Tänään maanantai ei ole tuntunut yhtään maanantailta. Onneksi aina joskus on tällaisiakin päiviä! Toimistolla oli kivaa, kun tänne Tukholman pääkonttorille oli matkustanut meidän muiden pohjoismaisten toimistojen markkinointi- ja myyntiväkeä yksipäiväiseen tapahtumaan. Tällaiset tapahtumat ja kaikkien mahtavien kollegoiden tapaaminen antaa aina sellaisen energialatauksen, että kyllä taas jaksaa!
Ja sitten olisi toinenkin huippu juttu kerrottavana tuohon privaatiduuniin liittyen. Olen ollut nyt markkinointiosastolla sijaisena vähän eri tehtävissä viimeiset puolitoista vuotta, mutta tänään pistettiin nimet paperiin ja pääsen tekemään yhtä ihan mielettömän kivaa tuotelanseerausta!! Vakituisena! Niin siistiä!
Hyvänmielen maanantain kunniaksi vähän lomamuistoja Tampereen reissulta.

Mummu Karkin ja Peetun kanssa lapsuuskotini sohvalla. Varsinkin alkureissu oli välillä niin nostalgishaikeaa menoa, että koko ajan sai olla hengittelemässä syvään. Aiheutin mm. lievää hämmennystä kirjastotalo Metson kahvilassa näppäilemällä kuvia ja nyyhkimällä kahvilatyöntekijälle, että kahvilaseinässä on edelleen samat kaakelit kuin alunalkaen. Oli ihan pakko selvittää, että olin muutaman vuoden kesä- ja iltatöissä samaisessa kahvilassa silloin, kun Metso avattiin.

Onko tämä nyt se “same same but different”?

Lomanautiskelun aakkosia: kotimaiset uudet perunat (no hei, Ruotsi on meidän kotimaa nyt!), ehta Tapola Laukontorilla auringonpaisteessa, kuplivat ennen Baby Lips -lanseerausta (kyllä, tarvitsen edelleen aina kartan, kun liikun Helsingissä) ja se varsinainen hulluus: oil pulling ekologisella seesamiöljyllä toteutettuna.

Lisää nostalgiaa, onneksi kuitenkin vain kevytversiona. Aikoinaan tuli nimittäin vietettyä Hämeenpuiston GoGo:lla pitkästi yli kymmenen tuntia viikossa. Nyt Tinni vei tutustumaan Hämeenkadun uuteen GoGo:hun (kyllä, kaikki muutokset Tampereella, jotka ovat ilmestyneet muuttoni jälkeen vuonna 2000, ovat “uusia“) ja Mirkan Body Jamiin.
Aivan ihana, energinen ja hyväntuulinen tunti – ja kyllähän sitä ihan ihmeesti pysyy askelissa mukana, vaikka tanssillisia tunteja on tullut viimeksi koluttua joskus ziljoona vuotta sitten. Mutta miksköhän Tinni ja Mirkka on ihan normaalin värisiä, kun taas Minttu helottaa kuin hikinen tomaatti??

I iz teh winner! Saunan jälkeen on helppo hymyillä!

Käytiin ostamassa kirjalahjaa Tinnin pienelle sukulaistytölle. Sattumanvaraisesti hyllystä käteen nappaamani opus todistaa, ettei 50-luvun perheihanteita tarvitse kovinkaan syvältä kaivella. Tervetuloa vaan 2010-luvulle….

Viikonlopun ohjelmassa oli akvarellikurssi (ei aerobic-kurssi, niinkuin onnistuin pariinkin eri kertaan sanomaan…). Taidekeskus Mältinrannassa. Kansallismaisema yritti siirtyä paperille varsin vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että ihan ensimmäisenä sormiharjoitteluna tehdyt testimaalaukset kylmällä ja lämpimällä sinisellä ja punaisella, olivat koko kurssin onnistuneimmat teokset itseltäni. Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on opettajamme Toscanan matkallaan tekemiä postikortin kokoisia maalauksia.

Mintun Pure Squirrel ja Tinnin näätä vauhdissa. Tiesittekö muuten, että kaikkein parhaimmat akvarellipensselit tehdään Uraleilla asuvan näädän talviturkin peppukarvoista. Siinä vähän hifistelyn alkeita!

Tämä on myös opettajan opetusmielessä tekemä maalaus. Aikaa meni maks. viisi minuuttia ja samalla hän selosti muotoja ja valoa, varjoja ja värinkäyttöä. Respect!

Harjoitus tekee metsurin? Mintun harjoitelmat, kun sai käyttää vain kahta väriä. Molemmissa versioissa yritetään kuvata samaa koskimaisemaa – ehkä, jos näitä olisi tehnyt kaksikymmentä, käsi olisi saattanut jo alkaa totella hiukan.

Illallisella hyvien ystävien luona. En tiedä, mikä ihmeen luolanainen sisälläni asuu, mutta kyllä vain grilliruoka on kertakaikkiaan ihan parasta!

Aurinkolasiostoksia ja kaupungilla kiertelyä. Kummityttöni oli kuulemma laittanut poikaystävänsä kanssa lukon kaiteeseen. Parikin eri kertaa kävimme Tinnin kanssa katselemassa ja kääntelemässä lukkoja, mutta vasta jälkeenpäin saimme kuulla tihrustaneemme nimikaiverruksia ihan väärällä sillalla. Oh well. Ensi kerralla sitten.

 
Hei hei Tampere! Nähdään taas pian!

Tällä kertaa “Viikon drinksu” ei olekaan klassikko – vaan simppeli, superraikas itsekehitelty kesädrinkki. Alunperin Peetu bongasi ohjeen jostain lukuisista seuraamistaan amerikkalaisista ruokablogeista, mutta varsinaisesti tämä meidän versio on sovellus alkuperäisestä. Enemmän raikkaiden makujen ystäviä kun ollaan, ei sokerisiirapin lisääminen tuntunut enää tarpeelliselta.
Nimikin sai uuden muodon sovelluksen myötä. “Crazy Summer” on hurjan raikas ja kesäinen janonsammuttaja. Suositeltavinta on käyttää aika isoa lasia, että blandiksia mahtuu reilusti mukaan.

CRAZY SUMMER á la PEETU
ainekset:

• Bombay Saphire Gin
• Veriappelsiinituoremehu
• Sprite
• reilusti jäitä
• koristeluun sitruuna

valmistus:
Valitse aika isot lasit juomaa varten ja täytä ne jäillä. Kaada päälle 4 cl giniä per drinkki. Lisää lasiin veriappelsiinituoremehua (verigreippimehu toimii myös!) ja Spritea, molempia yhtä paljon. Laita pari kolme söpöä sitruunasektoria lillumaan juoman päälle koristeeksi.

 
Virkistävä ja raikas Crazy Summer on tosi nopea valmistaa myös isommalle porukalle. Aivan loistava iisi drinksu toisin sanoen tarjota vaikkapa piknikillä grillin kuumentumista odotellessa tai miksei koko kotikatsomolle futismatsin puoliajalla.
Siitä puheenollen, nyt äkkiä vähän ripsiväriä ripsiin ja suunta ystävän luokse illan futismaratonia seuraamaan (ja ehkä myös vähän grillailemaan…). Olisi varmaan korkea aika valita suosikkijoukkue… Taidan kyllä kaiken uhallakin päätyä jälleen Italian kannattajajoukkoihin. 🙂

Suurkiitokset kaikille titiMadama-arvontaam osallistuneille! Ihanat uudet kesäkorut matkaavat ihan tuotapikaa Go 4 it vol 2 -blogin lukijoille nimimerkeillä:
Tarja: “erittäin helppo valinta, kun sydämeni sattuu sykkimään juuri nyt merihevosille 🙂”
Eve: “Olo on itsellä välillä kuin ‘bambilla’, sinkoilen ajovaloissa tai hoikkelehdin honteloilla jaloillani heikoilla jäillä. Muistuttamaan siitä, että aina kuitenkin loppujen lopuksi pääsen ketterästi eteenpäin, kaulaani sopisi roikkumaan Juan Bambi :).
enna73:  “koska mulla on myös oikeakin puudeli kotona”
Suuret onnitteluhalaukset kaikille voittajille!

Jokaisen modernin naisen garderobista tulisi löytyä yksi veretseisauttava punainen mekko. Mikään muu vaate ei hengi samalla tavalla viehätysvoimaa, naisellisuutta, itsenäsyyttä ja omanarvontuntoa kuin se. Pikkumustalle toki kaikki kunnia joka paikkaan sopivana yleisvaatteena, mutta pikkupunainen – se on statement-klassikko, jolla on vähintään yhtä pitkä odotettavissa oleva elinikä kuin mustalla siskollaan.
Olin itseasiassa ajatellut, että toissalauantain kummitytön lakkiaisiin haluan ehdottomasti pukeutua kirkkaanpunaiseen mekkoon. Laitoin aika hillittömän rivin punaisia ja sen sukulaisia versioita aiheesta sekä Shopbopin sydänlistalle että Net-a-Porterin wish listille. Päätin, että hyvän mekon osuessa kohdalle, ostopäätös ei ole ensisijaisesti hintakysymys.

Voin kertoa, että kummastakaan suosikkinettikaupastani ei löytynyt yhtäkään punaista mekkoa, jota olisin halunnun vähääkään. Vanha tumman viininpunainen Diane von Furstenbergini palveli juhlissa oikein kivasti, enkä sitten ajatellut asiaa sen kummemmin.
Paitsi sitten, kun piti toimia makutuomarina Tinnin lauantaiselle häävieraspukeutumiselle.
Jostain rakkaan ja klassisen keski-eurooppalaisen tyylikkään BFF:ni garderobin perukoilta löytyi yhtäkkiä maailman täydellisin punainen mekko – kuulemma löytö joltain lukuisilta matkoilta.

Kauniisti ja todella vartaloa imartelevasti drapeerattu mekko on pääosin viskoosijerseytä ja lyckraa. Alkukesän iltoihin lämmikkeeksi valikoitui luonnonvalkoinen a-linjainen, shaalikauluksinen neulejakku. Asuun sopivasta laukusta käytiin kiivaita keskusteluja, mutta tietääkseni itse tapahtumaan päätyi myös tuo kaunis himmeästi kullanhohtoinen ja aavistuksen retro-henkinen clutch, joka oli oma suosikkini. (Stylisti-pisteitä keräilee tässä näin hän)

Seuraava missioni on ehdottomasti metsästää yhtä kaunis pikkupunainen kuin tuo Tinnin ihanasti drapeerattu mekko! Voin kertoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä sen paremmin Shopbopissa kuin Net-a-Porterissakaan ei ole tarjolla mitään, mikä olisi lähimainkaan yhtä ihanan ja vartaloa kauniisti muokkaavan oloinen. Tinni on kyllä malliesimerkki siitä, että aina joskus tosiaankin kannattaa vain yhtäkkiä päätyä sisään siihen matkoilla bongattuun suloiseen putiikkiin – eikä vain ottaa kuvaa näyteikkunasta blogia varten. Haha!

 

• mekko, Hoss
• neuletakki, Repeat
• sandaalit, Geox
• korut, Lapponia
• laukku, Ulla-äidin varastoista 60-luvulta

Nyt vihdoinkin vähän reportaasia viime keskiviikkoisesta Maybelline Baby Lips -lanseeraustilaisuudesta. Illan asu tulikin jo esiteltyä aikaisemmin (kiitos ihana Moksu kuvista vielä kerran!), mutta kun kerrankin pääsin osallistumaan tällaiseen lanseeraushäppeningiin, niin ansaitseehan se ihan oman juttunsa!
Tampereen lomani kulmakivet olivat alunperin kummitytön lakkiaiset lauantaina 31.5. ja seuraavana viikonloppuna akvarellikurssi Tampereella Taidekeskus Mältinrannassa. Siihen väliin oli löyhästi sovittu treffejä äiskän kanssa, visiitti Saarikyliin, tyttöilta parhaan tyttöjengin kanssa ja kaikenlaista muutakin kivaa. Oli kuitenkin aivan huippua, että kerrankin saatoin kiittää kutsusta ja ilmoittaa olevani tulossa, kun Maybelline Baby Lips -lanseerausmeili kolahti meiliboksiin. Tukholmasta kun ei ihan pysty yhtä iltatapahtumaa varten Helsinkiin lennähtämään.

Tadaa – Tampereen asemalla blues! Ei vais – ihan tolkuton kiire tuli junalle (tai lähinnä siihen bussiin, jolla ehti junaan…), mutta tässä sitä hymyillään jo virallishenkisessä selfiessä ihan muina koirina. Takana on “tää-ihana-silkkikimono-näyttää-liikaa-aamutakilta”-kriisi ja kolmen suortuvan kiharruksen jälkeinen “messy-bun-is-always-right-right?”-moment ja edessä on junaseikkailureissu Hesaan!

Piti oikein ikuistaa kello, sillä olin oikeasti todella hyvissä ajoin asemalla. Ja hyvä niin. Ukkosenkuuma kesäpäivä hikoilutti ihan riittävästi ilman mitään paniikki-stressiäkin. Hiukan piti laukata rautatieasemalle vievälle bussille, mutta jos sen olisi missannut, taksilla olisi ehtinyt vielä ihan hyvin. Eli mistään ihan oikeasta kiireestä tässä ei kuitenkaan ollut kyse.
Sen sijaan saatoin kyllä sanoa aika pian hyvästit ajattelemalleni kiharakampaukselle. Mintun kuontaloa ei fiksata kuudessa minuutissa, vaikka miten olisi harjoitellut – niin se vain on. Nappasin harjakihartimen mukaan (kummityttö kannusti: “kai siellä junan vessassa on pistorasia, tai sit meet Helsingin Stockan vessaan kihartaan loput”), mutta sitten totesin, että signature-kampaukseni, suttunuttura, toimii myös ihan hyvin.
Junamatka meni leppoisasti (mutta hikisesti, koska ilmastointi ei toiminut…) ja täysin aikataulussa blogipostausta kirjoitellessa.

En ole mikään suuri Helsinki-fani, tunnustettakoon se vaikka nyt tässä, mutta tällaisena kauniina, kuumana, alkukesän päivänä, kun Espa on täynnä ihmisiä, aurinko paistaa ja nuoret rokkipojat soittaa livenä vihaista nuorten rokkipoikien rokkia, Helsinkikin on aika jees.

Kukkapantoja, kuplivaa, kauniita hymyjä, Baby Lipsejä ja komeita kameroita. Ei ollenkaan huonot specsit kivalle tapahtumalle!

Tapahtuman tarjoilut olisivat oikeastaan ansainneet hieman paremmat kuvat, mutta arvoisa allekirjoittanut taisi olla sen verran nälkäinen, että tajusi homman vasta ihan liian myöhään. Näköjään vielä vuosikausien bloggaamisen jälkeenkin sitä on ensisijaisesti nälkäinen tamperelainen ja vasta toisekseen kuvia räpsivä bloggari.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että kivasti New York -tunnelmaiset tarjoilut olivat aivan mahtavat!

Noniin – vihdoin siis asiaan! Suomeen ollaan siis lanseeraamassa loppukesästä maailmalla jo ihan posketonta kulttimainetta keränneet Maybelline Baby Lips -huulivoiteet. Täällä Ruotsissa nuo on ollut jo jonkun aikaa markkinoilla ja tiedän, että monet vannovat täysin Baby Lipsien nimeen.
Suomeen Baby Lips -sarjasta lanseerataan kolme sävytettyä ja kolme neutraalia sävyä. Jonkin verran olen jo ehtinyt testailla huulivoiteita itse, mutta yritän saada vähän laajemman testiporukan kasaan kunnon vertailupostausta varten.

Presentaatiossa saimme kuulla mm. että Maybelline-nimi on rakkaustarinan tulos ja että maailman ensimmäinen maskara, hiilestä ja vaselinista tehty, oli sekin Maybellinen ansiota. Sikälikin lanseeraustilaisuudet on tosi hauskoja, että aina niissä kuulee jotain kiinnostavaa uutta taustatietoa, vaikka kuinka kuvitteli olevansa konkari ja tietävänsä “kaiken”.

Upea kaunotar ja kauniisti äitiyttä hehkuva Moumou-Iina! Ja olisittepa nähneet, millä vähintään 12 cm koroilla tuo sissi veti koko illan. Itse olin muistaakseni jo siinä neljännen-viidennen raskauskuukauden kohdalla sitä mieltä, että painopisteen muuttumisesta johtuen en todellakaan harkitse muita kuin tasapohjaisia kenkiä..

Presentaation jälkeen saatiin kaikki valkata tarjottimelta suosikkimme testaukseen. Itse nappasin mukaan keltaisen “Intense Care” -huulivoiteen. Juuri tuona superkesäisenä päivänä tuntui, että 20 suojakerroin on jotain, mitä tulen huulivoiteeltani toivomaan tänä kesänä. (Niin että nyt saisi sitten ne helteet minun puolestani kyllä jatkua…)

Moksun kauniit sulkakorvikset lähikuvassa, huikea kukka-babylips-panta ja kaveriselfie viehättävän Dahlian kanssa. Kantsii tsekata kuvat Dahlian illan mekosta, harvoin on kietaisumekko niin lähellä klassikko Diane von Furstenbergin mallia.

Tietysti hetken mietin, että mitä järkeä on lähteä Tampereelta Helsinkiin vain yhtä iltaa varten. Voin kertoa, että se oli todellakin sen väärti! Itse tapahtuma oli todella kiva ja oli hienoa päästä tutustumaan maailmalla tosiaankin ihan kulttimainetta niittäviin tuotteisiin ihan etukäteen. Niinkuin aina, parasta oli kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Niin paljon hienoja, ystävällisiä, taitavia, hurmaavia ja uniikkeja tyyppejä tuli tavattua, että olen edelleenkin ihan pökerryksissä.
Yksi suurimmista lanseeraus-illan elämyksistä oli Krista Siegfridsin intiimi akustinen keikka. Artistin nimi oli toki tuttu fb-kavereiden päivitysten perusteella, mutta täällä svennelässä tulee harvoin sattumalta kuultua uutta suomi-musiikkia (tai ylipäätään yhtään mitään suomi-musiikkia, jos totta puhutaan). Lisäksi olen niin huono uus-ruotsalainen, että en ihan kauheasti jaksa innostua Euroviisuista. Sinä vuonna, kun Krista Siegfrids edusti Suomea, Minttua ei taidettu kutsua mihinkään skumpalla kostutettuihin teemajuhliin ja siksi koko häppening meni ohitse ilman merkintöjä.

Mutta se täytyy sanoa, että olin kyllä varsin vaikuttunut. Upea ääni ja todella hurmaava lavakarisma myös tällaisessa intiimissä tilaisuudessa. Ja juu, Cindy Lauperin alunperin esittämä, itselleni henkilökohtaisista syistä hyvin tärkeä biisi, True Colors, oli Kristan esittämänä ihan järkyttävän upea ja herkkä. Todella.
Viehättävä stara näytti pukeutuneen Angelica Blickin Bik Bok -malliston korkoihin ainakin ja kynnet olivat niin upeat, että hetken jo harkitsin, että pitäiskö sitä ihan oikeasti mennä joskus jonkun ammattilaisen käsiteltäväksi.

Kuvaseinä ei ollut ihan perinteinen.. Rekvisiittaa Maybelline Baby Lips -tyyliin oli tarjolla vaikka kuinka ja tarkoitus oli ottaa hassuja ja hauskoja kuvia. Kävin kyllä itsekin seinällä, mutta niitä kuvia ei nyt toistaiseksi ole tietääkseni näkynyt missään. No, ehkä parempi niin. Krista Siegfrids ja upea Mariela Sarkima tässä näyttävät mallia!

Asukuvauksien kautta päädyin sitten viimeiseen Tampereelle lähtevään junaan. Hiukan harmitti, että en älynnyt (lue: kehdannut) napata mukaani tilaisuudesta yhtä ihanan näköistä paahtopaistileipää, vaikka niitä oli vaikka kuinka paljon tapahtuman päättyessä vielä jäljellä. No, oli tuo Valion kolmioleipäkin itseasiassa ihan ookoo iltapala.
Tarkoitus oli upota paluumatkalla viimeisimmän Olivian ihmeelliseen maailmaan, mutta kävikin niin, että vanha hyvä ystävä Tampereelta sattui samaan junaan ja koko matka meni kuulumisia päivitellessä. Parempi niin!
Oli siis aivan loistava pikainen Hesan matka kesken Tampereen loman! Testituloksia Baby Lipseistä on tulossa aivan varmasti ennen lanseerauspäivää elokuun alussa.