Tänään oli aika laittaa vihdoin päälle Mintun ompelimosta joku aika sitten valmistuneet chinot. En ollut aivan tyytyväinen housuihin niiden valmistuttua ja sen takia ne on jäänyt tähän asti käyttämättä. Päätin antaa niille kuitenkin mahdollisuuden… Mutta ei, täytyy nyt kyllä sanoa, että en tosiaankaan tykännyt chinojen mallista. Sen lisäksi, että vyötärö nousee ihan oudon korkealle, puntit ovat jotenkin läyhäisen leveät – tai ehkä paremminkin epämääräisen linjattoman malliset. Eipä tietty tuosta materiaalista kovin kapeita voi ommellakaan, koska mukana ei ole yhtään stretchiä. Mutta silti. Ihan väärän malliset ainakin näille kintuille.

Meistä ei siis tullut kavereita, vaikka tykkään kyllä tuosta vihreän sävystä tosi paljon. Kuvistakin tuli ihan kamalia ja kampaajalle pitäis päästä. Taidan mennä nukkumaan.

• paita, Forever21
• housut, Mintun ompelimosta
• kengät, Boss

Onneksi tuota samaa vihreää kangasta on jäljellä vielä vähän. Saiskohan siitä tehtyä vaikka kivan hameen – täytyypä tsekata!

Mistähän ihme karmasta johtuu, että vaikka miten myöhään sateisena kesänä ottaisi lomansa, varsinaiset kesäkelit alkavat jokatapauksessa vasta, kun on palannut töihin? No, kuten sanottu, töiden alkaminen ei aiheuttanut sen kummempaa angstia. Vähän piti tsekkailla, että löytyykös sieltä garderobin pohjalta jotain sivistynyttä vaatetta ja mitenkäs se iPhonen herätyskello nyt oikeastaan laitettiinkaan päälle…

Tänään mentiin aika perus-luotto-en-jaksa-ajatella -asustuksella. Musta siisti hame, valkoinen t-paita, jakku ja kivat kengät ovat olleet luottoasuni jo vuodesta zero. Suurin uutinen on ehkä se, että ulkoilutin ensimmäisen kerran ompelemaani pellavajakkua. Jakku rypistyi päivän mittaan niinkuin pellavan kuuluukin – eikä se kyllä häirinnyt yhtään. Päinvastoin – ajattelin, että tuolla samalla kaavalla voisi tehdä pari muutakin jakkua toimistokäyttöön. Olisipahan pikkuisen vaihtelua sille iänikuiselle neuletakille.

• jakku, Mintun ompelimosta
• hame, H&M
• t-paita, H&M
• sandaalit, Zara
• kaulakoru, Marni for H&M

Kyllä lomailu on mukavaa! Täällä meilläpäin on ollut ihan kivat ilmat, mutta ei kuitenkaan niin hienot, että ihan kaikki aika menisi bikineissä kölliskellessä. Pari Harjunpäätä olen toki em. vetimissä ehtinyt ahmia, mutta ompelimon puolellakin on ollut pientä aktiviteettia havaittavissa.

Tänään valmistui simppeli nirunarutoppi ohuesta valkoisesta viskoosista.

Peetun ylioppilasmekon jälkeen olen keskittynyt vain ja ainoastaan yksinkertaisiin, nopeasti valmistuviin malleihin.  Ehkä sitä vielä jotain suuritöistäkin jaksaa alkaa suunnitella, mutta tällä hetkellä on kyllä ihan ihanaa, kun menee vain muutama hassu tunti hommiin ryhtymisestä ja taas on uusi vaate garderobissa!

Valkoisen nirunarutopin kaava löytyi kevään Burdasta nro. 5.

Itseasiassa tuo lehden kannessa oleva toppi on tehty samalla kaavalla kuin nirunarutoppikin. Aika hämmästyttävää oikeastaan, miten paljon kangasvalinta ja pienet muutokset muuttavat vaatetta…

Burdassa nirunarutoppi oli toteutettu ohuesta puuvillapopliinista ja rinnuksille oli kiinnitetty näyttävä pitsibrodyyrihässäkkä. Oikeastaan ihan nasta tuokin, mutta päätin nyt ihan alkajaisiksi testata kaavaa jo valmiiksi varastoistani löytyvällä kankaalla. (Kyllä, olen pyhästi luvannut itselleni, että ainakin puolet kangasvarastostani on häivyttävä, ennenkuin saan ostaa yhtä ainutta uutta kangasta!!)

Kiristysnarut antavat kivasti ilmettä topille. Takakappaleen puolella narut menevät vain olkasauman kohdalla, mutta etukappaleella myös pääntie on rypytetty. Narujen avulla voi siis myös hiukan säätää, miten “antelias” pääntie on ja kuinka paljon olkapäätä haluaa paljastella.

Topin etukappale on leikattu täysvinoon, mikä antaa ihanan laskeutuvuuden. Tuo valkoinen viskoosikangas on kyllä itsessäänkin jo aika kauniisti laskeutuvaa, mutta varmasti, jos lähtisi toteuttamaan samaa mallia ohjeen mukaisesti puuvillakankaasta, olisi täysvinoon leikkaaminen ihan a&o.

Kaavalle en tehnyt muita muutoksia kuin, että lyhensin helmaa aika reilusti (melkein 20 cm), koska halusin topille hiukan laatikkomaisen ilmeen. Pidempi malli myös melkein vaatisi, että sitä pidetään housujen/hameen alla – ja se taas ei oikein ole Mintun juttu… Lisäksi vinkkinä, jos joku aikoo testata samaa kaavaa: mitoitus on aika reilu – eli jos epäröit kahden koon välillä, kannattaa valita pienempi.

Ompelimossa tapahtuu jälleen!

Löysin aika loppumattomalta tuntuvasta kangasvarastostani ihanan hiekkaisen vihreän puuvillasekoitekankaan. Materiaali on melko ohutta ja hetken mietiskelin, että parhaiten se sopisi johonkin mekkoon. Kuitenkin värinsä puolesta se ikäänkuin vaatii vähän safarihenkistä käsittelyä ja se taas ei oikein innostanut. Lopulta päältä pehmeäksi harjattu twill päätyi kevyiden kesähousujen materiaaliksi.

Kaava löytyi samasta tämän vuoden kakkos-Burdasta, kuin pellavajakkukin. Housuista oli lehdessä useampi eri versio: täyspitkät housut ja korkeavyötäröinen malli, jossa ei ollut lainkaan vyötärökaitaletta. Päädyin kopioimaan tuon kuvassa näkyvän version, eli normaalilla vyötärökaitaleella ja lyhyemmillä punteilla varustetun mallin.

Kangas sopi kyseiseen housumalliin oikein mainiosti. Sen sijaan housujen malliin en ole ihan täysin tyytyväinen… Fiksu olisi tietysti tarkistanut etukäteen, mutta minä en tietenkään hoksannut, että tässä mallissa – vaikka se ei olekaan se korkeavyötäröinen –  vyötärökaitale nousee tosiaan ihan vyötärölle asti, mikä tuntuu omaan makuuni aivan liian korkealta. Jotenkin sitä on tottunut, että normaalisti housujen vyötärökaitale osuu johonkin navan alle…

Toinen hassu juttu oli se, että tosiaan kopion tuon lyhyemmän version housuista, joka Burdan mielestä on selkeästi vajaamittainen. No Mintun päällä puntti oli edelleenkin hyvin pitkä ja poikkaisin pituudesta melkein 20 cm… Ties mille amatsoni-saksalaisille nuo on mitoitettu. 😀

Housujen taskut on piilotettu sivusaumaan, mikä ei ehkä ole ihan tyypillisintä chino-tyyliä. En halunnut korostaa taskujen sijaintia, joten jätin taskunsuun tikkaamatta.

Hienoinen mallipettymys olisi ollut vältettävissä sillä, että olisi malttanut mittanauhan kanssa zoomailla kaavaa, ennenkuin alkaa hommiin. Mutta kun inspis iskee, pitää valmista tulla ja hätäseen – ainakin täällä Mintun ompelimossa – ja siinä unohtuu välillä omatkin hyvät opit. No, kyllä housuille varmaan vielä käyttöä tulee… Ihan siistit loppukesän toimistohousut, eikö vaan?

Ensimmäisen loma-arkipäivän kunniaksi päätin puhallella pölyt ompelukoneesta ja väsätä jo jonkin aikaa todo-listalla keikkuneen simppelin pellavajakun valmiiksi.

Malliksi valitsin helmikuun Burdasta löytyneen, vähän laatikkomaisen jakun kaavan. Kaupoista tuota vanhaa Burdaa ei enää saa, mutta tietääkseni kirjastoista sen voi lainata. Ja ainakin ennenvanhaan Tampereen kirjaston lehtienlukusalissa sai piirtää kaavoja ihan sille varatulla pöydällä. Kirjasto tarjosi jopa silkkipaperit ja hyvät viivottimet kaavan jäljentämistä varten. Mahtaakohan olla edelleen yhtä hyvä palvelu?

Burdassa jakku oli toteutettu kirkkaan vihreästä satiinista. Itse valitsin materiaaliksi huomattavasti leppeämmän luonnonvaalean pellavakankaan. Pellava on erittäin kiitollinen ja ompelijan kannalta helppo materiaali. Jo luonnostaan pikkuisen kurttuinen kangas antaa anteeksi satunnaiset harhatikit ihan toisella tavalla kuin esimerkiksi Burdassa käytetty satiini.

Malli on mielestäni kivan suoralinjainen ja selkeä. Takasauman leikkaus ja rintamuotolaskokset antavat silti jakulle pikkuisen muotoa niin, ettei se näytä tönköltä päällä. Ohjeen mukaan tuohon kuuluisi pienet olkatoppaukset, mutta yritän pärjäillä ilman… Jotenkin jakun keveys katoaisi maltillistenkin toppausten myötä. Tosin olkasaumaa on mallissa laskettu hiukan ja siitä syystä en jaksanut lähteä pohtimaan, miten olisin saanut kätevimmin olkatoppausvaran poistettua. Etenkin, kun olin jo tuossa vaiheessa ehtinyt leikata kappaleet.

Tällä kertaa en tehnyt kaavaan mitään muita muutoksia kuin, että suurensin pääntietä 1/2 cm takakappaleen puolella ja 1 cm etukappaleen puolella. Mallissa on todella niukka pääntie ja enemmänkin sitä olisi voinut suurentaa ilman, että kokonaisuus olisi kärsinyt.

Tikkasin myös melkein kaikki saumat. Pellava on tietystä jämäkkyydestä huolimatta aika lörppö materiaali ja ajattelin, että tikkaukset antavat vähän ryhtiä.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen! Jakkusesta tuli juuri sellainen kevyt paidan ja päällysvaatteen välimuoto, mitä halusinkin. Hyvä vaihtoehto sille iänikuiselle neuletakille… Se, että jakussa ei ole napitusta tai muutakaan kiinnitystä, lisää keveyden ja helppouden tuntua.

Kaava on mielestäni oikein hyvä ja hyvin mitoitettu. Kahden kappaleen hiha istahtaa kädentiehen ilman ähellystä – siitä yleensä tietää, onko kaavan piirtäjä ollut tehtäviensä tasalla. 🙂