Tässä tulee lupaamani tutoriaali nahkahame-clutchin ompeluun. Samalla ohjeella voi toki tehdä laukun ihan uudestakin nahasta, tekonahasta tai kankaasta. Itseasiassa innostuin tekeleen helppoudesta ja lopputuloksen söpöydestä niin paljon, että suunnitelmissa on thai-silkkinen versio vanhan punaisen kaasomekon jäännöspaloista.
Ohjeeni on tarkoitettu kaikille niille, jotka ompelevat ihan tavallisella kotikoneella. Silloin on tärkeä välttää moninkertaisia paksuja saumoja nahkaa ommellessa. Oma koneeni on noin ziljoona vuotta vanha ja siitä puuttuu totaalisesti kaikki nykyajan kotkotukset, farkkusaumojen ompelutoiminnot sun muut. Eli perinteisellä KISS -periaatteella mennään. (KISS = keep it simple stupid – jos nyt joku ei sattunut tietämään…)
Laukkua varten tarvitaan siis yksi kpl nahkahameita, jossa ei ole etupuolella liian kanssa saumoja tms. härpäkettä. Tosin voisi olla ihan hauskakin, jos vintage-hameessa olisi vaikka vanhoja niittejä tms. tuomassa vauhtia lopputulokseen. Tuo keltainen mokkahame on alunperinkin Mintun ompelimon tuotantoa. Aikoinaan sitä tuli käytettyä hyvinkin paljon (aikankin täällä ja täällä), mutta kesäsuosikilla on tullut istuskeltua kaikenlaisilla terassipenkeillä, eikä rähjäistä takaosaa pelastanut enää edes Omo Infon neuvot.
Niinpä hamonen oli aivan joutilas palasteltavaksi.
Nahka purkaantuu aika kiitettävän siististi, mutta vanhat ompeleet jättävät jälkeensä ikävän reikärivin. Kannattaa katsoa, onko saumanvarat parempi leikata pois vai voiko nekin käyttää. Itse leikkasin pois helman, mutta saumojen aukaisun jälkeen totesin, että sivusaumat ovat niin siistit, ettei niitä todellakaan kannata hävittää. Laukusta tulee muutenkin helposti aika minikokoinen näillä ohjeilla.
Kun hame oli palasteltu, leikkasin yksinkertaisesti etupuoliskolta mahdollisimman suuren suorakaiteen muotoisen kappaleen. Tässä vaiheessa projektia olin äärimmäisen skeptinen koko homman onnistumisen suhteen ja juoksin penkomaan sekä omani että Peetun laukkuvarastot läpi. Mitään edes lähimainkaan tyydyttävää vaihtoehtoa ei löytynyt (Peetu ehdotti, että olisin ottanut pinkin Marc by Marc Jacobs -sleeven iltalaukuksi – ja oikeasti hetken harkitsin jopa sitä!), joten palasin kiltisti ompeluhommiin..
Koska en ollut mitenkää kovin perusteellisesti varautunut tähän(kään) projektiin, en ollut erikseen hankkinut mitään matsaavaa vuorikangasta. Ilmeisesti elän siinä uskossa, että pohjattoman oloisesta kangasvarastostani löytyy aina se, mitä tarvitsen. Niinpä keltainen clutch sai herkän hattaranvaaleanpunaisen vuorin.
Leikkasin vuorin käyttämällä nahkapalaa kaavana. Periaatteessa kai vuorin pitäisi olla aavistuksen päällistä pienempi, mutta meillä tuo ei ole niin nokonnuukaa…
Ja sitten leikkasin vielä biitin vanua. Vanu saisi olla mielellään aika tiivistä, jos on varaa valita. Täällä ei ollut, joten otin sitä mitä oli tarjolla ja ihan hyvin se toimi. Tuollaista ihan metritavarana myytävää perusvanua siis – ja sitä tarvitaan vain noin 20 cm.
Aloitin ompelemalla vetoketjun nahkapalan lyhyisiin sivuihin. Keltaisia vetoketjuja ei ole tarjolla ihan älyttömän laajaa valikoimaa. Halusin vähän rouheamman ketjun, joten piti tyytyä kirkkaankeltaiseen avoketjuun. Oh well. Hyvinhän se sinne istahti – ja oikeastaan avoketjun ompelu on aika simppeliä, koska puoliskot saa kokonaan erilleen toisistaan. Tällöin täytyy kylläkin olla aika tarkkana, että kappaleet osuvat samalle kohtaa niin, että vetoketjun hampaat kohdistuvat toisiinsa. Muuten koko laukusta voi tulla ihan vinkkeli.
Nahan ompelu on oikeastaan ihan älyttömän helppoa! Materiaali ei purkaannu, sitä on helppo muokata sormilla ommellessa ja mikä parasta – hankalat kohdat ja epätäydelliset saumat voi helposti korjata liimalla! Oikea nahkaliima kuivuu joustavaksi ja vähän purukumimaiseksi. Sitä kannattaa suosia, kun ompelee nahkavaatteita. Laukun saumoissa ei joustolla ole niin väliä ja ihan tavallinen askarteluliima toimii mainiosti.
Vetoketjun jälkeen ompelin laukun sivusaumat niin, että ylimääräinen vetoketjun pää jäi laukun sisään.
Laukun runko on nyt valmis.
Koska halusin, että laukku on tuollainen kaksinkerroin taitettava, leikkasin tukea ja pörheyttä antavaa vanua niin, että se ulottui vain laukku-osuudelle. Laukun “läppä-osuus” on siis ilman vanua ja vuoritettu vain vaaleanpunaisella vuorikankaalla.
Vuorikangas ja vanu ommellaan yksinkertaiseksi pussiksi. Leikkelin ylimääräiset vanut pois saumanvaroista, ettei laukku pullistele ihan turhan kanssa. Tuon ei tarvitse olla niin älyttömän tarkkaa puuhaa ja vuorin huolitteluakaan ei tarvita, koska se jää laukun ja vuorin väliin piiloon.
Tässä vaiheessa tungin vuoripussin laukun sisään niin, että vanu jää nahan ja vuorikankaan väliin. taittelin vuorikankaan saumanvarat sisään ja kiinnitin taitteen nuppineuloilla vetoketjuun.
Aika helpostihan vuorin saisi ommeltua koneellakin tuohon reunaan, mutta tässä vaiheessa en halunnut enää riskeerata, että tikkaussaumasta olisi tullut ns. juosten kustu… Niinpä otin neulan pikku kätösiini ja tikuttelin vuorikankaan käsin kiinni. Käsin ompelu sujuu ihan nopsaan ja kätevästi, kunhan muistaa, että vuoria ei ole tarkoitus ommella itse laukkuun – eli siis nahkaan – kiinni, vaan vetoketjuun, mikä on huomattavasti helpompaa.
Ja tässähän on sitten se lopputulos!
Laukku palveli ihan mainiosti koko Indiedaysin juhlien ajan. Pari parannusta tuli kyllä mieleen jo melkein heti, kun sain laukun valmiiksi… Samalle alueelle kuin missä vanukin on, voisi ihan mainiosti silittää vähän tukikangasta – etenkin, jos nahka on yhtä lörppöä kuin tuo mun mokkanahkani. Tekonahka tuskin tarvitsee mitään tukihommeleita. Lisäksi Peetun toive oli, että laukkuun pitäisi saada rannelenkki. Senkin toteuttaminen olisi ihan yksinkertaista. Tarvittaisiin vain iso purjerengas, vasara ja vähän narulla tuettua laukun nahasta tehtyä hihnaa.. 🙂
