Joskus kohdalle osuu sellainen vaate, että kun sen on kerran laittanut päällensä, ei enää mitään muuta haluaisi pitääkään. Melkein täytyy laittaa kalenteriin ruksi niille päiville, jolloin se on ollut toimistolla, ettei nyt sentään ihan kovin monena päivänä viikossa ilmestyisi paikalle samoissa vetimissä. Lempparivaate tuntuu aina hyvältä valinnalta. Toisaalta se on turvavaate, mutta toisaalta se päällä olo on sen verran fiksu, ettei ole tarvetta kadota täysin kulisseihin.
Ihan aina ostohetkellä ei voi olla täysin varma, tuleeko vaatteesta lemppari vai ei. Ihastuin H&M x Kenzo -malliston mustaan, postimerkkimäisillä aplikaatioilla koristeltuun neulepaitaan jo valikoimaa netissä selaillessani. Silloin en vielä voinut aavistaa, että hankinnasta tulee niin rakastettu, että mielelläni pistäisin sen päälle vaikka joka päivä!

Asu on tosin eiliseltä.
Yritin saada postauksen valmiiksi jo eilen, mutta armas tietokoneeni päätti lopettaa yhteistyön täysin. Nyt, yön ja päivän levättyään, se päättikin jälleen herätä henkiin. Tosin kovalla metelillä tässä hommia tehdään, ja koneosasto käy niin kuumana, että kädellä ei kärsi koskea.
Sen verran pitkään nyt jo eläkeikäinen työjuhtani on osoittanut uupumisen merkkejä, että kai tässä pitää alkaa harkita uuden koneen hankintaa. Ei kyllä mitään käsitystä, millaisella tietsalla bloggari nykypäivänä pärjää. Mac Book Air himottaisi, mutta mahtaako siinä riittää vääntöä ja kapasiteettia kuvien ja videoiden kanssa touhuamiseen?
Toisaalta konevalikoimastani löytyy myös iPad Air 2, mutta sillä pidempien höpötyksien kirjoitteleminen on kyllä hiukan työlästä, vaikka muuten pätevä kaveri onkin. Eli joku kunnollinen Mac pitäisi saada pikapuoliin hankittua.

Jotta pidetään tämän postauksen aihepiiri kunnolla sillisalaattina, voin antaa vielä hyvän elokuvavinkin!
Kävin tänään illalla katsomassa Moonlight-elokuvan ja olen todella vaikuttunut! Hieno ja koskettava kasvutarina, upeaa kuvausta, uskottavia, monisyisiä henkilöhahmoja ja universaaleja tunteita. Vaikka tarina ei todellakaan ole mikään mukavuuden huipentuma, päällimmäinen fiilis leffan jälkeen on kuitenkin toivo ja luottamus siihen, että kaikesta voi selvitä. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan!

• neulepaita, H&M x Kenzo
• neulemekko, H&M
• kengät, Acne
• laukku, Rebecca Minkoff

Kansainvälinen sinkkujendiskriminointipäivä alkaa taas tältä vuodelta olla pikkuhiljaa lusittuna.
Itse vietin päivää vaaleanpunaista hattaraa, ruusunterälehtivyöryä ja sydämen muotoisia suklaarasioita väistellen. Musta-valko-harmaata asua piristämään lisäsin musta-valkoisen pääkallokuvioisen huivin. Protesti se on pienikin protesti. Haha!
Töiden jälkeen painuin suoraan salille. Päättelin, että nyt siellä varmaan on rauhallista, kun kaikki maailman muut ihmiset on tuijottelemassa toisiansa silmiin ylihintaisten Valentine’s Day -menyiden ylitse. Ihan ypönä ei sentään tarvinnut treenata, mutta tungosta ei tosiaankaan ollut. Jotain positiivista sentään.
Siinä kuntopyörää polkiessani aloin miettiä sinkkuuttani. Minkä ihmeen takia en löydä kivaa poikaystävää? Olenko juuri sellainen median maalailema kaupunkilainen, korkeasti koulutettu, itsenäiseen elämään tottunut, vaativan naisen stereotyyppi, jolle mikään ei kelpaa?
Omasta mielestäni en tietenkään ole mikään vaatimushirviö, mutta koska en tarvitse enää miestä sen paremmin lastentekoon kuin kodinrakentajaksikaan, en halua sitoutua ensimmäiseen vastaantulevaan kaksilahkeiseen vain ollakseni parisuhteessa.
Hyvä ystäväni Tinni päätyi taannoin myöskin sinkuksi ja tuntikausia kestäneiden puhelinkeskustelujen aikana olemme puineet “Täydellisen Miehen” kriteereitä. Tässä mielestäni tärkeimmät:

1. Oma elämä. Ihmisellä täytyy olla jotain kiinnostuksen ja innostuksen kohteita. Aiheella ei ole niin väliä, jopa postimerkkeily voi olla seksikästä, jos siihen on palava kiinnostus. Tärkeintä on se, että mahdollista parisuhdetta ei haluta täyttämään tyhjää kumisevaa elämää. Olisi myös kauhean kiva, jos ihmisellä olisi työ, josta noin pääsääntöisesti tykkää ja edes pari-kolme hyvää ystävää.
2. Itsestä huolehtiminen. Ei tarvitse olla riikinkukko eikä muotibloggari-wannabe. Vaateiden ei ole pakko olla uusia tai sinänsä trendikkäitä. Mutta kyllä se niin on, että jos deitille on eksynyt päälle paita, jossa on muistot eilen lounaaksi nautitusta pastakastikkeesta tai jos farkut rehjustavat selkeästi väärän kokoisena, ei ole kauheasti väliä sillä, miten briljantti ajattelija kyseinen tyyppi on. Fyysiseen kuntoon pätee sama – ei tarvitse olla himo-triathlonisti tai ammattilaistason crossfittaaja, mutta liikunnan puuttuminen kokonaan elämästä on enemmän kuin epäilyttävää.
3. Talous tasapainossa. Ne ajat, jolloin koko ajan sai jänskittää riittääkö rahat kuukauden loppuun, saako kaiken pakollisen maksettua ja kykeneekö vielä käymään ruokakaupassa, kuuluu korkeintaan nuoruuteen ja varhaisaikuisuuteen. En tarkoita, että tarvitsisi olla velaton tai rikas. Mutta kyllä aikuisella pitää olla sen verran jalat maassa, että on sopeuttanut taloutensa niin, että ns. menee ympäri.
4. Tasapainossa muutenkin. Se, että on sinut itsensä kanssa ja pystyy näkemään itsensä myös muiden näkökulmasta, on seksikästä. Onhan se kyllä toisaalta niin, että kuka täällä lopulta ihan totaalisesti voi sanoa olevansa täysin tasapainossa. Kaikenlaista kuoppaa osuu itse kunkin kohdalle. Mutta ehkä muotoilisin tämän paremminkin niin, että en ole valmis ryhtymään äitihahmoksi mahdolliselle partnerilleni. Äityli-tyyppisen hoivankin kanssa on vähän niin ja näin, vaikka tiedänkin kuullostavani jääkylmältä näin sanoessani. Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan vaatimukseen..
5. Tasa-arvoinen. Hyvin vaikea vaatimus, sillä täydellinen mies on oikeasti ja aidosti tasa-arvoinen. Se ei siis tarkoita sitä alentuvaa muka tasa-arvoisuutta, että naiselle ei voi avata ovea tai auttaa nostamaan painavaa matkalaukkua junan hyllylle – vaikka samanaikaisesti hyväksyy sen, että johtoryhmät on täynnä miehiä. Oma käsitykseni unelmien miehestä on sellainen mies, joka on niin sinut maskuliinisuutensa kanssa, että pystyy sekä näkemään yhteiskunnan patriarkaaliset rakenteet että naisen naisena. Ja ymmärtää, että tasa-arvo on kaikkien etu.
6. Suvaitsevainen ja avarakatseinen. Erilaiset taustat, erilaiset ihmiset, erilaiset perinteet ja tavat elää on rikkaus, ei uhka. Täydellinen mies on avarakatseinen myös sen suhteen, että on ihan yhtä kotonaan niin leirinuotiolla kuin kristallikruunujen loisteessakin.
7. Tulevaisuuteen luottavainen. Maailma on mitä se on ja sen vuoksi voi ajoittain olla vaikea ajatella, että kaikkea hyvää ja ihanaa on vielä edessä. Välillä tulee, tottakai, hetkiä jolloin tarvitaan hiukan pep-talkia, mutta perusasenteen pitää olla tyyliin asioilla on tapana järjestyä.
8. Huumorintajuinen. Tärkein kriteeri kaikista on huumorintaju. Sinänsä vaikeaa, sillä aivan tasan kaikki niin Tinderissä, nettideittisivustoilla kuin oikeassa elämässäkin, pitävät itseään huumorintajuisina. Täydellinen mies on kuitenkin se, joka tajuaa mun jutut ja joka saa nauramaan. Oikeastaan kaikki nuo edelliset kriteerit on aika kevyesti sivuutettavissa, jos tässä kohtaa kuuluu >klick<.

On kyllä aivan pakko tunnustaa, että jos joku olisi vuosia sitten sanonut, että olen yhä vielä vuonna 2017 sinkku, en olisi uskonut. Ilmeisesti vaatimukseni on sittenkin liian kovat? Toisaalta en kyllä ole valmis kovasti joustamaankaan…  Eli kai tässä pitää alkaa sopeutua tilanteeseen ja katsella uutta kissanpentua joukon jatkoksi!
Kuvasta kiitos interwebsille.

Tukholman muotiviikolla tuli ikuistettua niin paljon upeita ja inspiroivia tyylejä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen kuvakavalkadi (edellinen löytyy täältä: Tyyli-inspiraatiota Tukholman muotiviikolta) tänne blogiinkin. Itse ainakin kaipaan hiukan uusia ideoita – tuntuu, että nyt on ollut niin harmaata jo niin pitkään, että pukeutuminenkin alkaa olla pliisua ja mitäänsanomatonta. Tosin tänään kyllä paistoi päivällä aurinko, joten ei pitäisi aina olla valittamassa.. 😀
Vahvimmat muotiviikolta bongatut trendit tiivistettynä:

• Polvesta alaspäin levenevät lahkeet housuissa, näyttävimmillään kunnon trumpetit.
• Erittäin kirkasväriset aksenttiyksityiskohdat musta-harmaa-valkoinen -akselilla liikkuvissa asukokonaisuuksissa.
• Tunikat ja mekot housujen kanssa.
• Etniset yksityiskohdat.
• Laukku joko säkkimäinen pussukka tai pieni ja napakka.
• Punk-henkisyydellä leikittely.

 

Trumpettilahkeista en nyt niin tiedä, mutta tunika-housut -yhdistelmää tulen varmasti testailemaan ihan lähiaikoina. Samoin hankintalistalla on jo jonkin aikaa keikkunut pussukkalaukku, joka pitänee tässä kevätsesongin lähestyessä hankkia garderobia täydentämään.
Tosin varsinaisen merkkilaukun sijaan ajattelin investoida Olympuksen pussukkamalliseen Bucket Bag -kameralaukkuun. Olen sitä jo livenäkin hiplaillut ja se vaikuttaa ihan täydelliseltä valinnalta mm. ensi kesän lomareissuja ajatellen.

Vihreä on ehdottomasti yksi lemppariväreistäni. Vaikka en niin kovin usein pukeudukaan siihen, tuntuu, että kaikki skaalan sävyt tummimmasta metsänvihreästä siniseen taittavaan turkoosinvihrään ilahduttaa silmää ja mieltäni. Ei kai mikään ihme, että makuuhuoneeni seinillekin päätyi rempan jälkeen palettiin kuuluvan väri.

Värinörtteilyä harrastavat tietävätkin varmasti jo, että Pantone valitsee jokaiselle vuodelle aina “vuoden värin”. Tänä vuonna se on vehreä, uutta alkua ja vitaalisuutta symboloiva keväinen vihreä, Greenery.

Viherfanina ja värinörttinä olen riemuissani valinnasta. Tosin tuskin se nyt ihan älyttömästi tulee ihan hurjasti tavallista elämää mullistamaan. Muistaakseni Mersu on tehnyt joskus vuoden värin sävyisiä spesiaalimalleja autoistaan, mutta ihan konkreettisesti tuolla tuskin on niin suurta välitöntä vaikutusta.
Värivalinnan alitajuinen merkitys on todennäköisesti kuitenkin ainakin jonkinmoinen, joten toivottavasti vihreä yleistyy niin pukeutumisessa kuin sisustuksessakin.

Innostuin vuoden värin valinnasta niin paljon, että päätin heivata kynsilakkarintamalla viimeaikoina vallinneet nudet, harmaat ja tummat sävyt sivuun ja kehitin kynsilleni teemaan sopivan vihreän manikyyrin.

Muistelin, että lakkavalikoimastani olisi pitänyt löytyä täydellisesti Greeneryn sävyinen vihreä, mutta ilmeisesti se on päätynyt kynsilakkojen hautuumaalle edellisen siivousprojektin yhteydessä. No, eipä hätiä mitiä – kahta eri lakkaa yhdistelemällä pääsin hyvin lähelle tavoittelemaani keväistä versonvihreää.
Jos katsoo tarkkaan tuota Greenery-sävyn värimallia, voi todeta, että kombo on itseasiassa erittäin lähellä esikuvaansa. Lopputulos taittaa aavistuksen enemmän siniseen, mutta hiukan nuo kaikki keltaisemmat vihreät ympärillä haittaavat vertailun tekemistä.

Mintun versio Greenery-sävystä toteutettiin maalaamalla kynsille ensin kerros Yves Rocherin mintunvihreää lakkaa 71 Menthe ja sen jälkeen päälle kerros Lumenen Natural Code -sarjan lakkaa 12 Go crazy.
Oikeastaan tuo Lumenen lakka olisi ollut yksinäänkin hyvin lähellä oikeaa sävyä, mutta koska siinä on niin paljon shimmeriä ja koostumus on melko läpikuultava, halusin alle ei-kimaltavan ja hyvin peittävän lakan. Siihen hommaan tuo Yves Rocher sopii erinomaisesti.

Lopputuloksen kruunaa vanha palvelija, Mavalan pikakuivattava päällyslakka. Tosin se täytyy sanoa, että tuote kyllä pikakuivattaa myös itse itsensä – eli avattu pullo kantsii käyttää loppuun melko nopsasti.

Juon nykyään aina aamukahvini The Syntymäpäivänä lahjaksi saamastani 1 <3 New York -kupista – eli varsinaisesti en tarvitse uutta kahvimukia. Mutta jos tarvitsisin, voisin ajatella ensimmäistä kertaa lankeavani Pantonen värikoodikuppiin. Kaikkien cappucino/caffe latte/caffe macchiato -kuvatulvien lomassa on niin mukava nähdä mukissa rehellistä kaffetta mustana ja ilman krumeluureja. Terkuin “suodatinkahvi mustana, kiitos” -tyyppi! 😀

Tiedättekö sen tunteen, kun pitäisi tehdä yhtä sun toista, mutta sitten sitä vaan prokrastinointipäissään jämähtää tekemään kaikkia älyvapaita testejä facebookissa? No, tänään illalla on selvinnyt mm. että olen karkkimakuni mukaan teini-ikäinen (vaikka valkkasin kaikki fazerin siniset sun muut!) ja statuspäivitysten sanavalintojen perusteella 3 – 5 -vuotias (pakko johtua “ihana” -sanan yliviljelystä…).  Korkea aika alkaa haalia jostain vähän aikuispisteitä! Haha!
Mutta nyt päivän asiaan – eli viikon arkiruoka-/lounaslaatikkovinkkiin.
Marokkolainen kikhernekeitto sopii aivan täydellisesti tähän kivasti pakkasenpuremaan vuodenaikaan. Lempeä mausteisuus lämmittää niin masua kuin mieltäkin – ja kikherneet on sen verran tukevaa purtavaa, että nälkä lähtee rankemmankin ulkoilupäivän jälkeen. Toisaalta, koska keitto on täysin kasvista, siitä ei tule mitään hillitöntä ruokakoomaa – ja siksi se sopii mainiosti myös lounasevääksi.

MAROKKOLAINEN KIKHERNEKEITTO
(2 annosta ja 3 – 4 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 2 sipulia
• 4 – 5 valkosipulinkynttä
• 1 tl kanelia
• 1 tl juustokuminaa
• 1 / 2 tl cayennenpippuria
• 1 prk tomaattimurskaa
• 2 pakettia eli n. 800 g kikherneitä
• Öljyä paistamiseen
• 1 kasvisliemikuutio
• 1/2 tl sokeria
• Suolaa
• Mustapippuria myllystä
• 5 dl vettä
• 150 g babypinaattia (1 rasia)

Valmistus:
Pilko sipulit ja valkosipulit pieneksi. Kuullota kattilassa pienessä öljytilkassa. Lisää mausteet ja paistele vielä hetki miedolla lämmöllä. Valuta ja huuhtele kikherneet, lisää kattilaan yhdessä tomaattimurskan, kasvisliemikuution, sokerin ja veden kanssa. Anna muhia miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Muusaa huolimattomasti keittoa sauvasekoittimella niin, että osa kikherneistä jää kokonaiseksi, mutta keiton koostumus saostuu. Lisää huuhdellut babypitnaatit ja anna kiehua vielä muutama minuutti miedolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Vettä voi hyvin laittaa enemmän, jos keiton koostumus tuntuu liian muhennosmaiselta.

Taidan melkein joka kerta, kun kirjoittelen tänne reseptejäni, sanoa, että tämä on lempparini – mutta tämä todella on lempparini! Aika usein tulee tehtyä joko jotain aasialaisvaikutteista tai sitten perinteistä italian style cooking, mutta nyt uskaltauduin ensimmäisen kerran varovaisesti afrikkalaiseen makumaailmaan ja ihastuin kovasti.
Kikherneet ja babypinaatti ovat muutenkin arkiruokavalioni peruspilareita, joten sikäli harppaus ei ollut mikään valtava. Välillä sitä kuitenkin saa pienillä muutoksilla ihan uudenlaisen makuelämyksen.
Lounaslaatikkoon, tai -purkkiin paremminkin, Marokkolainen kikhernekeitto sopii erinomaisesti. Niinkuin monesti muutenkin, mausteisten ruokien maut vain syvenevät ja paranevat seuraavaan päivään mennessä. Lisäksi papu- ja hernepohjaiset keitot & padat eivät ole moksiskaan pienestä säilytyksestä.