Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin Peetun yhdeksän kuukautta kestänyt reissu alkaa pikkuhiljaa olla ohitse! Jännä juttu tuo aika – toisaalta tuntuu, että vastahan se sinne lähti, mutta edessä olevat reilut pari viikkoa tuntuvat ihan mielettömän pitkältä ajalta.

Kuitenkin ihan pian perheen ruuanlaittovastaava palaa takaisin kattiloiden ja patojen ääreen. On siis hyvä hetki laittaa jakoon yksi niistä noin neljästä reseptistä, joiden ansiosta viime talvi ei mennyt ihan täysin voileipien ja paistettujen kananmunien syömiseksi.

Peetun papuburritot on aivan mielettömän hyvä, helppo ja käsittääkseni myöskin ravinto-opillisesti varsin kelpo ruokalaji. Vege kaiken lisäksi – niinkuin meillä suurin osa ruuista, vaikkei kasvissyöjiä ollakaan. Tällä ohjeella tulee 12 reilun kokoista burritoa. Sillä ruokkii helposti isommankin katraan – tai tekee niinkuin me – syö yhden maittavan illallisen ja pakkaa loput näpsäköiksi lounaspaketeiksi.

Tosi hifistelijät (kuten Peetu) keittelevät pavut itse, maku löytyy muualta kuin kaupan tacosåsista ja varmaan paistavat tortilla-lätytkin itse, mutta ohje on sovellettu helposti kauhanvaressa hermoromahduksen saavalle kokkikoululaiselle. Pienet oikopolut ovat mielestäni ihan ookoo etenkin, kun kaupan hyllystä pyritään etsimään mieluiten ne ekologiset vaihtoehdot.

PEETUN PAPUBURRITOT

Ainekset:

4 henkilön annos keitettyä riisiä (pussin kyljestä löytyy ohjeet)

1 – 2 tavallista sipulia

3 valkosipulin kynttä (enempikin voi laittaa)

1 pussi valmista tacosalsaa (vahvaa – stark)

1 kesäkurpitsa (myös paprika käy tosi hyvin ja antaa kivasti väriä, mutta Minttu ei tykkää, siksi sitä ei ole ohjeessa…)

2 isoa tai 3 pientä tötsää papuja

1 pieni purkki maissia

1 purkki tomaattimurskaa

reilu palanen goudaa tai jotain muuta “tiivistä” juustoa

Mausteeksi pippuria myllystä, suolaa ja cayenne-pippuria tai chilijauhetta (voi laittaa tuorettakin chiliä, jos on)

Lisäksi tarvitaan:

Kaksitoista isokokoista tortilla-lättyä. Ainakin täällä meillä noi isommat myydään 6 kpl:n paketeissa, eli kaksi pakettia tarvitaan.

Lounasburritot pakkaan aina folioon. Se on mielestäni kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa säilyttää ja kuljettaa päivän lounasta. Revin aina valmiiksi riittävän määrän oikean kokoisia neliöitä. Burritojen pakkaaminen sujuu siten kunnon liukuhihnameiningillä!

Valmistus:

Keitä riisi pussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan. Pilko valkosipulit ja sipulit, laita paistumaan pieneen öljytilkkaan. Kuutioi kesäkurpitsa ja paistele kaikessa rauhassa (levy noin seiskalla) niin, että kesäkurpitsa tuntuu vähän pehmenevän.

Mausta pippurilla (reilusti) ja suolalla.

Kippaa sekaan pavut, riisi, tomaattimurska, salsa. Tässä vaiheessa kannattaa maistaa ja lisätä pippuria ja suolaa tarpeen mukaan – sekä tietty chiliä. Itse tykkään, kun burritoissa on pientä kipakkaa tulisuutta. Se laittaa veren kiertämään kummasti myös officella lounastellessa.

Burritojen kääriminen:

1.  Laita pari siivua goudaa tai vastaavaa tiivistä juustoa pohjaksi lätylle. Tämä on tärkeää varsinkin, jos burritot laitetaan pakkaseen ja syödään mukaan otettuna lounaana. Juusto toimii “eristeenä” ja lätty ei kostu ja mene hajalle mikrolämmityksessäkään. Jos kaikki burritot syödään heti, juuston voi hyvin jättää poiskin. (Vaikka kyllä se hyvältä siellä maistuu…)

2.  Kasaa reilu keko papumössöä juustojen päälle keskelle lättyä.

3.  Taita lätyn alareuna pohjaksi.

4.  Taittele molemmat lätynreunat keskelle.

5.  Taita folion alareuna pohjaksi.

6.  Kääri folion pitkät reunat burriton ympärille.

7.  Taita nyytti kiinni yläreunasta. Jätän aina tuollaisen selkeän taitoksen yläreunaan, ettei toimiston lounashulinassa tarvitse alkaa ihmetellä, että mistähän päästä se lätty olikaan nyt taas auki…

8.  Toistetaan, kun koko keko on pakattu folioon!

Yksi burrito riittää aivan mainiosti lounasruuaksi – pavut ovat sen verran täyttäviä. Illalliselle varaan yleensä aina kaksi per ruokailija. Karkin kanssa kyllä yleensä syödään ensin yhdet ja sitten laitetaan yksi puoliksi. Siitä tulee jo ihan tosi täyteen!

Illallismoodiin burritot saa helposti laittamalla haluttu määrä kääröjä uunin kestävään vuokaan. Päälle voi raastaa jotain hyvää voimakasta juustoa (käy se sama goudakin, jos ei ole muuta). Uunin grillivastus täysille ja vuoka ritilälle tokaylimmälle tikapuurappuselle.

Annetaan olla uunissa sen aikaa, että pinta tulee kauniin väriseksi. Tässä kohtaa kantsii olla tarkkana, sillä pinnalta palaneet burritot maistuvat… no… palaneilta. Ja jos kaiken tämän on tehnyt yhteen putkeen, burritoja ei oikeastaan tässä vaiheessa tarvitse enää lämmittää. Tortillat maistuvat kieltämättä paremmilta pienen uunivisiitin jälkeen, joten ihan pelkästä kosmetiikasta tässä ei ole kyse.

Eikä sit muuta kuin syömään!

Luonnonmukaisia kynsilakkoja on kritisoitu siitä, että ympäristöystävällisyyden hintana on huomattavasti huonompi kestävyys. Varsinkin tummat sävyt ovat kuulemma tosi hankalia – peittävät huonosti ja rapisevat päivässä karmeaan kuntoon.

Sain Kure Bazaarilta testattavaksi pari eri sävyä. Viimeksi arvostelin kevään uutuussävyn, oranssin African. Olin positiivisesti yllättynyt oikeastaan kaikista ominaisuuksista (peittävyys, kestävyys, levittämisen ja poistamisen helppous). Tällä kertaa testivuorossa oli mustanvioletti Scandal. Testijakso kesti tasan viikon – eli seitsemän päivää – ja tässä tulevat kuvatodisteet!

Ihan täysin non-toxic -linjalla ei menty, sillä aluslakkana käytin tuota Mavalan perus Super Base -lakkaa. Se on miellyttävän ohutta ja kuivuu salamannopeasti. Aluslakka kun ei mitenkään saisi enää lisätä kuivattelu- ja kovetusaikaa muutenkin haastavaan pidän-juuri-lakatut-kynnet-siistinä -projektiin.

Kaksi nopeaa kerrosta ja peittävyys on täydellinen. Kure Bazaar -lakoissa on myös aivan mielettömän hyvä kiilto, joka ei samene heti vaan kestää useamman päivän – kuten seuraavista kuvista hyvin selviää. Tässä on siis tilanne heti kynsien lakkaamisen jälkeen viikko sitten sunnuntaina.

Tässä vielä muistilappu kiinnostuneille.. Eli sävyn nimi on houkuttelevasti Scandal.

Tässä on kynsien tilanne viime tiistaina – eli kokonaista kolme päivää lakkauksen jälkeen. Keskisormen kynnen kärjessä on havaittavissa pientä kulumajälkeä, mutta muuten lakkaus on melkein parempi kuin sunnuntaina. Päivän, kahden elämisen jälkeen vain kynsinauhoihin eksyneet harhasutaisut ovat kuluneet pois – muuten lakka kiiltää ja näyttää todella hyvältä.

Torstaina tilanne on lähes muuttumaton. Kynnet ovat edelleen fiinissä ja edustuskelpoisessa kunnossa. Tarkkaan kun katsoo, näkee, että kynnen kärjistä väri on hiukan hioutunut pois. Mutta koska mitään erityistä lohkeilua ei ole havaittavissa, pientä kulumista tuskin huomaa.

Tässä on sitten viimeiset kuvat – eli tilanne eiliseltä sunnuntailta (mikä on siis käytännössä oikeasti kahdeksas päivä). Vasemman käden kynsien kärjet näyttävät jo aika kulahtaneilta, tosin siinä on kylläkin kynnet lohkeilleet enemmän kuin itse lakka. Oikean käden kynsistä ei olekaan muilta päiviltä kuvaa, mutta tästä näkee hyvin, että niissä lakkaus on kestänyt selkeästi vasuria paremmin.

Lopputuloksena on siis vähintään viiden tähden kehut: Kure Bazaar levittyy helposti, kuivuu nopeasti, säilyttää kiiltonsa ja on todella kestävää! Ja kaikki tämä huomattavasti perinteisiä kynsilakkoja luonnonmukaisemmalla ja vähemmän haitallisia kemikaaleja sisältävällä koostumuksella. Aivan uskomaton juttu! Melkein harmittaa, että oma kynsilakkavarasto notkuu kaikenlaisia ihania sävyjä, joita ei malta olla käyttämättä… Mutta sen tiedän ainakin, että kun on aika hankkia uusi kynsilakka, tsekkaan ehdottomasti ensimmäisenä Kure Bazaarin sävyvalikoiman!

Netti toimii taas – ihanaa! Aivan tajutonta, miten kädettömäksi sitä itsensä tuntee, kun nettiyhteys takkuilee tai häviää kokonaan. Oikeastaan ihan hullua – varsinkin, kun kännykällä pystyy kuitenkin sen verran surffailemaan, että kaikki olennaisimmat kuten bussiaikataulut, kauppojen aukioloajat, karttakysymykset yms. pystyy tarkistamaan. Bloggaaminen ilman nettiä on kuitenkin sen verran haastavaa, että kylläpäs nyt tuntuu mukavalta, kun linjat toimii taas.

Tässä tulee nyt Tukholmavinkki ja fäshion-uutinen samassa postauksessa. Alunperin piti jutustella uusista Rookieista ja keväällä avatusta Taverna Brillosta erikseen, mutta menköön nyt samaan syssyyn!

Taverna Brillo on aika uusi tulokas Tukholman ravintolakartalla. Viime tammikuussa Whyred järjesti näytöksen jälkeiset bileet Brillossa ja silloin muistan, että monikin ihmetteli, että mikähän tuo nyt on…

Lyhyessä ajassa Taverna Brillo on kuitenkin saavuttanut varsinaisen hipsteristatuksen ja tuntuu, että nykyään kaikki käy vain siellä ja kaikki cooleimmat tapahtumat järkätään juuri tuolla.

Ja mikä ettei – Brillossa yhdistellään trendikkäästi ruokailuhommaa, delikatess-myyntiä, kioskityyppistä kauppajuttua, drinkkibaaria ja klubisceneä.

Ensimmäisenä sisäänkäynnin jälkeen on valmisruoka- ja delikatess-osio. Lihansyöjälle on tarjolla jos jonkinlaista ilmakuivattua, savustettua, roikotettua ja riiputettua herkkua… Onneksi en asu missään Brillon lähellä – muutenkin jo aika vakavaksi muodostunut take away -addiktioni ryöstäytyisi varmasti täysin hallinnasta..

Viime viikolla päädyin Brilloon Moderådetin kutsumana. Tuorein Stockholm Fashion Week Magazine julkistettiin ja viisi Rookies-ehdokasta.

Rookies-ehdokkaiden näyttely oli ripustettu ravintolan seinille. Teoriassa ihan hyvä ratkaisu, joka tietty helpottaa näkyvyyttä tungoksessa. Kuvaamisen kannalta ei kuitenkaan ihan optimaalisin järjestely.

Tämän vuoden Rookies-ehdokkaat ovat: Mes Dames (vas.), Anna Ekre (oik.), c.dellstrand, Nor Autonom ja korumerkki Krista Kretzschmar Jewellery. Maineen ja kunnian lisäksi kaikki Rookies-finalistit saavat ammatillista apua mm. lookbookin toteuttamista varten. Voittaja saa lisäksi 20 000,- kruunua cashia ja muitakin hienoja etuuksia.

Jostain syystä korut ilahduttivat tällä kertaa eniten. Ehkä se johtuu siitä, että kaikki muu roikkui niin korkealla seinillä… Mutta jotain omistushalua herättävää ja henkilökohtaisen oloista on noissa koruissa.

Brillosta vielä sen verran, että ravintola on ilmeisen suosittu juuri drinkki- ja tapaamispaikkana. Viikonloppuisin dj pitää yllä nuorekkaan urbaania city-chic -tunnelmaa. Mutta vaikka kaiken ytimessä on suuri ruokasali, en ole kuullut oikein yhtäkään vilpittömän positiivista arvostelua paikan italialaistyyppisistä annoksista. Valitettavasti. Mutta fiilis on kuitenkin loistava ja jo pelkästään sen vuoksi kannattaa ehdottomasti poiketa osoitteessa Humlegårdsgatan 19.

Kaikella mahdollisella tekniikalla on tasan ja vain yksi ainoa tehtävä. Ja se on: TOIMIA!!

Normaalia rauhallisempi postaustahti tällä viikolla on johtunut siitä, että nettimme on takkuillut todella lahjakkaasti. Tänään se sitten sanoi totaalisesti sopimuksensa irti. Karkki soitti Comhemiin ja ette ikinä arvaa, minkä ohjeen ystävällinen asiakaspalvelija antoi… Wi-fi -pömpeli piti kuulemma nostaa pystyyn ja sitten kaiken pitäisi toimia aivan mielettömän mahtavan upeasti. No, näin ei tietenkään käynyt, joten naputtelen tätä “olen hengissä ja kaikki on ookoo” -viestiä kännykälläni.

Että tämä ei menisi ihan valittamiseksi niin on tähän viikonloppuun ehtinyt mahtua jo ihaniakin asioita.

Eilen illalla istuskeltiin parvekkeella ihanassa ilta-auringossa ja skoolattiin Karkin oman kämpän vuokrasopimuksen allekirjoitukselle ja Mintun markkinointiosaston pestin sijaisuuden jatkumiselle. Biodynaaminen siideri maistuu oikeille omenille!

Lenkkimaisemat Hammarbybackenin päältä hivelee aisteja ja tuulettaa pääkoppaa. Ja ei, en juokse ylös asti… Kävelemälläkin pulssi nousee helposti yli 150.

Nyt vaan kun saisi netin toimimaan, olisikin asiat taas enemmän kuin mainiosti!

Tiukan salitreenin jälkeen ei ole ehkä kaikkein otollisin hetki napsia päivän asukuvia blogiin. Filippa K:n utförsäljningistä löytynyt silkkiviskoosipaita oli tänään ensimmäistä kertaa päällä ja kevään ballerinakausi tuli myös korkattua. Onhan siinä jo ihan hyviä syitä olla piittaamatta moisesta pikku yksityiskohdasta – eikö vaan!?

Tykkään hurjasti hihattomasta minipienillä kauluksilla ja piilonapituslistalla varustetusta paidasta. Tiedetään, että hihattomuus ei ole varsinaisesti osa asiallista toimistopukeutumista, eikä käsivartenikaan taida (vielä!) olla ihan esittelykunnossa. Officen AC pitää huolen, että neuletakkia tarvitaan sisätiloissa kesät talvet, joten varsinaisesti se ei ole mikään ongelma. Ohut materiaali (54 % silkkiä ja 46 % viskoosia) on ihanan hengittävää, tosin pitkähkö helma rypistyy helposti istuessa. Oh well.

Mutta hei – ballerinat!! Onko parempaa kesän merkkiä kuin baltsut paljaissa jaloissa?

• paita, Filippa K
• neuletakki, H&M
• farkut, Acne
• ballerinat, Marc by Marc Jacobs