Month: August 2012

Aina oppii uutta. Niinkuin esimerkiksi, että pieni taskupeili on hyvä sisällyttää minimaalikseksi karsittuun festarivarustukseen… Tapahtui nimittäin jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut – ja peilin löytäminen festarialueelta osoittautui yllättävän hankalaksi.

Olin juuri kävelemässä sisään festivaalialueelle, kun tunsin pistävää kipua vasemassa silmässäni. Ajattelin, että ahaa, piilari on varmaan mennyt vähän ruttuun ja sivelin silmäluomea varovaisesti, että linssi asettuisi takaisin paikalleen. Kipu vain yltyi ja samalla, kun etsiskelin kavereitani, huomasin sairaanhoitoteltan. Marssin sinne ja kysyin olisko heillä peiliä, kun piilari on huonosti. Ei ollut. Hmmm. Bajamajoissa ei tunnetusti ole myöskään peilejä, joten lähdin silmäpuolena metsästämään kavereitani, jotka onneksi löytyivät pian sovitulta paikalta. Pienen kyselykierroksen jälkeen yhdeltä tutuntutulta löytyi puuteri, jossa oli peili. Kauhukseni huomasin, että piilari oli mennyt puoliksi!! Siis hajonnut silmään! Koskaan aikaisemmin en ole kokenut moista. Suuremman kappaleen sain poimittua pois silmästä, mutta pieni sirppi jäi silmään loppuillaksi. Vasta kotona, kunnon peilin ääressä sain sen ongittua pois… Huh huh!

Onneksi melkein koko illan paistoi aurinko, joten saatoin piilotella punaista silmääni aurinkolasien takana!

Hieno peilipallo on yksi alueelle pystytetyistä taide-installaatioista. Hieno näky – ja tyyliin ainoa peilin tapainen, jonka bongasin sen puuteripeilin lisäksi! Haha!

Piilarihässäkkä ei onneksi estänyt nauttimasta musiikista. Jamie N Commons oli uusi tuttavuus. Mielettömän ihanaa musaa ja mahtava ääni nuorella miehellä! TJEU

Farkut tuntuivat olevan virallinen festariasuste…

Upea painettu silkkisifonkitunika, design Lina Hanno.

Illan tähtihetki oli ehdottomasti upea, mahtava, karismaattinen – kertakaikkiaan aivan mieletön – PATTI SMITH! Ja bändi oli kanssa loistava!

Tässä vielä Stockholm Music & Arts -sivuilta bongattu kuva upeasta Patti Smithistä. Foto: Annica Berglund.

Elokuun illoissa on jotain käsittämättömän maagista. Kauniisti pimenevä taivas, lähes trooppinen lämpö, hyvä musiikki, ystäviä – hetkiä, jolloin todella voi olla iloinen ja kiitollinen siitä, että on olemassa!

Illan kohokohta oli ehdottomasti Patti Smith. Ilmeisesti myös aika monelle muulle, sillä tuntui, että väkimäärä harveni merkittävästi ennen illan viimeistä esiintyjää, joka oli Antony and the Johnsons Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka ko. musiikki ei nyt taida ensimmäisenä päätyä soittolistoilleni, on kokonainen sinfoniaorkesteri lavalla aika vaikuttava elämys.

Sitten vielä kurkistus Mintun festariasuun. Koska ilma oli kuuma, tuumasin, että pärjään shortseilla, vaikka illalla vähän viilenisikin. Jalkaan laitoin Havainakset ja sifonkipaita suojasi sopivasti auringolta, mutta oli silti riittävän vilpoinen päällä. Olin erittäin tyytyväinen asuuni varsinkin siinä vaiheessa, kun Frida Hyvösen setin lopussa iski aivan järjetön ukkoskuuro. Keikka jouduttiin keskeyttämään, koska vettä tuli sellaisella voimalla, ettei mitään rajaa. Sadeviitta suojasi sopivasti yläkroppaa ja kassia – ja kuuron jälkeinen auringonpaiste kuivasi kintut ja lipsut nopeasti. Huonommin oli asiat niillä, joiden farkut olivat polviin asti litimärät, puhumattakaan sinänsä hyviksi festarikengiksi havaituista Converseista tai muista tennareista…

 

“Sattuneesta syystä” festariasukuvissa oli pikkupakko pitää aurinkolaseja päässä. Te ette olisi halunnut nähdä, miltä mun vasen silmäni näyttää! 😀

 

  • paita, Next
  • toppi (alla), Uniqlo
  • shortsit, Primark
  • aurinkolasit, Polaroid
  • lipsut, Havaianas

Ja liittyen tähän facebookissa laajalti levitettyyn artikkeliin. Ei, en nähnyt yhtä ainutta henkilöä, joka olisi ollut edes silmin nähden huppelissa. Vaikka siis tuossa kaljanmyyntipisteen edessä pönötänkin kuvattavana… 🙂

Tänään alkaa kolmipäiväinen Stockholm Music & Arts -festari – JEI! Liput tuli hankittua jo maaliskuussa hetken mielijohteesta. En tainnut siinä vaiheessa tunnistaa kuin pari-kolme silloin varmistunutta esiintyjää, mutta tuumasin, että nastaahan sitä on kerran kesässä festareilla hengailla. Etenkin, kun siihen ei liity tuskaista matkustamista mihinkään hyttysiä ja liejua täynnä olevaan korpeen, jääkylmiä containeriin rakennettuja suihkuja ja telttamajoitusta… Skeppsholmenille pääsee mukavasti tunnelbanalla ja yöksi pääsee omaan punkkaan puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan.

Sittemmin tapahtuman line up on vahvistunut ja varmistunut – ja täytyy sanoa, että näyttää vähintäänkin lupaavalta! Tänä iltana odotan erityisesti Patti Smithiä bändeineen. Olen kuullut suorastaan ylistäviä kehuja ystäviltä ja fb-tutuilta, jotka ovat tässä kevään ja kesän mittaan kombon nähneet. Ainoa pikkuriikkinen harmistus on se, että ihana Amanda Jenssen perui lauantain esiintymisensä…

Hihi! Festivaalirannekkeet paikallaan! Tuntuu melkein hassulta. 😀 Ihan oikeasti hassu on tuo ylempi ranneke, jossa lukee “18”. Kaikki täysi-ikäiset saavat sellaisen ja se oikeuttaa nauttimaan olutta ja viiniä festivaalialueella. Toki vain sellaista, joka on ostanut sieltä paikanpäältä – omia juomia ei sovi ottaa mukaan… Jotenkin sen ehkä vielä ymmärrän (mutta vain jotenkin), mutta se, että omien eväiden tuominen alueelle on kielletty, tuntuu t o d e l l a kummalliselta. Siis, kun on maksanut ensin 1500,- kruunua festarilipusta, on pakotettu “nauttimaan” ylihinnoiteltua ja yleensä laadultaan keskinkertaista ravintoa, jota alueella myydään. Ymmärrän, että varmaankin kalliilla rahalla tapahtuman ravintoloitsijaksi päässyt taho ei toivo, että ihmiset pitävät omaa piknikkiään alueella, mutta tuollainen määräily on kyllä niin epäruotsalaista. 🙂

Festarivarustukset lähtevät matkaan vanhassa Tukholman muotiviikon kangaskassissa. Se on kätevästi pikkuisen tavallista kangaskassia suurempi, joten siihen mahtuu mainiosti mukaan  kaikki tarvittava:

  • sadeviitta (kivan epämääräistä keliä taas vaihteeksi luvattu. Heräsin tänään aamulla seiskalta ja olen siitä lähtien seurannut viikonlopun säätiedotusta. Tähän mennessä se on vaihdellut täydestä auringonpaisteesta taukoamattomaan sateeseen – ja kaikkeen siltä väliltä.)
  • aurinkorasva* (= parantumaton optimisti)
  • aurinkolasit (just niin, parantumaton optimisti)
  • saronki (toimii sekä huivina, jos tulee kylmä, että istuinalustana)
  • kashmir-neule* (menee pieneen tilaan, on kevyt ja lämmittää ihanasti)
  • kukkaro (no kai sitä on sitten taivuttava syömään jotain siellä…)
  • huulirasva* (ulkoilmassa huulet jostain syystä tuntuu koko ajan kuivilta)
  • cashew-pähkinöitä ja paahdettuja manteleita (ANARKIAA! Omia eväitä!! Ja energiaa tiiviissä ja terveellisessä muodossa. :))

* = saatu blogin kautta

Ompelimossa tapahtuu jälleen!

Löysin aika loppumattomalta tuntuvasta kangasvarastostani ihanan hiekkaisen vihreän puuvillasekoitekankaan. Materiaali on melko ohutta ja hetken mietiskelin, että parhaiten se sopisi johonkin mekkoon. Kuitenkin värinsä puolesta se ikäänkuin vaatii vähän safarihenkistä käsittelyä ja se taas ei oikein innostanut. Lopulta päältä pehmeäksi harjattu twill päätyi kevyiden kesähousujen materiaaliksi.

Kaava löytyi samasta tämän vuoden kakkos-Burdasta, kuin pellavajakkukin. Housuista oli lehdessä useampi eri versio: täyspitkät housut ja korkeavyötäröinen malli, jossa ei ollut lainkaan vyötärökaitaletta. Päädyin kopioimaan tuon kuvassa näkyvän version, eli normaalilla vyötärökaitaleella ja lyhyemmillä punteilla varustetun mallin.

Kangas sopi kyseiseen housumalliin oikein mainiosti. Sen sijaan housujen malliin en ole ihan täysin tyytyväinen… Fiksu olisi tietysti tarkistanut etukäteen, mutta minä en tietenkään hoksannut, että tässä mallissa – vaikka se ei olekaan se korkeavyötäröinen –  vyötärökaitale nousee tosiaan ihan vyötärölle asti, mikä tuntuu omaan makuuni aivan liian korkealta. Jotenkin sitä on tottunut, että normaalisti housujen vyötärökaitale osuu johonkin navan alle…

Toinen hassu juttu oli se, että tosiaan kopion tuon lyhyemmän version housuista, joka Burdan mielestä on selkeästi vajaamittainen. No Mintun päällä puntti oli edelleenkin hyvin pitkä ja poikkaisin pituudesta melkein 20 cm… Ties mille amatsoni-saksalaisille nuo on mitoitettu. 😀

Housujen taskut on piilotettu sivusaumaan, mikä ei ehkä ole ihan tyypillisintä chino-tyyliä. En halunnut korostaa taskujen sijaintia, joten jätin taskunsuun tikkaamatta.

Hienoinen mallipettymys olisi ollut vältettävissä sillä, että olisi malttanut mittanauhan kanssa zoomailla kaavaa, ennenkuin alkaa hommiin. Mutta kun inspis iskee, pitää valmista tulla ja hätäseen – ainakin täällä Mintun ompelimossa – ja siinä unohtuu välillä omatkin hyvät opit. No, kyllä housuille varmaan vielä käyttöä tulee… Ihan siistit loppukesän toimistohousut, eikö vaan?

Nutturakokeilut jatkuvat! Tällä kertaa ohjelmassa on superhelpon sykerönutturan tutoriaali. Alunperin tämänkin idean sain Pinterestistä, mutta väsäsin neljästä pienestä pompulasta koostuvan nutturahässäkän ihan ulkomuistista ja omana sovelluksena.

Lopputulos on söötti, niskaan kierretty hässäkkä. Kokonaisuus on erittäin “tukeva” ja pienellä lakkasuihkauksella se kestää erinomaisesti koko pitkän ja tuulisen päivän hajoilematta sen enempää, mitä tyyliin sopii. Kampaus valmistuu kokemattomalta tumpelosormeltakin (= and that would be me!) parissa minuutissa.

Hiukset jaetaan ensin neljään suht yhtäsuureen osaan. Tekovaiheessa helpottaa, jos osiot kiertää alustavasti korkkiruuvikierroksille. Näin eri osiot eivät sotkeennu toisiinsa pompuloita kierrettäessä.

Kieputa hiukset yksi osio kerrallaan tiukaksi kiepiksi. Kannattaa aloittaa keskimmäisistä osioista – silloin pompularivistön asettumista on helpompi hallita.

Kun hiuspötkylä on tarpeeksi tiukalla kiepillä, se alkaa kuin itsestään kiertyä pompulalle. Ohjaa hiukset mukavaksi pikku sykeröksi kiertäen sitä itsensä ympärille. Kiinnitä pompula kahdella hengettömällä. Omasta mielestäni kiinnitys sujuu helpoiten, kun sykerön pään yrittää saada pompulan yläpuolelle ja tuikkaa ensin siihen yhden hengettömän. Lopuksi kiinnitetään vielä toinen hengetön alapuolelle tukevuutta tuomaan.

Kieputetaan, kieputetaan… Sivuihin saa kivat pötkylärullat, kun aloittaa kieputtamisen jo noin korvanlehden kohdalta. Tosin pompulan kiinnittäminen on helpompaa, jos kieputus on alettu siitä kohdasta, mihin pompula kiinnitetään.

Aivan älyttömän kätevää ottaa itsestä itselaukaisijalla kuvia samalla, kun yrittää saada pompuloita onnistumaan. Haha!

Mitä tiukempaan osiot on kierretty, sitä helpompi ne on kiinnittää. Tosin löysempään kierretyistä pompuloista tulee aivan hurmaavan hurlum-hei-hippihenkisiä. Fiiliksen mukaan sykerönutturan ilmettä voi siis vaihdella!

Tadaa! Viimeinen sykerönutturapompula kiinnitettävänä. 🙂

Sykerönutturan tekemisessä on etua, jos hiukset eivät ole aivan liukkaat, kuten ne helposti heti pesun jälkeen ovat. Itse suihkin hiuksiin ensin KMS:än suolasuihketta tuomaan rakennetta. Se toimii mielestäni tosi hyvin, koska suolasuihke ei varsinaisesti kiinnitä hiuksia, mutta antaa hyvin rakennetta ja karheutta. Voisin kuvitella, että joku vaahto voisi toimia vähän samaan tyyliin. Lopuksi kiinnitin sykerön parilla suihkauksella hiuslakkaa. Lisäksi tarvitaan kahdeksan hengetöntä – kaksi jokaiseen pompulaan. Kuvassa ei ole kuin kaksi, koska loput ovat kiinni hiuksissani. 🙂

Valmis sykerönuttura!

Sen lisäksi, että kampaus on helppo ja nopea tehdä ja tosi kivan ja kesäisen näköinen, saa siitä myös vaivan palkaksi kauniit kiharat, kun avaa pompulat!

Ensimmäistä kertaa moneen päivään pukeuduin oikein vaatteisiin… Koska varsinaisesti vaatteiksi ei kai lasketa niitä Balilta hankittuja lötköhousuja ja satunnaisia t-paitoja, joissa olen lomalaisen kotipäiviäni viettänyt.

Tänään piti kuitenkin käydä täydentämässä ompelimon lanka- ja vetoketjuvarastoa. Samalla käytiin ihanassa keittiötavaraputiikissa Gordon Bleussa, vaihtamassa Peetun ylppärilahjaksi saama hieno kivinen mortteli upeaan Le Creusetin vuokaan. Mortteli oli tosiaan hieno, mutta Peetulla on jo hyvä, ihan melkein samanlainen, joten lahja meni vaihtoon. Nyt meillä on (tai siis Peetulla on) ihana kermanvärinen, uunin kestävä kulho, johon voi tehdä amerikkalaistyylisiä syviä piirakoita. Just sellaisia, joita Aku Ankassa Mummo Ankka jäähdyttää ikkunalaudalla ja Karhukopla tulee ja vohkii koko piirakan!

Kummallinen kesäsää vain jatkuu. Eilen ukkosti aika herkullisesti ja tänään on ollut samanlainen kuuma, pilvistelevä, vähän sadetta tekevä päivä. Lämmintä on ollut silti, joten laitoin päälle H&M:ltä tilaamani kesämekon. Hyvä, että sillekin tulee vähän käyttöä. 🙂

 

 

 

  • mekko, H&M
  • sandaalit, Moheda
  • laukku, Marc by Marc Jacobs
Old stuff