Saalis Stockan Hulluilta Päiviltä jäi vähälukuiseksi, mutta sitäkin rakkaammaksi. Jahtilistalla olevia vaatteita en joko löytänyt tai välittänyt edes sovittaa. Bf hankki kyllä täydennystä viinilasivalikoimaamme, että ihan turhanaikaista ei katalogin selailu ollut.
Mallikappaletangosta käsiini eksyi ehkä maailman täydellisin ja ihanin puhtaanpunainen villkankainen kipparitakki!!
Hulluista Päivistä huolimatta takki oli sen verran tyyris, että sunnuntain shoppailuille varattu budjetti kärähti pohjaan saman tien. Pikkuisen sitä piti tietysti olla vähän nääs-nääs.. ennen ostopäätöstä, mutta kun en mitenkään voinut irrottaa hyppysiäni upean pehmoisesta takkikaunottaresta, oli päätös aika selvä.
Kovin ahkerasti en ole sitä aikaisemmin huhuilemaani A.P.C.:n takkia etsiskellyt, mutta nyt on kaikki seilorihaaveet toteutettu tällä suunnalla ainakin toistaiseksi. Hengeltään tuo Henry Lloyd on kieltämättä enemmän kapteeni ja A.P.C. matruusi, mutta maakravulle ihan same, same. Katsokaa nyt, miten kivat mattakultaiset napit! Ja kauluksen saa nostettua kunnolliseksi military-panssariksi, mikäli talven viimat niin vaatii.
Takin vuori on topattu kevyesti, joten tuolla tarkenee just täydellisesti suurimman osan tätä varsin pitkäksi venyvää puolikylmää aikaa, kun nahkatakki on liian kylmä, mutta kunnon talvitakki tuntuu liioittelulta.
Olen siis enemmän kuin tyytyväinen hankintaani. Miten iloiseksi jo pelkästään ihana punainen väri voikaan saada! Ihan pikkuriikkisen harmittelen ainoastaan sitä, että takinostonjälkeisissä pihiyksissäni jätin ostamatta Akateemisesta himoitsemani akvarellisetin. No, ens kerralla sitten… 🙂
