Ruuanlaittoinnostukseni palailee pätkittäin. Ennen joulua pääsin melko hyvään alkuun ja lounaslaatikostani alkoi löytyä muutakin kuin pilkottuja vihanneksia valmiiksi grillattuna ostetun broilerin kanssa. Sitten tuli lomapäivät ja ruuanlaittotaitoinen & -haluinen Peetu kotiin ja hukkasin kipinän jonnekin. (OBS! Ei Peetun vika todellakaan – ilman joulunajan inspiraatiota tämäkään tuskin olisi valmistunut! Ekstrakiitokset neidolle, että löysin (pakastimestani) herneet!)
Nyt on jopa viisi päivänselvää hyvää syytä piristyä kokkailemaan itse:

1. Lupasin uudenvuodenlupauksissani, että jätän terveellisyyssyistä pakastepitsat ja muut pikaratkaisut kuten Woltit ja Foodorat todellisiin hätätilanteisiin. Helpoiten lupaus tulee pidettyä, kun laittaa ruokaa itse.
2. Budjetti joustaa huomattavasti helpommin kaikkiin erityisiin kivuusjuttuihin, kun ei turhanpäiten hassaa rahaa take away -mättöön.
3. Sekä kaappini että pakastimeni ovat aivan piukeana kaikkea, mistä voi valmistaa ruokaa. Lupasin Peetulle, että en osta mitään uutta pakastimeen, ennenkuin kaikki sinne hamstrattu on syöty. Homma on tuskin valmis ennen kesää…
4. Noin ziljoona vuotta harkinnassa ja suunnitelmissa ollut keittiöremontti on nyt jo niin sanotusti pipe linessa. Erityishyvä syy siis sekä pitää huolta käyttöbudjetista että tyhjentää kaappeja.
5. Kun laittaa itse ruokaa, tietää helpommin, mitä suuhunsa laittaa ja kuinka paljon. Ihan hyvä pointti, kun havaitsee, että snoukkatakki kiristää masun päältä… 😀

Tein syväsukelluksen reseptileikevihkooni ja löysin sieltä ohjeen paistettuun loheen teriyakikastikkeen kanssa. Alunperin resepti on saksittu jostain lehdestä, mutta dokumentointi ei kerro mistä.
Aikaisemmin olen aina valmistanut lohen uunissa; tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun paistoin kalat pannulla. Tästä tuli niin hirmu hyvää todella helposti ja yllättävän nopsasti, että pakkohan ohje on teillekin jakaa!

PAISTETTUA LOHTA TERIYAKI-KASTIKKEESSA
(4 annosta ohjeen mukaan – ei kyllä kovin suuria annoksia mielestäni. Jos ruokapöydän ympärillä on kovasti treenaavia tai muuten isommista annoksista tykkääviä, ohje ei ehkä riitä kuin kolmelle.)
Ainekset:

• noin 500 g lohta
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 dl valmista teriyakikastiketta
• 1 rkl sokeria
• 1 dl sakea tai kuivaa valkoviiniä (ruuanlaittoviini sopii oikein hyvin)
• 2 tl seesamiöljyä
• tilkka mautonta (rapsi tms.) öljyä lohipalojen paistamiseen
• 2 rkl tuoretta inkivääriä (hienoksi raastettuna)
• 2 – 3 rkl seesaminsiemeniä

Valmistus:

• Leikkaa lohi neljään annospalaan (jos et ostanut pakastepakettia, jossa on jo valmiiksi 4 sopivan kokoista palasta, niinkuin minä tein) ja pyörittele palaset lautasella, jossa on kerros vehnäjauhoja.
• Laita teriyakikastike, sokeri, valkoviini, raastettu inkivääri ja seesamiöljy pannuun ja kiehuttele samalla sekoittaen kunnes kastike alkaa osoittaa sakeentumisen merkkejä.
• Paista lohipaloja parisen minuuttia toisessa pannussa pienessä öljytilkassa.
• Kaada lohipalojen päälle teriyakikastike ja paista parisen minuuttia kummaltakin puolelta koko ajan kastikkeella valellen.
• Kastike sakenee aika nopeasti, mutta toisaalta lohi on ihan parhaimmillaan, jos sitä ei ole paistettu aivan kuivaksi. Homma etenee siis tosi nopeasti.
• Paahda seesaminsiemeniä kuivalla pannulla keskilämmöllä parisen minuuttia (palavat tosi helposti, joten kantsii olla tarkkana!)
• Tarjoile vihreän salaatin, riisin tai vaikkapa shirataki-nuudelien kanssa ja koristele annos ihanan tuoksuvilla seesaminsiemenillä.

Itselläni oli vielä klassinen “syönköhän tarpeeksi vihanneksia” -angsti, joten lisäsin nuudeleitten sekaan myös vihreitä herneitä. Makea pakasteherne on aivan liian aliarvostettu lisuke! Se sopii moneen ja on niin hyvää; esim. lohen kanssa herneet on ihan täydellinen kombo.

Toimii erinomaisesti myös lounaslaatikossa!
Itse en lähtisi tätä pakastamaan, vaikka periaatteessa lohi kyllä pärjäilee ihan hyvin pakkasessakin. Ohjeella tulee sen verran säällinen määrä valmista, että yksinäinenkin syöjä selvittää sen parissa päivässä. Jos tismalleen sama ruoka alkaa kyllästyttää, niin kannattaa testata lohta kylmänä salaatin sekaan pilkottuna. Aivan todella ihanaa myös siten!

Tähän aikaan vuodesta tulee joka tuutista pääasiassa vain kaikkia jouluruokareseptejä tai trendikkäästi normiruokia jouluisella twistillä. Parantumattomana joulufanina en näe siinä mitään ongelmaa, mutta totuuden nimessä – kuka oikeasti jaksaa syödä jouluruokaa koko kuukauden?! En edes minä.
Pastaa voisin sen sijaan syödä ihan milloin vain – ja syönkin. Ei siis mikään ihme, että ensimmäisenä ihanasta Hanna G kokkaa -kirjasta testiin päätyneet ohjeet on juuri pastareseptejä.
Viimeksi valmistin kirjan ohjeilla miedon lempeää Kesäkurpitsapastaa. Virallinen nimi ylistää siis kesäkurpitsaa, omasta mielestäni herneiden raikas makeus ihanasti yhdistettynä voin ja parmesaanin suolaisuuteen on tämän ruokalajin herkullisuuden ydin. Ohjeilla valmistui hursomhelst oikein kiva ja maistuva pasta, jota tulee varmasti tehtyä toistekin.

KESÄKURPITSAPASTA
(reiluhkot 4 annosta)
Ainekset:

• 1 pienehkö kesäkurpitsa
• 4 valkosipulinkynttä
• 200 g pakasteherneitä (tuoreetkin toki käy, jos niitä on!)
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 1/2 dl valkoviiniä
• nokare voita (ihana mitta tuo “nokare”! Ihan itse saa päättää, miten paljon voita laittaa!)
• kourallinen tuoretta minttua silputtuna
• 30 g raastettua parmesaania
• 4 hengen annos pastaa
• suolaa

Valmistus:

• Höylää kesäkurpitsat ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla tai juustohöylällä. Hienonna valkosipuli pieneksi silpuksi.
• Lämmitä pata tai paksupohjainen kattila keskilämpöiseksi, kaada pohjalle oliiviöljy ja paistele siinä kesäkurpitsansiivuja hissuksiin ainakin 10 – 15 min.
• Tässä samalla kantsii keittää pasta. Pakkauksen ohjeen mukaisesti, runsaassa ja reilusti suolatussa vedessä toimii hyvin.
• Lisää valkosipulit ja valkoviini kattilaan kesäkurpitsojen kanssa, kiehauta hyvin.
• Kun pasta on melkein valmista, kaada noin desin verran keitinvettä kattilaan ja heitä päälle herneet (jäisinä).
• Keitä hetki vähän kovemmalla lämmöllä ja laske sitten tehoja & lisää sekaan sopivan al dente pasta.
• Lisää lopuksi sekaan valitsemasi kokoinen nokare voita, puolet parmesaaniraasteesta ja minttusilpusta, viimeistele annokset lopuilla (näin sanoo Hanna G kokkaa -kirja, itse kun olin tekemässä annoksia vain itselleni, laitoin melkein kaiken sekaan ja jätin vain pikkuisen silmän iloksi annoksen päälle!).

Hiukan riippuen siitä, minkä pastalajikkeen valitsee, tästä tulee ihan loistavia lounaslaatikoita, vaikkei pasta mikään säilytyksen suuri ystävä olekaan. Esim. tässä käyttämäni Lidlin Italia-viikoilta löytyneet ihanat värikkäät pötykät maistuivat taivaallisilta vielä seuraavan päivän illallakin. Mitä ohuempi pasta, sitä herkemmin se mössääntyy säilytyksessä – eli jos jo valmiiksi on tarkoitus varmistaa seuraavan päivän lounaslaatilaatikko, kannattaa valita jokin tuollainen rakenteeltaan jämäkämpi pastalajike.
Seuraavaksi ajattelin vihdoin testata muun kuin pastaohjeen Hanna G kokkaa -kirjasta. Ehkäpä teen toteutuksen sillä kuuluisalla jouluisella twistillä! Haha!

Pitkään jatkunut ruuanlaittohaluttomuus on saanut monenlaisia seuraumuksia. Jos kerron, että sekä Foodoran, Über Foodsin että Woltin kuskit tuntevat meikäläisen jo nimeltä, ymmärrätte varmaan, minkä skaalan ongelmasta tässä on kyse. Olin varsin luottavainen sen suhteen, että jonain päivänä innostun taas kokkailusta, mutta näköpiirissä ei ollut mitään aavistusta, milloin tuo mahtaisi olla.
Tilasin Hanna G kokkaa -kirjan hetken mielijohteesta, kun sitä niin kovasti Instagramissa kehuttiin. Ihana kirja, houkuttelevat reseptit ja erityisesti kirjailijan oma, koskettava ja maanläheinen ruokatarina sai Mintun tarttumaan uudelleen (pasta)kauhaan.
Ensimmäinen testikokkailu kirjan resepteillä oli Lehtikaalipastan nimellä kulkeva ihanan freesi ja maukas pastaherkku. Tein sitä, kun Karkki oli kihlattunsa kanssa käymässä ja tarkkamakuaistinen tyttäreni tuumasi välittömästi, että tämähän on kuin avokadopasta 2.0.
Sama mehevä makumaailma, mutta lempeämmillä mauilla ja ilman chilin pistoa viehättää varmasti kaltaisiani pastan rakastajia!
 

LEHTIKAALIPASTA
(noin 4 annosta)
Ainekset:

• 4 hengen annos spaghettia (kantsii katsoa paketista. Ohjeessa sanotaan 360 g, mutta seriously, kuka punnitsee pastan??)
• 50 g pekonia tai prosciuttoa (itse käytin jotain prosciutton tapaista kinkkua ja hyvää tuli!)
• 60 g lehtikaalia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 iso tai 2 pientä avokadoa
• 2 rkl oliiviöljyä
• purkki ranskankermaa (alkuperäinen ohje: 1 – 2 dl)
• 2 rkl sitruunanmehua
• n. 1 tl suolaa
• mustapippuria myllystä
• tuoretta basilikaa annosten koristeluun

Valmistus:

• Kuumenna uuni 200 asteeseen. Levitä pekonit/prosciutot/tms. leivinpaperilla päällystetylle uuninpellille ja anna paahtua uunissa n. 10 – 15 min. Nostele talouspaperin päälle valumaan.
• Tämän vaiheen tein tismalleen, kuten kirjan ohjeessa sanotaan – eli: Laita suureen kattilaan runsaasti vettä kiehumaan, suolaa kunnolla. Poista lehtikaalin puiset ruodot ja revi pieneksi (ok, tässä oikaisin ja käytiin valmiiksi pestyä ja revittyä lehtikaalia…). Laita kiehuvaan veteen lehtikaalisilppu ja kuorittu valkosipuli. Painele kaalit veden alle reikäkauhan avulla. Anna kiehua 1 – 2 minuuttia ja jäähdytä nopeasti huuhtelemalla kylmällä vedellä lävikössä. Puristele vesi pois ja leikkaa koko helahoito valkosipulineen pieneksi.
• Laita pasta kiehumaan ja tee sillä välin kastike loppuun. Itse käytin kastikkeen tekoon sauvasekoitinta, mutta onnistuu varmasti myös blenderissä.
• Laita lehtikaali-/valkosipulisilppu sauvasekoittimen korkeaan kippoon. Laita sekaan kuorittu avokado tai kaksi (itselläni oli jättiläiskokoinen brasilialainen täydellisen kypsä avokado). Lisää oliiviöljy, ranskankerma ja sitruunanmehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää sitten about toiset saman verran sitruunanmehua.
• Valuta al dente spaghetti ja sekoita kastike sen sekaan.
• Murustele paahdettu prosciutto ja tarjoile pastan kanssa.

Prosciutto-sipsit tuovat pastaan samankaltaista suolaista rapeutta kuin parmesan-lastut. Eli mikäli porukassa on kasvissyöjiä niin kantsii tarjoilla porsciutto erikseen ja toisessa tarjoiluastiassa parmesania niille, jotka eivät halua lihaa.

Niinkuin olen ennenkin todennut, pasta on parhaimmillaan heti valmistuttuaan, mutta spaghetti on yksi pastamuodoista, joka selviää ihan kohtuullisesti seuraavaan päivään. Etenkin jos on ollut tarkkana ja keittotulos on mainiosti al dente. Lehtikaalipastakastike on oikein mukava lounasruoka vielä seuraavanakin päivänä, mutta prosciutto-sipsit olisi parasta säilyttää erikseen. Kostean pastan seassa ne menettävät yön aikana rapeutensa ja koko idea vähän kärsii. Ihan maukasta tuo oli kuitenkin siitä huolimatta.
Olen siis löytänyt tieni takaisin keittiöön. Kyllä nyt siellä varmasti kaikki foodorat sun muut itkevät menetettyjä tilauksiaan, mutta itse iloitsen siitä, että kokkailuhommat tuntuvat pitkästää aikaa oikein mukavalta!
 

Testasin aivan mielettömän ihanaa, vähän erilaista kasvislasagnen ohjetta. Peetuhan se on meillä se, joka keittelee maailman ihanimman Bechamel-kastikkeen, mutta itse onnistun aina jotenkin sössimään keitokseni. Niinpä nämä tällaiset ohjeet, missä klassinen valkokastike korvataan jollain muulla, päätyy melkein aina kokeiluun.
Tässä reseptissä Bechamel-kastike korvataan halloumi-juustolla. Voi kuullostaa aluksi hiukan epäilyttävältä – että miten kiinteä, suorastaan rapsakka juusto voi korvata täyteläisen kastikeen. Vastaus on, että aivan erinomaisesti! Pinaatti-tomaattikastikkeessa on aivan riittävästi kosteutta, että lopputuloksesta tulee todella mehevä. Lisäksi tässä käytetään tuorepastasta tehtyjä lasagne-levyjä ja ne ei ime kosteutta itseensä ihan yhtä paljon kuin perinteiset.
Runsaasti mukavaa purutuntumaa ja erinomaista kasvisproteiinia lasagneen tuo paahdetut kurpitsansiemenet.

KASVISLASAGNE HALLOUMIN, PINAATIN JA KURPITSANSIEMENIEN KANSSA
(3 – 4 annosta ja 1 – 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• sipuli
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl öljyä paistamiseen
• 1 paketti lasagnelevyjä (tuorepastaa, à 200 g)
• 3 rkl tomaattipyreetä
• 1 purkki tomaattimurskaa
• 1 tlk juoksevaa hunajaa
• 1 kasvisliemikuutio
• 2 rkl pieneksi hakattua tuoretta timjamia
• 4 dl vettä
• 200 g pakastettua pinaattia
• 2 halloumijuustopakettia (à 200 g)
• 1 1/2 dl kurpitsansiemeniä
• 1 1/2 dl raastettua vahvaa juustoa (itse käytin ruotsalaista “Präst”-juustoa)
• suolaa ja pippuria myllystä maun mukaan

Valmistus:

Perinteiseen lasagne-tyyliin tämäkin on heti valmistuttuaan varsin kosteaa. Ei nyt ihan lasagne-keittoa, mutta ei kyllä paljon puutukaan. Itseäni tuo ei häiritse lainkaan etenkin, kun tietää, että riittävän mehevänä se on ihan parhaimmillaan seuraavan (ja sitä seuraavan) päivän lounaslaatikossa.
Hiukan kyllä mietin, että voiko näin pitkälle sovellettua versiota kutsua enää lasagneksi vai olisiko parempi nimitys “pastapaistos” tai jotain sinnepäin. Sitten kuulin, että jopa italialaiset tarjoilevat nakua pizzaa, jossa ei ole tomaattikastiketta – eli eiköhän tätäkin voi ihan hyvin sanoa lasagneksi, vaikka bechamel-kastike puuttuukin. Ihanaa ja herkullista on eniveis sekä heti nautittuna että seuraavan päivän lounaalla!

Alkusyksy on siitä ihanaa aikaa, että kaikki kasvikset on nyt ihan parhaimmillaan. Olen jo aavistuksen vieroittunut koko pitkän kuuman kesän kestäneestä “mitä syötäis tänään vai salaattia” -vaiheesta puoli astetta enemmän ruuanlaiton puolelle.
Munakoiso on ihan ykkösherkkua ja makumaailma mielestäni parhaimmillaan tomaatin kanssa naitettuna. Varsinainen kokkailuintoni ei ole vieläkään palannut – siispä kaikki uunissa paahtamalla valmistuvat ruuat ovat suosikkeja.
On kieltämättä pikkuisen ongelmallista, että joudun metsästämään jonnekin kadonnutta kiinnostustani ruuanlaittoon, mutta rakkauteni hyvään ruokaan ei ole häipynyt minnekään. En mene nyt sen enempää yksityiskohtiin, mutta mikäli Foodora ja Uber Eats tekee elämänsä huipputuloksen, voitte olla varmoja, että olen ollut yksi positiivisen kehityksen kantavista voimista. Haha!

Alkusyksyn mahtavat vihannekset, munakoisorakkaus ja kadoksissa oleva ruuanlaittoinspiraatio yhdessä johtivat siihen, että onnistuin laittamaan superihanaa ja herkullista uunissa paahdettua munakoisoa tomaattisalsan ja fetajuuston kanssa.
Valmistamiseen kantsii varata aikaa, sillä sekä munakoisojen itkettäminen että paahtaminen uunissa vie oman aikansa. Toisaalta työvaiheita ei muuten ole juuri nimeksikään, joten sitä voi hyvin puuhailla muuta samalla, kun ateria valmistuu lähes itsekseen.
Uunissa paahdettu munakoiso tomaattisalsan ja fetajuuston kanssa sopii salaattimaiseksi lounaaksi tai sitten lisukkeeksi tukevamman aterian kylkeen. Me söimme puolikkaat munakoisot couscousin kanssa lounaaksi – ja hyvää oli!

UUNISSA PAAHDETTU MUNAKOISO TOMAATTISALSAN JA FETAJUUSTON KANSSA
(4 annosta tai 6 – 8 annosta lisukkeena)
Ainekset:

• 2 munakoisoa
• suolaa
• 1/2 dl oliiviöljyä
• 1 salaattisipuli
• 1/2 – 1 tl chilihiutaleita
• 1 paketti makoisia pikkutomaatteja
• 1 rehevä ruukku tuoretta korianteria
• 1 – 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl sitruunanmehua
• mustapippuria myllystä
• 250 g fetajuustoa
• 4 hengen annos couscousia

 

Valmistus:

• Halkaise munakoisot pituussuuntaan ja viillä hedelmälihaan syviä viiltoja. Ripottele päälle suolaa ja anna itkettyä puolisen tuntia.
• Lämmitä uuni 250 asteeseen.
• Kuivaa munakoisot, laita ne öljytylle uuninpellille (tai leivinpaperin päälle) kuoripuoli alaspäin. Ripso päälle oliiviöljyä ja paahda kunnes hedelmäliha on pehmeää ja kullanruskeaa, noin about 30 minuuttia.
• Kuori sipuli & valkosipuli ja pilko hyvin pieneksi. Pilko myös tomaatit ja sekoita sipulien ja chilihiutaleiden kanssa. Hakkaa sekaan reilusti tuoretta korianteria. Purista päälle sitruunanmehua ja mausta suolalla & vastarouhitulla mustapippurilla.
• Salsalle tekee hyvää, jos se ehtii vähän maustua jääkaapissa.
• Keitä couscous pakkauksen ohjeiden mukaisesti.
• Levitä kypsien munakoisojen päälle reilusti salsaa ja murusteltua fetaa.
• Tarjoile couscousin – tai vaikka ihan vain hyvän leivän kanssa.

Olin hiukan epäileväinen, miten uunissa paahdettu munakoiso tomaattisalsan ja fetajuuston kanssa toimii lounaslaatikossa. Yksi vaihtoehto tietty olisi, että pakkaisi kaikki eri elementit omaan pikku rasiaansa. Siihen en nyt ryhtynyt, kuten kuvasta näkyy.
Laitoin kaikki samaan syssyyn hetkeksi mikroon ja lopputuloksena oli suorastaan yllättävän mainio haalea salaatti. Parhaimmillaan tuo on kuitenkin heti nautittuna, enkä varsinaisesti käyttäisi tätä ohjetta minään “food prepping” -reseptinä, mutta jos tähteitä jää, aivan ihanan lounaan siitä saa vielä seuraavanakin päivänä!