Kun kalenteri näyttää syyskuuta, sitä usein on jo hyvin kypsä heittämään kesäisemmät vetimet talviteloille ja siirtymään tunnelmallisiin neuleisiin ja murretumpiin sävyihin. Syytän lyhyeksi ja vähälumiseksi jäänyttä kesää, sillä nyt en kyllä todellakaan ole sellaisilla fiiliksillä. Välillä toki on pakko olla vähän järkevä. Eihän sitä voi hiihdellä sandaaleissa, jos taivaalta loikuu vettä niin, ettei eteensä näe (niinkuin eilen) – tai tulee navakasti suoraan jäämereltä (niinkuin tänään). Mutta sitten on välillä näitä päiviä – niinkuin viime perjantai – että aurinko paistelee ja lämpömittarikin näyttää kesäistä kahtakymmentä lämpöastetta.
Voin kuvitella, että siellä ruudun toisella puolella valmistaudutaan jo syksyyn niin henkisesti kuin pukeutumisenkin osalta. Toisaalta tänne meille – ja käsittääkseni laajoille aluelle Etelä-Suomessakin – on luvattu keskiviikosta alkaen taas aurinkoista ja lämmintä. Tavoitteenani on ulkoiluttaa lipsuja ainakin kerran vielä muutenkin kuin roskienvientireissulla. Ainakin kerran pitää myös käydä vielä uimassa.

Uintihommaa olen miettinyt muutenkin. Lähimpään rantaan on meiltä noin 10 minuutin kävelymatka. Järveen on asennettu hyvä iso laituri ja rappuset veteen, mutta muita mukavuuksia ei ole. Hiukan silti houkuttaisi jatkaa uintireissuja vielä, vaikka niitä hikisen kuumia iltoja, jolloin vain on ihan pakko lähteä pulahtamaan, ei tälle kesälle kovin montaa tullutkaan. Eikä sellaisesta intiaanikesästä haaveile enää edes kaltaiseni patologinen optimisti.
Nautin ihan älyttömästi järvessä uimisesta ja mietin, että kai sitä voisi viileämmälläkin ilmalla jatkaa uintireissuja? Jos laittaa päälle verkkarit ja sukat ja tennarit ja vaikka tuulitakin, niin kai sitä selviäisi kotiin vilustumatta uintireissun jälkeen, vaikkei saunaan pääsisikään? Eikös jotkut käy ihan avannossakin ilman saunaa? Tosin heillä ei taida olla ihan niin pitkä matka kotiin, mutta en nyt itsekään ajatellut välttämättä mitään avantohommia. Olisi vain kiva päästä vielä järveen, vaikka kesä jo menikin.

Perjantaina kävin vähän pyörähtämässä terassilla yhden ystäväni kanssa tässä mustavalkoisessa asussa. Takki oli toki mukana, mutta se ei nyt päässyt näköjään kuvaan mukaan. Niin kauan, kun aurinko oli vielä näkösällä – eli ei mitenkään erityisen myöhään – tarkeni näinkin kesäisellä asulla aivan mainiosti. Tosin heti hämärän laskeuduttua tuli kyllä muistettua, mikä on vuodenajan nimi. Onneksi ei ollut pitkä kotimatka, sen verran oli jo varpaat hileessä… Haha!

 

• mekko, H&M
• huivi, Alexander McQueen
• sandaalit, Charles Jourdan

Oikeastaan tuntuu, että mieli on ollut koko viikon aika surullinen, välillä jopa toivoton, kun on seurannut tämän viikon uutisvirtaa. Siitä, kun reilu viikko sitten avauduin aiheesta, tilanne on vain pahentunut ja enää kai kukaan ei voi ummistaa silmiään siltä, että käsillä on pahin pakolaisongelma sitten toisen maailmansodan. Samanaikaisesti onneksi ne maltilliset ja suvaitsevaiset, jotka vielä viikko sitten olivat aika hiljaa, ovat avanneet suunsa ja sydämensä – ja vaikkei se vielä tilannetta täysin muuksi muutakaan, antaa se uskoa siihen, että meitä, jotka uskomme ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja hädässä olevien kanssaihmisten auttamiseen, on kuitenkin enemmistö.
Melkein groteskia kirjoittaa blogipostausta kevyestä hömpästä ja kivoista elämänpilvien kultareunuksista, kun tietää, että niin monet taistelevat pysyäkseen hengissä. Toisaalta elämä on aina täynnä kaikkia sävyjä. Mikään onni ei ole puhdasta kultaa ja vain harva synkkyys on pelkkää mustaa. Se, että itse nauttii kohdalle tulevista ilon hetkistä, ei tarkoita sitä, etteikö samanaikaisesti voisi surra mielessään niiden kanssa, joita elämä potkii mahanpohjaan ihan kunnolla.
Yksi omista huippuhetkistäni oli viime viikonloppuna Helsingissä, Indiedaysin perinteisellä luokkaretkellä.

On monta syytä, miksi tykkään ihan älyttömästi blogata Indiedaysillä. Yksi niistä on tunne, että meitä bloggareita todella arvostetaan. Pari kertaa vuodessa meillä on palaveri, ihan normaaliin työpaikkatyyliin, jossa kerrotaan kaikista ajankohtaisista asioista, miten meillä menee ja puhutaan avoimesti kaikkia askarruttavista asioista. Kesälle osuva palaveri on kulkenut jo vuosia nimellä “luokkaretki” ja silloin on aina ohjelmassa virallisen osuuden lisäksi jotain muutakin hauskaa, team building -tyyppistä, ohjelmaa.
Viime lauantaina aloittelimme ihanan, runsaan brunssin merkeissä. Näin ulkosuomalaisena olin ihan nirvanassa varsinkin taivaallisten karjalanpiirakoiden kohdalla. Tosin kaikki ihanat juustot, hedelmät, tuoreet marjat, croissantit ja muut herkut maistuivat kyllä nekin. Ja suomalainen kahvi! Sanokoot mitä sanovat cappuccinoistaan ja caffe latteistaan, mielestäni mikään ei ole parempaa kuin kunnon suodatinkahvi!
Palaverin jälkeen suuntasimme ravintola Gaijiniin sake tastingiin. (Ensimmäinen kuva on Gaijinista ja vasta jälkeenpäin sain kuulla, että ravintolan omistaja, Tomi Björck, on Suomessa oikeasti julkkis ja hottis ja vaikka mitä! Onneksi en tiennyt sitä heti – en olisi varmaan tohtinut käydä pyytämässä kuvaa siinä tapauksessa! Haha!)

Kaikki ihanat pienet herkkupalat, joita maistelimme sake-tarjoilun ohella, tekivät todella suuren vaikutuksen! En muista, milloin viimeksi olisin syönyt jotain niin ihanaa! Monet kyselivät, että mikä oli suosikkini, mutta kaikki oli niin mahtavan hyvää, että on tosi vaikea sanoa. Jos pakotetaan, niin vastaan, että tuo metallilusikassa tarjoiltu tonnikalajutska oli kyllä niin ihanaa, että superlatiivit loppuu.
Sake oli myös miellyttävä yllätys. Aikaisemmin olen vain maistanut pienestä keramiikkakupista tarjottua lämmitettyä versiota, mutta kuulemma vain halpoja ja huonolaatuisia sakeja lämmitetään. Nyt maistelemamme oli maultaan yllättävän lähellä valkoviiniä – tosin täysin ilman rypäleen kirpeyttä tai hapokkuutta. Ainakin aiempi negatiivinen mielikuvani muuttui täysin – tosin sekä Alkon että täkäläisen Systembolagetin sake-valikoima on sen verran rajallinen, että tuskin siitä mitään varsinaista kilpailijaa meidän kodin “talon viiniksi” tulee.

On ihan superhauska olla liikkellä muiden bloggareitten kanssa! Kukaan ei ole nokka nörpällään, vaikka kaikki annokset pitää kuvata joka kulmasta ennenkuin niihin voi käydä käsiksi. Ja muutenkin se, että haluaa ikuistaa kaiken hauskasti asetellusta servetistä taivaalla lentävään lintuun, on ihan luonnollista.

Haha – BUSTED!
Tässä vielä koko meidän ihana maistelu-menu:
SQUID CRACKER & SALMON
rapea mustekalakeksi, lohisashimi, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä
SOFTSHELL BUN & RED DRAGON
rapeaksi paistettua pehmeäkuorista taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää,red dragon-majoneesia
ALBACORE TUNA `TATAKI´ & CHARRED SHISO
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shisodressing,
omena-marinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä
BEEF TARTAR SHIZO & TRUFFLE
häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia, japanilaisia pikkeleitä
KALE & SPINACH GYOZA
höyrytetty japanilainen taikinanyytti, lehtikaalia,
pinaattia, lehtikaalituhkaa
Gaijinista suuntasimme seuraavaksi ratkomaan älyllisiä pähkinöitä aMazed Games Room Escape -mestaan.

Meidät jaettiin kolmeen eri joukkueeseen. Jokainen joukkue lukittiin omaan huoneeseen, josta piti tunnin aikana selvittää tie ulos nokkeluutta, älyä, hoksottimia ja ryhmätyötaitoja käyttäen.
Olin alunperin aavistuksen skeptinen tämän ohjelmanumeron suhteen. Ohjelmassa luki vain, että “escape room” ja näin mielessäni jonkun paint ball – katusotatyyppisen settingin, missä pitää hirmu ähräyksellä ja hiellä selvitä esteistä ja muista fyysisistä haasteista. Siitä ei todellakaan ollut kysymys, vaan tavoite oli tosiaan selvittää täysin älyllisesti, miten huoneen lukon saa auki annettuja vinkkejä hyväksi käyttäen.
Meidän tarinassa kahlekuninkaan viimeinen temppu oli mennyt pieleen ja meidät suljettiin hänen hotellihuoneeseen. Jos emme olisi selvittänyt tietämme ulos, kummittelevan kahlekuninkaan sielu olisi siirtynyt meihin. Hyytävää!! No, onneksi selvitimme tiemme ulos peräti 9 minuuttia ennen määräaikaa (tosin pienoisen onnenkantamoisen saattelemana…) – ja mikä tärkeintä – ensimmäisenä meistä kaikista kolmesta ryhmästä! 😀
Escape room -adrenaliinien jälkeen olikin sitten aika siirtyä aperitiiveille ja illalliselle.

Sanoinko jotain bloggareista ja kaiken kuvaamisesta? Haha!

Illallisella ihanassa ja inspiroivassa seurassa!
Toinen todella merkittävä syy siihen, että tykkään blogata Indiedaysissä on bloggareitten välinen ihana yhteishenki. Meidän ei tarvitse olla saman ikäisiä tai edes blogata samalta “alueelta” – yhteishenki, toista kannustava ilmapiiri ja todella mahtava samanhenkisyys on silti tosiasia! Tälläkin reissulla tuli taas tutustuttua uusiin bloggarikollegoihin, vaihdettua elämänkokemuksia ja kikatettua mahanpohjat kipeäksi. Kaikki kokemuksia, joita ilman en haluaisi olla.

Hotellin huikaisevan mukavassa sängyssä vietetyn yön jälkeen tein vielä pienen kiertokävelyn Helsingin keskustassa ennen lentokentälle lähtöä. Päätavoite oli käydä tsekkaamassa Karkin nykyiset hoodsit – ja hyvältähän ne näyttää!
Escape room -ryhmäkuva: aMazed Games Room Escape

Kesäloman jälkeinen ensimmäinen työviikko on alkanut sellaista haipakkaa, että hyvä, kun on ehtinyt vähän hengähtää välillä! Työpäivät on venynyt pitkälle iltaan ja Minttu on ollut sen jälkeen aikas slut. Tänään onneksi pääsin ajoissa kotiin ja kun sääkin muuttui kesken päivän yhtäkkiä sekä aurinkoiseksi että lämpimäksi, skippasin illaksi varatun joogan ja meninkin lenkille. Ai että kyllä teki hyvää! Lenkkipolun varteen on myös pykätty varsin kiva ulkoilmapunttisali – ja siellä on näppärä käydä vähän nostelemassa tukkeja hölköttelyn päätteeksi.
Tänään oli tosiaan illallakin vielä parisenkymmentä astetta lämmintä ja oikein aurinkoista. Tosin ei kuitenkaan ihan niin ihanaa kuin näissä pari viikkoa sitten otetuissa kuvissa, joissa ollaan Karkin ja Peetun kanssa juhlimassa, kun hyvä ystäväni täytti pyöreitä. Ihan mieletöntä, että tosiaan just oli niin kuuma, että tuskin edes yömyöhällä tarvitsi mitään pitkähihaista!
Aika mieletöntä on myös se, miten kuva paljastaa, että Peetu on äiskäänsä pidempi, vaikka jalassani on 11 cm korot ja toisella Birkenstockin läpsyt!

Romanttinen vanhaan Renuun tehty food truck toimi juhlien alkukuohuvien ja cocktail-palojen tarjoilupisteenä. Sen omistaa juhlakalun ystävä, joka vastasi muutenkin illan herkullisesta, Pohjanlahti-henkisestä tarjoilusta. Kaikki muut oli jo mennyt sisälle syömään ennen kuvien ottamista – siksi tässä on niin rauhallista.

Oma juhla-asuni koostui Gestuzin ihanasta helmijakusta (tosin hiukset jää koko ajan kiinni helmiin… Haha!), H&M:n hameesta, Primarkin topista, Lacosten sandaaleista ja Karen Millenin clutchista.

En ollut erikseen kysynyt lupaa juhlissa otettujen kuvien julkaisemiseen, joten tässä vain hiukan fiilistelyä. Yläkulmassa näkyy osa päivänsankarin kampausta, jonka on väsännyt yours truly. Tein myös juhlameikin, joten eiköhän tässä aletakin olla jo puolivalmiita ammattimeikkaaja-kampaajia! Haha!! No eivais! Ihan onnistunut look saatiin kuitenkin aikaiseksi, vaikka varsinkin kampaus piti tehdä alusta muutamankin kerran, ennenkuin sopivan huoleton sykerö oli valmis.

Peetulla oli juhlissa Mintun ompelimosta valmistunut mekko ja valkoiset Birkenstockit (aurinkolasit Bvlgari) ja Karkilla Filippa K:n silkkisatiinimekko, Mintun Alexander Wang for H&M läpysköiden kanssa.
Muuten aivan järkyttävän huonot ainakin minun jalkaani nuo Wangin yhteistyömallistolipokkaat. Tykkään niiden mallista ja ulkonäöstä tosi paljon, mutta vaikka olen koko kesän koittanut sinnikkäästi kesyttää niitä, saan edelleen aivan mielettömät rakot ihan pelkältä roskienvientimatkaltakin.

Maaginen kuumankostea loppukesän yö – täydellinen hetki iloisten ja lämminhenkisten juhlien järjestämiselle!
 

Kyllä syksyssä on hyvätkin puolensa. Siis jopa meikäläisen kevät/kesä -tyypin mielestä. Vaikka sinänsä en rakastakaan pimeyttä ja hiipivää kylmyyttä, on syksy melkein vielä parempi ajankohta tehdä isompia ja pienempiä “uuden vuoden lupauksia” kuin varsinainen uusi vuosi. Kai se on se kaikkien kouluvuosien alitajuntaan iskostama ajatus uudesta alusta, mikä edelleenkin vaikuttaa. Tai paremminkin nyt tulee tehtyä suunnitelmia ja kirjaimellisesti aloitettua uutta – eikä niinkään varsinaisesti luvattua ympäripyöreitä, kuten vuoden vaihtuessa.
Syksyn projektilistallani on ainakin muutama kiva uusi juttu. Ajattelin mm. aloittaa kroki-piirtämisen… Lehtiö ja hiilet on jo hankittuna sekä aloittelijoille sopiva avoin kurssi tsekattuna. Nyt vain pitäisi kerätä rohkeus ryhtyä puuhaan!

Vielä riittää onneksi lämpöä ja valoakin melko pitkälle iltaan, vaikka tuulessa tuoksuukin jo syksy ja pimeys laskeutuu hämmentävän tiiviinä. Tuntuu myös ihanalta, että edessä on kaikenlaisia mukavia suunnitelmia – reissuja Helsinkiin ja Uumajaan, rakkaan ystävän vierailu ja muutamia mukavia juhlia. Ja ehkä vielä tulee sekin hetki, kun voin sanoa nauttivani syksyisestä tunnelmasta, kynttilöistä ja sohvan nurkkaan viltin alle käpertymisestä. Vielä kuitenkin ruiskukat kukkii partsilla ja päivisin voi imeä itseensä valoa varastoon.
Peetu on jo palannut tyytyväisenä takaisin Uumajaan jatkamaan opintojaan. Kesän alussa hankittu pirteän tyttömäinen farkkulappumekko taipuu asustamalla syksyisemmäksikin komboksi, mutta vielä tarkenee t-paidalla ja paljain säärin!

 

• t-paita, Primark
• mekko, Monki
• kengät, Swedish Hasbeens