Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on runsaslukuinen joukkio Acne Studios -faneja. Nyt olisi loistavia uutisia kaikille, jotka sattuvat olemaan hoodseilla ensi lauantaina: klo 10 – 16 on Acnen perinteinen, puolivuosittain järjestettävä ystis. Tarjolla on vanhojen mallistojen häntiä, mallikappaleita ja erityisiä show piece -luomuksia, jotka eivät koskaan ole päätyneet kauppojen hyllyille.
Kokemuksesta voin sanoa, että tavaraa on tarjolla paljon, mutta varsinkin naisten mallien koot yleensä aika pieniä. Kenkiä, laukkuja, aurinkolaseja ja muita asusteita on myös, mutta yleensä vain yksittäisiä kappaleita.
Itse olen yleensä päätynyt tekemään hankintani miesten mallistoista. Neuleita, t-paitoja ja muuta unisex-tyyppistä on tarjolla sen verran, että myös meidän, jotka emme mahdu mallikokoon, kannattaa suoriutua paikalle.
Hintataso on kirppishintoja korkeampi, mutta verrattuna siihen, mitä Acnen tuotteet muuten maksaa, sanoisin, että tuolla on hyvä mahdollisuus tehdä todella kannattavia löytöjä!
Sample Sales löytyy osoitteesta Torsgatan 53, lähin t-bana-asema on Sankt Eriksplan.

Reilu viikko sitten oli taas jokakeväisen Stockholm Beauty Weekin aika. Luonnonkosmetiikkaan ja kauneudenhoidon trendeihin keskittyvä tapahtuma on kasvanut ihan valtavasti. Kolme päivää täyttyi toinen toistaan inspiroivammasta luennosta, erilaisista hoidoista, meikkauksesta, hiusinspiraatiosta, tuotteisiin tutustumisesta – ja ehdinpä testata myös voimaannuttavaa Ayurveda-tanssia.
Aikaisempina vuosina olen vain pistäytynyt paikalla tsekkaamassa mahdollisia kiinnostavia uusia tuotteita Tänä vuonna päätin varata tapahtumalle vähän enemmän aikaa ja nauttia myös tarjotuista hoidoista sekä erityisesti lukuisista supermielenkiintoisista luennoista.

Kynnet kauniina ja kädet vähän vähemmän viehättävinä mustassa tehohoitopakkauksessa. Kotikäyttöön tarkoitettu pieni geelilakan kovettaja, joka näyttää aivan macaronsilta sekä aivan mielettömän ihania ekologisia siveltimiä Ecotoolsilta.
Paikalla oli myös nyt niin trendikkään korealaisen kosmetiikan edustaja ylisöpöine sheet-naamioineen. Sain valita yhden mukaani testattavaksi – ja tietty valkkasin tuon, missä on kisun kuva, vaikka pug olisi ollut anti-wrinkle -vaikutuksineen enemmän tarpeeseeni.
Testasin myös supertehokkaan tuntuista hoitoa, joka on kuulemma Madonnan sileän ja nuorekkaan ihon salaisuus. Olisin saanut käsittelyn ihan kasvoilleni ja dekolteellekin, mutta jänistin ja testi tehtiin vain kädenselkään. Käsi kyllä kieltämättä tuntui pehmeämmältä ja sileämmältä kuin uskoisikaan, enkä yhtään ihmettele, miksi monet morsiamet satsaavat varsin tyyriiseen toimenpiteeseen juuri ennen tärkeää päivää.

Kynsien ja hiusten lisäksi myös kulmakarvani fiksattiin kuntoon. Rapide luottaa vanhaan Lähi-Idästä kotoisin olevaan tekniikkaan, jossa karvojen poisto tehdään langan avulla. Toimenpide on nopea, joskaan ei täysin kivuton. Tosin milloinkas nyt kulmien nyppiminen yhtä juhlaa olisi. Vinkkinä Tukholman kävijöille: Rapidella on toimipisteitä ympäri Tukholmaa, mm. Åhlénsin tavaratalossa sekä MOOD Galleriassa ja kulmansa voi mennä hoitamaan myös ilman ajanvarausta.
Niinkuin tiedätte, en ole varsinaisesti mikään kosmetiikka- tai kauneudenhoitospesialisti. Ennemminkin pitäisin itseäni kiinnostuneena ja puolivalistuneena keskivertokuluttajana. Olin kuitenkin täysin ällikällä lyöty, kun tajusin, mikä on kauneudenhoidon suurin trendi tällä hetkellä: syötävä kauneudenhoito!
Siis valehtelematta jokatoisella valmistajalla oli omat versionsa pillereistä, joiden avulla ihoon voi vaikuttaa sisältäpäin. Kimmoisuutta, kosteutusta, stressin poistamista, elastisuutta ja juonteiden hävitystä lupailevat ravintolisät ovat selkeästi muuttamassa ryminällä kosmetiikkahyllyillemme.

Nekin paikalla olevat brändien edustajat ja asiantuntijat, jotka eivät varsinaisesti puhuneet kauneuspillereistä, valistivat ahkerasti ruokavalion merkityksestä. Erilaiset smoothiet, tuorepuristetut mehut, yrtit, pähkinät ja luonnonmukainen vegaani ravinto olivat yllättävänkin keskeisellä paikalla kosmetiikkaan keskittyneessä tapahtumassa.
Syötävän kauneudenhoidon lisäksi isoja trendejä ovat:

1. Kasvonaamiot, erityisesti multimasking ja sheet-muotoiset naamiot.
2. Luonnonmukaisuus, rivikuluttajatkin haluavat minimoida turhat kemikaalit ihonhoidossaan.
3. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on uusi ylellisyystuote, ecoluxury, ulkoisen ja sisäisen kauneudenhoidon tasapaino.
4. Ihotyyppiajattelun romuttaminen – kaikki ihot voivat olla elämäntilanteesta, stressitasosta, vuodenajasta etc. riippuen mitä tahansa tyyppiä.

Minttu saa täysin vegaanin meikin. 🙂

Kolmipäiväisen tapahtuman päätteeksi oli ihana trendinäytös, jossa Björn Axén vastasi kampauksista ja meikistä.


Oli kyllä mahtava ja inspiroiva (ja opettavainen!) tapahtuma!
Sain niin paljon materiaalia, että tulen palaamaan aiheeseen vielä. Testasin mm. oman ihovoiteen tekemistä. Kunhan vähän hion taitojani täällä kotosalla, voin jakaa teillekin helpon reseptin ihanaan luonnonmukaiseen kasvoille ja koko vartalolle sopivaan voiteeseen, jossa on kaiken lisäksi noin 6 – 8 aurinkosuojakerroin!

No, mutta hei perjantai ja hei aurinko!
Mitenkään superliian lämmintä ei ole ollut, mutta sentään ensimmäinen päivä pariin viikkoon, kun ei kertaakaan ripsonut räntää taivaalta! Kevät on ihan hurjan paljon myöhässä. Armaan antiikkisen Macini iPhoto crashasi muutama viikko sitten ja nyt vihdoin sain hankittua todella tilavan irtokovalevyn. Perjantai-illan ohjelmassa on ollut pelastaa vanhoja kuvatiedostoja ja huvikseni katselin, miltä täällä meillä on näyttänyt aikaisempina vuosina toukokuun puolivälissä. Voin kertoa, että arkistoissa on kukkarunsauden lisäksi hyvin paljon bikini- ja auringonottokuvia päivättynä näihin aikoihin.
Tänä keväänä saa olla iloinen, kun voi jättää talvitakin naulakkoon ja palata taas trenssiin.

Säätiloja enemmän päänvaivaa aiheuttaa iPhoton myötä hävinneet kuvatiedostot. Niinkuin ymmärrätte, tilanteen täytyy olla todella vakava, kun se menee mielestäni tärkeysjärjestyksessä ohi kelien päivittelyn!
Kerran jo onnistuin löytämään iPhoto-kirjaston ja jollain vippaskonstilla avaamaan kaikki yli satatuhatta koneelle tallennettua kuvaani – mutta vain miniatyyreinä. Hankkimani irtokovalevy on 3 teran kokoinen, joten sinne luulisi mahtuvan jopa tällaisen huithapelin arkistoijan kuva-arsenaali. Nyt vain en mitekään voi löytää koneelta tiedostoa, jonka siirtämällä saisin kuvani talteen.
Ongelmaa lisää se, että Macini puhuu jostain kumman syystä vain suomea – ja kaikki netistä löytyvät ohjeet on englanniksi. Mitään, mikä muistuttaisi iPhoto/Library/Master en ole kuitenkan etsinnöistäni huolimatta löytänyt.
Eli tässä samalla, kun esittelen perjantaisen toimistopäivän asuani, huhuilen interwebsiin avunhuutoja! Kuvani eivät varmastikaan ole kadonneet, sillä itse tietokone toimii edelleen – vain iPhoto sanoi irti työsopimuksen. Tosin myös macini alkaa olla sen verran ikääntynyt, että senkään toimintavarmuuteen ei todellakaan voi luottaa. Mutta jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka tietää mistä ihmeestä löydän kuvani, otan kaikki vinkit superkiitollisena vastaan! Mahdolliset ideat/ohjeet/neuvot voi laittaa myös privaattiin meiliini: mpaakkulainen@gmail.com

Jos kuvakirjaston katoamista ei oteta huomioon, kaikki on muuten tosi hyvin! En ole vähään aikaan kertonut työkuvioistani ja suurin syy on se, että syksyn pettymysten jälkeen ei ole ollut niin paljon kerrottavaa, mutta kaikkea pientä positiivista on kuitenkin tapahtunut. Lupaan ehdottomasti kertoa, jos jotain isompaa ilmaantuu, mutta välillä pienikin hienosäätö voi muuttaa leipääntymisen innostukseksi.
Perjantainen toimistoasuni kuvastaa hyvin fiilistäni: yksi osa rentoutta (farkut), yksi osa fiksuutta (kauluspaita), yksi osa fashionia (silkkiliivi) ja yksi osa klassista naisellisuutta (avokkaat). Hyvä olo on yleensä monien erilaisten osatekijöiden summa.

• kauluspaita, The Shirt Store
• silkkiliivi, Whyred
• farkut, Lindex
• kengät, H&M

Ehkä en enää kehtaa puhua varsinaisesti makuuhuoneeni remontista. Vuosipäiväähän tässä kohta vietetään sen kunniaksi, että omin itselleni aikaisemmin Karkin ja Peetun yhteisenä huoneena palvelleen ison makuuhuoneen. Varsinainen remppahomma onkin jo takanapäin, mutta vielä on jäljellä monta sisustusteknistä yksityiskohtaa ennenkuin ollaan lähellä unelmaani.
Esimerkiksi sellainen minimaalinen yksityiskohta kuin verhojen puuttuminen ei ole kovasti häirinnyt, mutta kyllähän tuollainen lisää keskeneräisyyden tunnetta. Verhot puuttuvat yksinkertaisesti siitä syystä, että asunnon kantavat seinät on superkovaa teräsbetonia, johon meikäläisen voimilla ja työkaluilla ei saada kunnon reikiä aikaiseksi.
Isossa makuuhuoneessa oli kyllä aikaisemmin verhotanko, jollain hullun voimalla sain tarvittavat reiät porattua muuttokeväänä. Nyt on kuitenkin toiveissa vähän toisenlainen viritys ja erilaiset mittasuhteet, joten vanhoja reikiä ei voi käyttää.
Olen periaatteessa virallinen tee-se-itse-mies, jonka mielestä tulee parasta jälkeä, kun on itse poran varressa kiinni. Makuuhuoneiden muuton jälkeen olen propannut betoniseinään yhden peilin ja yhden koukun. Sen jälkeen tuumasin, että kannattaa bookata paikalle ammattilainen, jos haluaa sen näköistä jälkeä, jota kestää katsella vielä senkin jälkeen, kun minä-itte -euforia on laskeutunut.

Ammattilaisen paikalle tilaaminen on nostanut esille varsinaisen Rubikin-kuution. Jos kerran ammattimies on tulossa paikalle, pitäähän silloin fiksata kaikki hommat samalla kertaa. Mietin juuri, että onkohan noloa pyytää tyyppiä auttamaan kattolampun ripustamisessa? Olen ostanut niiiiin ihanan kattolampun makkariini (muistatteko pohdintani?), mutta se on aika iso, painava ja lasinen, joten hirvittää hiukan alkaa viritellä sitä itsekseen paikoilleen.
Toinen iso ja melkein mahdottomalta tuntuva juttu on sängyn päätyyn suunnittelemani valokuva-/tauluseinä. Kuvia on jo olemassa, kehyksiä olen tainnut hankkia liikaakin ja pari superrakasta kuvaa (by the best Mikko Rasila!) on parhaimmillaan kehystysliikkeessä kehystettävänä. Nyt vaan tulee ihan hiki pelkästä ajatuksesta, että mitenkä ihmeessä saisin kaikesta toteutettua itseni näköisen kokonaisuuden.

En ole niin minimalisti, että haluaisin kaiken olevan mustavalkoista ja mustissa rimakehyksissä. Sellaisista tauluista olisi yksinkertaisempaa rakentaa kivan näköinen kokonaisuus, mutta lopputulos on helposti sisustuslehtimäisen geneerinen. Toisaalta en halua myöskään tukkoista sekamelskaa.
Toivoisin kuvaseinältäni vaihtelua, jännittävyyttä, retrohenkeä, glamouria, lämpöä, kiinnostavuutta ja persoonallisuutta. Ne kaksi Mikon upeaa kuvaa, jotka tosiaan on juuri nyt kehystettävänä, saavat täysin erilaiset kehykset. Toiseen tulee mustat simppelit rimaraamit ja toiseen kiharaiset kultakehykset. Silti haluaisin molemmat sänkyni yläpuolelle – ja mielellään jossain hyvässä seurassa.

Ehkä tässä nyt on viisainta vain varata se remonttireiska tänne meille ja hoitaa ne hommat, jotka on jo selkeänä tiedossa. Kivan tauluseinän suunnittelu ja koostaminen vaikuttaa olevan huomattavasti haasteellisempaa kuin mitä se valmiita kuvia katsellessa vaikuttaa.
Onneksi kuitenkin on nämä inspiraatiokuvat netissä! Niistä on helppo inspiroitua ja saada ideoita. Samalla myös huomaan, että en ole yksinäni, kun hinkuan vaihtelevaa ja ei niin graafista valokuvaseinää. Eikä eri tyylien yhdistely välttämättä tarkoita sitä, että lopputulos on raskas ja tukkoinen.

 
Kaikkien kuvien linkit ja lähteet löytyvät täältä!

Päivän pakollinen säätilatiedotus: tänäänkin on satanut lunta ja räntää ainakin täällä meillä. Sikäli keitto tuntuu ihan sopivalta arkiruokavalinnalta. Aika hassua sinänsä, että kaikki pataruuat ja sopat tuntuvat yleensä syksyisiltä, kun taas keväällä ja kesällä himottaa erilaiset salaatit. Toisaalta onhan sitä olemassa kesäkeitot ja gazpachot, jotka ovat ihan “virallista” kesäruokaa.
Kermainen turska-persiljajuurikeitto on raikas ja maultaan keväinen – eli se sopii aivan täydellisesti sesonkiin. Kalana voi hyvin käyttää jotain muutakin valkoista kalaa kuin turskaa, mutta helppoon, vaivattomaan ja edulliseen arkiruokaan sopii hyvin pakastealtaasta löytyvä turska.

Persiljajuuri oli itselleni aivan uusi tuttavuus reseptiä testatessani. Erehdyttävästi palsternakalta näyttävä juuri on miedon makuinen, persiljamaisen raikas ja aavistuksen makea. En ole mikään juurispesialisti, mutta keitossa persiljajuuren voi varmastikin korvata palsternakalla, vaikka silloin makumaailma on vähemmän “vihreä”.
Nippu tuoretta persiljaa, rasia tuoretta krassia ja reilu loraus valkoviiniä täydentävät keväisen keiton.

KERMAINEN TURSKA-PERSILJAJUURIKEITTO
(2 annosta ja 2 – 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 400 g turskafilettä (pakaste)
• 5 persiljajuurta
• 1 sipuli
• 2 dl valkoviiniä
• 2 dl hapatettua kermaa
• 1 ruukku tuoretta persiljaa
• 2 rkl kalafondia
• 1 rasia tuoretta krassia
• 8 dl vettä
• voita
• suolaa

Valmistus:

• Kuori ja pilko sipuli sekä 3 persiljajuurta. Paista isohkossa kattilassa runsaassa voissa hetken aikaa.
• Lisää viini, kalafondi ja vesi. Anna kiehuskella miedolla lämmöllä noin 15 min. Lisää hapatettu kerma ja anna kiehua vielä vartin verran.
• Kuori loput persiljajuuret ja pilko sieviksi kuutioiksi (n. 1 cm). Paista pannulla runsaassa voissa kunnes ovat pehmenneet sopivasti.
• Saksi tuore persilja keiton sekaan ja sötkötä koko helahoito tasaiseksi sauvasekoittimella.
• Leikkaa turska pienemmiksi paloiksi ja lisää soppaan yhdessä paistettujen persiljajuurikuutoiden kanssa. Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia.
• Maista lopuksi suola ja saksi krassit keittoon.

Kermainen turska-persiljajuurikeitto toimii täydellisesti arki-illan päivällisenä ja on aivan ihana ottaa mukaan lounaaksi toimistolle. Testasin myös pakastamista – ja voin sanoa, että se toimii myös, vaikka keiton koostumus kyllä kärsii hiukan.
Ja vaikka olenkin tässä mainostanut keiton olevan juuri arkiruokaa, antaa valkoviini mukavan ylellisen vivahteen makumaailmaan. Sikäli se sopii mainiosti myös vaikkapa äitienpäivän juhla-aterian alkuruuaksi.