Month: August 2016

Berliini
Tänä kesänä on jäänyt matkustelu aika vähiin, mutta nyt olisi aika tehdä pieni korjausliike. Mistään superpitkästä ja -eksoottisesta reissusta ei ole kyse, mutta pitkä viikonloppu yhdessä suosikkikaupungeistani, Berliinissä, on ehdottomasti riemun arvoinen asia! Tasan viikon päästä on lähtö ja paluu sitten seuraavana maanantaina. Tosin maanantai menee töiden merkeissä, mutta jää siihen useampi päivä aikaa ihan silkkaan lomailuun.
Selailin hiukan taaksepäin omia vanhoja Berliini-postauksiani ja matkakuume iski aivan välittömästi. No, ensi torstaihin ei ole enää onneksi kovin pitkä aika. Varsinkin, kun koko alkuviikko menee Tukholman muotiviikolla. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että tässähän pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä pakkaamista, koska viimeiset päivät ennen reissua on sellaista hulinaa, että hyvä jos ehtii välillä vähän nukkua. Melkoinen haaste tällaiselle viimetippapakkaajalle.
Vaikka en olekaan ensimmäistä kertaa lähdössä Berliiniin, olisi tosi kiva saada vähän vinkkejä matkaohjelmaa ajatellen sieltä ruudun toiselta puolelta. Tätä kautta on ennenkin tullut todella loistavia ravintolasuosituksia ja muitakin ideoita, mitä kannattaisi tehdä ja nähdä. Etenkin, jos löytyisi vinkkejä erinomaisista ruokapaikoista, aamias- ja brunssimestoista sekä Berliinin ihanimmista kahviloista, jotka hinnoittelultaan pysyisivät kuitenkin sellaisella kohtuullisella keskitasolla ja jotka olisivat tunnelmaltaan sen verran rentoja, ettei mitään arkivaatteita fiinimpää tarvitse kiskoa päälleen, olisin huippuiloinen!
Berliini
Pidän peukkuja myös sille, että Berliini-viikonlopulle osuisi tosi, tosi lämmin sää. Olen nimittäin ensimmäisestä matkastani (vuonna 2010, bloggarireissu) lähtien himoinnut päästä testaamaan joen rantaan rakennettuja “hiekkarantoja”, joista silloisen matkan opas meille kertoi. Joku niistä on kuulemma sellainenkin, joka kelluu vedessä ja jossa on oma uima-allas. Toisaalta biitsi-elämän leikkiminen syyskuun alussa voi tuntua hiukan väkinäiseltä.
Hiukan on suunniteltu ohjelmaan myös shoppailua ja vähän keleistä riippuen yleistä hengailua. Ooooh – pääsisipä jo lähtemään!!
 

Peetu 24.8.2016
Muutaman sadetta vihmovan, pistävätuulisen syyspäivän jälkeen Tukholmaan palasi kesä. Viikonloppuna oli jo ihan mukavaa, ulkona tarkeni jälleen ilman takkia, eikä yölämpötilatkaan vaatinut enää ikkunan kiinnipitämistä. Rakastan nukkua ikkuna auki!
Maanantaista lähtien on ollut päivä päivältä lämpimämpää. Tänään rikkoutui helleraja ja viikonlopuksikin on luvattu huippua kesäkeliä. Aivan ihanaa – ja erityisesti siksi, että rakkaat bloggarikollegat, Emilia ja Maria, ovat tulossa Tukholmaan visiitille. Ehkäpä sitä Minttukin pääsisi ensimmäisen kerran tänä kesänä oikein terassille viinilasilliselle!
Kesäiset kelit vaatii luonnollisesti kesäiset vaatteet. On se ihmisen mieli aika mielenkiintoinen, sillä viime viikolla, kun oli tosiaan ihan viileää ja syksyistä, ajatus harhaili jo muhkeisiin neuleisiin, murretun pehmeisiin syysväreihin ja kynttiläntuoksuun. Nyt taas, kun aurinko helottaa ja lämpötila senkuin kohoaa, tuntuu kesäsävyt juuri oikealta valinnalta.
Peetu 24.8.2016 Peetu 24.8.2016
Yksi Peetun tämän kesän suosikkikomboista on ollut Dagmarin raitaneulemekko yhdistettynä alelöytöön, Minimarketin ihanan malliseen bomberiin ja jo monta sesonkia kunniakkaasti palvelleihin Carin Westerin tolppakorkoihin. Hiukan meitä huvitti, kun neito oli lähdössä ensimmäisen kerran tuossa asussa ulos ja tajuttiin, että sehän on kuin ruotsalaisen muotisuunnittelun mainosesittely! Vakkarikaulakorua lukuunottamatta (Ideakoru) kaikki asun osat ovat täkäläistä designia. Oikeasti asuun kuuluisi myös Filippa K:n pieni musta vetskarilaukku, mutta se nyt jäi valitettavasti kuvaushetkellä jonnekin lojumaan.
Neulemekko on ikivanha, mutta jäänyt hiukan vähälle käytölle. Alunperin ongelmaksi muodostui kai se, että se on olkaimeton ja siksi aavistuksen hankala. Sitten mekko koki saman kuin monet muutkin vaikeat, mutta hienot vaatteet: se hautautui vaatekaapin uumeniin ja unohtui. (Vaikeat ja ei-hienot kun päätyy melko nopeasti kierrätykseen)
Makuuhuoneiden vaihdon yhteydessä kaapit tuli luonnollisesti myös tyhjennettyä ja monenmoista aarretta putkahti taas ilmoille. Muistelisin, että käytin joskus mekkoa myös pitkänä puolihameena ja tykkäsin kovasti. Nyt onkin suunnitelmissa, että kehittäisin jonkun vastaavan kokonaisuuden, joka sopisi loppukesäisiin fiiliksiin. Ja siis mekko on virallisesti Mintun, mutta aina, kun ollaan saman katon alla, garderobien rajat on varsin häilyvät.
Peetu 24.8.2016 Peetu 24.8.2016 Peetu 24.8.2016
Minimarketin valkoinen bomber on tosiaan Peetun kesäalelöytö. Todella kauniisti istuva takki on ollut jo vaikka missä menossa mukana ja säilynyt yllättävän freesinä ei-niin-biletyksen-kestävästä väristään huolimatta. Festareille suosittelin tosin Peetua ottamaan mukaan jonkun muun takin – ja hyvä olikin, sillä Way Out West rankkasateineen olisi varmasti ollut kaunokaiselle vähän liikaa. Etenkin, kun takkia ei saisi vesipestä ollenkaan.

  • mekko, Dagmar
  • takki, Minimarket
  • sandaalit, Carin Wester

Positiivisuus
Positiivisuus ja positiivinen elämänasenne on elämäntaito-oppaiden standardiratkaisu, jos haluaa oppia paremmaksi ihmiseksi, kehittyä elämään onnellisempana ja ymmärtää, miten nauttia pienistä asioista. Asioiden näkeminen positiiviselta kantilta on kuulemma myös avain menestykseen niin työssä kuin yksityiselämässäkin.
Tunnen olevani peruspositiivinen tyyppi. Näen rasittavuuteen asti kaikessa jotain hyvää ja vaikka vastoinkäymiset pahoittaa mieleni aika ajoin, tulevaisuuden ja kaiken muunkin valoisuus on lähtökohtani. En tunne kaipaavani “Think positive” -tyyppisiä affirmaatioita, sillä asenne tulee jo valmiiksi selkäytimestäni.
No, mikä sitten mättää?
Positiivisuus
Kaikesta rummutuksesta huolimatta tuntuu siltä, että positiivisuutta pidetään naiivina, lapsellisena ja pahimmillaan kritiikittömänä ajattelun puutteena. Etenkin työelämässä asiallisina ja hyvällä tavalla vaativina pidetään niitä tyyppejä, jotka kritisoivat, hankaavat vastaan, epäilevät, haastavat ja jumittavat. Asioihin – varsinkin muutoksiin – positiivisesti suhtautuvia pidetään helposti heikkoina ja vietävissä olevina.
Pitäisi ilmoittaa olevansa lasini-on-puoliksi-täynnä -tyyppi, mutta käytännössä sitä pidetään naiivina. Kaikkihan näkee, että lasi on vain puolillaan.
Positiivisuus
Enkä nyt väitä, että negatiivisuutta ominaisuutena pidetään yleisesti mitenkään haluttavana. Lyhyt visiitti googlessa kuitenkin puhuu omaa karua kieltään. Niin tavoiteltavana kuin positiivista elämänasennetta pidetäänkin, se yhdistyy useammin kuin monesti sanoihin “naiivi”, “sinisilmäinen”, “epärealistinen”, “lapsellinen” ja “herkkäuskoinen”. Sinänsä ihan söpöjä ja aurinkoisia ominaisuuksia sunnuntaisia instagram-kuvia ajatellen, mutta ei ihan niin houkuttelevia tavallisessa arjessa.
Positiivisuus ei kuitenkaan mielestäni ole sama asia kuin ongelmien kieltäminen tai vaikeiden asioiden nielaisemista sellaisenaan ilman analysointia. Siinä missä hyväuskoinen ja naiivi hyväksyy kaiken sinisilmäisesti kyselemättä, vain maailman hyväntahtoisuuteen luottaen, positiivinen tarkastelee asiaa, punnitsee vaihtoehtoja ja valitsee nähdä ratkaisuvaihtoehtoja ja valoisia skenaarioita. Maailman hyväntahtoisuuteen luottaa toki hänkin.
Positiivisuus
Itse olen sitä mieltä, että positiivinen asenne johtaa ratkaisukeskeisempään suhtautumiseen kuin kritiikissä jumittava negatiivisuus.
Eli ei, positiivisuus ei ole samaa kuin olla naiivi. Hymyileminen ei myöskään tarkoita sitä, että olen tyhmä höppänä.
Positiivisuus
Olen halunnut kirjoittaa tämän peruspositiivisen elämänasenteen puolustuspuheen jo vuosikausia. Työelämässä on vielä jotenkin ymmärrettävää, että kollegat ja esimiehet muodostavat kuvan sinusta vain niiden pienien palasien avulla, joita työtehtävien ja palaverimaratonien raoista tipahtelee. Siihen kuvaan on sitäpaitsi hyvin helppo vaikuttaa omilla tekemisillään.
Läheisessä ihmissuhteessa on sen sijaan aivan käsittämätöntä, jos toinen lukee positiivisuuden heikkoudeksi. Pahimmassa tapauksessa se johtaa siihen, että vastapuoli alkaa käyttäytyä alentuvan holhoavasti ja jopa nähdä velvollisuudekseen vähän ohjailla. Eihän naiivi reppana voi mitenkään käsittää, miten tätä elämää oikeasti kuuluu elää ja miten ihmisiä tulee kohdella. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että tuo ihmissuhteeni on päättynyt aikapäiviä sitten.
Positiivisuus
Kaikki kuvat eiliseltä iltauintiretkeltäni Sicklasjön lähilaiturille. Kävin kyllä tänäänkin, mutta jätin kameran kotiin. Ilman lämpötila sama kuin eilenkin, 21 astetta, vesi piirun verran yli 19 astetta. Ihanaa ja virkistävää – arjen helmihetkiä!
Positiivista energiaa!
EDIT: Kaikki “naivit” muutettu oikeaan kirjoitusmuotoon “naiivi”. Kielenhuollosta rakas kiitos bestikselleni, suomen lehtori Tinnille. Pahoittelen mokaa. Toivottavasti silmienne kirvely alkaa jo helpottaa.

Ida Sjostedt
Vajaan viikon päästä alkaa taas Tukholman muotiviikko. Tai viikko ja viikko  – eihän häppening ole enää moneen sesonkiin kestänyt kuin kolme päivää. Ja muutaman kerran koko ohjelman olisi erittäin helposti saanut puristettua kahteen päivään, sen verran harvakseltaan näytöksiä ja muita tapahtumia on ollut avajaispäivän jälkeen.
Monet vanhat Ruotsi-muodin peruspilarit ovat valinneet joko pitää näytöksensä jollain muulla muotiviikolla (Lontoo tai New York on useimpien valinta) tai sitten Tukholmassa ihan erillisenä tapahtumana varsinaisen häppeningviikon ulkopuolella. Acne on yksi niistä, jotka on häippässyt pysyvästi isommille catwalkeille, Tiger of Sweden – jonka päätösnäytös & bileet aikaisemmin oli muotiviikon must – samoin ja jopa joka sesonki upeasti tuotetuilla näytöksillään uskollisesti ilahduttanut Cheap Monday on valinnut nyt jo toista kertaa jäädä pois Tukholman muotiviikoilta.
Tukholman muotiviikko
Vieraiden määrään ohjelman harventuminen ei ole erityisesti vaikuttanut. Jonot ovat aivan yhtä pitkiä ja salit täyteen ahdettuja kuin ennenkin. Kansainvälistä pressiä ja bloggareita istuu front rowlla ihan entiseen tapaan.
Ensi viikon maanantaina on sitten SS17 -sesongin esittelyn aika. Ohjelma näyttää täydemmältä kuin pitkään aikaan ja suureksi ilokseni myös Dagmar on mukana, vaikka marssittivatkin catwalkilla kiitosta saaneen mallistonsa jo parisen viikkoa sitten Kööpenhaminan muotiviikolla. Monta mahtavaa uudempaa tulokasta, Ida Klamborn etunenässä, löytyy myös ohjelmaluettelosta.
Eli tulossa on aivan varmasti hyvin kiinnostava ja antoisa muotiviikkoelmys jälleen kerran. Rakastan sitä tunnetta juuri ennen näytöksen alkua, kun valot hetkeksi pimenee, koko sali hiljenee ja sitten – bam – musiikki alkaa soida, valot lävähtää päälle ja näytös alkaa! Vaatteet on tietty pääosassa, mutta parhaimmillaan koko kokonaisuus, meikit, hiukset, stailaus, musiikki, valot etc. muodostaa inspiroivan elämyksen, joka tuntuu koko kropassa.
Tukholman muotiviikko
Välillä silti ihmetyttää, että mikä mahtaa enää tänä päivänä olla muotiviikkojen pointti. Ennenvanhaan homma oli aika selvä. Tarkoitus oli hyvissä ajoin esitellä sitä seuraavana tulevan sesongin mallistot sisäänostajille ja toimittajille. Näytösten jälkeen ensinmainituilla oli kivasti aikaa miettiä, mitä haluavat asiakkailleen tarjota ja jälkimmäisillä fiilata trendijuttujaan. Tavallinen kuluttava muotikansa oli lähestulkoon tietämätön siitä, mitä kutsuvierastilaisuuksien suljettujen ovien takana tapahtui.
Nykyään tilanne on täysin toinen. Style.com (nykyisin Vogue Runway) oli varmaankin ihan ensimmäinen, joka julkisti järjestelmällisesti catwalk-kuvat kaikista näytöksistä, maailman merkittävimmiltä muotiviikoilta, vain päivän-parin viiveellä. Joskus jopa vain tunteja näytöksen päättymisen jälkeen. Sitä mukaa, kun bloggarit alkoivat saada jalkaansa muotimaailman oven väliin ja kutsuja näytöksiin, lisääntyi myös välitön kuvaraportointi.
Tällä hetkellä kaikki mahdollinen tieto uutuuksista leviää lukemattomia some-kanavia pitkin täysin ilman viivettä. Bloggareitten, toimittajien ja muiden viran puolesta informaatiota levittävien lisäksi muotitalot itse pommittavat instaa, snapchattia, omia facebooksivujaan ja tietty kotisivuilla on saatavilla täydellinen kuvaraportti näytöksistä reaaliajassa. Todella monet ovat valinneet myös muodin demokratisoitumisen nimissä streamata näytöksensä nettiin niin, että kuka tahansa voi tuntea istuvansa kadehditulla ykkösrivin paikalla.
Tukholman muotiviikko
Tähän kun vielä lisää stylistien, mallien, valokuva-assareitten ja muun fashion-työväen omien some-tilien kuva- ja videovirrat, ei tulevien sesonkien mystiikasta ole paljoakaan jäljellä. Eikä siinä mielestäni ole mitään äkyttämistä – näin maailma toimii nykyään.
Kaikesta tästä herää kyllä vähintäänkin ihmettelemään, että mihin muotiviikkoja enää tarvitaan? Eikö catwalkilla tänään esitelty SS17 -sesongin look, joka leviää tuhannesta tuutista tajuntaan, tunnu jo vanhalta ja kulahtaneelta, eilisen uutisilta, sitten kun se vihdoin kuuden-seitsemän kuukauden kuluttua vihdoin roikkuu kaupan rekillä? Yksi muodin suuria viehätyksiä kun kuitenkin on sen antama kihelmöivä uutuuden, muutoksen ja mahdollisuuden tunne.
Jotkut muotitalot on ratkaissut asian niin, että ovat karsineet näytösten määrän kahteen vuosittaiseen (Tukholmassa ei ikinä ole ollutkaan kuin Spring/Summer ja Autumn/Winter -näytökset, mutta maailmalla on lisäksi Cruise ja pre-Fall sekä couture-taloilla couture-näytökset). Sen ansiosta catwalkilla esitellyt vetimet on mahdollista laittaa myyntiin välittömästi näytöksen jälkeen.
Tukholman muotiviikko
Juuri nyt tuntuu siis siltä, että muotinäytösviikot eivät ehkä tule elämään enää kovin pitkään ainakaan tässä perinteisessä muodossaan. Sitä suuremmalla syyllä aion nauttia ihan täysillä näytösten luovasta ja inspiroivasta ilmapiiristä. Niin kauan, kun siihen vielä on mahdollisuus.
Ensimmäinen kuva: Ida Sjöstedt, muut Mintun viime helmikuulta – eli Tukholman AW 2016 muotiviikolta – ottamia.

Maailman paras lohikeitto
Sunnuntai-illat on helposti jotenkin ristiriitaisen melankolisia. Tavallaan on vielä ihan vapaata ja rentoa, mutta mieli vaeltelee jo tulevaan työviikkoon. Aamun ja päivän aikana sitä vielä tekee viikonloppujuttuja, treenaa, ulkoilee, käy näyttelyissä, tapaa ystäviä. Näin illalla itse ainakin haluan olla vain kotona, laitella tulevan viikon asioita järjestykseen ja tehdä mitä voin, että edessä oleva arki sujuisi mahdollisimman noileasti. Esimerkiksi kokkailla jotain hyvää ruokaa, josta jää sopivasti annos tai pari lounaslaatikkoon.
Tein ihan ensimmäisen kerran lohikeittoa ja ai että siitä tuli hyvää! Niin hyvää, että uskallan kutsua sitä vaatimattomalla tittelillä “maailman paras”. Herkullisuuden salaisuus on klassisesti kuohukerma ja oikea voi – mutta myös se, että lohta ei käytännössä keitetä ollenkaan. Se kypsyy supermeheväksi ja maukkaaksi kuumassa liemessä ihan niine hyvineen.
“Maailman paras lohikeitto” sopii myös erinomaisesti lounaslaatikkoon (tai -purkkiin kai paremminkin), sillä maku vain paranee ja syvenee seuraavaan päivään. Lohikeitto saa kunnian aloittaa virallisesti Go 4 it vol. 2 -blogin uuden juttusarjan, “Lunchlåda”, jonka tavoitteena on nimen mukaisesti esitellä helppoja arkiruokia, jotka kestää vähän säilytystä ja joita on kiva ottaa mukaan töihin lounaaksi.
 
 
Maailman paras lohikeitto
MAAILMAN PARAS LOHIKEITTO
(noin 4 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

  • 1 kg perunoita (pienistä uusista perunoista tulee tosi kiva soppa!)
  • 3 porkkanaa
  • 1 iso sipuli
  • 800 g hyvää ruodotonta lohifilettä (suosittelen shoppailua kalatiskillä!)
  • 2 dl kuohukermaa
  • reipas nokare voita (2 – 5 rkl about)
  • muutama kokonainen mustapippuri (alunperin oli kyllä vahinko, että näitä hulahti soppaan – luin etiketin vähän huonosti)
  • noin 8 maustepippuria
  • nippu tuoretta tilliä
  • suolaa

Valmistus:
Pese perunat ja porkkanat, tarvittaessa kuori, ja pilko ne mukavan suupalan kokoisiksi paloiksi (ei liian pieneksi, ettei keitosta tule mössöä). Kuori ja pilko sipuli. Laita kasvikset isohkoon kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että ne peittyvät hyvin (noin 1,5 l). Nakkaa mukaan pippurit ja melko reilusti suolaa (merisuolaa mieluiten). Kuutioi lohi. Keitä kasvikset al dente, käännä levy ykköselle ja lisää kattilaan kalat, kerma ja voi. Anna hautua muutama minuutti, käännä levy nollille, saksi päälle reilusti tuoretta tilliä, sekoita. Maista suola. Kattila saisi olla vielä hetken hellalla jälkilämmössä tai muhia muuten vaan muutaman minuutin ennen tarjoilua.
Maailman paras lohikeitto
Keitto kulkee mukana toimistolle parhaiten täysin tiiviissä purkissa. Kassiin levinnyt lounassoppa ei ole varsinaisesti mikään kaikkein positiivisin aloitus työpäivälle.
Meillä on ollut töissä aika paljon keskustelua muovisien lounaslaatikoiden terveellisyydestä ja mahdollisista riskeistä, mitä “vuotavat” kemikaalit voi aiheuttaa. Täytyy tunnustaa, että olen ollut ihan tosi huoleton tuon suhteen, jopa niin paljon, että olen käyttänyt uudelleen ja uudelleen vanhoja take away -rasioita, jäätelölaatikoita ja muita vastaavia muovipurkkeja. Nyt heitin ne kaikki roskiin ja hankin ihan oikeita lounaslaatikoita, lasisia, metallisia ja muutaman muovisenkin pakastettavia annoksia varten.
Maailman paras lohikeitto

Old stuff