Käsittämättömän hieno ilma tänään! Heti aamusta oli tosi lämmintä ja kun yhdentoista aikaan läksin Body Balanceen oli sellainen kuuman kostea fiilis – ihan kuin tropiikissa! Mieletöntä!

Päivä on mennyt luonnollisesti aika tarkkaan ulkona hengaillessa. Nyt illan tullen piti tosin kerätä tyynyt ja viltit pois parvekkeelta – trooppinen tyyli jatkuu nimittäin siihen malliin, että kohta varmaan ukkostaa ja kunnolla. Ei kyllä yhtään haittaa, vaikka vähän sataisi. Ainakin meidän perheen siitepölyallergikko kiittäisi, jos sisäänhengitettävä happi olisi pikkuisen vähemmän pölyistä.

Tällainen kutkuttavan makea päivä sai taas muistamaan, miksi aurinkolasit on keksitty. Ei tulisi partsilla hengailusta ja akkain lehtien pläräämisestä yhtikäs mitään ilman paistetta himmentäviä pleksejä. Olen ihan tyytyväinen uusiin Tiikereihini, mutta vaihtelun vuoksi jotkut toisetkin olisi melkein pakko olla…

Olen himoinnut jo niin pitkään pilotteja ja peililaseja, että alan itsekin kyllästyä koko ideaan. Nyt tekisi mieleni jotain vähän erikoisempaa, viileämpää ja persoonallisempaa. Yksinkertaisesti siis aurinkolaseja, joita ei ole ihan kaikilla muilla.

Satuin törmäämään ruotsalaiseen Hyde’s Spectacles -aurinkolasimerkkiin.

Ei ehkä kovin yllättävää, että kreisi cat woman oli myyty heti mainoskuvat nähtyään. Coolit kollit hienot aurinkolasit päässä – I buy!!

No, tykkään myös siitä, että lasit ovat laadukasta käsityötä ja ilman näkyviä logoja tai muita ylimääräisiä härpäkkeitä. Mallit on nimetty minimalisesti vain järjestysnumerolla, mutta jokaisen pokan takana on silti tarina. Esimerkiksi tuo lumileopardin päässä komeileva malli on nro. 20 ja tarinan voi lukea täältä.

Pokat nro 18 viehättää erittäin paljon maskuliinisilla linjoilaan. Jostain syystä tunnen erityistä vetoa varsin äijämäisiin laseihin. Yhdet kaikkien aikojen lemppariarskoistani on Karl Lagerfeldin miesten mallistosta. (Missähän ne muuten on nykyään…)

Tukholmassa Hyde’s Spectacles laseja myydään ainakin Aplacessa ja Nitty Grittyssä. Kummallakin on nettikauppa, joten sieltä kannattaa kurkistella, jos siltä tuntuu.

Toisaalta voipi olla, että päädyn malliin nro 18. Erityisesti tuo koivun tuohta muistuttava pokakuviointi on tosi makea – ja pyöreät lasit olisivat kyllä aikas ihanat kaikessa hassuudessaan. Kaikki loput mallit ykkösestä kahteenkymppiin löytyvät täältä. Miten, jos vaikka valkkaisi pokat omalla onnennumerollaan?

Yritän ehtiä nyt viikonlopun aikana vähän kauppoihinkin hengailemaan. Saatte sitten nähdä kuvia ainakin sovitusvaiheesta – ja toivottavasti myös onnistuneesta hankinnasta!

Kuvista kiitos: Hyde’s Spectacles

Yksi ruotsalaisen työelämän kummallisuuksia on suhtautuminen ylimääräisiin pyhiin. Ensinnäkin niistä puhutaan yleisesti punaisina päivinä (“röd dag”) – viitaten tietty aikaan, jolloin old school -kalentereissa pyhät oli merkattu punaisella tekstillä. Punaista päivää edeltävä päivä on todella monilla työpaikoilla ns. puolikas päivä (“halv dag”), poikkeuksena varmaankin vain palvelualan, hoitoalan ja turvallisuushommien työntekijät. Heillä kun on normaalistikin vähän eri meininki työaikojen kanssa.

Koska huomenna on punainen päivä, tänään oli siis konttorirotilla puolikas päivä. Eri firmoissa käytäntöä sovelletaan varmaan vähän eri tavoin, mutta esimerkiksi jo keskisuurissa yrityksissä homma on merkattu jo työaika-policyihin tai työajan seurantaan, kuten meillä. Sinänsä kivaa, että ei tarvitse olla mitenkään nääs, nääs ja koskahan sitä kehtais lähteä, kun portaali sanoo, että klo 12.00 loppuu työaika.

Puolikas päivä -sääntö on voimassa aina, kun punaista päivää edeltävä päivä on työpäivä. Eli, jos lauantai on pyhä, lakkaa sorvit laulamasta perjantaina klo 12. Vielä näin 13 Tukholma-vuoden jälkeenkin se tuntuu edelleen ihan uskomattomalta! Melkein kuin olisi ollut jo tänäänkin vapaapäivä, varsinkin, kun monet päättävät tehdä ne muutamat vaadittavat tunnit kotoa käsin, on toimistolla yleensä todella rauhallista.

Puolikas päivä ennen punaista ei ole ainoa ruotsalaisen työelämän erikoinen hienous. Toinen hyvin yleinen sääntö on, että jos keskellä viikkoa olevan pyhän ja viikonlopun välissä on vain yksi päivä – eli ns. klämdag – on tuo päivä palkallinen vapaa! Fantastista!

Kaikki varmasti ymmärsivät jo jutun juonen, mutta kun tämä on vaan niin kivaa, väännän sen kuitenkin rautalangasta: sen jälkeen, kun olin tänään neljä tuntia töissä, minulla on koko loppuviikko vapaata! Ahhh!

Tämän päivän halv dag toimistolla meni leppoisasti Karkilta saadussa Forever21 mekossa. Onnistuin rikkomaan viimeiset mustat siistit sukkikseni aamulla kiskoessani niitä jalkaan. Ensin harmittelin asiaa, mutta nyt kyllä tuntuu, että asukokonaisuus rimmaa paremmin ulkona vallitsevaan +21 asteen (!!) lämpötilaan ja auringonpaisteeseen vaaleiden sukkisten kanssa.

Kuvassa myös ripaus realismia, sillä töihin pinkoessani jonglööraan aina vähintään aivan liian täyteen ahdetun käsilaukun (tuttujen kesken vain matkalaukku) ja matkakahvimukin kanssa. Yleensä kaiken jatkona on vielä vapaavalintainen setti treenikassia, tietokonelaukkua (kangaskassi..) ja/tai lounaspussukkaa.

Laitoin tähän loppuun vielä yhden lähärin, vaikka tukka on kyllä aika karsee. Perjantaina pitäisi päästä kampaajalle, joten toimikoon tämän nyt sellaisena kylmänväreitä aiheuttavana “ennen” -kuvana! Haha!

• mekko, Forever21
• jakku, H&M
• kengät, Vagabond
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Nyt kiskon juoksukamppeet niskaan ja lähden katsomaan maisemia Hammarbybackenin päältä! Karkki lähti käymään kaupassa ja lupasi tuoda tullessaan ainekset fetasalaattiin. Om nom nom nom! Sitäpaitsi tuntuu, että kesä alkaa kunnolla vasta sitten, kun on ensimmäisen kerran syönyt fetasalaattia parvekkeella.

Pidempään blogia seuranneet muistavatkin varmaan, että tein maisteritutkielmani Tukholman yliopiston muotitieteen laitokselle juurikin juoksumuodista (Running wear and the Fashion System). Mahtava tuotokseni oli tuolloin – elikkä vuoden 2007 syksyllä linkin kautta jaossakin jopa. Jos nyt joku edelleen on kiinnostunut aiheesta, kantsii laittaa meiliä osoitteeseen go4itvol2@gmail.com. Laitan mielelläni ihan hyvää palautetta saaneen, mutta tuskin akateemisen tutkimuksen historiaan jäävän tuotokseni pdf:nä tulemaan.

Tästä nyt oikein kunnon aasinsillan kautta illan aiheeseen – eli omasta mielestäni ajankohtaisimpaan ja kuumimpaan juoksumuotiin. Sain jo lopputalvesta muutamankin sähköpostin, jossa toivottiin postausta tästä aiheesta – ja se on paljon, koska yleensä en kuitenkaan saa niin hurjan paljoa meiliä lukijoiltani. Toiveet taisivat tulla samoihin aikoihin, kun kerroin tähtääväni edes jonkinlaiseen juoksukuntoon vielä tässä kevään mittaan.

Tähän asti juoksut on sujunut (tai sujunut ja sujunut, mutta you know what I mean…) vanhoissa tuulihousuissa ja edelleenkin niissä ikivanhoissa Asicseissa. Maksimissaan viiden kilsan lenkeille ei oikein jaksa uutta varustusta hankkia. Aikoinaan, kun juoksin paljon, tuntui, että alle 8 km lenkille en jaksa edes pukea tennareita jalkaan. No – nyt olen sopinut itseni kanssa, että saan ostaa uudet hienot juoksuvetimet heti, kun selvitän kympin ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Ekana ostoslistalla on kuitenkin uudet tossut. Testien ja tuumailun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että päädyn hankkimaan jälleen kerran uudet Gel Kayanot. Osittain varmuuden vuoksi, mutta enimmäkseen siksi, että ne vaan tuntuvat hyvältä ja parhaimmilta jalassa. Mahdollisesti sitten myöhemmin hankin erilailla tuettuja ja jopa ehkä uudet DS Trainerit (ne oli kyllä ihanat tossut!!).

Mutta tämän piti olla juoksumuotijuttu, joten jätetään tossujen ominaisuuksien analysointi vähemmälle tällä kertaa. Yläkuvassa näkyy mielestäni siistein lenkkeilykokonaisuus. Eli aika mustavoittoinenhan tuo on. Salilla tykkään kirkkaista väreistä, mutta heti kaduille ja maastoon siirryttäessä iskee urbaani suojaväripukeutuminen päälle. Kaikkein kuumimmat (fashion mielessä – duh!) on pitkät mustat kapeat supertekniset juoksutrikoot, joiden lihaksien muotoja korostavien leikkausten saumoissa kiiltelee diskreetit heijastimet. Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelema juoksutakki on yksinkertaisesti to die for... Mikähän tsemppitavoite sitä pitäisi itselleen laittaa, että tuon raaskisi hankkia?

Tossuista olikin jo vähän puhetta, mutta noin niinkuin tyyli-näkökulmasta sanoisin, että viileän urbaanin juoksuasustuksen ainoa väriläikkä on mieluiten juuri kengät. Ja ihan kaikkein mieluiten jopa ainoa väriläikkä…

Uutuus Mintun juoksuasussa on iPhone -viritys käsivarressa (ei tosin tuollainen Niken, vaan töistä saatu, mutta musta kumminkin…). En kyllä useimmiten jaksa kuunnella musiikkia juostessa jostain syystä. Oma hengitys on paljon meditatiivisempaa kuunneltavaa. Yleensä menetän hermoni alta aikayksikön ihan mihin tahansa soittolistaan ja juoksurytmi häiriintyy pahan kerran, kun pitää olla vaihtamassa biisiä. Ehkä mulla vaan ei ole tarpeeksi hyviä soittolistoja? Puhelin kulkee eniveis kätevästi käsivarressa silloinkin, kun päällä ei ole taskullista takkia.

Kun aurinko paistaa ja on oikeasti lämmin, haluan vaihtaa pitkät juoksutrikoot bokserimallisiin superlyhyisiin shortseihin. Ehdottomasti ihanimmat löytyy Stella McCartneyn Adidakselle suunnittelemasta mallistosta. Ihan sellaiset perustyyppiset nyrkkeilijäshortsit olisivat tosi hienot myös.

Ja jostain syystä hihaton nailonliivi tuntuisi hyvältä ajatukselta myös. Merenrannassa juostessa tuuli on usein tosi kova, mutta inhoan vilpittömästi sitä, että on kuuma (hikoilu on eri asia!). Tuollainen hihaton  hommeli voisi olla näihin täkäläisiin olosuhteisiin aivan ehdoton!

Kuvat: Adidas (musta tuulitakki ja kukalliset shortsit), H&M (neonkeltainen liivi), Nike (iPhone-kotelo), Asics (tossut) ja Intersport (trikoot)

Ihanan aurinkoinen, mutta aivan tajuttoman tuulinen päivä on mennyt pääasiassa ulkoillessa. Kävin myös ostamassa muutamia kukkia parvekkeelle. Aika surkealta ne vielä näyttävät, mutta toivotaan, että aurinko ja kastelu saa ne siitä terhakoitumaan. Vielä olisi pikkuisen kotipuuhia ennenkuin voi ihan kokonaan relata. Kynnetkin pitää lakata uudelleen ja tällä kertaa jollain tummalla sävyllä, ettei kukkamultahommien jättämät tummat raidat kauhistuta huomenna toimistolla.

Mieluiten kyllä nyt köllähtäisin tölläämään jotain sarjaa – mieluiten tietty True Bloodia. Onneksi on juutuubi trailereita pullollaan.. Aivan tajuttoman hyvältä vaikuttaa kutossesonki.

Mutta siis voiko todella pitää paikkansa, että ERIC kuolee tällä sesongilla?? Olis se vaan ihan kauheeta!!

“Yksi huone lisää” – se kai se on asunnonmyyjien ja kiinteistövälittäjien perusslogan, kun puhutaan minkä tahansa parvekkeentapaisen eduista keväisin ja kesäisin. Itse rakastan hengailla partsilla lämpimään vuodenaikaan. Suhteellisen iso ulkotila tuntuu tosiaan kuin yhdeltä lisähuoneelta ja ilta-auringon lämmössä istuskelu on asia, mitä todella kaipaan ja odotan koko pitkän pimeän talven. Jostain syystä erityisesti ulkona syöminen on ihan eri juttu kuin sisällä normi-ruokapöydän ääressä. Mikään maailmassa ei voita hyvää grilliruokaa (eikä sen tuoksua!!), eikä perinteitä kunnioittava fetasalaatti maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin, kun sen voi kesän ensimmäisen kerran syödä omalla parvekkeella.

Suoritin mittavan raivaus- ja jynssäysprojektin parvekkeellamme vapunpäivänä. Ihme homma, että myös partsilla on samankaltaisia romunkeräystaipumuksia kuin rivarin tai talon pihanurkilla. Taloyhtiön siirtolavaa odottamaan päätyi pari hengenvaarallisen lahoa tuolia, yksi puhki ruostunut pikkugrilli, jo viime kesänä rätsähtänyt aurinkopeti ja epälukuinen määrä haljenneita tai lähes haljenneita ruukkuja. Pesin parvekkeen lattian, tuolit ja pöydän, huuhtelin säästetyt ruukut ja annoin silauksen öljyä kalusteille. Nyt on siistiä ja väljää – mutta myös karua ja tyhjää.

Tämän päivän pläni oli käydä ostamassa multaa ja kukkia – ja saada partsi ihan oikeasti kesäkuntoon. Multaa ostinkin, peräti kaksi sellaista keskikokoista säkkiä, mutta kukkien kanssa tuli tenkkapoo (tänka på – oletan?). Haluaisin nimittäin kerrankin vähän yhtenäistä fiilistä ja ajatellun oloisen kokonaisuuden kesäkeitaaseeni, tavallisen otetaan-mitä-sattuu -tyylin sijaan. Haluaisin paljon vihreää, mutta lisäksi myös kukkia, ruokapöydästä en voi luopua, vaikka sitten itselleni tärkeä aurinkopeti ei oikein mahdukaan, matto olisi ihana ja lisäisi huonemaista fiilistä.

Tein, kuten nykyään minulla on tapana ja käännyin Pinterestin puoleen parvekkeensisustusongelmieni kanssa. Tässä mood-boardin eniten inspiroivat palat:

Aika värikkäältä näyttää Mintun parvekehaaveet. Kyllä se taitaa olla niin, että ihana hippihenkinen hurlumhei-sekamelska on kukissa(kin) ihan positiivista? Ei meikäläisesta taida minimalistia saada tekemälläkään, vaikka kuinka haluaisi.. Juuri nyt, kun yöt ovat vielä aika kylmiä, olisi hyvä laittaa ulos orvokkeja. Jostain syystä ne ei vaan näytä silmään yhtä mannermaisen tunnelmallisilta kuin kukat noissa kuvissa…

Sen sijaan näyttää aivan itsestään selvältä, että joku kiva pieni räsymatto pitää jalkojen alle hankkia. Ja tunnelmallista tai ei, uusi aurinkopeti on must! Todennäköisimmin se tulee olemaan tämä oranssi, koska se sopii parhaiten bikineihini. Haha! Uudet tuolitkin olisi ihanat (vaikka nämä tai sitten nämä). Tai, jos jostain löytyisi joku nikkarointitaitoinen ja  -halukas, voisi meidän vinkkelipartsile rakentaa säilytystilaa sisältävän kulmasoffavirityksen ilman, että aurinkopetin vaatima tila on uhattuna.

Hmmm… Monenlaisia päätöksiä. But I’ll keep you posted!

Kuvat: Mintun Pinterestistä, mutta jostain syystä kuvien lisääminen ei sujunut yrityksistä huolimatta kuten ennen. Liekö syynä se, että olen siirtynyt käyttämään Chromea vai Pinterestin omat järjestelmäpäivitykset? Kaikkien kuvien alkuperäiset lähteet löytyvät eniveis täältä.