No mitä ihmettä se Minttu oikein puuhaa, kun nyt meni jo toinen viikonloppu peräjälkeen ilman elonmerkkiä blogissa!? Ensin ajattelin putkauttaa valkoisen valheen – ja kehuskella kuinka olenkaan tehnyt töitä ja stressannut. Sillä sehän on hienoa, koska silloin on korvaamaton osa työyhteisöään ja muutenkin niin ylivertaisen taitava kaikessa, että viikonloppuisinkin pitää paiskia töitä. Eikö niin? Näin ei kuitenkaan ole asia… Sillä annoin klassisesti pirulle pikkusormeni ja aukaisin toissaviikonloppuna ensimmäisen kerran sitten alkukevään kännykälläni mollottavan Tinder-appin.
Mitään pientä pirinää kummempaa uutista ei kuitenkaan ole kerrottavana. Parit kaffet, yhdet lounaat sekä lasit viiniä on tullut nautittua, ja käveltyä sekä ulkoilupolulla että kaupungilla. Useamman eri tyypin kanssa – kaikki oikein mukavia, mutta kukaan ei silti ylitse muiden. Yksi suomalaissyntyinen kaveri, jonka kanssa meillä olisi jo valmiiksi vaikka miten monta yhteistä ystävää facebookissa, jäi erityisesti mieleen – mutta hänen kanssaan ei tullut matsausta. Damn!
Yllättävän paljon aikaa sitä kuitenkin suttaantuu tuollaiseen aikaisemmin tuntemattomien ihmisten kanssa seurustelemiseen. Ensin jänskätään matsauksia, sitten chattaillaan vähän, jossain vaiheessa vähän jyvemmät seuloutuvat täysakanoista ja sitten pitääkin jo alkaa sopia IRL-tapaamista. Laittautua finkaffe-kuntoon ja esittää itsensä parhain päin. Äkkiä tuohon puuhaan hulahtaa viikonloppu jos toinenkin. Haha!

No, ei nyt pitänyt kuitenkaan jumittua ihan liian kanssa äärimmäisen supertylsästä aavistuksen pateettiseksi muuttuneen deittailuelämäni pohtimiseen. Yhdet huipputreffitkin osui viime viikonlopulle. Ne tosin eivät olleet luonteeltaan romanttiset – vaan tapasimme pitkästä aikaa Blond Boulevardin ihanan Veeran kanssa.
Sen verran myöhään oltiin liikkeellä, että mihinkään kalenteriini keräämään “näissä ravintoloissa haluaisin käydä syömässä” -listan paikkoihin ei enää saanut tehtyä pöytävärausta. Onneksi Veera tiesi, kunnon aito-östermalmilaiseen tyyliin, kivan ja tunnelmallisen ravintolan ihan keskusta, jonne löytyi tilaa vielä parin päivän varoitusajallakin.

 
Restaurang Prinsen on yksi Tukholman vanhimmista ja perinteikkäimmistä ravintoloista. Mirreihin sonnustautuneet supersulavat tarjoilijat, lämpimän puinen sisustus, tärkätyt valkoiset pöytäliinat (sisällä) ja ziljoonat muut pienet yksityiskohdat henkivät sellaista mutkatonta arvokkuutta, mitä tapaa harvassa paikassa.
Viime perjantaina oli varmasti yksi viimeisiä tämän vuoden kesäisen lämpimiä päiviä. Niinpä halusimme ehdottomasti istua ulkona terassilla – vaikka sisällä perinteinen brasserie-ilmapiiri olisikin ollut voimakkaammin aistittavissa. Se täytyy sanoa, että ihan vähästä tarjoilijoiden ystävällisyys ei kyllä murene.
Meillä oli nimittäin pöytä varattuna kahdelle hengelle klo 20.00. Saavuimme paikalle hieman myöhässä (as usual..) ja ilmoitimme, että meitä olisikin kolme. Saimme painua kellarikerroksessa sijaitsevaan, erittäin tunnelmalliseen ja romanttiseen baariin odottelemaan pöytien uudelleenjärjestelyä. Odotteluaika venähti kuitenkin sen verran pitkäksi, että seurueen kolmannen jäsenen, tuoreen äidin, iltaloma-aika loppui. Elikkä olimme taas vain kaksistaan pöytäjonossa, mutta halusimme muuttaa varauksemme terassille. Kertaakaan ei henkilökunnan ilme värähtänytkään, kun tulimme aina uusien ja koko ajan muuttuvien toiveidemme kanssa.

 
Alakerran baari on todella tunnelmallinen ja viehättävä. Itseasiassa voisin kuvitella, että jos joskus tapaan sellaisen deitin, jonka kanssa haluaisin viettää vähän pidemmän illan, voisin hyvinkin ajatella tapaavani juuri Prinsen -ravintolan kellaribaarissa. Se sopii tempoltaan ja tunnelmaltaan paljon paremmin intiimin tapaamisen kulisseiksi kuin monet muut keskustan, sinänsä ihan kivatkin baarit.
Räpsimme myös päivän asukuvia kaikkien iloksi alakerran baarissa. En ole ihan varma, tuliko sieltä yhtään onnistunutta otosta; kuvat ovat Veeran kamerassa. Ehkä niitä vielä tänne ilmestyy!
Kun sitten lopulta päästiin käsiksi ruokailuun, oli ulkona jo aivan säkkipimeää. Kuvat on luonnollisesti sen mukaisia, mutta voin kertoa, että sekä Veeran “Toast Skagen” että minun “Laxpudding” olivat kyllä aivan mielettömän hyviä!


Restaurang Prinsen ei tosiaan ollut päätynyt kalenterini ravintolalistalle, mutta olin tosi positiivisesti yllättynyt. Palvelu oli vähintäänkin moitteetonta ja ruoka todella maukasta. Suosittelen paikkaa niille, jotka haluavat hartaudella ja pieteetillä tehtyä ruotsalaista perinneruokaa (kyllä, listalta löytyy näiden meidän klassikoiden lisäksi myös lihapullia ja Wallenbergeriä etsetera) klassisessa ravintolaympäristössä.
Tänne olisi erityisen mukava viedä kylässä käymässä olevat isovanhemmat tai ameriikan vieraat päivälliselle. Joltain matkasivustolta paikka varmasti löytyykin, sillä niin iso osa seurueista tuntui puhuvan muuta kuin ruotsia. Ja mikäs siinä – kertaakaan näiden viidentoista Tukholman vuoteni aikana en ole maistanut yhtä mielettömän hyvää laxpuddingia! 🙂

 
Maagisen lämmin alkusyksyn yö. Voisiko näitä saada vielä pari lisää!?

Ihanaa, että on perjantai! Ja ihan superihanaa, että on aurinkoista ja suhteellisen lämmintäkin. Viikko ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen raskas, vaikka muutamana iltana on taas tullut tehtyä ylitöitä pitkälle iltaan. Siitä huolimatta tuntuu, että perjantai ja vapaa viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin!
Olen juurikin kiitämässä takaisin kaupungille – kävin vain pikapikaa vaihtamassa vähän vaatteita kotona työpäivän jälkeen. Ohjelmassa on treffit ja illallinen hurmaavan Blond Boulevard -Veeran kanssa. Niin ihanaa päästä tiukan työputken jälkeen vähän ihmisten ilmoille ja parantamaan maailmaa hyvässä seurassa.

Ihan niin lämmin ei ole, että tänään olisin tohtinut lähteä Havaianakset jalassa liikkeelle. Katsotaan, jos saisimme järkättyä illallisen lomassa pienet asukuvaussessiotkin, niin voin sitten myöhemmin esitellä myös tämäniltaisen asuni. Mutta tämä hapsukimono- ja risafarkkuasuni on loppukesän lomilta. Taisi olla perjantai ja terassituulettumisen aika silloinkin.
Tykkään Asokselta* hankkimastani River Islandin* hapsukimonosta tosi paljon! Alunperin ajattelin sen vain rantakäyttöön, mutta kyllä se kesän mittaan oli aika usein muutenkin päällä. Nyt se on jo vähän liian kesäinen fiilikseltään ja tuskin jaksan odottaa, että saan ottaa sen uudelleen käyttöön seuraavan lämpimän sesongin koittaessa!

Tykkään tosi paljon tästä kuvasta, vaikka ensin ajattelin, että se on ihan oudosti valottunut. Alkusyksyn aurinko paistaa ilmeisesti jo niin alhaalta, että se asettaa ihan omat haasteensa kuvaamiselle. Toisaalta joskus tulee ihan sattumalta tällaisia epätavallisen runollisia kuvia. Tuota ei ole edes käsitelty mitenkään, paitsi että leikkasin hiukan ylimääräistä kiviseinää pään yläpuolelta pois. Kuvatodiste, että Minttukin voi joskus näyttää ainakin hiukan seesteiseltä! 😀

 

• kimono, River Island
• toppi, Primark
• farkut, Esprit (saatu)
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

*= mainoslinkki

Oletteko jo bonganneet H&M:n tuoreimman mallistolinjan, H&M Studion? Tänään valikoituihin putiikkeihin ja nettiin tullut mallisto on vielä astetta trendikkäämpi kuin H&M Trend -linja, joka tähän asti on vastannut Henkan terävimmästä designista. Studio AW 2015 -mallisto esiteltiin ihan suuren maailman tyyliin viime marraskuussa Pariisissa. Näytöstä tähditti Kendall Jennerin kaltaiset starat ja eturivillä istui kansainvälisiä celebrityjä. Ihan kuin kenen tahansa muotitalon näytöksessä toisin sanoen.
Tsekkasin juuri H&M:n nettikauppaa ja huomasin, että jotkut malliston vaatteet on jo myyty loppuun. Ihan yhteistyömallistojen kaltaista hurmiota näiden kanssa ei vaikuta olevan, mutta kohtuullisen kiitettävää kiinnostusta kuitenkin, vaikka osa vetimistä on varsin haasteellisia tyyliltään.

H&M Studio AW 2015 -mallisto on tosiaan tullut tänään torstaina myyntiin. Itse pääsin tutustumaan siihen (ja ennakkoshoppailemaan!) jo aikaisemmin. Sen verran tsemppailen viidentoista muotiostoksen haasteeni kanssa, että päätin jo etukäteen, että mitään en osta (enkä ostanut!), mutta muutamaa asiaa teki kyllä kovasti mieleni.
Etukäteen olin ajatellut, että jos löydän hyvän puolilämpimän sesongin väleihin sopivan takin, ostan sen. Ensimmäisessä kuvassa keskellä on kiva bomber-mallinen villkangastakki, joka olisi voinut olla se oikea. Valitettavasti takin mittasuhteet olivat niin älyttömät, että meistä ei tullut kavereita. Tykkään kyllä pitkistä hihoista, mutta että suht tönkössä villakankaisessa versiossa on parimetrisille käsille tarkoitetut röörit – sitä en oikein ymmärrä.
Tykkäsin myös kovasti ekassa kuvassa näkyvistä superpehmeistä ja hyvin istuvista nahkahanskoista ja reilun kokoisesta army-vihreästä laukusta. Nahkahansikkaita en kyllä yleensä raatsi hankkia, sillä hukkaan joka talvi niin monet käsineet, että parempi vain pysytellä niissä superhalvoissa versioissa, joita myydään kassojen lähellä kahden paketeissa. Laukkuun olisin saattanut sortuakin, weekend bag on oikeastaan ihan hankintalistallanikin, mutta 249,- euron hinta tikkikankaisesta kassista (toki tukevin nahkaisin yksityiskohdin) tuntui vähän turhan suolaiselta.
Tässä ykkössuosikkini mallistosta:

Kultalurex-neuletakki vetoketjukiinnityksellä ja irroitettavilla hihoilla. Mietin tooodella pitkään, että hankinko vai en. Olin jo menossa kassalle, kun muutin mieleni. Syynä oli se, että en voi mitenkään perustella itselleni minkään “menovaatteen” hankkimista. Nykyisillekin ulkoiluun sopiville vetimille tulee ihan liian vähän käyttöä. Kysymys oli siis siitä, tuntisinko oloni kotoisaksi toimistolla kultalurexiin kietoutuneena. Voisin kuvitella, että meidän, melko konservatiivinen työpaikkapukeutumiskoodisto, olisi tuon hyvinkin päälläni sulattanut. Etenkin, jos stailaus olisi klassinen ja hillitty. Aloin kuitenkin pelätä, että niin harakka kuin olenkin, koen olevani vähän liian kimaltava toimistolle tuon kanssa. Edelleenkään en ole varma, teinkö oikean päätöksen. Voi olla, että yritän sen vielä jostain itselleni kalastaa…
Aivan superlemppari on myös ihana, isoin muovihelmin koristeltu, paksu pooloneule.

En ole ikinä ajatellut, että ruskean, tiilen ja terrakotan sävyt sopisivat omiin väreihini, mutta jotenkin tämä neule tuntui vaistomaisesti heti juuri oikealta!

Aivan älyttömän pitkät hihat tässäkin! Ehkä se onkin trendikästä, mutta minä en vain ole tajunnut sitä? Neuleen koko on M, joten hihojen pituus ei selity edes isolla koolla… 😀

Tosi kaunis neule! Helmet tekevät siitä mukavalla tavalla raskaan ja ihanan tuntuisen päällä. Jaquard-neulottu kuvio ja villasekoitemateriaali tekee paidasta myös hurjan lämpimän tuntuisen. Sikäli tuo olisi ollut kyllä kaltaiselleni vilukissalle aivan mainio hankinta.
Nämä ja kaikki muutkin H&M Studio AW 2015 -malliston vetimet löytyvät esimerkiksi täältä.

Sain Business Woman -blogista haasteen vastata muutamaan hauskaan kysymykseen – monet kiitokset! Pelkään, että vastauksista tuli hiukan liiankin paljastavia – en olekaan sellainen sivistynyt kahviloissa istuskeleva city-ihminen kuin kuvittelin… mutta menköön nyt!

Kuvituksena on Peetun loppukesäinen toimistoasu. Klassisten tyylisäännösten mukaan sinisen ja ruskean yhdistelmä olisi todella iso no-no. Omasta mielestäni combo näyttää kivalla tavalla syksyiseltä – samanaikaisesti sekä raikkaalta että tunnelmalliselta.
Paita ja hame Asokselta, sandaalit Alexander Wangin H&M mallistosta.

Mutta nyt haastekysymyksiin!
1. Millaista on paras kahvipöytäkeskustelu?
Ihan hävettää tunnustaa, että en käytännössä milloinkaan “istu kahvipöydässä”, vaikka asunkin täällä fika-kulttuurin kotimaassa! Juon kahvini aina lennossa – enkä töissäkään koskaan kahvittele, paitsi jos on joku pakottava syy, jonkun syntymäpäivät, läksiäiset tms. Ne harvat kerrat, kun päädyn fikalle, tapaan yleensä ystävää, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ja silloin vaihdamme lähinnä kuulumisia. Tai sitten olen päätynyt Tinder-deitille ja silloin keskustelu muistuttaa yleensä työhaastattelua. Eli paras kahvipöytäkeskustelu on näistä kahdesta vaihtoehdosta valittuna kuulumisten vaihtaminen.
2. Millainen on sinun roolisi siinä?
Olen yleensä aika aktiivinen – vähän ehkä liiankin suulas. Olen yrittänyt opetella antamaan muillekin tilaa enemmän, enkä tosiaankaan kuvittele, että olen mitenkään briljantti ja että sen takia tarvitsen kaiken ilmatilan. Innostun vain herkästi ja saattaa olla, että minulla on mielipide kaikkeen. Yritän kuitenkin tehdä myös kysymyksiä ja kuunnella toisia – se ei kyllä ole mikään vahvuusalueeni…

3. Mitä teet seuraavaksi?
Seuraavaksi? Katson ehkä jakson Gilmore Girlsiä Netflixistä ja menen iltapesulle ja nukkumaan noin niinkuin välittömästi ajateltuna.
Filosofisesti otettuna vastaus on: en tiedä. Se, että elämäni seuraava “siirto”, ei ole vielä oikein kirkastunut, ei häiritse lainkaan. Pari viime vuotta on ollut niin täynnä muutoksia, että hiukan kaipaankin hengähdystaukoa ja rauhallisempaa vaihetta. Uskon, että tiedän, mitä teen seuraavaksi, kun sen aika koittaa.
4. Rantaloma vai kaupunkiloma?
Mieluiten niiden yhdistelmä! Siksipä unelmamatkakohteitani ovat mm. Barcelona, Palma de Mallorca, L.A. (tai puolet Kalifornian rannikkoa kai täyttää kriteerin), Rio de Janeiro jne. Toisaalta haaveilen reissusta New Yorkiin, Tokioon, Milanoon, Pariisiin ja moneen muuhun suurkaupunkiin – samoin kuin noin ziljoonalle maailman kauneimmaksi valitulle rannalle.
(Minäkö keski-ikäinen? -blogin Tiia sai saman haasteen Business Woman blogista ja hänen vastauksistaan bongasin yhden suurimmista haaveistani: kunnon road trip Jenkkien läpi. Siinäkin saisi sekä ranta- että kaupunkielementit toteutettua!)

5. Mikä on viimeisin hankinta itsellesi?
Lentoliput Uumajaan.
Marraskuun puolen välin jälkeen suuntaamme Peetun kummitädin Tinnin ja Tinnin tyttären (joka on mun kummityttöni!) kanssa pitkäksi viikonlopuksi Uumajaan Peetua moikkaamaan. Marraskuun loppupuoli ei taida säiden puolesta olla se maailman paras ajankohta lähteä pohjoiseen, mutta mitäs siitä. Uumajassa on kuulemma uskomattoman hyviä ravintoloita ja vilkas kulttuuritarjonta, joten varmasti saamme aikamme kulumaan!
6. Kun kutsut ystäviä kylään, mitä kahvipöydästäsi löytyy?
Kuohuviiniä ja pikkusuolaista… Kuten sanottu, en ole varsinainen kahvittelija. Kun kutsun ystäviä kylään, useimmiten syömme lounasta tai illallista yhdessä – tai sitten tarjolla on tosiaan pieniä herkullisia cocktail-paloja kuohuvan kanssa. Olen niin surkea emäntä, että usein illallisellakin unohdan erikseen kysyä, että haluaako joku aterian päätteeksi kahvia. Onneksi ystäväni tietävät tämän ja osaavat pyytää kaffetta niin halutessaan. 😀

7. Mitkä osiot luet sanomalehdestä ja mitkä jää lukematta?
Tilaan lehteä vain pe-su ja silloin tykkään lukea sen hyvinkin tarkkaan. Ainoastaan yleisönosasto jää lukematta ja taloussivuilta pörssi-jutut. Urheilusivut tulee selattua varsin pintapuolisesti nekin, mutta muuten tavaan yleensä läpi kaikki pikku-uutiset ja mielipidekirjoituksetkin. Viikonloppuinen lehdenlukutuokioni venähtää helposti pitkäksi, mutta se on sellaista tavallisen elämän luksusta, josta en halua luopua!
8. Miten säilöt valokuvasi?
Säilytän kuviani armottoman sekaisin ja huonosti  – oli sitten kysymys digitaalisista tai paperikuvista. Pelkään, että olen tuhonnut ison osan ensimmäisen sukupolven digi-kuviani ajalta, kun vielä asuttiin Suomessa. Yksi ensimmäisiä irtokovalevyjämme kärähti jossain vaiheessa ja olen melko varma, että ainakin viiden vuoden kuvat meni siinä samalla. Onneksi ensimmäisistä Ruotsin vuosista tuli teetettyä jonkin verran paperikuvia. Tosin aikamoisessa epäjärjestyksessä nekin on säilötty kellariin.

9. Paras tapa rentoutua?
Kävely luonnossa ja uiminen järvessä tai meressä rentouttaa parhaiten sekä sielun että ruumiin. Bonuksena olisi kunnollinen suomalainen, mieluiten puilla lämmitettävä sauna, joita valitettavasti täältä Tukholman alueelta ei tiettävästi löydy ainoatakaan. Vaihtoehtoisesti kivan, fiksun, hömpän töllääminen Netflixistä sohvalla löhöten – mieluiten yhdessä Karkin ja Peetun kanssa.
10. Oletko sinä illan virkku ja aamun torkku vai miten nämä sanat järjestyvät sinun tapauksessasi?
Periaatteessa olen sitä mieltä, että olen tehokkaimmillani aamulla. Käytännössä olen kuitenkin illan virkku. Välillä tuntuu, että vaikka olisin ollut miten väsynyt päivän mittaan, alan vain virkistyä, kun kello näyttää nukkumaanmenoaikaa. Olen myös äärimmäisen huono siirtymään sohvalta sänkyyn, joten illat venyvät helposti ihan liian myöhäisiksi. Yritän pakottaa itseni ajoissa nukkumaan, sillä arkiaamuni voivat olla parhaimmillaankin melkoisen tahmeita.
Seuraavaksi haastan mukaan bloggarikollegat: Lady of the Mess -blogin Ladyn, At Maria’s -blogin Marian ja But I am human not a sandwich -blogin Iinan. Haasteeseen ovat tervetulleita tarttumaan muutkin!
Tässä teille räätälöimäni (vähän vähemmän kahvitteluun keskittyvät) kysymykseni:
1.  Lempiharrastuksesi (bloggaamista ei lasketa!)?
2.  Jos olisit ruoka-annos, mikä olisit? Miksi?
3.  Paras piirteesi äitinä?
4.  Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?
5.  Mitä haluaisit vielä opiskella?
6.  Salainen taitosi?
7.  Oletko syys-, talvi-, kevät- vai kesäihminen?
8.  Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?
9.  Turvavaate, johon pukeudut, kun et keksi, mitä laittaisit päällesi?
10.  Milloin ja miten aloitat jouluvalmistelut?
 

Syksy alussa ja motivaatio hukassa?

Teoriassa olen aina kesän jälkeen täynnä intoa ja sitä itteensä puhkuen aloittamassa uutta “lukukautta”, testaamassa uusia harrastuksia ja tomuttelemassa kesäpölyjä elämäntaparemontistani. Käytännössä tilanne on kuitenkin haasteellisempi. Jos viikonlopuksi sattuu kaunis ja aurinkoinen syyspäivä, saatan olla kohtuullisen motivoitunut, mutta yhä aikaisemmin laskeutuva läpitunkematon pimeys ja yhä tihempään osuvat harmaat sadepäivät murentavat helposti kaikki ryhtiliikkeeseen viittaavat pyrkimykset.
Pitääkseni yllä omaa motivaatiotani myös niiden haastellisempien hetkien yli, olen koonnut viisi kultaista ohjetta, joiden avulla tsemppihengen hengissäpito on hiukan helpompaa. Olen huomannut, että sillä mitä ja miten ajattelee, on ihan hurjan suuri merkitys – ja että ajatuksiaan voi ainakin jossain määrin hallita. Uusien ajatuskuvioiden omaksuminen vie hetken aikaa, mutta on väärin ajatella, että sitä olisi menneisyytensä vanki. Motivaatio-sloganit ovat helposti aika kliseitä, mutta siitä huolimatta ne toimivat ainakin itselläni juuri ajattelutapojen suuntaamisessa uusille urille.

Mintun viisi kulmakiveä motivation löytämiseksi:
1. Päätä, mitä haluat tehdä – ja tee se sitten enempiä miettimättä.
Aloittaminen ja lähteminen on aina hankalinta. Jopa silloin, kun juoksin paljon, olin hyvässä kunnossa ja nautin lenkkeilystä, juoksutossujen nauhojen solmiminen oli aina treenin hankalin vaihe. Parasta siis automatisoida koko homma ja olla pohtimatta asiaa tai omia tuntemuksiaan liian kanssa. Sitten kun on jo lenkkipolulla, salilla, uimahallissa… on yleensä tosi hyvä fiilis – ja sohvannurkka sekä Netflix riittävän kaukana.

2. Nauti muutoksesta – kipu on yleensä kasvun merkki.
Kasvaminen ja muuttuminen tuntuu helposti pelottavalta ja ahdistavaltakin. Tuntuu turvallisemmalta jäädä tuttuun, vaikka se olisikin jotain, mitä ei oikeasti halua. Olen päättänyt ajatella kasvukivuista samalla tavalla kuin treenin jälkeisestä lihaskivusta: että se on positiivista ja merkki siitä, että olen oikealla tiellä.

3. Päästä irti vanhasta.
Se, että on joskus ollut jonkinlainen, ei tarkoita sitä, ettäkö olisi tuomittu olemaan samanlainen lopun elämäänsä. Sohvaperunasta voi tulla triathlonisti, tuppisuusta mököttäjästä avoin elämäntapakouluttaja, uimataidottomasta pelkurista maailmanympäripurjehtija. Kyllä ympäristö, ystävät ja sukulaiset tottuvat siihen, että olet muuttunut. Vaikeinta on päästää itse irti vanhasta omakuvastaan, vaikka siitä ei yhtään pitäisikään.

4. Jokainen valinta muokkaa tulevaisuutta.
Ei kannata luopua unelmista, vaikka niiden saavuttaminen veisikin aikaa. Aika kuluu joka tapauksessa. Jokaikinen valinta siitä, mitä pistää suuhunsa – siihen mihin käyttää aikansa tänä iltana – vaikuttaa kaikkeen; millaiseksi ihmiseksi on muokkautumassa ja miltä huominen näyttää.

5. Every step counts!
Ehkä tärkein motivaattorini on ajatus siitä, että kaiken ei tarvitse olla täydellistä heti. Jokainen askel on parempi kuin ei yhtään askelta. Parempi tehdä edes minipikkusen oikeita asioita kuin olla tekemättä mitään. Olkoonkin tavoitteet kaukana ja muka viisaammat tietävinään, miten sinne päästään. Liian kunnianhimoisten suunnitelmien ongelma on se, että jos niitä ei pysty toteuttamaan, tuntuu, että on helpompi luovuttaa kokonaan. Ei. Jokainen pikkuruinen baby-stepkin on parempi kuin jäädä aloilleen siihen, mistä on matkalla pois.

Ihanaa syksyä!! <3
Kuvituksena viime viikonloppuna meidän omalta parvekkeelta ottamiani räpsyjä.