Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin Peetun yhdeksän kuukautta kestänyt reissu alkaa pikkuhiljaa olla ohitse! Jännä juttu tuo aika – toisaalta tuntuu, että vastahan se sinne lähti, mutta edessä olevat reilut pari viikkoa tuntuvat ihan mielettömän pitkältä ajalta.

Kuitenkin ihan pian perheen ruuanlaittovastaava palaa takaisin kattiloiden ja patojen ääreen. On siis hyvä hetki laittaa jakoon yksi niistä noin neljästä reseptistä, joiden ansiosta viime talvi ei mennyt ihan täysin voileipien ja paistettujen kananmunien syömiseksi.

Peetun papuburritot on aivan mielettömän hyvä, helppo ja käsittääkseni myöskin ravinto-opillisesti varsin kelpo ruokalaji. Vege kaiken lisäksi – niinkuin meillä suurin osa ruuista, vaikkei kasvissyöjiä ollakaan. Tällä ohjeella tulee 12 reilun kokoista burritoa. Sillä ruokkii helposti isommankin katraan – tai tekee niinkuin me – syö yhden maittavan illallisen ja pakkaa loput näpsäköiksi lounaspaketeiksi.

Tosi hifistelijät (kuten Peetu) keittelevät pavut itse, maku löytyy muualta kuin kaupan tacosåsista ja varmaan paistavat tortilla-lätytkin itse, mutta ohje on sovellettu helposti kauhanvaressa hermoromahduksen saavalle kokkikoululaiselle. Pienet oikopolut ovat mielestäni ihan ookoo etenkin, kun kaupan hyllystä pyritään etsimään mieluiten ne ekologiset vaihtoehdot.

PEETUN PAPUBURRITOT

Ainekset:

4 henkilön annos keitettyä riisiä (pussin kyljestä löytyy ohjeet)

1 – 2 tavallista sipulia

3 valkosipulin kynttä (enempikin voi laittaa)

1 pussi valmista tacosalsaa (vahvaa – stark)

1 kesäkurpitsa (myös paprika käy tosi hyvin ja antaa kivasti väriä, mutta Minttu ei tykkää, siksi sitä ei ole ohjeessa…)

2 isoa tai 3 pientä tötsää papuja

1 pieni purkki maissia

1 purkki tomaattimurskaa

reilu palanen goudaa tai jotain muuta “tiivistä” juustoa

Mausteeksi pippuria myllystä, suolaa ja cayenne-pippuria tai chilijauhetta (voi laittaa tuorettakin chiliä, jos on)

Lisäksi tarvitaan:

Kaksitoista isokokoista tortilla-lättyä. Ainakin täällä meillä noi isommat myydään 6 kpl:n paketeissa, eli kaksi pakettia tarvitaan.

Lounasburritot pakkaan aina folioon. Se on mielestäni kaikkein helpoin ja vaivattomin tapa säilyttää ja kuljettaa päivän lounasta. Revin aina valmiiksi riittävän määrän oikean kokoisia neliöitä. Burritojen pakkaaminen sujuu siten kunnon liukuhihnameiningillä!

Valmistus:

Keitä riisi pussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan. Pilko valkosipulit ja sipulit, laita paistumaan pieneen öljytilkkaan. Kuutioi kesäkurpitsa ja paistele kaikessa rauhassa (levy noin seiskalla) niin, että kesäkurpitsa tuntuu vähän pehmenevän.

Mausta pippurilla (reilusti) ja suolalla.

Kippaa sekaan pavut, riisi, tomaattimurska, salsa. Tässä vaiheessa kannattaa maistaa ja lisätä pippuria ja suolaa tarpeen mukaan – sekä tietty chiliä. Itse tykkään, kun burritoissa on pientä kipakkaa tulisuutta. Se laittaa veren kiertämään kummasti myös officella lounastellessa.

Burritojen kääriminen:

1.  Laita pari siivua goudaa tai vastaavaa tiivistä juustoa pohjaksi lätylle. Tämä on tärkeää varsinkin, jos burritot laitetaan pakkaseen ja syödään mukaan otettuna lounaana. Juusto toimii “eristeenä” ja lätty ei kostu ja mene hajalle mikrolämmityksessäkään. Jos kaikki burritot syödään heti, juuston voi hyvin jättää poiskin. (Vaikka kyllä se hyvältä siellä maistuu…)

2.  Kasaa reilu keko papumössöä juustojen päälle keskelle lättyä.

3.  Taita lätyn alareuna pohjaksi.

4.  Taittele molemmat lätynreunat keskelle.

5.  Taita folion alareuna pohjaksi.

6.  Kääri folion pitkät reunat burriton ympärille.

7.  Taita nyytti kiinni yläreunasta. Jätän aina tuollaisen selkeän taitoksen yläreunaan, ettei toimiston lounashulinassa tarvitse alkaa ihmetellä, että mistähän päästä se lätty olikaan nyt taas auki…

8.  Toistetaan, kun koko keko on pakattu folioon!

Yksi burrito riittää aivan mainiosti lounasruuaksi – pavut ovat sen verran täyttäviä. Illalliselle varaan yleensä aina kaksi per ruokailija. Karkin kanssa kyllä yleensä syödään ensin yhdet ja sitten laitetaan yksi puoliksi. Siitä tulee jo ihan tosi täyteen!

Illallismoodiin burritot saa helposti laittamalla haluttu määrä kääröjä uunin kestävään vuokaan. Päälle voi raastaa jotain hyvää voimakasta juustoa (käy se sama goudakin, jos ei ole muuta). Uunin grillivastus täysille ja vuoka ritilälle tokaylimmälle tikapuurappuselle.

Annetaan olla uunissa sen aikaa, että pinta tulee kauniin väriseksi. Tässä kohtaa kantsii olla tarkkana, sillä pinnalta palaneet burritot maistuvat… no… palaneilta. Ja jos kaiken tämän on tehnyt yhteen putkeen, burritoja ei oikeastaan tässä vaiheessa tarvitse enää lämmittää. Tortillat maistuvat kieltämättä paremmilta pienen uunivisiitin jälkeen, joten ihan pelkästä kosmetiikasta tässä ei ole kyse.

Eikä sit muuta kuin syömään!