Toimistolla oli vielä tänään aikas leppoisa meininki. About puolet meidän osastosta oli edelleen joululomilla ja sen lisäksi aika monet oli päättänyt tehdä töitä kotikonttorilta käsin. Periaatteessa tänään olisi siis ollut aivan täydellinen hetki hiipparoida töissä ihan perusteellisessa rento perjantai -asussa.
Yksi tuttu kollega – eri osastolta tosin – vaihtaa työpaikkaa ja tänään oli hänen viimeinen työpäivänsä. Olimme isolla porukalla viettämässä läksiäisiä Boqueria-nimisessä tapas-ravintolassa ja siksi piti valita perjantain asuksi jotain, millä kehtaa lähteä ihan ihmisten ilmoille. Täydellisen Casual Friday -tyylin sijaan päädyin siis rentoa ja skarppia yhdistelevään semi-versioon.
Espritin farkut on niin mukavat ja rennot jalassa, että hengailen ne jalassa kotonakin perusverkkareiden sijaan. Kauluspaita on sekin ihana päällä, mutta kyllähän kaulukset ja kultanapit tuo aina vähän ryhdikkyyttä. Kokonaisuuden viimeistelee raksut poni-nilkkurit, jotka pääsevät vihdoin tämän sesongin ensimmäiselle ulkoilukerralleen. Sen verran olen pihi, että en raatsi pistää niitä jalkaan, jos on yhtään kostean kelin vaaraa. Tänään on ollut tasaiset viisi pakkasastetta, mikä on just hyvä.

Oikeastaan ajattelin skipata koko läksiäiset. Jos totta puhutaan, juuri nyt oloni ei ole mitenkään erityisen hilpeä tai sosiaalinen. Sitten tuumasin, että pieni irrallinen hetki kollegoiden kanssa voi tehdä ihan hyvääkin. Työkaverisuhteissa on se hyvä puoli, että useimpien kanssa ollaan vain sopivan pinnallisesti tuttuja ja oli oikeastaan kiva hölpötellä tunti-pari ihan kaikkea kevyttä ja tavallista vain.
Ja hei, kuvasta näkyy myös yksi täkäläisittäin tuore ilmiö: meillekin on tullut talvi! Lunta ei ole kuin nimeksi (tosin lisää on luvattu koko viikonlopun ajan) ja pakkastakin Suomen lukemiin aika vaatimattomasti (eilen -12, mikä on täällä tosi paljon ja tänään -5), mutta talvi kuitenkin.
Jotenkin sitä on ikänsä aikana tottunut vuodenaikojen vaihteluun, että tuntuu ihan sielussa hyvältä, kun sinänsä leppoisat +12 asteen aurinkoiset kelit ja viheriöivät nurmikot on vihdoin vaihtunut pakkaseen, valkoiseen maisemaan ja hiljalleen leijuviin lumihiutaleihin. Mistähän se johtuu, että kirpsakan pakkasilman hengittäminen tuntuu niin puhtaalta ja ihanalta? Eilen ja tänään on hetkittäin paistellut aurinkokin, joten sen puoleen ei todellakaan ole valittamista. (Paitsi että pääsispä mäkeen…)

• paita, Balmain X H&M
• farkut, Esprit (saatu)
• kengät, Acne

Ihan mielettömästi kiitos, eikun KIITOS, kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, facebookissa tai viestein tukensa osoittaneille! Ihana tietää, että te kaikki olette olemassa – se merkitsee hurjan paljon. En tunne oloani enää ollenkaan niin yksinäiseksi ja turvattomaksi, vaikka pää onkin täynnä huolta ja kysymysmerkkejä.
Pienet ilonaiheet auttavat pitämään mielen positiivisena, joten ihan silläkin haluan nyt tehdä pienen pikatiivistelmän kevään kenkätrendeistä!
Kävin juuri ennen joulua Skobranschrådetin showroomilla tutustumassa pian kauppoihin tuleviin kenkämallistoihin. Kevään voimakkaimmat trendit on helppo tiivistää muutamaan sanaan: hippikukat, metallic, himmeät pastellit/nudesävyt, mokka ja kuumat oranssit. Bubbling under: sharp dressing ja sesongin yllättäjä: Ecco.

Suloisia hippikukkia muodossa ja toisessa! Lisää vain farkkushortsit ja paljaana viuhuvat, kauniisti päivettyneet koivet! Eccolta löytyy tosi paljon kaikkea huippukivaa keväälle – hiukan jopa yllätyin siitä, jos totta puhutaan. Kaikista esillä olleista kukkakengistä Eccon klassisen tennarin malliset, vesivärimäisin printein koristellut versiot olivat mielestäni kaikkein kivoimmat.
Hippikukkatrendi täydentyy saumattomasti puuterisilla pastellisävyillä.

Ihanan hauska tetra-laukku Eccon mallistosta. Kenkien lisäksi tykästyin useampaankin Eccon laukkuun. Onkohan siellä suunnittelijat vaihtuneet, kun nyt yhtäkkiä innostun niin monesta heidän jutusta?
Metallinkiilto on tänä keväänä/kesänä hiukan himmeämpää, lempeämmin hohtavaa kuin aikaisempien sesonkien peilikiiltävät suosikit.

Kenkien lisäksi himmeästi hohtavaa metallia löytyy tietty myös asusteista – kuten esimerkiksi laukuista. Tykkään hurjasti Eccon laatikkomaisen pikkulaukun mallista ja haalean pastellisesta ruusukultaisesta sävystä.

Maanläheiset poltetun oranssin, okran ja kypsän viljan täyteläiset sävyt ovat yleensä takuuvarmoja kesäsuosikkeja. Ensi sesongilla rennosti etniseen tyyliin kuuluu nirunaru-nyöritykset, gladiaattori-nauhat, hapsut ja hillityt messinkiniitit. Trendikkäin materiaali on mokka ja malli tasapohjainen läpytin.
Vielä yksi Ecco-malli, jolle menetin sydämeni. Klassiset loaferit ovat saaneet astetta edgymmän (ikinä en olisi kuvitellut käyttäväni sanaa edgy samassa lauseessa Eccon kanssa!!) ilmeen trendikkään suiposta kärjestä ja mustasta metallic-sävystä. Vähänkö olisivat täydellinen lisä toimistorotan kenkägarderobiin! Taitaa olla ihan pakko laittaa nämä ostostoivelistalle.

Skobranschrådetin visiitillä pääsin myös testaamaan virtuaalitodellisuusfilmihässäkkää. (Niinkuin huomaatte, ei hajuakaan, miksi tuota hommelia, missä silmille laitetaan view-masteria muistuttava laite ja sitten katsellaan 3D filmiä, kutsutaan…).
Eli siis idea on se, että laite laitetaan silmille, kuulokkeet korville ja sitten vain filmi pyörimään. Onneksi laittoivan meikäläisen tuolille istumaan, muuten olisi voinut käydä hassusti. Käy nimittäin hiukkasen tasapainoaistin päälle, kun yhtäkkiä tuntee olevansa ihan toisessa todellisuudessa.

Kokemus oli yllättävän voimakas, vaikka filmi oli hiukan rakeinen ja muutenkin laadussa oli toivomisen varaa. Tuntuu kuitenkin tosi hurjalta, että kun filmissä istuu ikään kuin auton takapenkillä, voi päätään kääntämällä katsoa maisemia ulos ikkunasta tai vieruskaveria silmiin. Tilassa ei voi (tietenkään) kulkea itse, mutta siltä se melkein vaikuttaa, kun voi valita minne katsoo ja mitä näkee.
Jos tämä on nyt se, mistä puhutaan virtuaalitodellisuutena, niin en kyllä yhtään ihmettele. Jos laite seuraa edes hiukkasen muun teknisen kehityksen kaarta, voi olla, että vain muutaman vuoden päästä moni asia on toisin. Miettikää nyt esimerkiksi: asuntoesittelyt, lomakohteiden (hotellien) valinta, taidenäyttelyt, museot, luonto (safarit!), konsertit etsetera.

 
Oma virtuaalimatkani suuntautui Peruun, missä TOMS- kenkämerkki tekee hyväntekeväisyystyötä ja lahjoittaa kenkiä köyhille lapsille. Mielenkiintoinen kokemus – ja mielenkiintoinen projekti!

Useimmat muutokset elämässä tapahtuvat vähitellen. On sellainen olo kuin ikinä ei tapahtuisi mitään; kaikki menee aina samaa rataa. Kyllästyttääkin vähän, kun ikinä ei tapahdu mitään. Vasta takapeilistä tajuaa, miten asiat ovatkin aivan toisin kuin vuosi-pari sitten. Muutos on hiipinyt osaksi arkea niin vaihvihkaa, ettei sen tuloa ole ehtinyt rekisteröidä.
Joskus käy niin, että kaikki muuttuu kertaheitolla. Yhdessä silmänräpäyksessä elämä onkin ihan jotain muuta kuin aikaisemmin. Outoa, jännittävää, ihanaa tai pelottavaa – täysin riippuen siitä, mitä on tapahtunut ja joissakin tapauksissa myös hiukan siitä, miten itse päättää suhtautua. Useimmiten suuren muutoksen ollessa niin sanotusti päällä, tunteet heittelevät laidasta laitaan, välillä aika epäloogisestikin.
Jotkut käännekohdista voi valita itse – tai niihin voi ainakin vaikuttaa omilla valinnoillaan. Työpaikan vaihto, muutto toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan, lasten hankinta, loppuelämän puolison valinta, opinnoista valmistuminen – kaikki ainakin yleensä keskimäärin positiivisia suuria asioita, jotka merkitsevät isoa muutosta omassa elämässä.
Sitten on niitä tapahtumia, joihin ei voi itse vaikuttaa.
Joulunajan postauksissani mainitsinkin jo, että äitini on joutunut sairaalaan. Kyseessä on aivoverenvuoto, jota ei valitettavasti päästy hoitamaan mitenkään pikaisesti. Lähdin uudenvuodenpäivänä Tampereelle äitiä tapaamaan, enkä oikein tiennyt, mitä odottaa. Sen lisäksi, että olin joka päivä puhunut ensin Taysin ja sitten Hatanpään sairaaloiden hoitohenkilökunnan kanssa – ja saanut heiltä seikkaperäistä ja hyvää tietoa – olin myös jutellut äidin kanssa pari kertaa puhelimessa. Näiden juttelukertojen aikana äiti vaikutti pirteältä, skarpilta ja lähinnä vähän tuskastuneelta siitä, että eivät päästäneet häntä heti parin päivän jälkeen kotiin. Ihan omalta itseltään siis.
En ollut ollenkaan varautunut siihen, miten avuton ja oikeasti sairas äitini on. Olin aika järkyttynyt, kun näin hänet ensimmäisen kerran Hatanpäälle saavuttuani. Minun reipas ja rämäkkä äitini, joka piti maailmalla hajallaan olevan pesueensa puolia kunnon kantaemon tapaan, istui nyt pyörätuolissa kumarassa, katse harhaillen. Edessä on pitkä kuntoutusjakso, eikä ole varmaa pärjääkö äiti enää koskaan omassa kodissa ilman omaishoitajan apua.
Siinä sairaalassa tajusin silmänräpäyksessä, että elämäni on muuttunut täysin. Se ajanjakso, jolloin äiti oli aina viimeinen takaportti, tuki ja turva ainokaiselle lapselleen ja lapsenlapsille, on nyt ohitse. Nyt on minun vuoroni olla se vahvin.
Kova huoli ja suru äidin tilanteesta, levottomuuskin, on ollut päällimmäinen tunne nämä viime päivät. Olen syvästi kiitollinen Hatanpään hoitajille, jotka jaksavat selittää asioita ja äidin vointia uudelleen ja uudelleen. Ja ovat ymmärtäväisiä tyttären huolelle ja tyhmillekin kysymyksille. On ihana tietää, että oma äiti on hyvässä hoidossa, että hänellä on hyvä lapsuuden ystävä, joka käy joka päivä katsomassa ja muitakin kavereita. Tuntuu silti vaikealta olla näin kaukana.
Tuntuu myös vaikealta olla yksin. Jos olisi sisaruksia, tätäkin taakkaa voisi jotenkin jakaa. Mutta kun ei ole, olo on aika yksinäinen ja voimaton. On epäreilua valittaa omaa vointiaan, kun läheinen on sairaalassa. Enkä sinänsä halua surkutella omaa oloani. Sen vain sanon, että en todellakaan olisi halunnut tätä, en ole valmis vielä. Äidillä olisi voinut olla vaikka miten monta reipasta vuotta vielä edessä. En ole ollenkaan varma, miten jaksan kaiken.
Äiti ei kuitenkaan missään tapauksessa haluaisi, että jään tuleen makaamaan. Se ei ole milloinkaan ollut hänen tyylinsä, eikä se ole minunkaan. Periksi ei anneta ja synkkyyteen ei vaivuta!
Keskityn tuomaan hyviä, ihania ja mahtavia asioita elämääni – ja huomenna täällä blogissa juttua kevään upeista kenkätrendeistä sekä kurkistus vituaalimaailmaan.