla yhtä hyvin toisin päin.
Itse olen täysin vastakohta, sillä käytän äärimmäisen harvoin voimakkaan punaista huulipunaa, mutta tänään halusin olla hengessä mukana suomalaisessa kansanliikkeessä. Kuvatodiste löytyy toistaiseksi vain Instagram-tililtäni @minnapaakkulainen. 🙂

 

• raitapaita, MTWTFSS
• farkkushortsit, 2nd hand (tarkemmin sanottuna kaverin iskän vanhoista farkuista leikatut)
• kengät, minimarket
• kaulakoru, Monki
• sukat, en ole ihan varma, mutta muistaakseni nämäkin on peräisin Peetun kummitädin, Tinnin, Italian tuliaispaketista

Eikös se ollut niin, että viralliset “muoti-senkun-vaihtelee-mutta-tyyli-on-ikuista” -henkiset säännöt on sitä mieltä, että sinistä ja vihreää ei sovi yhdistää samaan asuun? No, ensinnäkin jaksan nostatella niskavillojani ihan joka kerta, kun joku esittää näitä (jokseenkin ahkeraan käytettyjä) ajattoman tyylin aforismeja. Ikuisuus on  mietelausetasolla, ja ehkä muutenkin, aika subjektiivinen käsite, mutta näin muotitieteilijän näkökulmasta toivoisin, että ajatusta voitaisiin tarkentaa esim. siten, että: muoti vaihtelee ja mielikuvat tyylistä myös, mutta vähän hitaammin. Nojoo, ymmärrän hyvin, miksi harva akateemikko päätyy aforismien luojaksi. Eihän tuo nyt kovin raflaavaa ole. Haha!
Suhtaudun siis tyyli-aforismeihin vähintäänkin skeptisesti ja sen lisäksi suhtaudun “yleisesti hyväksyttyihin” tyylisääntöihin aika kevyesti. Jos yhdistelmä miellyttää omaa silmää, se on hyvä – ja se siitä. Esimerkiksi kullan ja hopean yhdistämisen samaan asuun olen ratkaissut siten, että oikean käden keskisormessa, äidin kultaisten kihla- ja vihkisormusten välissä, on aina kapea hopeasormus. Mustaa ja ruskeaa en enää edes osaa ajatella niin, että niitä muka ei sopisi käyttää yhdessä ja tosiaan sininen ja vihreä toimii mielestäni myöskin erinomaisesti samassa asussa.

Yhteinen kokoavaa nimittäjä tämän päivän asulle tuli Vansien keltapilkullisesta painokuosista yhdistettynä SAMSØE SAMSØE:n sifonkipaitaan, jossa myös on keltaisia väriroiskeita. (Ensisijaisesti haluan tässä kuitenkin rehvastella uudella Rebecca Minkoffin laukulla. Eikös se nyt vaan olekin hieno!) 🙂

Huomenna on taas perjantai. Oikeasti siis taas. Aina välillä tuntuu, että viikot koostuvat vain maanantaista ja perjantaista. Sekä viikonloput että viikot menevät ihan älyttömällä vauhdilla. Tiedän kuullostavani mummolta, mutta siis ihan juurihan oli joulu, tai ainakin hiihtoloma. Miten ihmeessä nyt voi olla jo toukokuun puoliväli?
No, saisi se kesä kyllä oikeasti tulla pikkuhiljaa. Täällä on ainakin ollut sellaiset mäntit kelit, että melkein joka päivä on ropauttanut vähän vettä ja lämpöä on ollut maksimissaan reilut kymmenen. Aurinkokin on tosin välillä paistanut, mutta ei tosiaankaan voi väittää, että olisi ollut mitenkään liian lämmin.

 

• paita, SAMSØE SAMSØE
• toppi (alla), Monki
• hame, H&M
• laukku, Rebecca Minkoff
• tennarit, Vans

Peetukin kaivoi viime viikonloppuna esiin kevät-/kesävaatevalikoimansa esiin kellarista. Yksi löydöistä oli hurjan suloinen koralliraitainen hamonen, jonka historia ulottuu pitkälle (no aika pitkälle ainakin…) ennen kuin tätä blogia oli edes olemassa. Hame oli alunperin mekko ja Karkki osti sen, kun oli yläasteen kasin ja ysin välisenä kesälomana Oxfordissa kielikurssilla. En löytänyt blogihistoriasta yhtään kuvaa mekosta Karkin päällä, mutta itse näköjään edustin Peetun rippijuhlissa ko. mekossa.

Karkki ei mekkoa kovin montaa kertaa käyttänyt. Yläosa oli melko kummallisen ja huonosti istuvan oloinen itseasiassa meidän kaikkien mielestä, vaikka varsinkin yläkropasta ollaankin keskenämme varsin erilaisia. Jossain vaiheessa Karkki luovutti kaikki oikeutensa mekkoon ja me Peetun kanssa alettiin suunnitella, että josko tuosta kivan hameen saisi.
Olen ensimmäisenä tunnustamassa, että tuunausprojektini usein jää vain suunnitelman asteelle. Tällä kertaa kävi kuitenkin toisin ja hankalakäyttöisestä ja puolihyljeksitystä mekosta muokkaantui superihana ja todella kovaan käyttöön päätynyt hame. Karkki ei tosin klassisen elegantissa tyylissään ole kokenut hamettakaan kovin omakseen, mutta etenkin Peetu ja jossain määrin myös Minttu on pitänyt huolen, että tällekin alunperin virheostokseksi luokitellulle hankinnalle on kertynyt enemmän kuin kiitettävästi käyttökertoja.

 

• neulepaita, Forever21
• hame (tuunattu), Zara
• polvisukat, tuliainen Italiasta (kiitos Tinni!)
• sandaalit, Carin Wester

Saanko esitellä: laukkuvarastoni uusin tulokas ja garderobini tuorein väripilkku, Rebecca Minkoffin taivaansininen pikkulaukku! Jäljet johtavat tässäkin kohtaa Shopbopin kolmen päivän aleen, jolloin koko nettiputiikin valikoimasta sai 25 % alennuksen. Mistään heräteostoksesta ei tälläkään kertaa ollut kyse. Olin väijynyt laukkukaunokaista jo siitä lähtien, kun kevätmallistot alkoivat ilmestyä saitille.
Shopbopilla on kätevä, mutta aivan liian koukuttava My Hearts -toiminto. Sen avulla voi merkata pikkuisella suloisella sydämellä omat suosikkinsa, jotka sitten kaikki päätyvät omalle sivullensa tarkasteltavaksi. Sähköpostiin kolahtaa ilmoitus, jos jokin My Hearts -listalla oleva tuote on loppumassa varastosta tai tullut aleen. Hengenvaarallista sanoisin…

My Hearts -toiminto auttaa myös esimerkiksi juuri tällaisissa tilanteissa, kun yhtäkkiä tulee vain pari hassua päivää kestävä suhteellisen hyvä ale. Yleensä selailen nettikauppojen valikoimaa lähinnä silloin, kun ei ole muuta tekemistä (tai paremminkin, kun välttelen jonkun vähemmän kivan asian, kuten siivouksen, tekemistä…). Täsmäalessa en todennäköisesti jaksaisi tai ehtisi tehdä mitään perusteellista valikoimatutkimusta, mutta My Hearts -listalta löytyy helposti kaikki vanhat himotuksen kohteet. Sinne voi myös aina palata kuolaamaan, kun kaipaa “ikkunaostos”-fiilistä.

Lyhyen yhteselomme jälkeen en voi muuta sanoa kuin, että en voisi olla tyytyväisempi! Kaiken tämän viimeaikaisen värihulluttelun jälkeen tuo sinänsä aikas kirkas sininen tuntuu suorastaan rauhalliselta. Kooltaan laukku on aavistuksen peruspikkulaukkua suurempi. Varsinaiseksi arkilaukuksi siitä ei ole – sen verran kaikenlaista ehdottoman tärkeää romua pitää aina olla mukana. Pari kertaa olen kuitenkin selvinnyt jopa työpäivästä – ja siihen liittyvästä iltamenosta – pelkästään taivaansinisen Rebecca Minkoffini kanssa. Erinomainen vähän kookkaampi pikkulaukkukoko toisin sanoen!