… and if you lose that, you’re nothing.
– Robin Williams –
Jotenkin on ollut vähän itku kurkussa koko päivän. Varmaan monilla muillakin on sellainen tapa, että juuri unesta tokeennuttua vielä punkassa loikoillen tulee selattua tärkeimpiä some-kanavia, facebookia, instagramia ja twitteriä. Tänään aamulla melkein toivoin, että en olisi sitä tehnyt. Vaikka eihän se asioita muuksi muuta, vaikkei niitä itse tietäisikään. Upea, koskettava, älykäs, herkkä ja lahjakas näyttelijä Robin Williams on kuollut.
En ala tässä nyt tilittää, miten paljon itselleni on merkinnyt sellaiset elokuvat kuin Kuolleiden runoilijoiden seura, Will hunting tai Ms. Doubtfire. Sanonpahan nyt kuitenkin sen verran, että kuulun siihen ikäluokkaan, joka leikki koulun pihalla Mork & Mindyä.

Mutta hei, täällä on ollut kuitenkin hieno päivä. Oikeastaan tällaiset hetket, jolloin suru ei ihan oikeasti tule iholle, mutta kuitenkin pysäyttää kunnolla, auttaa ehkä aika kliseisesti arvostamaan sitä, mitä itsellä on nyt just ja tässä. Huikeimmat helteet on nyt tältä kertaa ohitse, mutta aurinko paistaa edelleen ja paitahihasillaan tarkenee. On hyvä.
Peetu on yhdistänyt päivän asuun super-ikivanhan, aikoinaan Karkin Zarasta hankitusta mekosta tuunattuun hameeseen Jeffrey Campellin hurmaavat korallinpunaiset sandaalit, valkoisen perustopin ja Mintun kultaisen ghetto-ketjun. Särmää ja fiftarihenkeä tuo Ray Banin Wayfarerit.

 

• hame, Zara (tuunattu mekosta)
• toppi, Primark
• sandaalit, Jeffrey Cambell
• aurinkolasit, Ray Ban (Wayfarer)
• kaulaketju, H&M

Ja nyt vielä yksi niistä parhaista: Good Morning Vietnam! R.I.P. Robin Williams.

Yleensä en ole juuri toimistolla shortseja käyttänyt, mutta tänään oli poikkeus. En ole mitenkään erityisesti sitä mieltä, etteikö tuollaiset hot-pantsyjä pidemmät versiot voisi kesälämpimillä ihan hyvin officelle sopiakin, jostain syystä ne on kuitenkin itselläni jäänyt vain vapaa-aikakäyttöön. Tänään olin menossa suoraan töistä Swedish Fashion Talents -tapahtumaan (aikaisemmin “Rookies“) ja halusin olla vähän enemmän wild and crazy kuin normaalisti toimistolle pukeutuessani. Siksi shortsit. 😀
Mistään järkyn huikentelevaisesta asukokonaisuusluomuksesta ei tällä(kään) kertaa voida puhua. Musta-valkoisella mennään ja ensimmäistä kertaa käyttöön pääsi myös Henkan alesta löytynyt ihanan höytyisen ohut ruutupainettu kauluspaita.

 
Aion omistaa illan tapahtumalle ihan ihkaoman postauksen kunhan vain saan kuvamateriaalin jonkinlaiseen ojennukseen. Sen verran täytyy nyt paljastaa, että vuoden Swedish Fashion Talent -palkinnon sai – erinomaisen ansaitusti – miesten vaatteita valmistava Castor Pollux.
Illan tärkein pääuutinen on kuitenkin se, että sain seurakseni huippuvieraita Suomesta! Tunnetilan Nina on ollut täällä Tukholmassa jo koko viime viikon ruotsin kielen kurssilla (voi että, miten ahkeria jotkut on!!) ja nyt tosiaan tavattiin illan häppeningissä. Ihan huippua! Käytiin vielä näytöksen jälkeen haukkaamassa vähän iltapalaa ja ihan sujuvasti Nina jutteli niitä näitä ruotsiksi ystäväni Camillan kanssa. Hieno homma!

 
Sovittiin vielä treffit lauantaille, niin kivaa! Taisin tosin mennä lupaamaan grillaushommia meidän parvekkeella…. No, onneksi Peetu on takaisin partioleiriltä jo perjantaina – ehkä saan neidon ylipuhuttua ruuanlaittohommiin. Muussa tapauksessa täytyy varmaan improvisoida jotain grillihenkistä take-awayta tästä jostain läheltä. Haha!




 

• kauluspaita, H&M
• neuletoppi (alla), Mexx
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Lacoste

Pikkuruinen muistutus tässä kaikille kisu-ihmisille ja niiden kavereille. TÄÄLTÄ löytyy aivan ihana arvonta (City-kissan kurnauskis-päivä). Kilpailuaikaa on vielä huomisiltaan asti. Palkintona ainakin Sunshinen ja Sailor Moonin mielestä ihan älyttömän herkullista kissanruokaa kokonainen jättipaketillinen! Vastauksia on tullut sen verran, että voittotsäänssit ovat mitä mainioimmat.
Klikkaa itsesi kisaan TÄSTÄ!

About puoli eteläistä Suomea vaikuttaa olleen jollain festareilla tänä viikonloppuna. Flow Helsingissä ja Porin Porispere on ainakin dominoinut Instagram-feediäni siihen malliin, että lukuunottamatta niitä muutamia onnellisia, jotka ovat saaneet nauttia perinteisestä mökkirauhasta, vaikuttaa jonkinlainen festarointi olleen tosi monien viikonlopun pääaktiviteetti.
Itse sain nauttia aurinkoisen lämpimästä ja inspiroivasta festivaalitunnelmasta viime viikonloppuna Karkin ja Peetun kanssa Stockholm Music & Arts -tapahtumassa. Kävin festarikuvia läpi ja huomasin, että sieltähän löytyy aineksia monenlaiseen inspiraatioon. Vähän kyllä noloa kuvata ihmisiä salaa ja takaapäin, mutta kivoja ja testaamisen arvoisia kampauksia tuli ikuistettua näiltä “festivaalinaapureiltani”.

Peetu yritti ylipuhua päähäni kukkapantaa, mutta en sitten tohtinut. Tässä tosi kivan nonchalantti ja rento tapa pukeutua hippikukkiin. Kokomusta asu tekee kokonaisuudesta vähemmän vaativan ja itseasiassa aika toteuttamiskelpoisen oloisen. Ei nyt niin, että harkitsisin kukkapantaa arkiasuni osaksi, mutta ehkä johonkin muuten simppeliin ja cooliin kokonaisuuten yhdistettynä ja juuri tuolleen kivasti kuminauhan ympäri kieputettuna, look voisi toimia hyvinkin jossain sopivassa tapahtumassa.

Ihanat palmikkokampaukset ovat olleet in ja hot ja cool vaikka miten kauan. Milloinkahan opettelisin tekemään edes sen yksinkertaisimman ranskanlettiversion? Vieruskaverin ponnari on tietty klassikko, mutta aina välillä pitää muistuttaa itseäänkin, että nätin boheemisti toteutettuna se on yksi parhaimpia tapoja pitää hiukset pois kasvoilta.

Suttunutturasta ei sen enempää – luullakseni kenellekään ei tule yllätyksenä, että hiukseni ovat pikaisella klassikkosykeröllä noin 90 % kaikesta ajasta. Toisaalta ihana kalanruotoletti ei ole kuulemma ollenkaan vaikea toteuttaa ja juuri tuollaisena “sivuversiona” se pitää ehdottomasti ottaa harjoittelulistalle.

Hattu ei nyt ole varsinaisesti mikään kampaus, mutta saman aihealueen inspiraatioon käy kyllä tämäkin. Kiva huopahattu ja hiukset pehmeän kiiltävänä putouksena toiselle olalle. Voisin kyllä hyvin ajatella toteuttavani tämän käytännössä. Pitäisi vain ensin löytää se hattu…

 
Karkki tässä näyttää, että paras kampaus sitten lopulta kuitenkin on kiiltävät, hyvinvoivat hiukset.

Suomalaisten rakastama, Helsingin vuoden 1952 olympialaisiin kehitetty Gin Long Drink (tutuille ihanasti vain “Lonkero”) on tietystä spurgu-maineestaan huolimatta mitä mainioin drinkki. Aito Lonkero tehdään edelleen 50-luvulta peräisin olevan ohjeen mukaan ginistä ja greippijuomasta. Ruokakaupoista saa kuulemma myös jotain käymisteitse valmistettua versiota, mutta niistä me emme juuri nyt ole kiinnostuneita.
Aidon Gin Long Drinkin ainesosat on siis gin ja greippijuoma. Täällä Tukholmassa jatkuu edelleen aivan käsittämättömän ihana helle, joten me päätettiin tehdä peruslonkerosta jäähileinen deluxe-versio. Lopputulos oli äärettömän herkullinen ja viilentävän virkistävä – suosittelen ehdottomasti testaamaan!

LONKERO DELUXE
ainekset:

• 4 cl giniä per annos
• 1,5 dl greippimehua per annos

Valmistus:
Helpoiten homma hoituu, jos taloudesta löytyy jäätelökone. Alkoholi ei jäädy mitenkään näpäkästi, mutta suosittelen silti, että jätskimasiina laitetaan ensin pyörimään ja vasta sitten laitetaan ainekset koneeseen. Näin voidaan olla varmoja, että drinksun moninaiset ainekset sekoittuvat tasaisesti.
Mittaa ensin ginit ja sitten greippimehut jäätelökoneeseen ja anna masiinan käydä, kunnes tuloksena on ihanaa jäistä sohjoa.

Ihan älyttömän nopsasti meidän kolmen drinkit eivät sohjoontuneet edes jätskikoneessa – eli hiukan kantsii ennakoida drinksutarvetta. Mikäli taloudesta ei löydy jäätelökonetta Lonkero Deluxe onnistuu aivan mainiosti myös ihan pakastimessa. Laita vain kaikki ainekset laakeaan pakkasen kestävään astiaan ja sekoita silloin tällöin. Pakastimessa kolmen drinksun valmistuminen kestää noin pari tuntia ja sekoitus kantsii tehdä noin puolen tunnin välein.

Lonkero Deluxe – täydellinen hellepäivän viilentäjä!
(Karkin ensimmäinen kommentti tosin oli, että “toi näyttää ihan omenasoseelta”…)