Tag: Shoppailu

Hilfigerin bileissä näpsäistyssä kuvassa jo pikkuisen pilkahtikin uusin lempparivaatteeni…

En ole mikään suuri 2nd hand -shoppailija. Levoton mieli ei oikein jaksa penkoa mahottomia määriä kampetta siinä toivossa, että joku kultajyvänen inkarnoituisi esiin. Vaikka niin kovin mielelläni pukeutuisinkin toisella kierroksella oleviin vaatteisiin ihan jo pelkästään eettisistä syistä.

Americanassa onneksi muut tekevät valikointihommat Mintun puolesta. Olin onneni kukkuloilla, kun löysin ihan mielettömän hienon sporttipusakan päheillä USA-aplikaatioilla koristeltuna. Eikä riemua vähennä ollenkaan se, että pusakka on ihan oikeasti ollut USA:n olympiajoukkueen edustusasuna!


Ajattelen, että pusakka on kuulunut jollekin coolille kuviokellujalle tai miksei vaikka ihanalle taitoluistelijalle.  Selkä ojentuu ihan automaattisesti suoremmaksi ja tunnen kuinka energia virtaa kroppaan. Aika hyvin vaatteelta – ja vain koska sillä on historia!

Ja onpahan nyt meidänkin perheessä jotain, mikä on oikeasti osallistunut olympialaisiin! 😀

Loistava ruotsalainen Fifth Avenue Shoe Repair on päättänyt stilisoida nimeään/logoaan. En oikeastan ihmettele ollenkaan. Sinänsä ihan hauska nimi on käytössä hankalan pitkä ja johtanut monenlaisiin villeihin lyhennelmiin kuten esmes FASR ja Shoerepair.

Logomuutoksen vuoksi V Ave Shoe Repair myy pois kaikki mallit, joissa on vanhat merkinnät. Oiva shoppailuvinkki siis kaikille, jotka ovat  hoodseilla viikonloppuna.

Söderin Tvålpalatset löytyy täältä: Sankt Paulsgatan 29

Aukioloajat: pe 25.11. klo 7 – 19, la 26.11. klo 10 – 19 ja su 27.11. klo 10 – 17

Niinhän sitä luulisi, että H&M:n yhteistyömallistojen shoppailu olisi hikistä puuhaa vain siinä tapauksessa, että päättää lähteä riehumaan putiikkiin. Tänään kyllä meinasi Mintulta mennä hermo ja kohota pulssi ihan samaan tahtiin, vaikka istuinkin siivosti tietokoneen ääressä.

Nyt kun tässä iltasella on jo verenpaineet taas normaalilla tasolla, niin kyllähän sen ymmärtää, kun on paljon ihmisiä ja hirvee meininki, niin kaatuileehan sitä paremmatkin järjestelmät. Tunnustan häpeilemättä, että siinä kymmenen korvilla aamupäivällä en todellakaan ollut yhtä rakentavalla tuulella. Siis niinku oikeesti – miten voi H&M:n kaltaisen suuren yrityksen nettikauppa kaatua  tällaisen lanseerauksen yhteydessä?? Käsittääkseni henkkamaukalla on tuhatpäinen IT-tyyppien armeija ihan pelkästään omilla palkkalistoilla, eikä siellä pitäisi olla kokemuksen puutetta sen paremmin nettikauppahommasta kuin vastaavien lanseerauksien aiheuttamien hässäköittenkään hoitamisesta. Jotenkin erinomaisen vaikea käsittää, että sivut kaatuvat lähes totaalisesti!

Lyhyt yhteenveto niille, jotka välttivät tämän: nettikaupan sivut kaatuilivat jo hyvissä ajoin ennen kymmentä, kymmeneltä sivut toimivat, mutta ilmoittivat tuotteiden olevan tulossa myyntiin vasta myöhemmin, sen jälkeen reilu puoli tuntia sivut jälleen kaaduksissa, kunnes onnistun sujauttamaan yhden tuotteen ostoskoriin, toista ja kolmatta tuotetta lisätessäni tavarat eivät menneet ostoskoriin, mutta järjestelmä herjaa, että en voi enää lisätä niitä, koska ne on jo siellä, päätän tyytyä siihen yhteen, jonka olen jo onnistunut “kahmia”, kassalle mennessä sivut kaatuvat jälleen ja ovat pois käytöstä 45 min, olen epätietoinen ostoskorini tilanteesta, mutta ilahdun, kun sivut toimivat sen verran, että pääsen toteamaan tilanteen ja viemään kaupan loppuun. Tässä vaiheessa sivut toimivat jopa muutamia minuutteja, sillä ehdin tarkistaa, että ainakin kahdesta vaatteessa on ehtinyt kaiken tämän lomassa loppua koot, myös niistä, jotka ensin muka sain laitettua ostoskoriini. Shoppailen pari juttua lisää ja lopetan kaikkeni antaneena, hikisenä mutta kuitenkin saaliiseeni tyytyväisenä…

Ostoslistalla oli alunperin:

Korsettitoppi on todella kaunis esine ja niin hienosti tehty, että olisin jo ihan pelkästään sen takia halunnut hankkia sen itselleni. Jotenkin en kuitenkaan nähnyt itseäni ikinä käyttämässä sitä – vain ihailemassa mahtavasti rakenneltuja tukihärveleitä ja silittelemässä ihanaa silkkistä pintaa. Päätin olla kerrankin fiksu ja aikuinen ja jättää korsetit muitten ostettavaksi. Vekkihame olisi muuttanut kyllä meille, mutta siitä oli sivujen kaatuilun aikana salaperäisesti loppuneet koot. Harmittaa hiukan, mutta onneksi vain hiukan. Musta mekko oli ensimmäinen tuo-on-ihan-pakko-saada -listan ykköspakkomielle. Varmaan ehdin kyllästyä siihen jo, koska tänään en tullut edes katsoneeksi, onko siitä kokoja.

Sen sijaan ostoskoriin päätyi jotain aivan muuta!

Onnistuin näkemään noin viikko sitten unta, missä keikuin jossain häppeningissä tuo turkoosinvihreä surffimärkäpukuvaikutteinen palmu-krokotiili-paljettimekko päälläni. (Näkeehän kaikki muutkin kaikkia tällaisia tosi mielettömän tärkeitä unia??) Sen jälkeen en saanut sitä pois mielestäni, joten olihan se ihan pakko saada! Mekon kaveriksi hankin kullanvärisen rannekorun ensinnäkin siksi, että päätin justiinsa, että mekko tarvitsee kaverikseen kultaisen rannekorun. Ja toisekseen siksi, että halusin jotain, missä on tuo logo-nappi -yksityiskohta.

Ja vielä lopuksi ostoskoriin sujahti Peetulle ihana mekko!

Melkein kirjoitin, että nettishoppailun ainoa vika on se, että ostoksiaan joutuu odottelemaan. Kaikkein hienointa olisi päästä juuri tänä viikonloppuna ulkoiluttamaan uutukaisiaan. Tällä kertaa tuo ei sitten jäänyt ihan ainoaksi haittapuoleksi, mutta kyllähän me nyt täällä odotellaan ihan tohkeissamme, että paketti saapuisi mahdollisimman pian. Olisipa henkkamaukalla Shopbopin toimitusajat…

Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. 🙂

Saalis Stockan Hulluilta Päiviltä jäi vähälukuiseksi, mutta sitäkin rakkaammaksi. Jahtilistalla olevia vaatteita en joko löytänyt tai välittänyt edes sovittaa. Bf hankki kyllä täydennystä viinilasivalikoimaamme, että ihan turhanaikaista ei katalogin selailu ollut.

Mallikappaletangosta käsiini eksyi ehkä maailman täydellisin ja ihanin puhtaanpunainen villkankainen kipparitakki!!

Hulluista Päivistä huolimatta takki oli sen verran tyyris, että sunnuntain shoppailuille varattu budjetti kärähti pohjaan saman tien. Pikkuisen sitä piti tietysti olla vähän nääs-nääs.. ennen ostopäätöstä, mutta kun en mitenkään voinut irrottaa hyppysiäni upean pehmoisesta takkikaunottaresta, oli päätös aika selvä.

Kovin ahkerasti en ole sitä aikaisemmin huhuilemaani A.P.C.:n takkia etsiskellyt, mutta nyt on kaikki seilorihaaveet toteutettu tällä suunnalla ainakin toistaiseksi. Hengeltään tuo Henry Lloyd on kieltämättä enemmän kapteeni ja A.P.C. matruusi, mutta maakravulle ihan same, same.  Katsokaa nyt, miten kivat mattakultaiset napit! Ja kauluksen saa nostettua kunnolliseksi military-panssariksi, mikäli talven viimat niin vaatii.

Takin vuori on topattu kevyesti, joten tuolla tarkenee just täydellisesti suurimman osan tätä varsin pitkäksi venyvää puolikylmää aikaa, kun nahkatakki on liian kylmä, mutta kunnon talvitakki tuntuu liioittelulta.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen hankintaani. Miten iloiseksi jo pelkästään ihana punainen väri voikaan saada! Ihan pikkuriikkisen harmittelen ainoastaan sitä, että takinostonjälkeisissä pihiyksissäni jätin ostamatta Akateemisesta himoitsemani akvarellisetin. No, ens kerralla sitten… 🙂

Old stuff