Hiphei! Mekko ja laukku ovat valmiit!!! Jeee – hyvä mä! Ja mielestäni niistä tuli kaiken lisäksi ihan kivat. Kehtaa laittaa juhliin. Mekko tosin on … kröhöm… aavistuksen piukea. Piti päästää kaikki mahdolliset saumanvarat ensimmäisen sovituksen jälkeen, että ylipäätään sain vetskarin kiinni. Sen jälkeen ompelin sivusaumat varmuuden vuoksi kolmeen kertaan, etteivät vaan rätsähdä juhlissa. Haha!!

Eihän tuo nyt mikään design-mekko ole, mutta toimii mielestäni ihan hyvin, kun dresscode on “fashion”. Ihan mahtavaa, että sain tekeleet valmiiksi ennen puoltayötä! Tässähän ehtii vielä pakkaamaan ja vaikka mitä, ennen nukkumaanmenoa. Aamulla on aika aikainen herätys, koska lentoni lähtee jo yhdeksän maissa aamulla, mutta nyt tuntuu, että ei ole enää mitään stressiä! 🙂

Laukun valmistamisen kuvasin vaihe-vaiheelta ja teen siitä vielä tutoriaalin tänne blogiin, kunhan nyt taas kotiudun viikonlopun hurvittelureissulta.  Helsingistä suuntaan vielä Tampereelle ja tulen takaisin kotiin vasta sunnuntai-iltana. Kiva viikonloppu tiedossa siis!

Samalla tässä esittelyssä meidän vielä talviteloilla oleva parveke… 🙂

En yleensä kerjää kommentteja, mutta nyt olisi kyllä tosi ihana kuulla (positiivista :D) palautetta tekeleistäni… 🙂

Ompelimosta terveisiä! Täällä kertakaikkiaan parantumaton aikaoptimistibloggari yrittää saada aikaiseksi jotain päällepantavaa huomisia juhlia varten. Ettei vain jäisi viimetippaan… Haha!

Muistatteko vielä tämän vaatekriisi-postauksen? No, ajatus tuosta jäi vaivaamaan… Pari kertaa juoksin tukka putkella kaupungilla ja yritin etsiä jotain mielikuviin matsaavaa. Mutta joku karman laki siinä on, että silloin kun etsii jotain tiettyä, sitä ei aivan varmasti osu eteen. Ainakaan sellaisella budjetilla, että voisi edes harkita.

Näppäränä tyttönä tuumasin, että pikaisestihan tuollaisen asukokonaisuuden sorvaan kasaan itsekin.

Weekdaystä löytyi budjettiin sopivat hopea-avokkaat, Henkkamaukalta pleksirannekorut. Chanelin hopea kynsilakka on ikivanha – toivottavasti se on vielä käyttökelpoisessa olomuodossa… Kivasti epäsymmetrinen mekko hienosta Marimekon mustavalkoisesta “Lainehtiva”-kankaasta on silputtuna ja vanhan nahkahameen olisi tarkoitus muuttua ältsin tyylikkääksi iltalaukuksi. Kaavaa en ole koskaan testannut – eikä kokemusta iltalaukkujen ompelusta ole ehtinyt kertyä.

Varasuunnitelmaa ei ole, joten suunnitelman on ihan pakko onnistua! Wish me luck!!

Vuoden toinen Burda Style on ilmestynyt. Jatketaan siis seikkailua ompelukerhon ihmeellisessä maailmassa!

 Lehden kansi lupaa varsin värikästä ja viheriäistä sisältöä. Itseäni jaksaa sapettaa, että lehdessä olevia malleja ei pääse vilkuilemaan ennen ostopäätöksen tekoa. No, tässä nyt ainakin teille hiukan best of -poimintoja kakkosnumeron kaavoista.

Tässä numerossa hemmotellaan erityisesti +-kokoisia ja raskaana olevia.

 Suurikokoisille on kaavoja oikein kivaan juhlapuvustoon. Mekkojen kaavalla on ommeltu jopa hääpuku. Kauniisti a-linjainen mekko sopii kyllä mielestäni mainiosti toteutettavaksi myös arkisemmastakin materiaalista. Hyvä perusmekon kaava koossa 44 – 51 toisin sanoen.

Vauvamasun mentäviä vetimiä uudesta Burdasta löytyy pienen puvuston verran. Housuja, tunikoita, mekkoja ja toppeja – kaikki niin linjakkaita ja moderneja, että ihan tässä itsekin innostuu… 😀

Toteuttamislistalle bongasin muutaman kivan mallin.

 Hauskasti ristiin rastiin pilkottu jersey-mekko olisi ihana toteuttaa samantien. Leikkausten ansiosta uskon mallin pukevan erittäin hyvin myös vähän naisellisempia muotoja. Valitettavasti saumurini on toiminut viimeksi joskus 90-luvulla – enkä ole saanut aikaiseksi viedä sitä huoltoon. Mahtavatko enää moista antiikkivehjettä edes saada kuntoon… Joustavasta jerseystä ei kuitenkaan kannata alkaa tavallisella ompelukoneella mekkoa toteuttaa, vaikka siinä jonkunlainen joustotikki olisikin. Niinpä tämä malli jää odottamaan saumurin ihmeparantumista.

 Sen sijaan ajattelin laittaa tänne ompeluvinkkejä kuvan housuista. Olen jo pidempään suunnitellut toteuttavani kivat chinot, kunhan vain sopiva kaava osuu kohdalle. No nyt nähdään, miten Burdan kaava istuu päälle. Molempien kuvien housut on siis toteutettu samalla kaavalla, vaikka ilme onkin materiaalista johtuen ihan erilainen. Itselläni on mielessä enemmän noiden alemman kuvan rentojen puuvillahousujen kaltaiset pöksyt. Saattaapi olla, että innostun myös testaamaan satiiniprinsessan pikkujakkua – tosin jossain ihan toisenlaisessa materiaalissa!

Vuoden ensimmäinen Burda on myynissä vielä tämän viikon. Hokasin, että alkaa olla korkea aika pistää ompelukerhovinkkejä eetteriin, jos joku vaikka innostuisi ompeluhommiin.

Valitsin ensimmäiseksi ompelukerhoprojektiksi kivan näköisen kietaisupaidan ensinnäkin siksi, että se mainittiin helpoksi toteuttaa. Se ehkä inspiroi muitakin yrittämään. Ja toisekseen siksi, että tykkään kovasti kaikenlaisista kietaisuvetimistä niiden huolettomuuden takia.

Burdan versiossa on käytetty melkein läpinäkyvää ohutta viskoosia.

Itse ompeluhomma alkaa lehden ohjesivuilta. Ohje kertoo, miten paljon eri kokoihin tarvitaan kangasta ja mitä muita lisätarvikkeita pitäisi olla.

Kietaisupaidassa on tosi muhkeat solmimisnauhat, siksi kangasmenekki on varsin suuri. Tästä löytyy myös leikkusuunnitelma ja tieto siitä, mistä kohtaa kaava-arkilta jäljennettävät kaavat löytyvät.

Oikeiden kaavanosien löytyminen voi olla joskus aikamoista salapoliisityötä. Ns. helppokaava näkyy tummennettuna punaisella. Tässä lehdessä se on kolmesta kappaleesta ommeltava kynähame.

Koska kaavojen piirtäminen voi olla kimuranttia ja tarkkuutta vaativaa puuhaa, on tärkeä huolehtia, että assistentti on tehtäviensä tasalla…

Kaavaan kannattaa jäljentää kaikki mahdolliset pikkumerkinnät, muotolaskokset ja oikean langansuunnan osoittavat nuolet. Itse kirjoitan yleensä vielä muistiin, mistä lehdestä olen kaavan ottanut, jos vaikka myöhemmin tulee käyttöä samalle kaavalle. Silloin oikeaa lehteä ompeluohjeineen ei tarvitse etsiskellä turhaan.

 Ensin ompelin kietaisupaidan takasauman ja takakappaleen muotolaskokset. Seuraavaksi sivusaumat ja olkasaumat. Siksakkasin saumanvarat yhteen muuten paitsi oikeassa sivusaumassa erikseen, koska siihen tulee jättää aukko nauhan pujotusta varten (kaavassa on merkintä tätä varten).

 Saumat ja muotolaskokset silitän aina taakse- ja keskellepäin. Muutenkin kannattaa silittää saumoja ahkerasti eri ompeluvaiheiden välillä. Työ etenee näin helpommin ja saumoista tulee siistimpiä.

 Tässä herkullinen lähikuva oikean sivusauman aukosta, josta siis kietaisupaidan nauha kulkee läpi. Tikkasin aukon reunat lähinnä siksi, että saumanvarat pysyisivät kurissa käytön yhteydessä.

 Ohjeen mukaan pääntie käännetään kietaisupaidan kankaasta itse leikatulla vinonauhalla. Minä käytin valmiina myytävää puuvillaista vinonauhaa (laiska!), joka on ehkä vähän jäykempää ja toimii parhaiten vähän paksummasta materiaalista tehtyyn paitaan.

 Yleensä paitojen hihat leikatan lankasuoraan – eli kankaan reunojen mukaisesti. Tässä mallissa on kuitenkin täysvinoon leikatut hihat (ks. leikkuusuunnitelma). Ohjetta kannattaa noudattaa, sillä hihan malli on todella kapea ja täysvinoon leikkaaminen antaa sille tarvittavaa joustoa.

Kiristyslangat hihan pyöriöllä helpottaa kovasti hihan kiinnitystä miehustaan.

 Pari vinkkiä:

• Malliin kannattaa valita ohut, hyvin laskeutuva ja mielellään vähän joustava kangas.
• Nauhat kiinnitetään niin päin, että lankasuora (kankaan reuna) tulee ylöspäin, eli pääntietä kohti. Muuten pääntie alkaa helposti lerpsuttaa.
• Burdan koot ovat varsin “normaalit” ja tämä malli on aika niukka – eli kokoa miettiessä ei tarvitse valita pienempää kokoa.

 Ja tässä sitten valmis kietaisupaita!

Ompelin oman paitani ohuehkosta viskoosista, joka ei jousta yhtään. Se tuntuu toimivan ihan hyvin, mutta voisin kuvitella, että pieni määrä elastaania tekisi tuosta vieläkin paremman. Mallissa on aika pitkät hihat, mikä on omasta mielestäni pelkkää plussaa, mutta pituus kannattaa tarkistaa ompeluvaiheessa.

Kokonaisuudessaan, kankaan leikkuu mukaan lukien, kietaisupaidan valmistamiseen meni noin neljä tuntia. Pisin aika meni varmaankin kauniiden käänteiden tekemiseen solmiamisnauhoihin. 🙂

Tämä ei nyt ollut mikää totaalisen seikkaperäinen ompeluohje, mutta kuten kunnon ompelukerhomeininkiin kuuluu, annan mielelläni lisää vinkkejä, jos jokin jäi askarruttamaan!

Tällä viikolla tuli kauppoihin tämän vuoden ensimmäinen Burda. Kuten vuodenvaihteessa lupasin hankin lehden heti, kun se ilmestyy ja raportoin sisällöstä sekä valkkaan jonkun kivan mallin toteutettavaksi.

Itseäni ärsyttää muuten suunnattomasti se, että kaavalehdet on pakattu muovikelmuun! (vaikka en kyllä oikeasti ole mtenkään helposti ärsyyntyvää sorttia!! :D) Kaavalehdet kun ostetaan nimenomaan kaavojen – eli tarjolla olevien mallien vuoksi, joten olisi tosi tärkeää nähdä etukäteen, onko kalliin lehden hankinta aiheellista. Ymmärrän kyllä, että muovit ovat suojaamassa, etteivät lehden välissä olevat kaava-arkit häviä tai vahingoitu. Eli olen täysin tietoinen siitä, että ärsyyntymiseni on ihan turhaa – tuskin itsekään ostaisin kaavalehteä ilman suojapussia. 😀

Vuoden ensimmäisessä Burdassa on mielestäni tosi paljon hyviä peruskaavaksi käyviä juttuja ja erittäin monta ns. helppoa mallia, jotka sopivat myös vähän vähemmän ommelleellekin.

Peetun suosikit lehdessä on Lovely Lingerie -sarjan toppi ja pikkarit.

Alusasuja en ole koskaan tehnyt itse ja jotenkin tuntuu, että kotivehkeillä on aika mahdoton saada yhtä sileitä ja iholla mukavan tuntuisia saumoja aikaiseksi kuin juuri sitä varten kehitellyillä tehdaskoneilla. Tuo toppiosa on kuitenkin mielestäni aivan erityisen hyvä perusmalli kaikenlaisten korsettivetiemien tekemiseen. Siis kaikki kesä- ja juhlamekot olkaimilla tai ilman, voi rakentaa tuon päälle…

Lupaavien osastoon laitoin myös rypyttämällä “drapeeratun” (oikea drapeeraus tehdään käsin laskostelemalla) epäsymmetrisen mekon. Jostain syystä kuvittelin tuon toinen-olkapää-paljaana -trendin hyvin nopeasti ohimeneväksi, mutta omaa silmääni malli miellyttää kovasti edelleen.

Lehdestä löytyi myös tosi monta kivaa juttua +kokoisina. Esimerkiksi tuon kimonon haluaisin toteuttaa. Keväämmällä siitä saisi oivan takin korvikkeen – eikä tuollaisen melko suoran mallin kaavan pienentäminen ole mikään ylivoimainen juttu.

Ensimmäisenä toteutuslistalle päätyivät kuitenkin kietaisutoppi ja ja kynähame:

Tarkoitus olisi siis toteuttaa mallit as soon as possible, niin että jos lopputulos miellyttää silmää myös ruudun sillä puolella, ehtii lehden vielä hankkia itselleen ilman mitään erikoiskommervenkkejä. Tosin tämän viikonlopun ja ensi viikon ohjelma näyttää sen verran bookatulta, että ompeluhommat jäävät ensi viikonlopulle. No, Burda 1-2012 on myynnissä vielä kolme viikkoa, niin että eiköhän tässä ehditä.

Ompelukerhoprojektin ensimmäiset mallit valitsin ihan sillä perusteella, että tuollaisia helppoja toimistoon kelpaavia vaatteita tarvitsen kipeästi garderobiini. Ilokseni – ja toivottavasti teidänkin iloksi – huomasin, että molemmat mallit ovat saaneet “helppo ommella” -leiman ja kynähameesta on jopa seikkaperäinen ompelukoulu lehdessä. Suurin haaste näissä taitaa olla tuo kieli… Mutta muistakaa, että Mintulta voi aina kysyä neuvoa ja vinkkiä!!