Jos vaikuttaa siltä, että meidän makuuhuoneprojekti jatkuu ikuisuuden, niin voin kertoa, että siltä se myös tuntuu!
Tajusin onneksi juuri, että Karkki muuttaa vain kahden viikon päästä satojen kilometrien päähän Karlskronaan. Nyt on siis korkea aika rykäistä remppahomma valmiiksi, kun on vielä apukäsiä paikalla.
Tänä viikonloppuna saatiin pikkumakkari tyhjennettyä, revittyä tapetit, paklattua pahimmat reiät, teipattua listat ja aloiteltua pohjamaalausta. Niin, ja saimme sen Ikeasta hankitun mahottoman Malm-piirongin koottua! Eli olemme olleet aivan järkyn tehokkaita ja reippaita.

Pienemmän makuuhuoneen seinien väriksi valikoitui jo kesällä harmaa. Alunperin mietittiin aika tummaa ja melko viileää lyijynharmaata – ehkä jopa vieläkin tummempaa. Lopullisesta valintahetkestä on jo niin kauan, että en edes tarkkaan muista millainen harmaan sävy maalitonkasta löytyy. Päädyimme kuitenkin aika lempeään, suht viileään ja aika vaaleaan kyyhkysenharmaaseen.
Ensi viikonloppu on korvamerkitty pintarempan loppuunviemiselle. Aivan mahtavan ihanaa saada vihdoinkin homma valmiiksi.

Pikkumakkarin funktio on toimia eräänlaisena vierashuoneena. Tosin “vieraat” ovat 90 % tapauksista varmastikin Karkki ja Peetu – joko yhdessä tai erikseen. Molemmille on järjestymässä huoneeseen sekä kaappi- että hyllytilaa, ettei aina tarvitse roudata kaikkea mukanaan, kun on tulossa kotona käymään.
On mahtavaa, kun maalaushommat saadaan päätökseen – se tarkoittaa nimittäin sitä, että sitten pääsee suunnittelemaan niitä hauskempia sisustustuksen yksityiskohtia.
Olen ajatellut, että harmaata seinää vasten sopisi tosi hyvin pisara mustaa terävöittämään tunnelmaa. Mustat lukulamput ja teak string-hylly mustin kannattimin on ensimmäisenä toivelistalla. String-hyllyjä olen muutenkin ajatellut seinälle yöpöydän virkaa toimittamaan. Ne kun menevät aika pieneen tilaan ja toisaalta nielevät ihan kiitettävän määrän kampetta kuitenkin.

Ihan harmaa-musta-teak-valkoinen -minimalismi ei kuitenkaan käy laatuun. Eli jotain väriä ja elämää pitää kehitellä myös pikkumakkariin. Tyynyjä nyt ainakin – ja ehkä joku kiva taulu. Anopinkieli olisi hauska, retro-kiva viherkasvi, joka kaiken lisäksi on kuulemma helppohoitoinen ja myrkytön kissoja ajatellen.
Kaikki inspiraatiokuvat on peräisin Pinterest-tilitäni – ja sieltä löytyy myös linkit kuvien lähteisiin.

Olen ollut niin riemuissani makuuhuonerempan tähänastisista tuloksista ja siitä tunteesta, kun on uutta ja kaunista, että päätin laittaa muutaman kuvan tänne blogiinkin. Näkyypähän ainakin hiukan ihanaa vihreää seinää ja tyynyvuoren alle hautautuvaa sänkyä.
Koko hommahan on vielä aivan täysin levällään. Taulut puuttuvat seiniltä, piironki on hankkimatta ja peilikin etsii paikkaansa. Ikkunassa ei ole verhoa – eikä edes verhotankoa.
Muistan edelliseltä kierrokselta, että verhotangon proppaaminen teräsbetoniseinään oli ehkä karseinta mitä tiedän. Ilman kunnon tikkaita porausasento ei ole ihan se kaikkein optimaalisin. Keittiöportailta ei oikein ylety kunnolla ja seinä on niin järkyttävän kovaa, että poraa pitäisi päästä painamaan oikein kunnolla. Tämä nyt siis jo vähän etukäteis-seli-selinä, jos vielä joulunakaan ei näy verhoja.

No, mutta seinä on sentään maalattu ja muusta selvitään peruna kerrallaan.
Lopullinen sängynpäälle päätyvä tyynykasakaan ei tule olemaan ihan noin valkoinen. Olen jo hankkinut pari pellavanväristä tyynyä ja pari turkoosi-musta-valkoista kuviollista. Tosin vain päälliset – sisustyynyt pitäisi vielä käydä hakemassa. Päiväpeitoksi olen zoomaillut Himlan grafiitinharmaata pellavapeittoa.
Nyt sängyn päällä on mukana kolme Karkin valkoista koristetyynyä, jotka ovat meillä evakossa siihen asti, kun Karkki löytää pysyvämmän majapaikan kesän väliaikaisratkaisun jälkeen.

Eli vielä on kaikenlaista tekemistä ja puuhaa jäljellä – ja tuskin sisustaminen oikeasti koskaan varsinaisesti valmiiksi voi tullakaan. Olen kuitenkin ihan huippuiloinen tähänastisista saavutuksistamme!

Tähän mennessä kaikkein hauskinta on ollut valita värejä seiniin. Olen tainnut rutista niin paljon tapettien repimisen tuskallisuudesta ja kaikkinaisesti pohjatöihin menevästä ajasta, että en ihmettele, jos jo ajattelette, että miksi ylipäätään ryhdyin koko hommaan, jos se on niin kauheeta. Se ei kuitenkaan ole lähimainkaan koko totuus!
On meillä ollut tosi kivaakin. Yhdessä tekeminen on aina mukavaa ja vaikka sekä Karkki että Peetu on toki saanut halutessaan lomaa työleiriltä, molemmat ovat jaksaneet heilua kiitettävästi mukana. Välillä on karattu uimaan – pitäähän sitä huuhdella remppahiet pois – ja kaikki ateriat on nautittu pitkän kaavan mukaan aurinkoisella parvekkeella. Hiukan bitter-sweet on ollut löytää kaikkia sedimenttejä hyllyjen kätköistä, mutta omalla tavallaan mukavaa sekin.
Kutsukaa vain mummeliksi, mutta on siinä jotain erityistä, kun randomin kirjahyllystä käteen osuneen kuoren sisältä löytyy paperikuvia jostain sattumanvaraisesta menneisyyden hetkestä. Tai kai te olette jo sen huomanneet, että olen aika nostalgianyyhky, kun sille päälle osun. Toisaalta kyllä jo nyt useamman Instagram-vuoden jälkeen sielläkin vanhimmat kuvat aiheuttavat pieniä muistoihin liittyviä tunnekuohuja. Mutta jostain syystä edelleenkin se Karkin itsestään auton takapenkillä ottama epätarkka ja oudosti valottunut selfie (jota meillä kutsuttiin urpo-kuvaksi, koska sitä näytti aina enemmän tai vähemmän urpolta itse itsestään ottamissa kuvissa) tuo kuitenkin jotenkin aidommin muistoja just siltäkin sadan tunnin ajomatkalta hiihtolomalle Åreen kuin huolellisesti valikoidut ja ajatuksella filtteroidut kuvat vastaavista hetkistä nykyään. Noin niinku esimerkiksi.


Maalien valinnan pohjana oli ajatus, että iso makuuhuone (Mintun huone!) maalataan harmahtavan vihreällä, hiukan oliiviin taittavalla sävyllä. Sellaisella, johon sopii aksenttiväriksi turkoosi, tomaatinpunainen ja metalliksi hopea (päätin dissata sisustustrendikkäät kuparit, punakullat ja messingit ja pitäytyä vanhassa lempparissani hopea-alumiini -akselilla). Pikkumakkarin seiniin halusimme kauniin, mielellään vähän lämpöisen keskiharmaan sävyn.
Aika mielenkiintoista aloitella remppaprojektia, kun ei ollut aavistustakaan, missä ylipäätään myydään maaleja! Edellisten projektien yhteydessä käytiin ihanassa ja tosi hyvin palvelevassa Blå Huset -sisustusputiikissa Sollentunassa (ehkä heillä vieläkin on siellä tietokoneella villi pinkki nimeltä “Elinas sovrum”, jonka 11-vuotias Peetu halusi omaan makuusoppeensa), mutta tällä kertaa täysin toisella puolella kaupunkia oleva paikka ei todellakaan ollut ei-autoilevan ratkaisu. Facebookin kautta sain onneksi paljon hyviä vinkkejä (kiitti erityisesti Tinnille ja Marikalle!) ja lopulta päädyttiin Peetun kanssa Fired Earthin kivaan pikku putiikkiin Östermalmilla.

Sen verran vaikeaa oikean värin valinta on, että on se vaan ihan mahtavaa, että kaikesta voi saada pienen testipurkin. On aivan eri asia tuijottaa pientä värikartan ruutua kuin oikeasti nähdä kyseinen väri seinällä. Ilman testimaalausta olisin aivan varmasti päätynyt johonkin tosi karseaan puhtaan pythonin-vihreään vain siksi, että kauniit – ja makuuhuoneeseen sopivat – sävyt näyttävät helposti pienenä pintana kovin tukkoisilta. Voisihan se superkirkas vihreäkin olla kiva jossain, mutta ei kuitenkaan makuuhuoneessani.
Vali-valia on tullut toisteltua eniten ehkä siksi, että yllätyin työn määrästä ja etenkin siihen miten hitaasti homma etenee. Olen aikaisemmissakin kodeissani tehnyt pientä pintaremppaa, mutta silloin olen joko laittanut tapettia tai maalia aikaisemmin maalatulle seinälle – taikka sitten maalannut hyväkuntoisen tapetin päälle.

Tälläkertaa tapetit oli pakko poistaa. Yli kymmenen vuotta seinillä viihtyneet paperit ja vielä kahden teinin ja kahden kissanpennun höykytyksen jälkeen olivat oli sen verran epämääräisessä kunnossa, ettei tullut mieleenkään alkaa levittää lateksia ilman perusteellista pohjatyötä. Muutimme nykyiseen kotiin reilu seitsemän vuotta sitten ja silloin emme tehneet seinille mitään. Neutraalin haaleanharmaa tapetti on palvellut tähän asti ihan hyvin, mutta varsinkin isomman makuuhuoneen (jonka siis Karkki ja Peetu on jakanut viimeiset seitsemän vuotta) seinät suorastaan huusivat pintaremonttia.

Nyt jälkiviisaana tuli mieleeni, että ehkei silti olisi tarvinnut poistaa tapetteja ihan kaikkialta – mutta nyt se on kuitenkin tehty. Tai siis pienemmän makuuhuoneen remonttia ei ole vielä edes aloitettu. Ihan kaikki kun emme kuitenkaan voineet muuttaa yhtäaikaa olohuoneeseen asumaan.

Testailimme aika monia harmaan, vihreän ja beigen sävyjä, ennenkuin teimme lopullisen päätöksen. Alunperin olin vakuuttunut, että haluan itselleni tuon vasemmanpuolimmaisen vihreän, mutta testimaalauksessa se alkoi vaikuttaa vähän liian tummalta. Pyysimme saada sävystä asteen, pari vaaleamman, mutta nyt ei ole enää mitään muistikuvaa, miltä lopullinen väri näytti. Hieno siitä varmasti tulee!
Pikkumakkariin valitsimme oikeanpuolimmaisen harmaan. Olimme molemmat siihen ihan hurjan tyytyväisiä ja en oikein tiedä mikä meihin iski, kun pyysimme Jakobia sekoittamaan siitäkin meille oman sävyn. Lopputulos on siis jonkinverran vaaleampi ja asteen verran kylmempi harmaa. Kiva siitäkin varmasti tulee – ja toisaalta pienikokoinen huone on helposti aika kuuma, joten viileämpi sävy voi olla juuri se oikea.

“Ennen” kuvat eivät ole nyt kovin kuvaavia tai edustavia, mutta täältä löytyy Peetun valokuvaajakaverin Bexin meidän olohuoneesta ja keittiöstä ottamat hienot kuvat. (Piano on myyty, mutta muuten paikat ovat ihan samanlaiset kuin kuvissa pari vuotta sitten. Tosin ei meillä koskaan muuten kyllä noin siistiä ole! :D) Tosin tämän kokemuksen (joka ei ole vielä lähimainkaan ohi) perusteella voin kertoa, että menee hetki, kun haluan aloittaa haaveilemaani keittiöremppaa! 😀
Lopuksi vielä remppariemuissaan oleva kissa 🙂

Karkki muuttaa tänään pois opiskelijakämpästään. Se sysää liikkeelle tapahtumaketjun, jonka lopputuloksena on se, että vihdoinkin, v i h d o i n k i n, muutan isoon makuuhuoneeseen ja vain satunnaisesti kotona majailevat lapsukaiset saavat käyttöönsä asunnon pienen makkarin.
Ja vaikka messuankin “vihdoinkin”, en voi syyttää ketään muuta kuin itseäni siitä, että huoneiden vaihto tapahtuu vasta nyt. Toisaalta olen viihtynyt ihan hyvin pikkuhuoneen pesämäisessä tunnelmassa, toisaalta olen kai pitänyt alitajuisesti kiinni siitä illuusiosta, että tytöt muka ei olisi muuttanut vielä kokonaan pois kotoa.
No, joskus asioiden on annettava ottaa se aika, minkä ne vaativat.
Nyt on edessä kahden huoneen raivaus ja ainakin isomman makkarin pintaremppa. En ole mikään suuri sisustajaihme, joten tunsin tarpeelliseksi kerätä vähän inspiraatiota saadakseni osviittaa siitä, millaisen huoneen itselleni haluan.

Mikään perusteellisen tyhjän valkoisen minimalismin ystävä en ole ollut koskaan, mutta vierastan myös liian täyteen ahdettua ja ylenpalttisesti tekstiileillä peiteltyä tilaa. Unelma olisi asua vanhassa vuosisadanvaihteen talossa, jossa ikkunaruudut, leveät ikkunalaudat, lautalattiat ja mieletön huonekorkeus tekisi jo noin puolet sisustuksen kokonaisilmeestä ihan itsekseen.
2000-luvun puolivälissä rakennetun talon asunnossa ei ole ihan samaa charmia. Kaikkein romanttisimmat yksityiskohdat, kuten antiikkinen kristallikruunu katossa, joka näyttää ihanalta vanhan talon tunnelmassa, saa nyt jäädä haaveeksi. Se ei todellakaan näyttäisi siltä, miltä toivon, näissä meidän nykyisissä puitteissa.

Sen sijaan vihreät seinät on aivan pakko saada! En edes oikein tiedä mistä olen pakkomielteeni hankkinut, mutta en osaa kuvitellakaan uutta makuuhuonettani ilman vihreitä seiniä.
Sävyn valinnan kanssa on hankalampaa. Kuvittelin jo päättäneeni yhden tietyn vihreän sävyn, mutta Peetun mukaan se on isona pintana liian viileän sävyinen ja ehkä myös hiukan tumma. Huone ei ole mikään jättikokoinen vaan ihan standardi kerrostalokämpän “vanhempien makkari”. Oliskohan kokoluokka siis jotain 11 neliön kieppeillä, ehkä jopa alle sen.
Valoa huoneeseen tulee yhdestä, ei kovin isosta ikkunasta. En kutsuisi tilaa sen paremmin valoisaksi kuin pimeäksikään. Toisaalta makuuhuoneen ei mielestäni tarvitsekaan olla mitenkään älyttömän valoisa. Katto on hiukan standardia korkeammalla, mikä lisää vähän tilantuntua.
Jossain vaiheessa mietin, että maalaisin vain yhden seinän vihreäksi ja muut valkoiseksi. Se tuntuu kuitenkin hiukan kulahtaneelta ja tylsältä ratkaisulta. Haluan siis kaikki seinät vihreäksi – tietäisinpä vain minkä sävyiseksi ja mistä ylipäätään kannattaisi alkaa oikean värin selvittäminen. Maalikaupoista saa varmaan värikarttoja (mistä ihmeestä löydän maalikaupan?), mutta eikös ne ole sellaisia puolen tulitikkuaskin kokoisia väriruutuja? Miten sellaisen perusteella osaa päättää koko huoneen värityksen?



Toinen must, minkä ehdottomasti haluan, on erilaisista rakkaista tauluista koostettu seinä sängyn päätyyn. Tiedän kyllä, että tuo alkaa olla jo vähän liiankin nähty sisutuskikka, mutta ei voi mitään. Tosin sen sijaan, että marssisin johonkin julistekauppaan ja hankkisin nipun toisiinsa sointuvia kuvia (ja mietelauseita!) valmiiksi kehystettyinä, varastoistani löytyy vuosien mittaan kertyneitä itselleni hyvin arvokkaita ja tärkeitä juttuja, jotka haluan ripustaa kunniapaikalle makuuhuoneeseeni.
Tosin ei ole mitään hajuakaan, onko aarteistani koostettavissa millään mittakaavalla harmonista kokonaisuutta, joten pidätän itselläni oikeuden täydentää kuvaseinääni jollain tarkkaan harkitulla, Fotografiskasta tai Moderna Museetista hankitulla taidejulisteella. Vaikka ongelmani taitaa olla melkein päinvastainen – kuvia on niin paljon, että ei ole mitään järkeä tunkea niitä yhdelle seinälle. (kuuletteko kuinka remontti laajenee jo ennenkuin on alkanutkaan?)



Lupaan ottaa makuuhuoneesta myös “ennen” -kuvia. Juuri tällä hetkellä siellä vallitsee kuitenkin aivan totaalinen kaaos kaiken muuttohässäkän ja juhannuksen reissailujen vuoksi. Pyykkäystä odottavat vaatekasat ja avonaisina retkottavat matkapakaasit kun ei nyt kuitenkaan ole kuulunut huoneen normaaliin sisustukseen.
Tällä hetkellä ison makkarin seinät on täynnä (Ikean) tumman puun väristä hyllyä mustilla (Ikean) takorautakannattimilla kiinnitettynä. Se ei ollut aikoinaan mikään varsinainen sisustusratkaisu. Hyllylevyä löytyi metrikaupalla vanhasta kodista muuttaessamme, samoin ziljoona kannatinta. Karkki ja Peetu jakoivat huoneen ensimmäiset vuodet ja tarvitsimme kipeästi lisää säilytystilaa.
Nyt haluan ottaa hyllyt alas. Peilin lisäksi seinille ei tule kuin tauluja (ja ehkä oven taakse piiloon pari koukkua…).
Aavistuksen kyllä tuntuu huteralta ajatus, että miten ihmeessä saan seinät sileäksi maalaamista varten, kun kaikki paikat on täynnä hyllynkannattimia varten propattuja reikiä. Vanhat tapetitkin pitäisi kai poistaa? Noo, eiköhän Youtubesta löydy tutoriaalit näihinkin puuhiin – ja kai sitä maalarin tyttärellä on tietotaito ihan verenperintönä?

Suoraan sanottuna kyllä pikkuisen hirvittää, että mitähän tästä kaikesta tulee, mutta toivottavasti työ tekijäänsä opettaa tässäkin. Nyt vain pitäisi keksiä, että mistä täältä voi ostaa maalia ja muita sellaisia pikkujuttuja. Sitä raivaamisen määrää, kun tyhjennämme kaikki lasten romut ja setvimme allekirjoittaneen aarrekätköt, en edes halua ajatella.
Silti jotenkin jo nyt tuntuu ihan mahtavalta saada muuttaa uuteen makuuhuoneeseen. Vähän kuin saisi uuden alun. Löytäisi nyt vain sen oikean vihreän…
Kuvien lähteet ja linkit täältä (+ paljon lisää kuvia!)

Ihan ensimmäiseksi suurkiitokset kaikille sekä ainoa lapsi että vaatteiden ikäraja -keskusteluihin osallistuneille! On mulla vaan ihan älyttömän viksua porukkaa lukijoina!
Lisäksi haluan nyt vielä ihan erikseen sanoa (vaikka saman olenkin jo maininnut kommenteissa ja fb:ssä käydyssä keskustelussa), että ainoa lapsi -postaukseni on kirjoitettu subjektiivisesti omasta näkökulmastani, taisinpa olla pikkuisen tuohtunutkin tekstiä näpytellessäni. Jälkeenpäin tajusin, että käytännöllisesti katsoen sivuutin täysin sen, että aika monet perheet ovat tahtomattaan yksilapsisia. Heidän silmin luettuna kirjoitukseni saattaa hyvin tuntua suorastaan loukkaavalta. Pyydän anteeksi – se ei todellakaan ollut tarkoitukseni! Itsekkäästi vain keskityin omaan kokemukseeni ainoana lapsena ja siskosten äitinä.
Ja sitten kevääseen. Tajusin tänään, että on tämän vuoden ensimmäinen päivä, kun päivä on pidempi kuin yö! Me selvittiin taas kerran!! Vaikka keli oli aavistuksen harmaa ja sumuisensateinen, oli ihan selkeästi valoisaa, kun läksin toimistolta kotiin. Aivan uskomattoman ihanaa!

Päätin ihan poikkeuksellisesti julkaista parit sisustuskuvat, kun innostuin hankkimaan meille vähän väriä. Yleensä mennään ihan luonnonväriskaalassa mustalla ja metallilla höystettynä, mutta nyt päätin, että pienet pisarat henkilökohtaista hyvnvointiväriäni, tukoosia, saavat tulla tuomaan kevätfiilistä kotiin. Aika hurjaa, miten parit kynttilät ja sohvatyynyt muuttavat koko olohuoneen fiilistä! Tai siltä ainakin itsestä tuntuu, kun on niin tottunut siihen, että mahdolliset väriläiskät tulevat korkeintaan pöydälle lojumaan jätetyistä naistenlehdistä.
Ihan pelkästään kevään kunniaksi en värihurjasteluun ryhtynyt. Lauantaina vietettiin ystäväporukan voimin The Syntymäpäiviä täällä meillä. Uhosin aikoinaan, että mitään juhlia en aio järkätä, mutta lopulta olin tosi hurjan tyytyväinen, että päätin kutsua vähän ystäviä kokoon kippistelemään ja kakkua syömään. Lämminhenkiset kotibileet oli juuri se piste i:n päälle ja tarpeellinen siirtymäriitti, että nyt voin hyvillä mielin aloitella seuraavan puolivuosisadan kokemista ja elämistä.
Ainoatakaan kuvaa en juhlissa ottanut. Nämä muutamat sisustuskuvat otettuani laitoin kameran akun lataukseen, että riittäisi sitten potkua koko illaksi, mutta sinne se sitten jäi. Ja joskus niin saa ollakin! Juhlavieraat näppäsivät parit kuvat, jotka riittävät mainiosti muistoksi.
Tosin kakusta olisi kyllä pitänyt saada kuva! Sen verran löytyi aikaoptimistiltakin järkeä päästä, että päätin tilata sen valmiina (pitäähän sitä synttäreillä kaakku olla!) ja päädyin tuttuni Pia Lilenthalin grafiikalla koristeltuun Old? Simply Vintage -ihanuuteen. Innostuin kuvan värimaailmasta niin paljon, että halusin sävyttää kaiken mahdollisen juhlahommelin turkoosin, punaisen ja kullan sävyihin. Että jos joku kaipaa selitystä turkoosihurjastelulle, niin kaikki on syntymäpäiväkakun syytä! Haha!

Se kyllä täytyy sanoa, että olen kyllä tosi tyytyväinen uusiin väriläiskiini. Ihan tulee energinen olo, kun on kevätväriä ympärillä! Tuollaiset pienet asiat niinkuin nyt kynttilät ja tyynyt, on helppo ja edullinen keino tuoda vähän muutosta kotiin, huomaan. Ja myös iisi muuttaa takaisin, jos alkaa kyllästyttää.