Aika moni tuntuu jo huokailevan ihastuneesti teekupposten, villavilttien ja syksyisten kynttilätunnelmointien perään. Kaikille heille haluaisin ystävällismielisesti ilmoittaa, että elokuu on vielä aivan täysi kesäkuukausi! Tämän tajuamista edistää kyllä aika huomattavasti se, että olen töissä yrityksessä, jonka emoyhtiö on saksalainen. Pääkonttorin kollegat nimittäin lähtivät sankoin joukoin vasta viime viikolla ansaituille kesälomilleen. Vaikka oman toimiston pulssi onkin palautunut jo käytännöllisesti katsoen sille normaalille tasolle, on hienoista lomahankausta asioiden sujumisessa kuitenkin havaittavissa.
Onhan sitä kieltämättä pieniä loppukesämäisiä fiiliksiä ilmassa. Uimavesi on edelleen reilu kaksikymmentäasteista, mutta aamusella mereltä tuleva viima nipistää jo pienen aavistuksen paljaita sääriä ja illat pimenevät jo ihan selkeästi aikaisemmin. Asukuvat pitää napsia taas nykyisin varsin noileasti työpäivän jälkeen, muuten valo ei riitä.

Ja sitten vielä sellainen tärkeä syksyn merkki kuin koulujen alkaminen. Parin viime vuoden ajan koulukalenterin mukaan meillä on elänyt vain Karkki, mutta tänä syksynä myös Peetu aloittaa opiskelut. Tunnustetaan nyt tässä koko blogeja lukevalle maailmalle, että Peetua kieltämättä otti (ja ottaa edelleen) aika raskaasti päähän se, että unelmien opiskelupaikka Umeån yliopistossa ei nyt heti auennut. Kolmannelta varasijalta saattaa toki vielä päästä opiskelemaan, mutta kun arkkitehtiopintoihin otetaan vain kolmisenkymmentä uutta opiskelijaa vuosittain, voi sisäänpääsyn kanssa tässä vaiheessa olla kyllä aika hankalaa.
Peetun suunnitelma B on aloittaa diplomi-insinööriopinnot KTH:lla, mutta kuten sanottu, ihan hurjaa innostusta tämä vaihtoehto ei herätä.

Hiukan kuitenkin ilahduttaa uusi hieno Michael Korsin “Large Gilmor” Leather Tote -laukku. Upea, pehmeä nahka, kaunis lämmin keskiruskea sävy ja erittäin näppärästi sijoitetut monet taskut ovat erityisesti mieluiset. Hiukan Peetua arvelutti kultaosien runsaus ja bling-bling -henkisyys, mutta se rauhoittui aika tavalla, kun hihnasta roikkuva branditunnus, kultainen MK-“kolikko”, muutti dust bagin suojiin. Hihnat voisivat myös olla hiukan pidemmät, koska Peetu ei ole niin ihastunut mukana seuranneeseen olkahihnaan, mutta muuten laukku on ihan täydellinen!

Onhan sitä kaikenlaisia stereotyyppisiä ajatuksia siitä, miltä teknillisien korkeakoulujen opiskelijat näyttävät. Siistit tummansiniset hahmot metallisankaisissa huomaamattomissa silmälaseissaan ja Asicsin lenkkareissaan kestävät varmasti mainiosti yhden tolppakorkoihin ja leopardimekkoon pukeutuneen opiskelijakollegan joukossaan. Sitäpaitsi Peetu oli eilen aloittavien opiskelijoiden tutustumisillassa ja kurssikaveriksi paljastui mm. tyttö, joka on tehnyt kanditutkielman Konstfackille selfieistä! Vähänkö siistiä!?
No, vielä voi tietty tapahtua mitä tahansa Umeån yliopiston ja minkä tahansa muunkin kanssa. Enkä suinkaan ole sitä mieltä, että pitää väkisin pysyä opinnoissa, jotka ei yhtään tunnu omalta. Parempi kai nyt kuitenkin käydä katsomassa tilanne omin silmin ja tehdä päätös vasta sitten. Töitä varmasti löytyy aina, jos siltä tuntuu, eikä se hullumpi vaihtoehto olisi viettää hetki taas ulkomaillakaan.
Päätösten tekeminen ei vain aina ole niin kovin helppoa. Kenellekään.

 

• mekko, H&M
• kengät, H&M
• laukku, Michel Kors
• kaulakoru, MQ

EDIT: Peetu tuli pieneltä kaupunkikierrokselta kotiin juuri, kun olin saanut tämän postauksen julkistettua. Jo eteisestä kuului iloinen huuto: Äiti ne soitti sieltä Umeån yliopistosta ja MÄ OON SAANUT PAIKAN!! Elikkä meillä meni täällä elämänkuviot justiinsa aikaslailla uusiksi. Kahden viikon päästä mun pikkubeibi muuttaa melkein seitsemänsadan kilometrin päähän ja aloittaa ihan uuden elämänvaiheen arkkitehtiopiskelijana. Niin hianoo ja jännää ja hurjaa ja upeeta ja kaikkee niin paljon, että mitenkä sitä saa ensi yönä edes nukuttua!

Onko hei hiukan kuuma tuolla ulkona?? Aivan mieletöntä, että voi oikeesti olla tällainen trooppinen helle!
Olen viettänyt tänään vapaapäivää – ajattelin viisaasti keväällä lomia suunnitellessani, että varsinaisen loman jälkeen on varmaan kiva aloittaa vähän lyhyemmillä viikoilla. Niinpä otin lomaa myös tämän ja vielä ensi perjantain. Nyt ei voi kyllä valittaa lomakeleistä – harvinaista ja ihanaa herkkua, että lämmintä riittää. Sen verran meinasi kyllä tällaisenkin aurinkoa ja kuumaa rakastavan lanttu kiehahtaa, että päätin tulla hetkeksi sisään jäähylle. Samalla laitan esittelyyn kesäaleista haalimiani löytöjä.
Ostokset voidaan jakaa kolmeen osastoon: pakkohankinnat, järkivalinnat ja what-was-I-thinking -ostokset.
Ensimmäisenä pakko-ostos:

Gotlannin reissulla oli sen verran hikiset oltavat sielläkin, että loppureissusta tajusin, ettei pakaasista löydy enää ainuttakaan käyttökelpoista toppia tai t-paitaa. Onneksi yhden putiikin alerekillä roikkui reilussa alessa Ann-Sofie Backin BACK-malliston t-paita “Back for good”, jota olen himoinnut jo täyshintaisenakin. Sikäli tämä ostos voisi mennä myös harkitut järkiostokset tai pitkäaikaiset himotuksen kohteet -osastoihin. Plussaa myös siitä, että löytö pelasti itseni ja maailman jälleen yhdeltä “I <3 Gotland” -kopiopaidalta.
Järkiostokset ovat itselleni aina niitä hankalimpia. Töihin pitäisi olla jotain sivistynyttä päällepantavaa, mutta glitteritoppien ja stilettikorkojen ostiskelu on niin paljon hauskempaa.

Henkan alesta ostin 100 % viskoosia olevan henkäyksen ohuen valkoisen, mustaruudukkoisen kauluspaidan. Tykkään!

Nellyn alesta puolestaan tuli hankittua Vero Modan beige, mustapallollinen peplum-toppi. Yksi yritys taas siihen, että käyttäisin hiukan harvemmin t-paitoja töissä…

Henkan alesta löytyi myös musta-valkoinen mekko. Valitettavasti tuo on kokonaan polyesteriä, mutta en voinut vastustaa supernapakkaa jersey-alaosaa ja armollisesti vyötärölinjaa hälventävää hiutulayläosaa. Uskon, että tälle tulee aika paljon käyttöä, vaikka en nyt polyesterihankinnasta mitenkään superylpeä olekaan.
Sitten ne mitä-ihmettä-mun-päässäni-oikein-liikkui -ostokset:

“Siistit” verkkahousut H&M:ltä. Kuvasta ei oikein näy, mutta noissa on sellainen graafinen pintastruktuuri, jonka on tarkoitus tehdä pöksyistä jotenkin sivistyneemmän näköiset. No, kyllähän mä kotona useimmiten vertseet jalassa heilun – eli sikäli nuo tuskin jäävät käyttämättä. Toivon vilpittömästi, että ajatuksenani ei ollut yrittää toteuttaa käytännössä sitä jo ziljoona vuotta sitten ohi mennyttä villitystä, missä harmaitten kolitsihousujen kanssa yhdistettiin korkkarit ja bleiseri…

 
Kissamekko. No niin. Se on maksi ja se on puuvillaa ja… siinä on kissa. I say no more.

Trädgården on se Tukholman klubeista, jossa kaikki haluavat olla juuri nyt. Persoonallinen, rento ja hyvin berliinimäisen oloinen mesta houkuttelee viikonloppuisin juhlijoita siihen tahtiin, että jonot venyvät jo alkuillasta yhdeksän-kymmenen aikaan tuntikausien odottelua vaativiksi. Ulkoilmaklubin suuresta koosta huolimatta siis. Se on hiukan harmi, suosio on vain kasvanut kesä kesältä ja itse en kyllä enää tänä vuonna ole jaksanut älyttömiä jonoja.
Peli ei ole kuitenkaan täysin menetetty, sillä lauantaisin Trädgårdenin urbaanin alueen valloittaa hurmaava kirppis. En ole mikään varsinainen kirpputorihai – enkä kovin hyvin tiedä Tukholman tarjontaa muuten – mutta käsittääkseni täällä on todella harvassa ns. oikeat kirppikset, jossa myyjät olisivat edes pääosin yksityisiä, eikä vain puoliammattilaisia jobbareita. Trädgårdenin myyntikojujen takana seisoo joko mattimeikäläisiä tai symppiksiä pienyrittäjiä, käsityöläisiä ja taiteilijoita.

Löydettiin meidän puhekuplat seinään maalattuna! Mjau!

Peetu swishaa maksua ihanasta löydöstään!
Ihan normi kirppismeininki tuolla on, mitä tarjolla olevaan kamaan ja sen hinnoitteluun tulee. Jotkut pyytävät selvästi käytetyn oloisesta vanhaakin vanhemman sesongin henkka-vaatteesta samoja hintoja kuin H&M omista ale-tuotteistaan, jotkut myyvät tosi hienoja juttuja, mutta hintakin on sen mukainen ja jotkut myyvät hienoja juttuja käypään hintaan.
Niinkuin esimerkiksi täysin käyttämättömiä pinkkejä Swedish Hasbeensin puukenkiä…

Peetu onnellisena uusien kenkiensä kanssa!

Trädgården kirppis on avoinna lauantaisin klo 12.00 – 17.00. Osoite: Hammarby Slussväg 2, lähin t-bana-asema Skanstull. Skanstullista Trädgårdeniin on lyhyt kävelymatka, mutta sinne löytää helposti, kun lähtee Clarion hotellin vierestä lähtevää kävelytietä alas kohti rantaa ja suunnistaa kohti etuvasemmalla näkyvää siltaa (Skanstullsbro).

Tunnelmasta vastaa dj ja meininki on mukavan leppoisaa muutenkin. Baarit ovat avoinna ja koska koko alue on ravintolaa voi shoppailut suorittaa myös drinksu toisessa kädessä. Lisäksi löytyy mm. pari pingispöytää (mailoja saa vuokrata baaritiskiltä) ja boule-rata. Tarjolla on siis ihan mahtavaa päivähengailua, vaikka varsinainen kirppispöytien penkominen ei niin kiinnostaisikaan.

 
Jotain “pientä” tarttui Mintullekin kirppistarjonnasta. Moneen kertaan kävin sovittelemassa ihanaa, lasihelmien painosta raskaasti laskeutuvaa Gestuz-merkkistä satiinijakkua. Oltiin jo lähdössä pois, kun juoksin vielä hakemaan sen parempaan talteen. Käyttämätön jakku oli kirpparihinnoissa aika kallis, tinkaamisen jälkeen 400 kruunua, enkä oikeastaan tarvitsisi enää yhtään mitään “menovaatteita”, mutta en vaan voinut jättää sitä sinne.
Lupaan ottaa kaunokaisesta vielä parempiakin kuvia, mutta tässä ikuistettuna ensimmäinen ulkoilukerta viime lauantaina. Pronssimatsia katsomaan menossa ollaan juu.

Kesäalesesonki taitaa olla juuri nyt ihan parhaimmillaan. Ainakin, jos tilannetta mitataan nettikauppojen tarjonta/aleprosentti -suhteella. Juhannuksen kieppeillä aleen päätyvät vain ne kaikkein ilmeisimmät sisäänostajien virheostokset yleensä varsin vaatimattomalla aleprossalla. Jos ihan suoraan sanon, 30 % alennus ei ole mielestäni vielä mikään oikea alennusmyynti. Vasta 40% kohdalla alan kiinnostua ja 50% tuntuu jo melkolailla hyvältä diililtä. Näin pari viikkoa juhannuksen jälkeen on aleen tullut kaikki ne jostain syystä pihdatutkin tuotteet ja aleprosentit alkaa pikkuhiljaa nousta hyväksyttäville tasoille.
Monestakin syystä (=kevään shoppailuinnostus, kesän lomasuunnitelmat ja tulossa oleva sisustusremontti) olen yrittänyt pitää itseni todella tiukasti aisoissa tämän sesongin nettialen kanssa. “Näyteikkunashoppailu” on onneksi ilmaista myös interwebsissä, joten ihan hyvällä omatunnolla tässä esittelen kesäalehimotuksiani, joista ehkä jonkun saatan jopa hankkia, jos kesälomille varatusta budjetista jää jotain yli…

Ensi syksynä ja alkutalvesta on tulossa itseasiassa aika monta juhla-/cocktail-dress coden tapahtumaa sekä blogi- että privaattityöelämään liittyen. Hauska juhla-clutch ei ehkä ole se maailman tärkein hankinta, mutta tuo Stella McCartneyn helmibrodeerauksin koristeltu laukku on kyllä juuri sellainen, johon voisin kuvitella satsaavani. Klassinen malli ja perinteinen väritys yhdistettynä filosofiaan, jonka takana voi seistä (kaikki Stella McCarteny -tuotteet on vegaanisia) ja tyyliin, joka on persoonallinen mutta klassinen. Net-a-Porterin 30% alessa unelma-clutcin hinta on edelleen just ja just sen verran yli budejttini, että voin ihan rauhassa jatkaa päiväunelmointia.
Olen tässä viimeviikkoina miettinyt aika paljon nykyistä toimistogarderobiani. Melkein kirjoitin, että nyt “kesähelteillä”, kun tarkoitin loma-ajaksi hiljentyvää toimistomaailmaa, mutta juuri tämä aika on työpukeutumisen kannalta oudosti virallisen ja vapaan, työn ja loma-ajan väillä. Periaatteessa voisi töihin siis pukeutua melkein miten tahansa. Asiakaspalaverit ja viralliset palaverit palaavat ohjelmaan aikaisintaan vasta elokuun puolessa välissä. Tällaisiin välivaihehetkiin toivoisin garderobistani löytyvän jotain mukavaa, mutta tyylikästä. Kuten esmes tuon musta-valko-keltaisen French Connectionin mekon, jonka bongasin Asoksen alesta.

Olen vasta ihan vähän aikaa sitten tajunnut huivien voiman asusteena. Aikaisemmin tuo kaulan ympärille ekstrana käärittävä juttu oli vain lisälämmike tai korkeintaan väriläikkä tumman talvitakin kanssa. Vasta viimeaikoina olen alkanut ymmärtää, että kauniilla, hyvälaatuisella huivilla voi muuttaa koko outfitin fiiliksen vähän samaan tapaan kuin upeilla kengillä. Shopbopin alesta bongasin tuon mielettömän hienon Diane von Furstenbergin silkki-/puuvillahuivin 50 % alessa. Se on varmasti loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun teen kesäbudjetin lopputilitystä keskenäni, mutta vinkkinä teille muille…
Hiukan todennäköisemmältä hankinnalta tuntuu H&M:n valkoinen, mustaruutuinen kauluspaita. Jos jotain “uuden vuoden päätöksiä” tulee tehtyä syyskauden alkuun, niin yksi niistä on aivan varmasti se, että yritän käyttää vähän enemmän oikeita paitoja toimistolla ja paljon vähemmän t-paitoja. Mielestäni Henkalla on itseasiassa tosi paljon kivoja toimisto-/työpaitatyyppisiä juttuja, mutta muutamia positiivishenkisellä asenteella testanneena voin kertoa, että ei, polyesteri ei toimi edelleenkään. Valitettavasti. Tuo kiva ruudukkokauluspaita on poikkeuksellisesti 100 % viskoosia – eli pisteet siitä!

Laitetaan tähän loppuun vielä ihan ne ykkösunelmat. Tosin ekaksi pitää sanoa, että kai olette huomanneet, että Aplacen alessa kaikki on – 50 %? Viiskytprossaa on kuitenkin ihan ookoo ale – silloin tuntuu, että tekee hyvän diilin. Paitsi, jos näkee, että alessa on sekin Acnen t-paita, joka tuli ostettua täyteen hintaan… Oh well. Oikeasti haluaisin Aplacen alesta about kaiken, mutta ihan eniten himottaisi Dagmarin elegantinrokut nahkahousut. Kivaan paitaan/neuleeseen/jakkuun yhdistettynä nuo olis juuri tismalleen se, mitä toivoisin uuden, paremman toimistogarderobini täydennykseksi.
En edes tiedä, mitä sanoisin viimeisen kuvan lättänäpohjaisista sandaaleista – tuntuu vain, että ne siellä interwebsissä huutelevat “Minttuu, Minttuuuuu..” koti-ikävissään.
Nyt olen ollut jo monta tuntia kesälomalla ja vain haaveillut aleshoppailuista. Ehkä nyt, kun tilanne on edelleen sama, pitäisi vain mennä nukkumaan… (säästyisi ainakin rahat – haha!).

Ei nyt pitäisi varmaankaan olla ihan ylenpalttisen sarkastinen ikuisuusaiheen nimeltä “kesäsää” suhteen. Tänään kun on ollut suht kaunista, keskipäivän rankkasadetta lukuunottamatta, ja poikkeuksellisesti yli 15 astetta lämmintäkin. Siitä huolimatta tuntuu kyllä siltä, että eipä Peetu olisi voinut sopivampia kesäkenkiä Asoksen alesta bongata kuin kauniin savenvalkoiset Dr. Martensit. Ihan älyttömästi ei nimittäin niitä sandaali- saatika sitten varvastossukelejä ei ole täälläpäin nähty.
Kävin juuri tsekkaamassa ja näyttäisi siltä, että noita samoja maihareita on alessa edelleenkin muutamassa koossa jäljellä. Tekisi melkein mieleni tilata itselleni samanlaiset… Nuo ovat pehmeämpää nahkaa kuin ihan perusmartensit, mikä on mielestäni oikein positiivista. Noin vaaleista (värisävyn oikea nimi on “Ivory”) ei kuitenkaan tule samanlaisia jokapaikan kenkiä kuin tummista sisaruksistaan ja se virallinen Dr. Martens -nahka vaatii kyllä vähintään pari paketteja Compeedeja ennekuin ne saa kesytettyä käyttöön.
Jos nyt joku (muukin) innostuu tekemään tilausta, niin Peetun vinkki on, että näissä on aavistuksen naftimpi kokomitoitus kuin tavallisesti. Eli Mintun mustat koon 38 maiharit on Peetulle ihan ok, mutta nyt piti ottaa koko 39.

 
Vaaleat Dr. Martensit näyttävät jotenkin keveämmiltä ja vähemmän agressiivisilta – ehkä jopa, epäloogista kyllä, sirommilta kuin mustat sisaruksensa. Ehkä on kuitenkin syytä kysyä ensin Peetun mielipidettä, ennenkuin alan tilata tismalleen samanlaisia itselleni.. Ehkei näiden kanssa ole kuitenkaan ihan sama kuin esim. Conversen tennareitten. Jossain vaiheessa sekä Karkilla, Peetulla että minulla oli yhtäaikaa samanlaiset tuliterät valkoiset All Starsit! Varsin yksilöllistä pukeutumista. Haha!