*postaus sisältää mainoslinkkejä

Jotkut viikonloput on ihan parhaita, kun ohjelmassa on paljon kaikkea hauskaa, tapaamisia ystävien kanssa, illallisia, treffejä tai joskus ihania pikku matkoja – actionia aamusta iltaan eniveis. Välillä on kuitenkin aivan täydellistä, ihanaa ja voimaannuttavaa, kun kalenteri näyttää aivan tyhjää; todo-listalla on vain lempeään itsehuoltoon liittyviä asioita ja ainoa tavoite on levätä ja ladata akkuja.
Juuri tänä viikonloppuna on tiedossa juuri tuollainen kaikesta ohjelmasta tyhjä hetki. Tavoitteeni on ainoastaan häätää kurkkua kutitteleva alkava syysflunssa huitsinnevadaan (salainen aseeni on inkivääri-sitruuna -shotti, jonka ohje vähän edempänä) ja ladata akut niin perusteellisesti, että seuraavan työviikon jälkeen en tuntisi oloani ihan niin raadoksi, mitä tässä nyt viimeaikoina olen tehnyt.

Rakastan laiskoja, hitaita viikonloppuaamuja. Usein heräilen melko samoihin aikoihin kuin arkisinkin; sisäinen kelloni pitää huolen, että yleensä en nuku viikonloppuisinkaan erityisen pitkään. On kuitenkin ihan eri asia herätä omaan tahtiinsa, kenties torkahtaa vielä hetkeksi, silitellä kainalossa pöriseviä kissoja ja hitaasti antaa uuden päivän virkeyden valua jäseniin kuin stressata ylös päivän tehtävät takaraivossa jyskyttäen, kuten arkisin ihan liian usein tapahtuu.
Aikaisemmin aloitin viikonloppuisin aamutoimet keittämällä pannullisen kahvia ja sitä sitten hörpin vuoteessa päivän sanomalehteä lueskellen. Sama homma toistuu kyllä nykyäänkin – ainoa poikkeus rutiinissa on, että huitaisen ihan ensimmäisenä aamulla kurkkuuni mahtavan hunajalla maustetun inkivääri-sitruuna -shotin.

Shotti sisältää todella jytyn annoksen C-vitamiinia ja yhdessä tuoreen inkiväärin ja hunajan antibioottisen vaikutuksen ansiosta pikkuflunssat pysyvät etäällä ja olo muutenkin reippaana. Sain ohjeen työkaveriltani Hannalta, joka on vannonut aamushotin nimeen jo pitkään.
HANNAN INKIVÄÄRI-SITRUUNA -SHOTTI
Ainekset:

• 300 g tuoretta inkivääriä
• 0,5 dl hunajaa
• 4 sitruunaa
• 1 l vettä

Valmistus:

• Kuori ja raasta inkiväärit. Laita inkivääriraaste 60 asteiseksi lämmitettyyn veteen (paistolämpömittari on hyvä apu tässä) ja anna liota noin 20 min. Varo, ettei vesi kuumene yli 60 asteiseksi, ettei vitamiinit katoa.
• Ota inkivääriraaste pois vedestä – puristele huolellisesti kaikki neste pois raasteesta. Anna veden lämpötilan laskeutua 40 asteeseen ja lisää sitten hunaja. Sekoita.
• Purista sitruunoista mehu ja sekoita liemeen.
• Kaada puhtaaseen pulloon ja säilytä jääkaapissa. Säilyy hyvin sen pari viikkoa, mikä tämän annoksen nauttimiseen menee.

Miten se onkin niin, että kauniit ja ihanat tavarat ilahduttavat tosi paljon. Antiikkinen keramiikkakorkkinen lasipullo on lahja Karkin ja Peetun mummilta. Se on mielestäni tosi hieno ja erityisen henkilökohtainen, koska se on peräisin oman isäni kotikonnuilta Viipurista. Sievä ja superterävä pähkinäpuukahvainen pikkupuukko on ehdoton apuväline inkiväärin kuorimisessa ja sitruunan paloittelussa.
Syön useimmiten viikonloppuisin aamiaista aika myöhään, jos ei ole mitään erityistä sovittua ohjelmaa. En ole heti herättyäni nälkäinen, mutta kun lehti on luettu, maistuu ravitseva ja herkullinen lounas-aamiainen. Lounas-aamiainen on siis ihan oikeasti lounaan ja aamiaisen yhdistelmä ja risteytys – toisin kuin brussi, joka johtaa mielleyhtymät ihan toisenlaiseen ateriaan. Ja kuka sitä nyt sanoisi tekevänsä brunssia itse itselleen?


Varmaan joku siellä ruudun toisella puolella katselee jo silmiään pyöritellen aamupuuroani. Yleensä kaurapuuron kaverina on totuttu näkemään marjoja, banaania, pähkinöitä, kanelia ja muita makeaksi luokiteltavia herkkuja. Suosittelen kuitenkin testaamaan myös suolaista versiota! Kananmuna, tomaattihakkelus ja tuore basilika yhdessä sormisuolan sekä mustapippurirouheen kanssa on aivan mielettömän hyvää!
Kasaan kaikki herkut tukevalle tarjottimelle ja hipsin – yhä aamutakkiin verhoutuneena – takaisin sänkyyn nautiskelemaan myöhäisen aamiaiseni. Jos lehti on luettu, avaan kirjan, mutta yleensä varsinkin lauantain DN:ssä on viikonloppuliitteineen niin paljon luettavaa, että sitä kyllä riittää.

Kaunis kattaus on itselleni tärkeä hyvinvoinnin osatekijä. Nykyään, kun ruokailuseuranani on useimmiten vain karvaiset perheenjäsenet, laistan helposti kattauksesta ja ateriat tulee nautittua Netflixiä tölläten. Aamiainen on kuitenkin poikkeus. Hyvä startti viikonloppuisin tarkoittaa pellavaisia servettejä, tuoreita kukkia (rrrakastan tuota Marimekon pientä Flower-maljakkoa!) ja kynttilänvaloa.
Nuo Elloksen Premium Quality -pellavaservetit on muuten niin ihania ja hyvälaatuisia, että ihan pakko tilata niitä setti kaikissa viidessä värissä!

 Tukevan ja herkullisen aamiaisen kruunaa lasillinen hyvää vihersmoothieta. Nykyisen perusreseptini pohjana on lempparini lehtikaali.
VIIKONLOPPUAAMUN VIHERSMOOTHIE
Ainekset:

• kourallinen pestyä lehtikaalia, josta on poistettu puumaiset lehtiruodot
• kourallinen baby-pinaattia
• 1 kypsä avocado
• 1 limetin mehu
• 0,5 dl kurpitsansiemeniä
• 1 – 2 dl vettä

Valmistus:

• kuori avocado ja poista kivi
• laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja huruttele tasaiseksi
• lisää vettä, jos smoothie tuntuu liian tönköltä

Ohjeella tulee smoothieta huomattavasti enenmmän kuin tuo kuvan pieni lasillinen. Laita se, mikä ei mene heti aamiaisella, jääkaappiin odottamaan. Ulkolenkin jälkeen maistuu hyvinkin pieni tehoboosteri ja kyllä smoothie säilyy tarvittaessa myös yön yli seuraavan viikonloppuaamun, sunnuntain, aamiaiseen.

Tiedättekö, mikä näin perjantai-iltaisin on aikas ihanaa? No se, kun tietää, että nyt on edessä peräti kaksi laiskaa viikonloppuaamua, jolloin voi täysin keskittyä lataamaan akkuja ja voimaan hyvin!
Ihanaa viikonloppua!!

*kaikki linkatut tuotteet saatu Ellokselta

Kai tiesitte, että lehtikaali on ehkä maailman parasta ja terveellisintä superruokaa? Se hellii tärkeitä hyviä suolistobakteereita, pitää vatsan toiminnan miellyttävänä ja sisältää runsaasti A-vitamiinia, C-vitamiinia, B-vitamiineja, kaliumia, foolihappoa, kalsiumia sekä rautaa. Ei ihme, että lehtikaali on kirinyt varsinaiseksi trendiheinäksi parin viime vuoden aikana.
Itse syön lehtikaalia lähes päivittäin smoothieissa ja pataruuissa, iltaisin napostelen sipsejä hyvällä omatunnolla.
Viimeisin testaukseni on ihanan raikkaasti sitruunalta maistuva pesto. Ensimmäinen lehtikaalipestoni oli omasta mielestäni hiukan liian “vihreän” makuinen (Peetu kyllä väitti tykkäävänsä), joten muutin mittasuhteita hiukan.

Testatulla ja säädetyllä reseptillä tulee aivan mielettömän ihanan raikas, sitruunaisen pirteä pesto, joka sopii erinomaisesti sekä pastan kaveriksi että levitteeksi leivän päälle.
Lisukkeeksi paahdoin Peetun ohjeen mukaisesti uunissa maukkaan meheviä pikkutomaatteja. Tähän käy mainiosti ne huomattavasti lötsähtäneet, selkeässä pilaantumisvaarassa olevat tompsut. Todellinen win-win tilanne: tomaateista tulee aivan törkimysmäisen hyviä ja säästytään ruuan hukkaan heittämiseltä!

SITRUUNAINEN LEHTIKAALIPESTO
(n. 4 annosta)
Ainekset:

• 100 g lehtikaalia
• 1 dl auringonkukansiemeniä (naturel)
• n. 10 cm pätkä purjosipulia
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 sitruuna
• 1 dl oliiviöljyä
• suolaa
• 4 hlön annos spaghettia

Valmistus:

• Pese lehtikaali ja riivi palasiksi niin, että lehtiruodon kovimmat osat jäävät käyttämättä.
• Kuori ja pilko valkosipulinkynsi muutamaan osaan. Pese purjosipuli hyvin ja pilko muutamaan osaan.
• Pese sitruuna hyvin. Raasta kuoren keltainen osa ja purista mehu.
• Mittaa oliiviöljy ja auringonkukansiemenet tehosekoittimeen. Lisää kaikki ainekset ja huruttele suht tasaiseksi, ihanan raikkaanvihreäksi pestoksi.
• Mausta makusi mukaan suolalla. Lisää oliiviöljyä, jos pesto tuntuu liian tönköltä.
• Keitä spaghetti paketin ohjeen mukaisesti hyvin suolatussa vedessä.
• Sekoita pesto keitetyn pastan sekaan ja nauti heti (taikka seuraavana päivänä).

UUNISSA PAAHDETUT TOMAATIT
Ainekset:

• Lötsähtämisvaarassa olevia tomaatteja, mieluiten pikkuisia maukkaita herkkutompsuja
• 2 – 3 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl hunajaa
• hyvää sormisuolaa
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

• Viillä pestyjen tomaattien päähän pieni viilto ja laita ne uuninkestävään oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Huiski päälle vielä vähän oliiviöljyä ja hunaja.
• Laita vuoka 200 asteiseen uuniin ja anna tomaattien paahtua noin 30 min – tai kunnes ne näyttävät meheviltä.
• Mausta valmiit tomaatit makusi mukaan hyvällä sormisuolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla.

Valmiin annoksen päälle voi silputa esimerkiksi vatsan toimintaa hellivää, C-vitamiinia ja rautaa sisältävää basilikaa.

Olen ennenkin todennut, että pasta noin periaatteessa ei ole mikään maailman paras valinta seuraavan päivän lounaslaatikoita ajatellen. Jostain syystä kuitenkin spaghetti-mallinen pasta tuntuu säilyttävän jäntevyytensä aivan mainiosti.
Jos pesto on tuntunut alunperin hiukan kuivalta, kannattaa lounaslaatikkoon lorauttaa pikkuinen tilkka ekstraa oliiviöljyä, niin makunautinto myös officella on taattu!

Tykkään tosi paljon tehdä ruokaa punaisista linsseistä. Lopputulos on yleensä maukas, täyttävä, terveellinen ja sopii myös niihin päiviin, kun seuraava palkkapäivä tuntuu olevan ihan liian kaukana. Välillä tosin tuntuu, että jumitan aina samantyyppisissä intialaishenkisissä pataruuissa, mutta nyt päätin tehdä jotain erilaista.
Lehtikaali tuo kokonaisuuteen väriä ja makua. Lempeästi lisätty chili sopii ihanasti makean omenan kaveriksi. Välttämättä paistos ei kaipaa mitään kasviksia kummempaa, mutta hiukan viipaloitua (vegaani) chorizoa tai vastaavaa (miksei esmes chilimarinoitua tofua!?) sopii makumaailmaan ihan täydellisesti.

LEHTIKAALI-LINSSIPAISTOS
(2 annosta ja noin 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 400 g lehtikaalia
• 1 sipuli
• 2 isoa makeaa omenaa
• 1 dl rouhittuja manteleita
• 4 hlön annos punaisia linssejä (ohje paketissa)
• n. 250 g vegaanimakkaraa, mieluiten chorizoa tms.
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl chilihiutaleita
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Leikkaa pesty lehtikaali sopiviksi suikeroiksi niin, että puumaiset ruodot jäävät käyttämättä. Kuori sipuli ja valkosipuli, pilko pieneksi ja laita oliiviöljyyn kuumennetulle pannulle yhdessä chilihiutaleiden kanssa.
• Paistele hetki ja lisää sekaan makkara/tofu/vegaanipekoni tms. suolainen herkku.
• Paloittele omenat ja lisää pannulle yhdessä mantelihakkeluksen ja viherkaalin kanssa. Aluksi voi tuntua, että viherkaalia on ihan liikaa, mutta se menee tosi paljon kasaan, kun vain vähänkään lämpiää.
• Keitä linssit paketin ohjeen mukaan ja lisää paistokseen.
• Mausta tarvittaessa suolalla ja tuoreena rouhitulla pippurilla.

Suosittelen tosiaankin testaamaan tätä reseptiä! Makean, suolaisen, rapean ja raikkaan liitto on ihan täydellinen.

Ja niinkuin kaikki pataruuat, tämäkin on vain edukseen seuraavana päivänä lounaslaatikossa. Olen myös testannut pakastamista ja voin kertoa, että sen paremmin lehtikaali-linssipaistoksen maut kuin koostumuskaan ei kärsi siitä millään tavalla. Aivan loistava ominaisuus viikon arkiruualle!

Taisin jo aikaisemmin mainitakin, että onnistuin hurahtamaan suoliston hyvinvointiin kannustavaan Food Pharmacy -kirjaan. Jo useamman viikon olen valmistanut arkiruokiani niin, että takaraivossa on ollut ajatus myös hyvien bakteerien ravitsemisen tärkeydestä. En ole todellakaan tehnyt mitään täyskäännöstä ruokavalion suhteen, mutta ajattelen niin, että pienetkin muutokset hyvään suuntaan ovat parempia kuin ei mitään.
Olen ehtinyt testailla jo useampiakin filosofian mukaisia ohjeita ja se täytyy sanoa, että pelkkä suolaton raakaravinto ja vihreät banaanit (eli mielestäni erittäin raa’at) eivät ole todellakaan minua varten. Mutta kuten sanottu, teen mielelläni hyviä valintoja aina, kun  lopputulos myös maistuu hyvältä!
Tässä yksi parhaimmista ohjeista – tosin hiukan mukailtuna – Food Pharmacy -filosofian mukaisesti toteutettuna.
Mustista pavuista tehty spaghetti on ehkä yllättäenkin todella maukasta, pastamaista ja hammastuntumaltaan mukavan jäntevää. Vegaaneillekin sopiva tomaattikastike on täyteläistä ja kertakaikkiaan ihanaa! Miten en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että kookosmaitoa voi käyttää myös pastakastikkeeseen? Valkosipulissa paistetut herkkusienet tuovat mukavaa syysfiilistä. Tosi harrastajat voivat toki mielellään käyttää myös (itse keräämiään) metsäsieniä.

KOOKOSTOMAATTIKASTIKE, PAPUPASTA JA VALKOSIPULIPAISTETUT SIENET
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 4 hengen annos mustista pavuista tehtyä spaghettia
• 1 rasia pikkutomaatteja
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 1 tlk kookosmaitoa
• 1/2 kg porkkanoita (5 – 6 kpl about)
• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 rasia metsäherkkusieniä (n. 200 g)
• puolikkaan peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 2 rkl kasvisliemitiivistettä (tai ”lantbuljong”)
• pippuria myllystä
• suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä

Valmistus:

• Putsaa ja pilko sienet vähän pienemmäksi. Pese tomaatit. Huuhtele porkkanat ja raasta rouheaksi raasteeksi mieluiten kuorineen. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri.
• Laita pikkutomaatit, porkkanaraaste, raastettu inkivääri, pilkottu sipuli ja 2 valkosipulinkynttä kattilaan yhdessä kasvisliemen, tomaattimurskan ja kookosmaidon kanssa. Anna muhia miedolla lämmöllä kunnes sipulit ja porkkanat alkavat pehmetä. Muusaa huolettomasti sauvasekoittimella. Tarkoitus on, että kastikkeesta tulee muhevaa, mutta ei ihan sileää. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
• Valmista sienet sillä aikaa, kun kastike muhii kattilassa.
• Laita pilkotut sienet hikoilemaan keskilämmöllä kuivalle pannulle. Anna muhia, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut. Lisää sen jälkeen ruokalusikallinen oliiviöljyä ja yksi pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi. Paista vielä hetki kunnes valkosipulitkin ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla maun mukaan.
• Keitä musta papupasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää yksi rkl oliiviöljyä kypsän pastan sekaan.

Perinteinen spaghetti ei ole oikeastaan milloinkaan edukseen seuraavan päivän lounaslaatikossa. Siinä mielessä mustista pavuista tehty pasta eroaa edukseen: se ei ole millänsäkään pienestä säilytyksestä. Pakastamista en ole testannut, mutta jotenkin tuntuu, että se ei ehkä ole niin hyvä idea.
Kastikkeesta pitää sanoa vielä sen verran, että se on mielestäni niin täyteläistä ja ihanaa, että aloin heti miettiä, miten tekisin siitä keittoversion (lisäämällä nestettä obviously). Lisäksi tuolla ohjeella kastiketta tulee sen verran paljon, että sitä ehkä jää yli, kun neljä papupasta-annosta on mennyt. Itse hauduttelin lopuille täysjyvä-couscousia – ja kastike sopi myös sen kanssa aivan täydellisesti!

Ruuanlaittoinnostukseni on ollut hiukan hakusessa viime aikoina. Olen käytännössä elänyt erilaisilla variaatioilla uunipaahdetuista kasviksista. Parsakaali ja kukkakaali on niin suurta herkkua, että ei haittaa, vaikka syönkin niitä melkein joka päivä.
Nyt kävi kuitenkin niin, että kaapista ei löytynytkään tuoretta parsakaalia, vaikka niin kuvittelin. Pakasteen paahtaminen uunissa ei tuntunut hyvältä idealta, joten päätin hurauttaa pikaisen sopan viikon arkiruuaksi. Keitosta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin älyttömän hyvää, että ihan pakko jakaa ohje teillekin.
Kevyt, mutta tosi täyteläisen tuntuinen keitto valmistuu supernopeasti. Pakastettua parsakaalia ei tarvitse juurikaan keitellä, kun sen jo voi pistää sileäksi sauvasekoittimella. Olisiko tuossa mennyt kokonaisuudessaan vartti? Ei ainakaan merkittävästi pidempään!

PARSAKAALIKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g parsakaalia (pakaste)
• n. 5 dl vettä
• 2,5 dl tötsä kaurakermaa
• pari hyppysellistä valkopippuria
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• pinjansiemeniä kyytipojaksi

Valmistus:

• Laita parsakaalit kattilaan ja lisää kiehuvaa vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna sen verran, että kaalit sulavat (viitisen minuuttia).
• Sötkötä sileäksi sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kaurakerma ja kuumenna syöntilämpöiseksi. Keittämistä voi välttää, jos haluaa säilyttää tallessa kaikki vitamiinit.
• Mausta valkopippurilla, suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
• Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kauniin ruskeiksi ja ihanan tuoksuisiksi. Tarjoile yhdessä keiton kanssa.

Ihan uskomatonta, miten näin yksinkertaisesta keitosta tulikin niin hyvää! Pinjansiemenien maku sopii keittoon ihan täydellisesti, mutta ei-vegaanit voi tietty topata sopan myös vaikkapa parmesaniraasteella tai lohen paloilla.

Kaurakerma toimii mielestäni aivan erinomaisesti (suosittelen testaamaan!), mutta tietty maitokermakin käy, jos sitä sattuu olemaan valmiiksi kaapissa.
Täyteläinen parsakaalikeitto sopii täydellisesti lounaslaatikkoon – niinkuin sosekeitot yleensäkin. Jos varastoista ei löydy nestetiivistä purkkia, kannattaa keitto laittaa yöksi pakkaseen. Näin kuljettaminen on huomattavasti vähemmän riskialtista. Parsakaalikeitto kestää mainiosti pakastamisen, sen paremmin maku kuin koostumuskaan ei kärsi lainkaan.
Oikeastaan aika ihanaa, että syksyinen keitto- ja pataruokakausi on täällä.