Vajaan viikon päästä alkaa taas Tukholman muotiviikko. Tai viikko ja viikko – eihän häppening ole enää moneen sesonkiin kestänyt kuin kolme päivää. Ja muutaman kerran koko ohjelman olisi erittäin helposti saanut puristettua kahteen päivään, sen verran harvakseltaan näytöksiä ja muita tapahtumia on ollut avajaispäivän jälkeen.
Monet vanhat Ruotsi-muodin peruspilarit ovat valinneet joko pitää näytöksensä jollain muulla muotiviikolla (Lontoo tai New York on useimpien valinta) tai sitten Tukholmassa ihan erillisenä tapahtumana varsinaisen häppeningviikon ulkopuolella. Acne on yksi niistä, jotka on häippässyt pysyvästi isommille catwalkeille, Tiger of Sweden – jonka päätösnäytös & bileet aikaisemmin oli muotiviikon must – samoin ja jopa joka sesonki upeasti tuotetuilla näytöksillään uskollisesti ilahduttanut Cheap Monday on valinnut nyt jo toista kertaa jäädä pois Tukholman muotiviikoilta.
Vieraiden määrään ohjelman harventuminen ei ole erityisesti vaikuttanut. Jonot ovat aivan yhtä pitkiä ja salit täyteen ahdettuja kuin ennenkin. Kansainvälistä pressiä ja bloggareita istuu front rowlla ihan entiseen tapaan.
Ensi viikon maanantaina on sitten SS17 -sesongin esittelyn aika. Ohjelma näyttää täydemmältä kuin pitkään aikaan ja suureksi ilokseni myös Dagmar on mukana, vaikka marssittivatkin catwalkilla kiitosta saaneen mallistonsa jo parisen viikkoa sitten Kööpenhaminan muotiviikolla. Monta mahtavaa uudempaa tulokasta, Ida Klamborn etunenässä, löytyy myös ohjelmaluettelosta.
Eli tulossa on aivan varmasti hyvin kiinnostava ja antoisa muotiviikkoelmys jälleen kerran. Rakastan sitä tunnetta juuri ennen näytöksen alkua, kun valot hetkeksi pimenee, koko sali hiljenee ja sitten – bam – musiikki alkaa soida, valot lävähtää päälle ja näytös alkaa! Vaatteet on tietty pääosassa, mutta parhaimmillaan koko kokonaisuus, meikit, hiukset, stailaus, musiikki, valot etc. muodostaa inspiroivan elämyksen, joka tuntuu koko kropassa.
Välillä silti ihmetyttää, että mikä mahtaa enää tänä päivänä olla muotiviikkojen pointti. Ennenvanhaan homma oli aika selvä. Tarkoitus oli hyvissä ajoin esitellä sitä seuraavana tulevan sesongin mallistot sisäänostajille ja toimittajille. Näytösten jälkeen ensinmainituilla oli kivasti aikaa miettiä, mitä haluavat asiakkailleen tarjota ja jälkimmäisillä fiilata trendijuttujaan. Tavallinen kuluttava muotikansa oli lähestulkoon tietämätön siitä, mitä kutsuvierastilaisuuksien suljettujen ovien takana tapahtui.
Nykyään tilanne on täysin toinen. Style.com (nykyisin Vogue Runway) oli varmaankin ihan ensimmäinen, joka julkisti järjestelmällisesti catwalk-kuvat kaikista näytöksistä, maailman merkittävimmiltä muotiviikoilta, vain päivän-parin viiveellä. Joskus jopa vain tunteja näytöksen päättymisen jälkeen. Sitä mukaa, kun bloggarit alkoivat saada jalkaansa muotimaailman oven väliin ja kutsuja näytöksiin, lisääntyi myös välitön kuvaraportointi.
Tällä hetkellä kaikki mahdollinen tieto uutuuksista leviää lukemattomia some-kanavia pitkin täysin ilman viivettä. Bloggareitten, toimittajien ja muiden viran puolesta informaatiota levittävien lisäksi muotitalot itse pommittavat instaa, snapchattia, omia facebooksivujaan ja tietty kotisivuilla on saatavilla täydellinen kuvaraportti näytöksistä reaaliajassa. Todella monet ovat valinneet myös muodin demokratisoitumisen nimissä streamata näytöksensä nettiin niin, että kuka tahansa voi tuntea istuvansa kadehditulla ykkösrivin paikalla.
Tähän kun vielä lisää stylistien, mallien, valokuva-assareitten ja muun fashion-työväen omien some-tilien kuva- ja videovirrat, ei tulevien sesonkien mystiikasta ole paljoakaan jäljellä. Eikä siinä mielestäni ole mitään äkyttämistä – näin maailma toimii nykyään.
Kaikesta tästä herää kyllä vähintäänkin ihmettelemään, että mihin muotiviikkoja enää tarvitaan? Eikö catwalkilla tänään esitelty SS17 -sesongin look, joka leviää tuhannesta tuutista tajuntaan, tunnu jo vanhalta ja kulahtaneelta, eilisen uutisilta, sitten kun se vihdoin kuuden-seitsemän kuukauden kuluttua vihdoin roikkuu kaupan rekillä? Yksi muodin suuria viehätyksiä kun kuitenkin on sen antama kihelmöivä uutuuden, muutoksen ja mahdollisuuden tunne.
Jotkut muotitalot on ratkaissut asian niin, että ovat karsineet näytösten määrän kahteen vuosittaiseen (Tukholmassa ei ikinä ole ollutkaan kuin Spring/Summer ja Autumn/Winter -näytökset, mutta maailmalla on lisäksi Cruise ja pre-Fall sekä couture-taloilla couture-näytökset). Sen ansiosta catwalkilla esitellyt vetimet on mahdollista laittaa myyntiin välittömästi näytöksen jälkeen.
Juuri nyt tuntuu siis siltä, että muotinäytösviikot eivät ehkä tule elämään enää kovin pitkään ainakaan tässä perinteisessä muodossaan. Sitä suuremmalla syyllä aion nauttia ihan täysillä näytösten luovasta ja inspiroivasta ilmapiiristä. Niin kauan, kun siihen vielä on mahdollisuus.
Ensimmäinen kuva: Ida Sjöstedt, muut Mintun viime helmikuulta – eli Tukholman AW 2016 muotiviikolta – ottamia.
