Tänään maanantai ei ole tuntunut yhtään maanantailta. Onneksi aina joskus on tällaisiakin päiviä! Toimistolla oli kivaa, kun tänne Tukholman pääkonttorille oli matkustanut meidän muiden pohjoismaisten toimistojen markkinointi- ja myyntiväkeä yksipäiväiseen tapahtumaan. Tällaiset tapahtumat ja kaikkien mahtavien kollegoiden tapaaminen antaa aina sellaisen energialatauksen, että kyllä taas jaksaa!
Ja sitten olisi toinenkin huippu juttu kerrottavana tuohon privaatiduuniin liittyen. Olen ollut nyt markkinointiosastolla sijaisena vähän eri tehtävissä viimeiset puolitoista vuotta, mutta tänään pistettiin nimet paperiin ja pääsen tekemään yhtä ihan mielettömän kivaa tuotelanseerausta!! Vakituisena! Niin siistiä!
Hyvänmielen maanantain kunniaksi vähän lomamuistoja Tampereen reissulta.

Mummu Karkin ja Peetun kanssa lapsuuskotini sohvalla. Varsinkin alkureissu oli välillä niin nostalgishaikeaa menoa, että koko ajan sai olla hengittelemässä syvään. Aiheutin mm. lievää hämmennystä kirjastotalo Metson kahvilassa näppäilemällä kuvia ja nyyhkimällä kahvilatyöntekijälle, että kahvilaseinässä on edelleen samat kaakelit kuin alunalkaen. Oli ihan pakko selvittää, että olin muutaman vuoden kesä- ja iltatöissä samaisessa kahvilassa silloin, kun Metso avattiin.

Onko tämä nyt se “same same but different”?

Lomanautiskelun aakkosia: kotimaiset uudet perunat (no hei, Ruotsi on meidän kotimaa nyt!), ehta Tapola Laukontorilla auringonpaisteessa, kuplivat ennen Baby Lips -lanseerausta (kyllä, tarvitsen edelleen aina kartan, kun liikun Helsingissä) ja se varsinainen hulluus: oil pulling ekologisella seesamiöljyllä toteutettuna.

Lisää nostalgiaa, onneksi kuitenkin vain kevytversiona. Aikoinaan tuli nimittäin vietettyä Hämeenpuiston GoGo:lla pitkästi yli kymmenen tuntia viikossa. Nyt Tinni vei tutustumaan Hämeenkadun uuteen GoGo:hun (kyllä, kaikki muutokset Tampereella, jotka ovat ilmestyneet muuttoni jälkeen vuonna 2000, ovat “uusia“) ja Mirkan Body Jamiin.
Aivan ihana, energinen ja hyväntuulinen tunti – ja kyllähän sitä ihan ihmeesti pysyy askelissa mukana, vaikka tanssillisia tunteja on tullut viimeksi koluttua joskus ziljoona vuotta sitten. Mutta miksköhän Tinni ja Mirkka on ihan normaalin värisiä, kun taas Minttu helottaa kuin hikinen tomaatti??

I iz teh winner! Saunan jälkeen on helppo hymyillä!

Käytiin ostamassa kirjalahjaa Tinnin pienelle sukulaistytölle. Sattumanvaraisesti hyllystä käteen nappaamani opus todistaa, ettei 50-luvun perheihanteita tarvitse kovinkaan syvältä kaivella. Tervetuloa vaan 2010-luvulle….

Viikonlopun ohjelmassa oli akvarellikurssi (ei aerobic-kurssi, niinkuin onnistuin pariinkin eri kertaan sanomaan…). Taidekeskus Mältinrannassa. Kansallismaisema yritti siirtyä paperille varsin vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että ihan ensimmäisenä sormiharjoitteluna tehdyt testimaalaukset kylmällä ja lämpimällä sinisellä ja punaisella, olivat koko kurssin onnistuneimmat teokset itseltäni. Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on opettajamme Toscanan matkallaan tekemiä postikortin kokoisia maalauksia.

Mintun Pure Squirrel ja Tinnin näätä vauhdissa. Tiesittekö muuten, että kaikkein parhaimmat akvarellipensselit tehdään Uraleilla asuvan näädän talviturkin peppukarvoista. Siinä vähän hifistelyn alkeita!

Tämä on myös opettajan opetusmielessä tekemä maalaus. Aikaa meni maks. viisi minuuttia ja samalla hän selosti muotoja ja valoa, varjoja ja värinkäyttöä. Respect!

Harjoitus tekee metsurin? Mintun harjoitelmat, kun sai käyttää vain kahta väriä. Molemmissa versioissa yritetään kuvata samaa koskimaisemaa – ehkä, jos näitä olisi tehnyt kaksikymmentä, käsi olisi saattanut jo alkaa totella hiukan.

Illallisella hyvien ystävien luona. En tiedä, mikä ihmeen luolanainen sisälläni asuu, mutta kyllä vain grilliruoka on kertakaikkiaan ihan parasta!

Aurinkolasiostoksia ja kaupungilla kiertelyä. Kummityttöni oli kuulemma laittanut poikaystävänsä kanssa lukon kaiteeseen. Parikin eri kertaa kävimme Tinnin kanssa katselemassa ja kääntelemässä lukkoja, mutta vasta jälkeenpäin saimme kuulla tihrustaneemme nimikaiverruksia ihan väärällä sillalla. Oh well. Ensi kerralla sitten.

 
Hei hei Tampere! Nähdään taas pian!