Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. 🙂