Ehkä en enää kehtaa puhua varsinaisesti makuuhuoneeni remontista. Vuosipäiväähän tässä kohta vietetään sen kunniaksi, että omin itselleni aikaisemmin Karkin ja Peetun yhteisenä huoneena palvelleen ison makuuhuoneen. Varsinainen remppahomma onkin jo takanapäin, mutta vielä on jäljellä monta sisustusteknistä yksityiskohtaa ennenkuin ollaan lähellä unelmaani.
Esimerkiksi sellainen minimaalinen yksityiskohta kuin verhojen puuttuminen ei ole kovasti häirinnyt, mutta kyllähän tuollainen lisää keskeneräisyyden tunnetta. Verhot puuttuvat yksinkertaisesti siitä syystä, että asunnon kantavat seinät on superkovaa teräsbetonia, johon meikäläisen voimilla ja työkaluilla ei saada kunnon reikiä aikaiseksi.
Isossa makuuhuoneessa oli kyllä aikaisemmin verhotanko, jollain hullun voimalla sain tarvittavat reiät porattua muuttokeväänä. Nyt on kuitenkin toiveissa vähän toisenlainen viritys ja erilaiset mittasuhteet, joten vanhoja reikiä ei voi käyttää.
Olen periaatteessa virallinen tee-se-itse-mies, jonka mielestä tulee parasta jälkeä, kun on itse poran varressa kiinni. Makuuhuoneiden muuton jälkeen olen propannut betoniseinään yhden peilin ja yhden koukun. Sen jälkeen tuumasin, että kannattaa bookata paikalle ammattilainen, jos haluaa sen näköistä jälkeä, jota kestää katsella vielä senkin jälkeen, kun minä-itte -euforia on laskeutunut.
Ammattilaisen paikalle tilaaminen on nostanut esille varsinaisen Rubikin-kuution. Jos kerran ammattimies on tulossa paikalle, pitäähän silloin fiksata kaikki hommat samalla kertaa. Mietin juuri, että onkohan noloa pyytää tyyppiä auttamaan kattolampun ripustamisessa? Olen ostanut niiiiin ihanan kattolampun makkariini (muistatteko pohdintani?), mutta se on aika iso, painava ja lasinen, joten hirvittää hiukan alkaa viritellä sitä itsekseen paikoilleen.
Toinen iso ja melkein mahdottomalta tuntuva juttu on sängyn päätyyn suunnittelemani valokuva-/tauluseinä. Kuvia on jo olemassa, kehyksiä olen tainnut hankkia liikaakin ja pari superrakasta kuvaa (by the best Mikko Rasila!) on parhaimmillaan kehystysliikkeessä kehystettävänä. Nyt vaan tulee ihan hiki pelkästä ajatuksesta, että mitenkä ihmeessä saisin kaikesta toteutettua itseni näköisen kokonaisuuden.
En ole niin minimalisti, että haluaisin kaiken olevan mustavalkoista ja mustissa rimakehyksissä. Sellaisista tauluista olisi yksinkertaisempaa rakentaa kivan näköinen kokonaisuus, mutta lopputulos on helposti sisustuslehtimäisen geneerinen. Toisaalta en halua myöskään tukkoista sekamelskaa.
Toivoisin kuvaseinältäni vaihtelua, jännittävyyttä, retrohenkeä, glamouria, lämpöä, kiinnostavuutta ja persoonallisuutta. Ne kaksi Mikon upeaa kuvaa, jotka tosiaan on juuri nyt kehystettävänä, saavat täysin erilaiset kehykset. Toiseen tulee mustat simppelit rimaraamit ja toiseen kiharaiset kultakehykset. Silti haluaisin molemmat sänkyni yläpuolelle – ja mielellään jossain hyvässä seurassa.
Ehkä tässä nyt on viisainta vain varata se remonttireiska tänne meille ja hoitaa ne hommat, jotka on jo selkeänä tiedossa. Kivan tauluseinän suunnittelu ja koostaminen vaikuttaa olevan huomattavasti haasteellisempaa kuin mitä se valmiita kuvia katsellessa vaikuttaa.
Onneksi kuitenkin on nämä inspiraatiokuvat netissä! Niistä on helppo inspiroitua ja saada ideoita. Samalla myös huomaan, että en ole yksinäni, kun hinkuan vaihtelevaa ja ei niin graafista valokuvaseinää. Eikä eri tyylien yhdistely välttämättä tarkoita sitä, että lopputulos on raskas ja tukkoinen.
Kaikkien kuvien linkit ja lähteet löytyvät täältä!
