Meillä täällä Tukholmassa näyttää juuri nyt siltä, että syysfiilikset voi haudata taas hetkeksi. Päivällä vielä vähän sateli, mutta nyt taas aurinko pilkistelee hiukan ja lämpötila kohoaa kummasti. Kaiken lisäksi on vielä perjantai! Eihän se kokonainen työviikkokaan niin kovin pitkältä tuntunut, vaikka koko kesän onkin tullut tehtyä laiskanpulskeasti vajaata viikkoa.
Laiskanpulskeasta puheenollen – tajusin juurikin, että olen ihan unohtanut arpoa voittajan ihanassa Coruu-arvonnassa. No, onneksi satunnaislukukone ei tunne työaikoja ja asia on helposti korjattavissa.
Oli muuten tosi kiva lukea kaikkia vastauksia. Vaikuttaa siltä, että juuri tällaisille näyttäville, tyylikkäille ja kevyille koruille riittää tilausta. Kaikkien vastanneiden keskuudesta voittajaksi valikoitui nimimerkki:
MARELLA
Vastauksellaan: “Olivatpa viehkoja kaikki tyynni! Japanese Braid kaulakoruun valkoisena katseeni palaa aina vain uudestaan :)”
Paljon onnitteluja voittajalle!! Kiitos myös kaikille muille osallistujille. Lohdutukseksi heille, joita onnetar ei tällä kertaa suosinut: Coruu.com -nettikaupassa on meneillään kampanja, jossa koodilla “ihanasyksy”, jossa tilaukseen voi saada yhdet korvikset kaupan päälle!

Tinnin The Syntymäpäivillä tarjottiin alkupalaksi elegantti pieni kupillinen maukasta, kylmää, jogurtilla pehmennettyä kurkkukeittoa ja kyytipojaksi muutama herkullinen parmesaanikeksi. Parmesaani sopii aivan täydellisesti samppanjan kaveriksi – ja sehän tämän alkupalan tausta-ajatuksena oli. Kotioloissa tosin voi – Tinnin sanojen mukaan – laatukuplien kaveriksi veistää ihan vain muutaman lastun hyvää, herkullisesti ikääntynyttä parmesaania.
Kylmänä tarjottava raikas kurkkukeitto on omiaan juuri juhlien alkupalaksi, mutta se toimii myös ihan mainiosti kevyenä lounaana, vähän kuin salaatin korvikkeena. Parmesaninapit kestää varsin mainiosti säilytystä, sillä juurikin viestittelin Tinnin kanssa ja hän sanoi maistelleensa synttäreiltä yli jääneitä keksejä. Niihin ei ollut kuulemma tarttunut lainkaan mitään kaapin makua tai muitakaan ikääntymisen merkkejä. Hyvä tieto varsinkin isompia juhlia valmistelevalle, sillä kaikki, minkä voi tehdä etukäteen, on kotiinpäin itse h-hetkellä.

TINNIN KURKKU-JOGURTTIKEITTO
Ainekset:

• 1 iso kurkku
• n. 2 tl sokeria
• n. 2 tl suolaa
• tilliä
• mustapippuria
• 1/2 dl balsamiviinietikkaa
• 2 rkl väkiviinaetikkaa
• (1 tl chilijauhetta)
• 1 l turkkijogurttia

Valmistus:
Pese ja pilko kurkku noin sentin mittaisiksi kuutioiksi. Valmista liemi etikoista, suolasta, sokerista ja tillistä – mausta halutessasi ripauksella chilijauhetta. Laita kurkunpalat maustumaan liemeen noin puoleksi tunniksi. Maista kurkunpalaa – se saa olla ihan maukas, tarvittaessa lisää mausteita tai etikkaa.
Muusaa kurkut tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sekaan jogurtti. Tarjoillaan kylmänä!
Annostus riittää neljälle lounaaksi ja vaikka kuinka monelle alkupalaksi, jos se tarjotaan elegantista kahvikupista, kuten Tinnin juhlissa.
 

Kurkkukeiton (ja samppanjan) kaveriksi sopii täydellisesti ihanan juustoisen suolaiset pienet parmesaaninapit. Ohje on alunperin Marie Clairin reseptikirjasta, mutta tässä vapaa suomennos!
PARMESAANINAPIT
Ainekset:

• 125 g voita
• 100 g raastettua cheddar-juustoa
• 50 g raastettua parmesaania
• 150 g vehnäjauhoja
• ripaus paprikajauhetta mausteeksi

Valmistus:
Nypi kaikki ainekset kivaksi murotaikinaksi joko yleiskoneella tai käsin. Kun taikina irtoaa mukavasti sormista/vispilästä, se on valmista. Rullaa taikinasta ohuita pötkylöitä (about 3 cm – Tinnin oli kyllä varmasti vain 2 cm) ja leikkaa siitä noin puolen sentin vahvuisia siivuja. Paista nappeja 180 asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Nosta ne pois pelliltä jäähtymään.
Ohjeen pitäisi antaa noin ziljoona pientä herkkupalanappia (65 – 70 kpl), mutta en suosittele tekemään puolikasta annosta, sillä näitä myös kyllä menee!

Tiesittekö muuten, että tänään on “black cat appreciation day”? Ihan jo pelkästään sen kunniaksi voisi pistää pöydän koreaksi!

Terveisiä sairastuvalta! Alan tässä pikkuhiljaa palailla takaisin elävien kirjoihin tosi mehevän migreeni-viikonlopun jälkeen. En tiedä kehtaisiko tästäkin syyttää hormoneja. Monta vuotta meni nimittäin ihan kivasti niin, että kunnon murhamigreeniä ei ollut kuin kerran-pari vuodessa, mutta nyt on taas saanut kärvistellä ihan tämän tästä. Ehkä ärsyttävintä on se, että kirotusta kohtauksesta ei tunnu pääsevän eroon päiväkausiin, vaikka mitä tekisi.
Itseäni piristääkseni selailin ihanan Tampereen reissuni kuvia. (Onko muilla migreenistä kärsivillä sellaista, että kohtauksen ohimenovaiheessa iskee armoton blues ja taivas-putoaa-niskaan -olo? Sen lisäksi, että tekisi mieli tyhjentää maailma hiilihydraatista ja valkoisesta sokerista?). Muistikortin uumenista löytyi nämä hehkeät kuvat upeasta ystävästäni Tinnistä. Että joku voikin näyttää kolmevitoselta omissa viiskymppisbileissään!
(Olipas muuten reilu temppu allekirjoittaneelta otsikoida blogijuttu “juhlahumuksi” ja sitten vain valitella migreeniä! Ha ha!)

Pitäisi varmasti aloittaa “Tinnin treenivinkit ja terveen elämän aakkoset” -juttusarja. Toisaalta tiedän kyllä aivan hyvin, että se määrä jumppia, juoksulenkkejä, kotivoimistelua ja hyötyliikunta ei kyllä ikinä mahtuisi omaan ohjelmaani. Mutta sitten toisaalta eikös hyvät esikuvat olekin aina juuri sellaisia, joiden esimerkin seuraaminen vaatii pientä pinnistelyä?
Juhlia varten Tinnin hiukset olivat saaneet aavistuksen aiempaa tummemman sävyn. Heleä ja kesäinen, olkaimeton juhlamekko täydentää värimaailman. Fiksuna ihmisenä Tinni valitsi kengiksi ihanat, mekon kukkien vaaleaa lilaa toistavat ballerinat. Upeat korut viimeistelevät lookin.

• mekko, Essentiel, (ostettu Antwerpenista)
• koru, Lapponia – Planetaariset laaksot
• ballerinat, Cecil, (ostettu Waterloosta)
• sormus, Cartier – Trinity

Kesä is back!
Muutaman lähestulkoon jo hileisen päivän jälkeen on tänään täällä saatu taas nauttia auringosta ja ainakin kohtuullisesta lämmöstä. Tai no, ainakaan ei ole ollut ihan niin kylmä, että tarvitsisi takkia ulkona. Enkä nyt edes viitsi alkaa tuosta tuulesta, mutta sen verran voin sanoa, että kyllähän sen kuvista näkee! Haha!
Maksimekko on hurjan kätevä tapa feikata kesäfiilistä. Kepeät pitkät helmat lämmittävät lähestulkoon yhtä paljon kuin housutkin, mutta ilman punttien vihjailemaa syystunnelmaa. Hellekeleihin tarkoitettu mekko kaipaa tosin neuletakin kaverikseen.
Aika ihanaa, että taas on perjantai! Tässä kesän aikana olen tottunut pitämään lähestulkoon joka viikko vähän vapaata. Laskin juuri, että tähän mennessä olen ollut vain kaksi täyttä viikkoa töissä kesäkuun alun jälkeen. Muuten olen pitänyt vähintään päivän “kesälomaa”. Ensi viikolla olisi pitkästä ihan kokonaisen toimistoviikon aika. Huh, huh!

Arkeen palaaminen on kyllä myös mukavaa – vaikka olenkin nauttinut puoliaikalomailustakin tosi paljon. Kiva, kun kaikki kollegat on taas paikalla ja hommat alkaa rullata vähän normaalimmalla sykkeellä. Kai sitä kohta taas on ihan, että nyt sitä lomaa lisää ja sassiin, mutta juuri nyt ajatus tavallisesta arjesta tuntuu pelkästään hyvältä.
Toimistorutiinien palaaminen tarkoittaa myös sitä, että pitää alkaa taas viikonloppuisin vähän tarkemmin suunnitella tulevan viikon lounaita. Olen niin pihi, etten halua käydä ulkona lounaalla kuin erikoistapauksissa – muuten kannan mukanani lounaslaatikkoa joka päivä.

Mietin tuossa juuri, että nyt kun olen päässyt kokkikoulussani jo kakkosluokalle, voisin kirjoitella tännekin maistuvia, helppoja – ja ennenkaikkea lounaslaatikkoon hyvin sopivia arkiruokaohjeita. En siis tosiaankaan edelleenkään tunne olevani mikään ruuanlaittaja. Nämä pari vuotta, kun Peetu ei ole asunut enää kotona, on kuitenkin tehnyt sen, että uskallan aika rennosti testailla reseptejä.
No, mutta nyt nautitaan ensin vapaasta viikonlopusta! Ihanaa perjantai-iltaa kaikille! <3

• mekko, Lindex
• neuletakki, H&M
• sandaalit, Marni x H&M
• kaulakoru, Coruu (saatu)

Olen vieläkin aivan fiiliksissä viimeviikkoisesta Tampereen reissustani! Miten yhteen, vähän pidennettyyn viikonloppuun ehtikin mahtua niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa. Ystävyys-, ilo-, naisenergia- ja voimaantumisakut tuli ladattua kerralla täyteen. Tottakai on sellainen olo, että miksei tällaista voisi olla useamminkin – tai ehkei nyt sentään juhlia tarvitse olla sen tiuhempaan, mutta yhdessäoloa, läsnäoloa, hyvääoloa ja kaikenlaista muutakin mukavaa oloa.
Ihan kaikkia suunnittelemiani Tampere bucket-listan kohtia en ehtinyt enkä päässyt ruksaamaan. Hyvä niin, onpahan sitten pohjasuunnitelmat valmiina seuraavaa reissua varten. Saunaan ja uimaan järveen kuitenkin pääsin ja äiskää tuli tavattua useammankin kerran. Promenadit Pyynikillä jäi aika viitteellisiksi (onneksi Tinni asuu ihan harjun kupeessa, joten mäntyjen tuoksu kantaa kyllä sinne asti), mustatmakkarat tällä kertaa syömättä ja poken pelaaminenkin tyssäsi siihen, ettei tyhmällä svenneliittymälläni päässyt puhelimella nettiin.
Ensimmäinen ohjelmakohta oli Tinnin tyttöilta-teemalla vietetyt The Syntymäpäivät.

Juhlakalu ilahdutti vieraita lähettämällä yhteiseen whatsapp-ryhmään vakuuttavan kisakuntoisen kuvan itsestään kaikessa rauhassa vaahdottamassa maitoa cappucinoa varten vain reilua tuntia ennen juhlien alkua. No, kun on tehokas luonteeltaan, niin on. Juhlamekon Tinni kiskaisi päällensä vain varttia ennen ovikellon soimista – ja onnistui tietty näyttämään aivan häkellyttävän hehkeältä!
Synttäri-tyttöiltaan oli kutsuttu Tinnin läheisimmät naisystävät, joista monet tunsivat ainakin osan muusta porukasta. Tuskin kukaan – Tinniä lukuunottamatta tietty – tunsi kuitenkaan kaikkia. Niinpä jokaiselle iskettiin käteen “aikuisten ystävänikirja” -lappunen, joka sitten myöhemmin ruokapöydässä vaihdettiin vieruskaverin kanssa. Puheiden pitäminen jäi aivan sivuseikaksi, kun kaikki esittelivät naapurinsa koko seurueelle. Vastauksista syntyi kivoja ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja samalla, kun sai oppia tuntemaan uusia fantastisia tyyppejä.

Istumajärjestykseen Tinni oli keksinyt aivan mahtavan idean. Tervetuliasmaljoihin oli kiinnitetty ihanat pienet akvarellit, joiden perusteella löytyi oma paikka pöydästä. Kätevä tapa “sekoittaa” tällainen pienempi juhlaseurue niin, ettei kaikki päädy istumaan vain sen parhaiten tuntemansa kaverin viereen. Puhumattakaan siitä, miten kivalta lasit näyttivät pienten taideteostensa kanssa.

Samppanjan seuraksi tarjolla oli kaikenlaisia herkullisia pieniä paloja. Kaikki räätälöity sopimaan Tinnin itse Ranskasta tuottaman juhlajuoman makuun. Sievien herkkujen väkertämiseen meni oma aikansa, mutta yllättävän nopeasti saimme kuitenkin viisi erilaista cocktail-palaa tehtyä. Ihan tarkkoja ohjeita ei ole tiedossani, mutta suunnilleen näin se meni:

• Mozzarella-kirsikkatomaattiveneet: kirsikkatomaatti ja kuutioitu puhvelimozzarella keihästetään ison basilikalehden kanssa veneeksi. Voidaan maustaa pisaralla hyvää oliiviöljyä.
• Lohinapit: ruisnappien täytteenä kylmäsavulohta pieneksi pilkottuna ja sekoitettuna creme fraicheen. Mausteeksi tilliä, suolaa ja ruohosipulia.
• Piparjuuri-savupororullat: piparjuurituorejuustoon sekoitettaan pieneksi pilkottua savuporoleikettä. Seos levitetään pienelle tortillalätylle, rullataan tiukasti pötkyläksi, annetaan vetäytyä kelmuun käärittynä jääkaapissa parisen tuntia ja leikataan kivoiksi siivuiksi ennen tarjoilua.
• Bresaola-nyytit: pieni nektariinin lohko kääritään bresaolaan ja keihästetään tikulla. (EDIT: taisikin olla serranokinkkua noissa nyyteissä, mutta Tinnin mukaan bresaola olisi käynyt yhtä hyvin..)
• Feta-melonitikut: fetajuusto ja vesimeloni kuutioidaan tasasuuriksi kuutioiksi. Jokaiseen tikkuun yksi kuutio kumpaakin.

Ihana ilta! Onnea ja kiitos Tinni vielä kerran!!
Seuraavana päivänä juhlat jatkuivat hiukan Tampereen ulkopuolella Saarikylissä. Mukana oli vain meidän oma jengi, läheisimmät kaverit. Tällä kertaa juhlittavana oli seuraava The Syntymäpäiväsankari, Uke.

Tosi fiksun näköistä, kun yritämme porukalla sihtailla selfie-tikkua niin, että kaikki mahtuisivat samaan kuvaan! Haha!!
Alunperin tarkoitus oli tehdä luontoretki kävellen, mutta sitten päätimmekin, että lämpöinen, mutta hiukan epävakaa perjantai sopii erinomaisesti pienelle kajakki-haikille. Roine oli aivan täydellisen peilityyni, ilma lyhyen kesäsadekuuron jälkeen raikas ja kevyt hengittää. Me ei-niin-kokeneet melojatkin pysyimme hyvin pystyssä ja elämys oli kaikinpuolin aivan mielettämän upea. Ihmeellinen tunne lipua lähes äänettömästi veden pinnalla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka jäävät melomiseen täysin koukkuun.

Melomisen jälkeen ohjelmassa oli saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja vielä parempia juttuja. Ihana ja erilainen tapa viettää synttäreitä! Bonuksena vielä aamu-uinti Roineessa ja mustaviinimarjoja suoraan pensaasta suuhun. Täydellistä!
Takaisin Tampereelle piti kuitenkin suunnata heti aamutoimien jälkeen (olisikohan ollut puoli kahden aikaan iltapäivällä… Haha!), sillä illalla odotti Eppujen 40 vee juhlakonsertti Ratinassa.

Matkalla Ratinaan kieppasin Pikku Kakkosen puiston kautta. Halusin käydä omin silmin todistamassa poke-huumaa ja intensiiviseltähän tuo touhu siellä näyttää. Ai että, kun korpesi, etten päässyt nettiin ja poke-apajille minäkin!

Tampereen reissun kruunasi kauan ja hartaasti odotettu konsertti. En ala nyt mitään keikkaraporttia kirjoittamaan, mutta sen vaan sanon, että kyllä oli hieno elämys. Ihana nähdä, että vanhat idolit on vielä kovassa vedossa, kaikki lempparibiisit rullasivat mahtavasti ja sikälimikäli screeniltä välittyviin tunnelmiin on luottaminen, bändillä itselläänkin oli hyvä meininki ja hauskaa lavalla.
Niin paljon muistoja ja tunnelmia Eppuihin liittyy, että moneen kertaan piti kyllä nieleskellä kyyneliä konsertin aikana.

Eihän se nyt tietty ole ihan samanlainen intiimi kokemus seistä 30 000 muun kanssa Ratinan kentällä kuin joskus muinoin YO-talolla heiluessa. Toisaalta tosi makea tunne, kun kaikki ympärillä laulaa täysiä “Beibeee, rakastan sua syvästi…”
Kuvat on pääasiassa allekirjoittaneen ottamia, osa kameralla, osa puhelimella. Mukana on kuitenkin myös ystävättärieni otoksia, joten kiitos Tinni, Kaisu, Uke ja Tuike!