Kesäkelejä odotellessa yritän pitää tunnelmaa yllä kaikin mahdollisin keinoin. Peetu tuossa vieressä pakkailee kamoja huomenna alkavaa Bråvalla -festaria varten ja tekee lähtöä partioleirin suunnittelukokoukseen – molemmat erittäin virallisia k e s ä -aktiviteetteja.
Itse olen tässä juuri viestitellyt noin ziljoonan tekstarin ja kuvaviestin verran Tinnille Italiaan. Bestiksen lomaohjelmaan kun osui myös visiitti Pradan outletiin ja taisin innoissani heittää pienen “toivottavasti löytyy” -tyyppisen tilauksen ilmaan. Valitettavasti himoitsemaani Double-Zip Totea ei sattunut olemaan missään koossa eikä minkään värisenä outletin valikoimissa juuri tänäiltana (Tinni: mähän sanoin, että Emmi sanoi, että sinne pitää mennä heti aamulla, kun se aukeaa!!). Oh well. Parempi kai niin. Voi tässä sitten hyvillä mielin alkaa suunnitella omaa Italian reissua…

Pääasiassa olen kuitenkin yrittänyt pitää kesätsemppihenkeä yllä suhtautumalla aiheeseen horjumattomalla kyllä se vielä tästä -asenteella (säätiedotukset tosin eivät kyllä anna minkäänlaista taustatukea tähän…). Yksi selkeä esimerkki olkoon vaikka se, että laitoin varpaiden kynnet viralliseen kesäkuosiin.
Toki kynnet on aivan ihana lakata milloin vain hyvälaatuisella glitterilakalla, mutta kesällä varsinkin se on todella tarpeen. Jos aikataulu tai lompakko ei anna myöten käydä laitatuttamassa pitkäkestoisia geelilakkauksia tai esim. Minxejä, on syytä miettiä tarkasti, kuinka paljon ja miten usein haluaa varvasmanikyyriään kohennella.
Itse kuulun siihen kategoriaan, että tykkään, kun kaikki on kivasti laitettu, mutta aikaa tai jaksua ei todellakaan riitä taukoamattomaan itsensä puunaamiseen.

Glitterilakat ovat ihan yleisesti hämmästyttävän hyvin kynsissä pysyvää sorttia. Kaikkein paras ja pitkäkestoisin kaikista testaamistani hilettä sisältävistä kynsilakoista on Lumenen Gel Effect -sarjan sävy Kimallus (saatu blogin kautta!). Ylipäätäänkin nuo Lumenen Gel Effect -lakat ovat pysyvyydeltään ihan omaa luokkaansa ja siihen kun vielä yhdistää glitterilakkojen yleisen kestävyyden niin päästään jo aikas hyvään käyttömukavuuteen.
Lisäksi isohileisen kimalluslakan etu on se, että etenkään varpaista pieniä lohkeamia ei todellakaan huomaa. Win-win kesämeininkejä ajatellen! Kaikkien olemukseen glitterivarpaat ei tietenkään ole ne omimmat, mutta meille muille: todella hyvä kesämanikyyrivinkki.

Samaan syssyyn tehtailin vielä sormiinkin uuden värikokonaisuuden. Halusin jotain raikasta ja aurinkoisen iloista kynsiini – käsiä kun tulee tuijoteltua aina, kun tekstintuotanto näppiksellä meinaa hyytyä. En ole vieläkään päässyt “ringfingermani” -maniastani, joten vaikka aika pian oli selvää, että muut kynnet tulevat puhtaan valkoisiksi (Yves Rocher: Blanc Perlé, saatu blogin kautta), piti nimettömien väritystä vähän fiilistellä.
Ensimmäinen ajatus vähän merihenkisestä manikyyristä jäi taka-alalle, kun tajusin haluavani vähän lämpöä, tai suoraan sanottuna kesäistä kuumuutta, elämääni. Siispä Kure Bazaarin kuuma oranssi sävy Afrika (saatu!) alle ja Ciatén punasävyiset irtohileet päälle.

Raikas ja kuuma – eikö vaan?
Sen verran pitää kyllä vielä jaella näitä noviisi-vinkkejäni, että irtohileitä käytettäessä kantsii ne kimalteita kaipaavat kynnet tehdä ensin alusta loppuun ja vasta sitten muut. On nimittäin aavistuksen rasittavaa yrittää lakata piiloon viereisille kynsille pölissyttä punaista hilettä vaalealla lakalla… Taisi olla ihan toinen kerta, kun testailin irtohilettä ylipäätään – ja aina muulloin sitä on tullut laitettua kaikille kynsille. No, aina oppii! 😀

Siis anteeksi nyt vaan taas ihan kauheesti, mutta mikä helkutan takatalvi täällä oikein on? Siis vaikka aurinkokin välillä paistelee, lämpötila huitelee korkeintaan jossain nippanappa viidessätoista ja napajäätiköiltä puhaltava tuuli vie hiukset päästä. Ja tänään ei ole tosiaankaan tarvinnut turhaan kuluttaa aurinkolaseja. Ihme harmaankalsea sateenpiiskaus on jatkunut koko päivän. Eikä kyse ole tosiaankaan mistään positiivista energiaa antavasta kesäsateesta – vaan tuntuu aivan täysin siltä, että tämä blogipostauksen otsikko ei ollut mikään vitsi, kesä oikeasti päättyi juhannukseen.
No, vali-valit sikseen. Peetu laittaa juuri ruokaa, koko kämppä tuoksuu aivan taivaalliselta, ja Karkki ilmoitti olevansa myös matkalla koti-kotiin. Kiva ilta tulossa toisin sanoen. Lisäksi lämmittää muistot todella kivasta juhannuksesta, jonka sain viettää hyvien ystävien kanssa.

Oli aivan ensimmäinen kerta, kun vietin lähestulkoon virallisen svenne-juhannuksen. Yleensä kun olen päätynyt joko Suomeen tai keskikesän juhlaa on tullut vietettyä kotona isommalla tai pienemmällä Suomi-henkisellä porukalla.
Peetun mielestä ruotsalainen juhannus on ehdottomasti kaikkein paras suuri juhlapyhä – mukaanluettuna joulu ja uusi vuosi. Olen toki kuullut “virallisista” perinteistä, mutta nyt tosiaan pääsin itse osallistumaan perinteisiin.
Peruskaava menee suunnilleen niin, että puolilta päivin syödään juhannuslounas, sillejä, lohta, uusia perunoita, kermaviiliä ja ruohosipulihakkelusta. Sen jälkeen nostetaan salko pystyyn asiaankuuluvin menoin, leikkien, salon ympärillä tanssien etc. kisaillen. Tässä yhteydessä nautitaan myös juhannuskahvit. Kun “pienet sammakot” ja pussihyppelyt sun muut on hoidettu, mennään saunaan. Loppuillasta grillaillaan ja muutenkin perinteet muuttuvat suomalaista juhannusjuhlintaa muistuttaviksi.

Suomessakin on jonkinlainen juhannusseppeleperinne. Täällä kuitenkin vaikuttaisi, että tosi monien mielestä seppele kuuluu ehdottomasti juhannukseen. Menomatkalla Vaxholmiin jopa laivassa oli ohjelmassa kukkia ja sidontaa.

Mistä lyödään vetoa, että kysymyksessä on bloggariäiti? Voin kertoa, että reipas pikkupoika otti kuvia pitkäjänteisesti ja pitkään. Järkkärillä, joka ei varmasti ollut sieltä kevyemmästä päästä. Muistojen albumia varten tuskin moista höykyytystä olisi tarvinnut pitää?

Juhannussalon nostoon kutsuttiin “voimakkaita naisia”!

Resarö paviljongille oli kokoontunut aivan hillittömästi väkeä viettämään päiväjuhlaa. Ilmeisesti tapana on tehdä juuri näin – eli harvalla on ihan omaa juhannussalkoa – vaan yleensä kokoonnutaan tanssimaan ja leikkimään isommalla porukalla. Selkeästi tätäkin juhlaa oli järjestämässä vapaaehtoisten aktiivisten joukko. Mistään kaupallisesta häppeningistä ei ollut kysymys.

Pussihyppely oli viihdyttävää katseltavaa. Taidetiin melkein sopia, että ensi vuonna osallistutaan naisten sarjaan… Ainakin hyppelystrategiat tuli hiottua.

Ystävyys ja kesä.

Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, syvällisiä keskusteluja, hölmöille jutuille nauramista, musiikkia, yhdessä tekemistä, kynttilöitä, kannustusta ja hyväksyntää. Että yhdestä illasta ihanassa seurassa voikin saada niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.
Juhannusaaton asuni suunnittelin sillä perusteella, että se mahdollistaa kerrospukeutumisen viimeiseen asti. Ihan kaikkia villapaitoja ei tarvinnut onneksi kiskoa päälle – ja kukkahameestahan ei juhannuksena luovuta!

 

• t-paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• takki, Acne
• tennarit, Karhu
• laukku, Rebecca Minkoff

Tämän viikon “Viikon drinksu” on aivan ehdottomasti dagen efter -klassikko, Bloody Mary. Varsinaisen maineensa herkullisen suolaisentulinen drinkki on saanut pikkujuhlijoiden olon parantajana. Ja mikä ettei, tomaatti sisältää hurjasti antioksidantteja ja suolaisuus tekee varmasti hyvää monelle party animalille. Itse tykkään Bloody Marysta, koska en ole mikään kovin makeiden juomien ystävä – ja harvat pitkät drinkit ovat oikeasti todella raikkaita.
Toinen syy, miksi baarimestari-Peetun kanssa valkkasimme Bloody Maryn juuri tämän juhannuslauantain nimikkojuomaksi on se, että huomenna alkaa USA:ssa True Bloodin seitsemäs – ja viimeinen – tuotantokausi. Tarvitsemme aivan varmasti Bloody Maryn tukea, että selviämme tästä. Tosin kukaan ei kai oikeasti usko, että Eric paloi kuoliaaksi Åre Skutanilla kutossesongin viimeisessä jaksossa.

BLOODY MARY
Ainekset:

• 4 cl Vodkaa
• Sitruunan mehua
• 1 dl tomaattimehua
• Worcester-kastiketta
• Tabascoa
• Sitruunan lohko
• Sellerin varsi
• suolaa ja pippuria tarvittaessa

 

Valmistus:

• Täytä keskipitkä lasi jäillä.
• Purista päälle sitruunan mehua noin 1 – 2 ruokalusikallisen verran
• Lisää tomaattimehu
• Mausta noin 1 – 2 teelusikallisella Worcester-kastiketta
• Lisää muutama pisara Tabascoa
• Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa, pippuria myllystä tai Tabascoa
• Sekoita juoma drinksutikkuina toimivilla sellerin varsilla
• Koristele sitruunan lohkolla

 

 
Bloody Maryn alkoholiton versio, Virgin Mary, on sekin aivan mainio juoma. Itse drinksusta on maailmalla monta versiota. Joskus tomaattimehua on vain pienen cocktailin verran – ja joskus eteensä saa tosi pitkän lasillisen puolivetistä litkua. Itse tykkään eniten tuollaisesta puolipitkästä, puolitulisesta versiosta, jossa sitruunanmehu terästää itsessäänkin jo raikkaan tomaattimehun.
Tähän loppuun on ihan pakko laittaa Youtubessa eteen osunut aivan kertakaikkiaan mainio filmi, joka kiteyttää True Bloodin kolme ensimmäistä sesonkia todella osuvasti alle viidessä minuutissa.
 

Kaikenlaista hulinaa ollut koko alkuviikon. Jostain syystä duunissa iskee päälle aina ihan tajuton dead line -suma, kun kaikki mahdollinen pitää tietty saada valmiiksi ennen virallista kesäsesongin alkua. Siihen päälle kun iskee uudet tehtävät ja toimiston muuton remontin tieltä pois väliaikaisiin tiloihin, niin täytyy sanoa, että varsinaisesti ei ole tarvinnut peukaloita pyöritellä.
Eilen illalla käytiin Peetun ja Camillan kanssa Bernsissä First Aid Kitin konsertissa. Alunperin Karkin piti tulla myös, mutta neito kutsuttiin osallistumaan YK:n ihmisoikeusviikkoon opiskelijajärjestön kautta, joten Geneve vei luonnollisesti voiton. First Aid Kit oli aivan tajuttoman hyvä, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan ja, jos vain mahdollista, näkemään bändin livenä (esmes Ruisrockissa)!
Nyt on aika sanoa hyvää juhannusta kaikille blogin lukijoille ja rauhoittua hetkeksi hengittämään sisään ja ulos. Toivottavasti saatte kaikki juuri sellaisen juhannuksen, vauhdikkaan, railakkaan, romanttisen, perhekeskeisen, herkkuruokia notkuvan, juhannuskokon tuoksua tulvivan, juhannuksen kuin haluattekin. Aurinkoista ja lämmintä säätä en valitettavasti uskalla toivottaa ainakaan meille, jotka jäämme edes lähelle nykyisiä leveysasteita.

 
Tarkoitus oli toivottaa Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille hyvää juhannusta romanttisenhilpeän kuvan avulla, jossa Sunshine-kisu kujeilee parvekekukkien keskellä. Tuo karvakasa ei kuitenkaan ole mikään poseeraaja, tässä koko setin paras otos. Haha! No, kukkaloistoa on sentään sen verran, että kriisitilanteessa ne seitsemän (vai pitäskö niitä olla yhdeksän?) tyynyn alle kerättävää kukkaa löytyy ihan omalta partsilta. Olisi korkea aika sen tulevan sulhasen alkaa näyttää naamaansa – edes unessa… 😀 😀
Ja tuosta otsikosta sen verran, että kai sieltä ruudun takaa löytyy joku muukin, jota on hirvistelty lapsena väittämällä, että kesä päättyy juhannukseen?! Siitähän se vasta alkaa!
Ihanaa juhannusta!!

Näin juhannuksen kynnyksellä ajattelin jakaa teille aivan hillittömän hyvän ja sikahelpon currysillin ohjeen. Ohje on Tinnin kehittelemä, koska tuo kulinaristiystäväni ei löytänyt mistään tarpeeksi “curryistä” versiota. Tehtiin tuota Tampereella Saarikylien reissulle tuliaisiksi ja uusien perunoitten kanssa nautittavaksi. Melkein kävi kuitenkin niin, että koko satsi hävisi jo illalla saaristolaisleivän päällä kummitytön ja hänen kaverinsa sekä iltavisiitille saapunen kummitytön mummun suihin (ja taidettiin me Tinninkin kanssa yhdet pienet leivät nautiskella). Eikä kummityttö edes oikeasti välitä sillistä mitenkään erityisesti!
Eli currysilli putoaa erinomaisesti sellaisellekin, joka ei varsinaisesti ole mikään suuri sillin ystävä. Hyvä pitää mielessä juhannuksen aterioita ajatellen! Ja valmistus on tosiaan erittäin yksinkertaista, voin vakuuttaa, sillä minä olin sillimestarina Tinnin puuhatessa samalla vähän vaativampien keittiöhommien parissa.

TINNIN CURRYSILLI
Ainekset:

• 2 isohkoa vonkaletta matjessillifilettä (löytyy irtomyynnissä kalatiskiltä, noviisin huom.)
• n. 10 cm pätkä purjoa (tai nippu ruohosipulia, jos purjoa ei ole)
• 1 makeahko omena, meidän taisi olla Golden Delicious
• 1 purkki ranskankermaa, kevytversio toimii ihan hyvin
• curryä maun mukaan

Valmistus:
Leikkele sillifileet sopivan kokoisiksi (sillimäisiksi) suikaleiksi. Vanhat kunnon keittiö-Fiskarsit ovat älyttömän kätevät niljakkaan kalan käsittelyssä (noviisin huom.). Pilko purjo pieniksi paloiksi, samoin omena. Suht pehmeäkuorista omenaa ei tarvitse kuoria. On kiva, kun koostumuksessa on vähän struktuuria.
Sekoita ranskankermaan reilusti curryjauhetta. Koska itse olen tosi surkea tietämään paljonko on paljon vai onko se sittenkin vähän, sanoisin, että Tinnin “reilusti” on ainakin kolme teelusikallista.
Lopuksi sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita tiiviiseen astiaan jääkaappiin maustumaan yön yli.

 
Me kyllä tosiaan vedettiin currysillileivät heti tuoreeltaan (teinit kaksi kierrosta…) ja hyvää se oli silloinkin. Lepääminen kylmässä tasaa kuitenkin makuja huomattavasti ja kokonaisuudesta tulee harmonisempi.
Kantsii siis laittaa sillit muhimaan samantien, jos haluaa testata herkkua juhannusaattona!