Sunshine tässä hei! Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa Mjau – niinkuin meillä kissoilla täällä Stockiksessa on tapana tervehtiä.
Mun äitini Minttu (joo joo, tiedän kyllä, että se ei ole mun oikea äitini, mutta me kosmopoliitit city-kissat ollaan sitä mieltä, että sen ihkaoman perheensä jäsenet voi myös valita ihan itse!) on siis mukana Indiedaysin ja PrimaCatin yhteistyökampiksessa ja siitä hyvästä meikä-miau on päästetty ensimmäistä kertaa tänne blogiin kertoilemaan vähän siitä, miten täällä Tukholmassa vietetään kissanpäiviä.
Tiedättekö millaista on olla urbaani kaupunkilaiskisu? No minäpä kerron: se on a i v a n mahtavaa! Toimintaa riittää koko päiväksi – ja etenkin yöksi – niin paljon, että tuskin ehdin ottaa pakollisia 18 tunnin kauneusnokosiani!

Ensimmäiseksi aamulla minulla on äärimmäisen tärkeä ja suurta tarkkaavaisuutta vaativa tehtävä pitää huolta koko perheen rutiinien mutkattomasta sujumisesta. Kuuntelen aina hyvin tarkkaavaisena, kun äiti-Mintun puhelin soittaa ärsyttävää aamuista herätysmelodiaansa. Tiedän, että se ensin alkaa ja sitten loppuu. Alkaa taas ja loppuu uudelleen. Sitten, kun puhelin on pimputellut jo kolmannen kerran, hyppään sänkyyn ja käyn sen masun tai rinnan päälle pörisemään suloistakin suloisempana kisukeränä. Siitäpä onkin sitten äitylin helppo nousta aamutoimia tekemään! Hih-miau!

Pientä hässäkkää meillä on aina aamuisin, mutta minä vain otan coolisti ja nautin menosta.

Milloinkaan ei onneksi vielä ole ollut niin karsea kiirus kenelläkään, etteikö aamupalaa olisi ehditty tarjoilla. Se onkin tärkeää sillä rrrakastan hyvää ruokaa ja nämä kampiksen kautta testiin saadut aitoa lihaa sisältävät superherkulliset DeLuxe PrimaCat-ateriat kyllä tosiaankin hemmottelevat nirsoja makuhermojani. Toisinaan käy niin, että en edes malta kattaa kauniisti, vaan vedän herkut karvaiseen napaani suoraan purkista!

Tiedän, että Minttu, Karkki ja Peetu käyvät silloin tällöin hemmottelemassa itseään hyvällä ruualla, jossakin kivassa ravintolassa. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että on huomattavasti parempi, jos herkut lennähtävät kuin itsestään nenäni alle. Jos sinä olet enemmän noiden meidän perheen hoomanien kanssa samoilla linjoilla, kantsii klikata tänne PrimaCatin kampanjasivulle. Siellä on nimittäin menossa ihan purrrrfekt kilpailu, jonka voittona on illallinen ihanassa Farangissa ja yöpyminen vieläkin ihanammassa Klaus K. -hotellissa kahdelle ei-nelijalkaiselle.
Kampanjasivulla voi myös ilmoittautua testiryhmään (50 nopeinta kisuliinia pääsee mukaan, joten kannattaa toimia ripeästi!), lukea eläinlääkärin asiantuntijavinkkejä, napata kutkuttavia reseptejä myös perheen hoomaneille ja saada vähän luksusta arkeensa Spotify-soittolistan avulla.

Olette ehkä kuulleet, että sain pikkusiskon tässä muutama viikko sitten? Sailor Moon on sellainen kertakaikkiaan käsittämätön kakara, että välillä menee hermot. Etenkin, jos se päättää pitää mun häntääni leluna ja hyökkiä sen kimppuun, vaikka yritän rauhaisasti pitää lukua pihapiirin tapahtumista.
Ruokailun suhteen ollaan kyllä aika samoilla linjoilla – vaikka ihan yhtä hienostunut ja elegantti maku sillä rääpäleellä ei nyt vielä ihan ole. Itse tosiaan en t o d e l l a k a a n suostu pistämään suuhuni mitä tahansa. Näkisittepä miten osaan väräyttää viiksikarvojani todella halveksuvasti, jos kotiin on kannettu jotain, mistä en tykkää!

Herkkuani on tonnikala – erityisesti Deluxe PrimaCat Chunky Chicken with Tuna and Liver – saa minut aivan hyrinätuulelle. Sailor Moon tykkää eniten mauista Charming Chicken with Rich Rabbit ja Bold Beef with Savory Surimi. Päivisin käyn kyllä mieluiten napsimassa kivasti kuivattuja naksuja (esmes suosikkini Deluxe PrimaCat Sizzling Salmon), jotka nekin ovat niin makoisia ja pitävät tämän upean mustan turkkini kauniina ja kiiltävänä. Paljon parempaa naposteltavaa kuin Mintun rakastamat sipsit!

Juuri tällä hetkellä suurinta luksusta on, kun pääsen hetkeksi parvekkeelle viilentymään ja vahtimaan naapuruston pikkulintuja. Sisällä on niin älyttömän kuuma ja varmasti kaikki joskus isosiskoksi tulleet tietävät, että on aivan taivaallista saada olla välillä hetki ihan omassa rauhassa. Niin ihanaa kuin sen pikkuisen tärrähännän kanssa riehuminen onkin. Kaikessa rauhassa kahdestaan äidin kanssa partsilla pimenevässä kesäillassa. Voi ihanuutta!

PrimaCatilla on muuten tosi kivat facebook-sivut. Siellä on paaaljon ihania kisujen kuvia, niinkuin oikein onkin. En oikein jaksa käsittää, mitä iloa on nettisivuista, joilla ei ole kuvia kissoista. Sama pätee kyllä Instagramiin myös. Hastageillä #deluxeprimacat ja #kissanpäivät löytyy paljon mukavasti kehräävää katseltavaa. Voisitte btw käyttää samoja hastagejä omissa kissanpäiväkuvissanne, niin voisin sitten käydä niitä katselemassa.
Yksi tärkeä asia vielä:
Sain (tai äiti-Minttu sai…) luvan arpoa yhden mahtavan upean DeLuxe PrimaCat -paketin (arvo noin 25 €) lukijoitteni kesken! Näin osallistut arvontaan:

1. Kilpailukysymys: Montako eri makua DeLuxe PrimaCat täysravintoa on olemassa?
2. Jätä vastauksesi tämän postauksen kommenttiboksiin viimeistään tiistaina 12.8. klo 22.00 mennessä!
3. Laita mukaan toimiva sähköpostiosoite, jota luet säännöllisesti, että saan sinut kiinni mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
4. Käy paijaamassa lähimmän karvakuonokisun pehmoista masua!

Ja tosiaan – se upea hemmottelukilpailu löytyy TÄÄLTÄ!

En oikeastaan usko “second chance” -tyyppiseen ajatteluun noin yleensä elämässä. Mielumminkin ehkä uusiin alkuihin. Pukeutumisessa asia on hiukan toinen. Jollekin vaatteelle tai kokonaisuudelle voi antaa uuden mahdollisuuden, kun taivaankappaleet ovat pyörähtäneet hiukan suotuisampaan asentoon.

Viimeksi, kun liehuin pellavaisissa kesähelmoissani toimistolla, tunsin oloni oudoksi ja epämääräisen epäasialliseksi. Liekö sitten helteet vai lomailu pehmittänyt pääni (vai se, että jälkeenpäin yksi työkaveri tuli kyselemään, että “mikä se ihana kukallinen hame oli, joka sulla oli päällä“…), mutta nyt olen täysin eri mieltä! Musta-valkoinen hame on ilmavuudessaan ihan ykkönen tällaisina hikisinä office-päivinä.
Ja täytyy sanoa, että tuo pellavakankaan ominaistyypillinen rypistyminen ei haittaa itseäni lainkaan. Pellava rypistyy ja that’s it.

Kysymyksessä on eilisen asu, joka piti laittaa jo eilen illalla eetteriin. Päätin kuitenkin, että on tärkeämpää lähteä Peetun kanssa iltauinnille ja sen jälkeen töllätä muutama jakso Modern Familyä pop corn -kulho käden ulottuvilla, kuin istua sekin hetki läppäriä naputellen. Uintiretkien second chance -vaihe on nimittäin ohi pikemmin kuin ehtii sanoa Speedo, mutta päivän asuja riittää toivottavasti julkaistavaksi vielä pitkälle tulevaisuuteen!

Tänään Peetulla on pesutupavuoro, joten äiskällekin jäi hyvin bloggausaikaa. Samoin ilma on hiukan epävakaa – hiostavan kuumaa on tosin edelleen, mutta ukkonen tuntuu painavan päälle koko ajan. Sen verran nössö olen, että en halua lillua järvessä, kun salama iskee… Oikein lehdessä varottivat, että nyt on rajua salamointia tiedossa.

 

• paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• sandaalit, Clarks
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

Stiletoilla luonnikkaan näköisesti kävelemisen jälkeen ehkä haastavin pukeutumiseen liittyvä erityistaito on huivin solmiminen kivasti. Kuten korkokengät saisi myös huivi istahtaa luonnollisesti kokonaisuuten, lisäten sitä kuuluisaa pientä ekstraa ilman, että koko outfit kirkuu: “kattokaa ny, tällä olis tänään oikeen tällaset kengät/hauska huivi”.
Asustehuivivalikoimani on aikas mitätön. Ihan parin rakkaan lisäksi omistan käytännössä vain niitä lämmikkeeksi tarkoitettuja tylsiä villasysteemejä, joita ei kai koskaan ollut tarkoitettukaan varsinaisesti asusteeksi. Haluaisin kuitenkin oppia käyttämään erilaisia, eri mallisia ja kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä huiveja tuomassa väriä ja vaihtelua asuihini.
Uskon, että tässä – niinkuin lähestulkoon kaikissa – asioissa, tekemällä ja testaamalla oppii. Ja onneksi moderni maailma on tehnyt opiskelun helpoksi, sillä Youtube tulvii toinen toistaan parempia tutoriaaleja. Jos joku oppii rakentamaan pommin Youtube-videon avulla, niin kai minä sitten solmimaan huivin kivan nonchalantisti ja tyylikkäästi?

Harjoitus tekee metsurin?

Aion nyt olla ilonpilaaja ja häiriköidä kaikkien hyvää maanantai-angstia toteamalla, että juuri nyt arki tuntuu mielestäni tosi hyvältä. Tietty olin tänään aamulla ihan sikaväsynyt viikonlopun festaririekkumisten jäljiltä. Vielä eilen illallakin piti kuunnella Neil Youngin kitaranvingutusta ihan liian myöhäiseen, vaikka en just sen tyyppisen äijämusiikin ylin ystävä olekaan. Siinä kaiken aamuväsymyksen ja vetämättömyyden keskellä tajusin yhtäkkiä, miten hyvin asiani oikeastaan on.
Kaikki muuttuu koko ajan – niinkuin elämässä kai aina – mutta vielä tänään saan matkustaa Peetun kanssa samaa matkaa aamulla töihin. Ihan parin viikon päästä Peetu aloittaa opinnot ja sitten saan taas juosta bussia kiinni aamukiireessä ihan keskenäni. Sen verran on tullut suunnitelmiin muutoksia, että tyttö jääkin Tukholmaan ja aloittaa opinnot KTH:lla – eikä siis ainakaan nyt heti muuta Umajaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Lähes vuoden kestäneet yhteiset aamut meillä kuitenkin nyt loppuu, mutta vielä hetken saan nauttia kivoista höpötyshetkistämme.

Hetken aikaa jaksoin olla vähän ärrinpurrin tai ainakin vali-vali siitä, että on niin hieno ilma ja miksi pitää olla toimistolla ja tehdä jotain töitä, kun ihan yhtä hyvin voisi olla syömässä jäätelöä uimarannalla, liottamassa bikineitään linnunmaidonlämpimässä vedessä ja sotkemassa pokkareita rantahiekkaan ja aurinkorasvaan. Mutta sitten toisaalta. Meiltä on noin kuuden minuutin kävelymatka lähimmälle uimarannalle. Lähes joka ilta ollaan heitetty välittömästi office-vetimet nurkkaan, hypätty uikkareihin ja painuttu uimaan.
Ei kyllä oikein kehtaa valittaa. Elämä on aikas hienoa!

Toimistollakaan ei sula, kun huolehtii pukeutumisen riittävästä ilmastoinnista. Joskus aikoinaan täällä blogissani käytiin melkeinpä kiivasta keskustelua siitä, sopiiko hihaton paita töihin vai ei. No, työpaikat on tietenkin kaikki erilaisia ja joissakin on edelleen ihan kirjoitetut pukeutumissäännöt. Asiakaskontakteja hoitavilla on yleensä tiukemmat koodit kuin muilla, mutta ylipäätään tuntuu, että tällä puolen Pohjanlahtea kirjoittamattomat säännöt ovat hiukan rennommat kuin koti-Suomessa.
Eli paljaat sääret ja hihaton paita on ok. Mistä me tietty olemme hyvin iloisia näinä poskettoman helteisinä kesätyöpäivinä!

 

• paita, Forever21
• hame, Asos
• sandaalit (Mintunt), Clarks
• aurikolasit, Ray Ban (malli: Erika)

Kaupunkifestareillakin mukavuus on yksi tärkeimmistä pukeutumisen kulmakivistä. Koko päivän hengailu ulkoilmassa ja epämääräisillä alustoilla istuminen on kivempaa, kun vaatteet eivät purista, kiristä tai nouse korviin. Hiukan festarihenkinen halusin kuitenkin olla, joten yhdistin luottoshortseihini Riverislandin kimallustopin.

Topin selkäosa on mielestäni hurjan kaunis. Ihan älyttömän hyvää laatua tuo ei valitettavasti ole… Jo ennen ensimmäistä käyttökertaa ompelin noin ziljoona helmeä takas paikoilleen, mutta yhä jätän jälkeeni varsinaisen vanan kimalteita. Oh well.

• toppi, Riverisland
• shortsit, Filippa K
• pikkulaukku, Filippa K
• lipsut, Havaianas

Bonuksena vielä Peetun upeat kynnet!

Polkadotseja ja kissannassuja – voiko olla suloisempaa!?
Kakkosbonuksena Karkin hieno yksisarvistatuointi.

 
No ei, se ei ole aito – mutta hieno kuitenkin!