Vuosi 2018 on jo sen verran pitkällä, että hätäisimmät ovat jo varmasti ehtineet unohtamaan uuden vuoden lupauksensa. Allekirjoittaneen alkuvuosi on ollut täysin päinvastainen – raskaat ja hankalat haasteet yksityiselämässä (Lyhyesti: äiti on tosi pahasti kipeä. Avaan tätä kyllä enemmän, kun vaan jaksan. Ei se mikään salaisuus ole – ja uskon, että tämä on yksi niitä asioita, joissa yhteenkuuluvuuden tunne, olkoonkin virtuaalinen, voi auttaa meitä vanhenevien vanhempien lapsia jaksamaan) ja työelämässäkin on riittänyt haastetta toisensa perään.
Tämän postauksen pointti on, että olen jälleen – niinkuin monena aikaisempanakin vuonna – tehnyt liudan uuden vuoden lupauksia, jotka haluan jakaa teillekin. Olkoonkin nyt sitten pitkästi jo tämän vuoden puolella.

Lupauksieni perustana on kuuden kohdan self-care -ajattelu, jota aloin soveltaa jo viime vuoden puolella. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on ainakin omasta mielestäni helpompi omaksua, kun sen jakaa pienempiin palasiin. Sellainen wellnes-käsitys, jossa puhutaan vain syömisistä ja liikunnasta – ehkä vähän rauhoittumisesta, luonnosta ja sen sellaisesta – on alkanut tuntua vieraalta, vaikka toki nuokin tärkeitä asioita ovat.
Jotenkin kuitenkin sellainen pelkästään omaan napaan tuijottaminen tökkii. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu myös oma itse osana kokonaisuutta ja yhteisöä. Pelkkä papujen idättäminen ja jooga auringonlaskussa ei riitä täyttämään rinnassa olevaa tyhjää koloa.
Tänä vuonna lupaan pitää huolta tarpeistani kaikilla kuudella eri osa-alueella!

1. Fyysiset tarpeet
Hyvä ja laadukas ruoka, riittävä lepo, uni ja mahdollisimman monipuolinen ja antoisa liikunta. Hyvinvointiajattelun klassisin osa-alue, jossa riittää aina petrattavaa. Toisaalta kultainen keskitie lie tässäkin se parhain.
2. Sosiaaliset tarpeet
Porukkaan kuulumisen tunne, kanssakäyminen ihmisten kanssa. Ystävien tapaaminen on ihan ykkösasia, mutta haluaisin löytää myös muita kanavia tähän – ehkä joku uusi harrastus, joka ei olisi yksinään suorittamista..
3. Henkisyys
Tunne tarpeellisuudesta, kiitollisuus, koko homman mielekkyys (big picture). Kiitollisuuspäiväkirja 2.0 (eli aloitan jälleen kerran) on jo työn alla. Lisäksi haluan sitoutua auttamaan, mutta alkuvuosi on tosiaan ollut sen verran raskas, että tässä en ole päässyt vielä ajatusta pidemmälle.
4. Emotionaaliset tarpeet
Omien tunteiden kunnioittaminen. Terveiden rajojen asettaminen ihmissuhteille, mutta toisaalta pitäisi myös opetella ottamaan vastaan tukea ja supportia.
5. Itsensä kehittäminen
Taide, lukeminen, uteliaisuus ja uuden oppiminen. Haluan viedä vähintään kerran viikossa itseni deitille ja tehdä jotain kivaa, käydä näyttelyissä, leffassa, maalata akvarelleja tai osallistua vaikka yliopiston avoimiin luentoihin.
6. Turvallisuuden tunne
Taloudellinen tasapaino ja turvallisuus sekä fyysinen ja henkinen turvallisuus – asioita, joita harvemmin otetaan esille, kun puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Voin kuitenkin kertoa, että levollisuuteni on lisääntynyt exponentiaalisesti, kun aloin tehdä seikkaperäisen vuosibudjetin, jonka olen sitten jakanut kuukausittaiseksi taloussuunnitelmaksi.
Näiden tukikeppien kanssa jatketaan kohti tasapainoisempaa, iloisempaa ja rennompaa elämää!

Niinhän sitä kuvittelin vielä reilu viikko sitten, että kevätkauden työt alkaisivat kevyesti ja reippain mielin. No, reippautta on löytynyt repusta jonkun verran, mutta kyllähän se kevätsesonki sitten viikko sitten maanantaina lävähti päälle niin, että blogikin muuttui hiljaisemmaksi kuin pitkään aikaan.
Miten sitä aina ennen joulua tuudittautuu siihen ajatukseen, että syyspuolellahan tässä vielä ollaan ja sitten pyhien jälkeen iskee armoton paniikki, kun tajuaa, että tammikuukin on kohta mennyt?
Voimia on verottanut murheellinen elämänvaihe yksityiselämän puolella varmasti enemmänkin kuin töissä edessä olevat projektit ja osittain aika tiukatkin dead linet. Äitini voi huonosti ja sen prosessointi on alitajuisestikin niin raskasta, että iltaisin en ole jaksanut kuin töllätä SATC:iä jakso toisensa jälkeen.
Nyt kuitenkin tunsin tarvitsevani välillä jotain muutakin kevyttä kuin vanhan suosikkisarjan uusinnat.
Oli tarkoitus jo ennen joulua vinkata hankkimastani Ciatén kynsilakkajoulukalenterista. Olen nimittäin tykännyt siitä jopa enemmän, mitä osasin etukäteen arvata. Aivan todellinen huippuhankita, jonka ostaisin välittömästi, jollen olisi tehnyt sitä jo ennen joulukuun alkua.
Kalenteri on täynnä toinen toistaan ihanampia sävyjä. Muutama on ihan peruskäyttökelpoinen arkilakka, mutta suurin osa joko huikaisevan upeita shimmereitä tai kimaltavan ihania glittereitä. Tosi fiksua, että ovat ajatelleet asian juuri näin. Päivittäiseen arkikäyttöön tarkoitetut kynsilakat saavat mielellään olla reiluissa pulloissa, mutta hurvitteluhenkiset kynsikaramellit ovat parhaimmillaan pienissä pakkauksissa.
Olisi ehkä aavistuksen tylsää rehvastella ihanalla joulukalenterilla muuten, mutta huomasin, että se on hyvässä alessa eleven.fi:ssä.
Tässä muutamia kalenterista löytyneitä suosikkisävyjäni. Osa kuvista on vähän jouluisia, mutta lakat on niin ihania, etten malta olla laittamatta niitäkin tänne. Ja muutenkin kalenteri on niin jotenkin huippukiva, kun jokaisella pullolla on sievä pieni rasia ja rasian takapuolella inspiroiva one liner!

Aivan kertakaikkiaan suloinen turkoosi shimmer “part time mermaid” ei oikein pääse täysin oikeuksiin näissä kuvissa. Lakka kimaltelee hennosti sekä kultaan että pinkkiin vivahtaen, mutta sitä en saanut mitenkään ikuistettua.
Tuo on aivan varmasti ihan tajuttoman upea sitten, kun iho ei ole aivan talven kalpea. Onneksi kalenterissa oli niin monta ihanaa lakkaa, että merenneitoturkoosia saa pihdattua kesemmälle.


Vangitsevan syvän sininen “palm springs” oli itseoikeutettu valintani kaikkiin viime joulukuun Suomi 100 -aiheisiin juhliini. Ja juu, tiedän kyllä, että tuon olisi kuulunut löytyä vasta luukusta nro 15, mutta arvatkaa nyt, kykeninkö olemaan kurkistamatta jokaiseen pikku rasiaan heti, kun pääsin kaupasta kotiin? No en tietenkään!
Sen sijaan laittelin kyllä kaikki lakat takaisin sieviin rasioihinsa – jopa vielä senkin jälkeen, kun olin niitä kokeillut. Jostain syystä ilo ei ollut yhtään vähäisempi, vaikka kalenterista paljastuvan putelin sisältö ei ollutkaan yllätys. Haha!

“Locket”-hopeakimallelakan olen omistanut aikaisemminkin, mutta oli ihana saada uusi pullo kalenterista, sillä edellinen oli jo ehtinyt loppua. Tuo on ollut suosikkini pitkään. Ihana utuinen keijukaishohde vähän isompien kimallushiutaleiden kanssa on vain niin vastustamattoman suloinen yhdistelmä.

Kalenterista löytyy tosiaan pari-kolme vähän enemmän peruslakan oloista sävyä. Kaikkein parhaiten minimalistisille arkikynsille sopii lämpimän hillitty nude “the naked truth”. Tällaisiin sävyihinhän sitä aina tulee palattua, kun on saanut tarpeekseen ekstravaganzailla glittereiden kanssa.



Toki kalenterista löytyi myös yksi kaunis punainen. Tykästyin “beach please” -punaiseen kovasti. Jostain syystä useammat punaiseni ovat lämpimään tomaatinpunaiseen taittavia. Nyt hoksasin, miten hurjan freesiltä aavistuksen kylmempi punaisen sävy voi näyttää.

Jouluaaton luukusta löytyi kalenterin ainoa täysikokoinen lakkapullo. “Showtime”-glitterilakassa on vaaleankultaisella hilepohjalla karamellipinkkejä kimallehiutaleita. No hei – kuulette itse, miten kertakaikkiaan ihanalta tuo kuulostaa!! Olo on kuin olisi päässyt karamellikarnevaaleihin! Kimallehattaraa ja vadelmaglitteriä!
No, ehkä tuosta ei nyt tule se kaikkein käytetyin lemppariarkilakka, mutta omaa mieltäni ilostuttaa kovasti jo pelkästään pullon ihastelu.

Ihan kaikkia lemppareitani en tosiaan ole ehtinyt kuvata, mutta kyllä niitä sitten asukuvien yhteydessä varmasti vilahtelee.
Sen verran pitää mainita, että jos harkitset joko kalenterin tai jonkun shimmer-lakan hankkimista, niin erityisesti juuri nuo shimmerit näyttävät aavistuksen tylsähköiltä pullossa, mutta ovat kynsille levitettynä aivan mielettömän upeita!

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Muutamana viime vuonna olen ollut niin kypsä, väsynyt ja kyllästynyt kuluvaan vuoteen, että en ole malttanut odottaa vuodenvaihteen tarjoamaa symbolista puhtaan uuden alun mahdollisuutta. Hiukan autopilotilla olin suhtautumassa myös 2017-vuoteen samalla meiningillä. Sitten, tarkemmin asiaa mietittyäni, tajusin, että vaikka tummilta sävyiltä en todellakaan saanut välttyä, vuoteen mahtuu paljon ihanaa ja kivaa.
2017 on ollut hyvä monella tavalla. Olen tavannut ystäviäni enemmän kuin monena vuonna, käynyt leffassa tosi monta kertaa (La la Land taisi kuitenkin olla paras kaikista), matkustanut vaihteeksi muuallekin kuin Tampereelle, käynyt Ruisrockissa (eipä tarvi taas seuraavaan 15 vuoteen mennä), aloittanut golfin harrastuksen (green card ei tosin ole vieläkään hallussa…), saanut huiman ylennyksen töissä ja hankkinut salijäsenyyden vuosien tauon jälkeen.

Mitään kovin radikaalia yhteiskunnallista hyvää en ole saanut aikaiseksi, mutta osallistuin sentään naisten päivän mielenilmauksiin perusteellisessa pussy grabs back -hengessä (neuloin pussy hat -myssyt myös Karkille ja Peetulle), ryhdyin kummitädiksi Dominikaanisessa tasavallassa asuvalle tytölle ja liityin Ruotsin vihreisiin, Miljöpartietiin (tosin puoluetoimintaan osallistuminen ei taida sittenkään olla minun juttuni, hyvää voi mitä ilmeisimmin tehdä helpommin ilman politiikkaa).
Haluaisin sanoa, että olen myös kehittynyt ihmisenä, mutta valitettavasti olen edelleen yhtä lyhytjännitteinen tunteilla ajattelija kuin aina ennenkin. Hiukan sentään osaan nykyään paremmin priorisoida asioita, jotka ovat itselleni hyväksi ja antaa armoa liian tiukoista vaatimuksista. Se on johtanut mm. aikaisempaa rauhallisempaan postaustahtiin täällä blogissa, mutta onneksi te kaikki ihanat lukijani tunnutte pysyvän mukana siitä huolimatta, vaikka höpinät eivät päivitykään konekivääritahdilla.


Blogielämä on ollut muutenkin vähän erilaista kuin ennen. Poikkeuksellisesti en osallistunut yksiinkään blogikekkereihin koko vuoden aikana, vaikka tähän asti on ollut vähintään kahdet gaalat kalenterissa.
Olen ollut tosi kiitollinen kaikista ihanista yhteistyökampanjoista, joihin olen saanut osallistua – toivottavasti myös sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt hyvä fiilis, joka on mahdollista vain silloin, kun on päässyt mukaan kampanjoihin, joihin todella haluaa.

Instagramin “bestnine” – eli vuoden 2017 tykätyimmät kuvat kertovat selkeän tarinan: tärkeintä on kotikulmat, kissat (Karkin supersuloinen Diaz-pentu on päässyt top ysiin peräti kahdella eri kuvalla!) ja viesti siitä, miten rakkaus voittaa väkivallan.
Niin – ja olihan itselleni aikamoinen muutos luopua pitkistä kutreistani vuosien kärvistelyn jälkeen.

Postauksen kuvituksena välipäivien toimistoasu viimeviikolta. Ihanat mokkanahkaiset nilkkurit tuntuu niin aikuismaisilta, kun yleensä kuljen pääasiassa tennareissa. (Näyttävät olevan hyvässä alessa juuri nyt!).
Punaisen neuleen alla oleva tunika on nyt Elloksella hyvässä alessa. Melkein tekisi mieli hankkia sama myös tummansinisenä. Liuhupunttiset culottesit ovat olleet yksi tämän syksyn suosikkivaatteeni. Niitäkin näyttää olevan vielä jonkin verran varastossa.

Superihana, käsintehty kettu-kuvioinen kauluskoru on joululahja Peetulta. <3

• tunika, Ellos
• neule, Ellos
• housut, Ellos
• kengät, Ellos

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Enää vain pari päivää jouluun. Ihanaa kaikille meille joulufaneille, jotka ovat fiilistelleet h-hetkeä ensimmäisestä adventista asti!
Kaiken tunnelmallisen fiilistelyn keskellä sitä kuitenkin helposti vajoaa itse rakentamiinsa täydellisyysansoihin. Ihan noin niinkuin randomina esimerkkinä voin kertoa, että samana päivänä, kun päätin tilata varsinaisen joulusiivouksen ihan siivousfirmalta, aloin järjestellä kaaoksen kourissa kärvistelevää vaatehuonettani. Lopputulos oli se, että kämpässä oli pahempi kaaos kuin ennen projektin aloittamista.
Jos jotain toivon joulupukilta, niin se on järjestelmällisyyttä ja lisää käytännöllistä säilytystilaa.
Kaiken tämän keskellä aloin miettiä, mikä oikeasti on tärkeää. Siis onhan se mukavaa, kun kotona on sievää ja siistiä, mutta mitä järkeä ylenpalttisessa stressaamisessa? Pahimmillaan sitä kasaa niin valtavat odotukset ja tunnelmallisuusvaatimukset itse jouluun, että niitä ei mitenkään pysty saavuttamaan.

Rustasin itselleni joulun tärkeimmän muistilistan:

• Muista, että tärkeintä on yhdessäolo ja rakkaiden näkeminen.
• Mikään ei ole koskaan ihan pilkulleen täydellistä. Säröt kuuluvat elämään myös jouluna.
• Myös ennen joulua on ihan okei ottaa iisisti, rentoutua – ei ole mitään järkeä stressata itseään hermoraunioksi valmistelujen kanssa.
• ”Nauti hetkestä” on ehkä klisee, mutta tässä nyt viime päivinä olen taas saanut konkreettisen muistutuksen, että mikään ei ole pysyvää. Kaikki voi muuttua hetkessä. (Instagram-seuraajani varmasti huomasivatkin, että läksin ex temporé käymään Tampereella. Kyllä, tämä muistutus liittyy vahvasti siihen).
• Muista pitää huolta itsestäsi. Juuri nyt tärkeä ohje itselleni tyyliin ”laita happinaamari ensin itsellesi…”

Ohjelmassa on siis vaatimuksista hölläämistä, yhdessäoloa (Peetu tulee tänään ja Karkki huomenna – JEEE!), ulkoilua (juuri mikään ei voita raikkaan ulkoilman piristävää ja mieltä ilostuttavaa vaikutusta!) ja sopivassa määrin löhöilyä ja Netflixiä. Ehkä sitä nyt vihdoin saisi rauhoituttua sen verran, että voisi vihdoinkin katsoa Love Actual -leffan.
Nautinnollinen löhöily ja leppoisa ulkoilu on vieläkin ihanampaa, kun on siihen sopivat varusteet. Pehmoiset, sisäpuolelta huovutetut college-pöksyt toimivat yhtä hyvin kotoisessa chillauksessa kuin ulkoilussakin. Nollakelillä en yleensä kaipaa mitään superlämmintä takkia. Hyvä kuoritakki ja sen alle puettu lämmin paita riittää mainiosti.

Hyvät, tukevat ja lämpimät kengät on itselleni a ja o. Inhoan ihan älyttömästi, kun on liukasta ja kun tuntuu, että kenkien pitoon ei voi yhtään luottaa. Olen ihan superonnellinen, että löysin Ellokselta nuo klassiset nilkkurit. Niissä on ihanan lämmin vuori ja todella erinomaisen hyvin pitävät pohjat. Edes niljakkailla kallioilla ei tule olo, että nyt lähtee jalat alta!
Reippaan ulkoilun jälkeen on mahtavaa vain chillailla kotona. Kuppi hyvää teetä – tai mausteisen maukasta glögiä – ja joku hyvä leffa on ehkä maailman paras tapa nollata pää ja rentoutua kunnolla. Salainen paheeni on klassiset action-leffat, mutta valitettavasti sen paremmin James Bond kuin Die Hard -filmejä ei löydy Netflixistä.

Rentouttava hengailu vaatii siihen sopivat vermeet. Suloisen pehmeät, sisäpuolelta pumpulisiksi harjatut pöksyt, oikeastaan joogahommiin tarkoitettu ylellisen oloinen kietaisupaita ja maailman suloisimmat karvavuoriset kisutöppöset takaa lämpöisen ja mukavan olon. Loppu on sitten kiinni vain itsestä. Pään ympärillä olevaa kireää stressipantaa kannattaa löysätä niin paljon kuin mahdollista.
Maailma ei tule valmiiksi ennen tätä(kään) joulua, joten on hyvä nauttia siitä, mitä on – eikä stressata siitä, mitä kenties ei ole.

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Enää kaksi viikkoa jouluun – miten ihanaa!! Oikeastaan vähän allekin, sillä tasan kahden viikon päästä tähän aikaan sitä varmaan on jo ihanassa konvehtikoomassa sohvannurkassa villasukat jalassa lukemassa joululahjadekkaria.
Tuntuu myös siltä, että oma jouluni alkaa jo jouluviikon torstaina, kun Peetu tulee kotiin – ja perjantaina sitten Karkkikin. Niin hurjan kivaa saada pitkästä aikaa viettää kunnolla aikaa koko perheen kanssa!
Tämä toinen adventtiviikonloppu on mennyt oikeastaan kokonaan jouluvalmisteluissa. Tosin kelit on ollut täällä niin upeat, että sekä eilen että tänään tein piiiiitkät lenkit valoisassa ja ihanan kuivan kirpsakassa syysilmassa.
Muuten olen kuunnellut joululauluja, suunnitellut aattoillan menuta ja käärinyt lahjoja pakettiin. Kynttilälyhtyjen loiste ja glögin makuinen tee täydentää ihanasti tunnelman. Love Actually -leffaa olen pihtaillut vielä – ei sitä kuitenkaan kertaa enempää per joulu kykene katsomaan. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Kaksi innokasta karvakuonoa hyörii auttamassa joulupuuhissa. Jostain syystä ainakaan nuo meidän otukset eivät osaa hahmottaa häntäänsä kynttilöiden lähellä, vaikka muuten osaavatkin varoa elävää tulta.
Kumpikin on onnistunut käräyttämään häntäkarvansa tavallisessa kynttelikössä. Lyhdyn sisällä kynttilän liekki on vähän paremmin suojassa. Ja kyllähän noista Elloksen Marocco-lyhdyistä tulee muutenkin aivan ihana, kauniisti koristeellinen valo!

Niin kovaksi äityi joulukuume täällä, että oli pakko hankkia keittiön pöydälle pieni minikuusi. Sen voi kuulemma sitten joulun jälkeen istuttaa parvekkeelle ruukkuun – eli tsägällä saan nauttia siitä vielä useana tulevana jouluna.
Tosin allekirjoittaneen track record ruukkukasvien kanssa ei ole kovin vakuuttava. Tuppaavat jostain syystä muuttumaan elottomiksi keppikukiksi, vaikka mitä tekisin.
Pidän kovasti perinteisistä joulun väreistä, punaisesta, vihreästä, luonnonvaaleasta ja kullasta. Aina säännöllisesti mietin, että nyt tänä vuonna stailaan joulumme modernisti musta-valkoiseksi tai trendikkäästi pinkin ja hopean sävyihin, mutta ei sitten kuitenkaan tunnu omalta.
Joulunalusaikaan kuuluu ihana pellavainen, luonnonvärinen pöytäliina ja kynttilät. Juhlapäivänä yleensä vaihdan ihan joulunpunaisen pellavaliinan (näyttääkin olevan tuo punainen alennuksessa juuri nyt Elloksella), joka luo kauniin taustan kattaukselle ja valkoisille pellavaserveteille.

Pakettien väsääminen on mielestäni niin kivaa! En yleensä pyydä lahjoja kaupassa pakettiin (paitsi jos on kyse jostain erityisen ihanasta putiikista – tai NK:sta…), koska haluan fiilistellä paketointihommien kanssa.
Tänä vuonna meidän paketit saavat kauniit pahviset pakettikortit ja pienen havunoksan koristeeksi.
Ai että muuten on kissojen mielestä ehkä maailman parasta, kun pääsee assisteeraamaan lahjojen paketoinnissa! Voi sitä kahisevan paperin, kiemurtelevan narun ja houkuttelevan takkuisten havunoksien määrää!! 😀

Nykyään, kun kaikki perheenjäsenet on aikuisia, joulupaketteja ei kuusen alle kerry mitenkään erityisen runsaasti. Useimmiten sovimme jostain tarpeellisesta isommasta lahjasta niin, että lahjan saaja tietää, mitä on saamassa.
Tykkään kuitenkin laittaa aina jotain pientä yllätystä pakettiin myös. Pitäähän sitä nyt olla vähän jotain avattavaakin aattoiltana.
Tänä vuonna meidän perheen vilukissan paketista löytyy aivan supersöpöt pehmeävuoriset villasukat. Pieni kirjailtu kisunassu ja hauskat korvat ilahduttavat toivottavasti lahjan saajaa. Nuo on niin suloisen pehmoiset ja ihanat, että ihan tekisi mieli tilata itselle samanlaiset!

Olen hehkuttanut täällä jo tosi moneen kertaan Elloksen Premium Quality -pellavatekstiilejä. Ne on vaan niin hyviä ja laadukkaita.
Nyt jouluna ajattelin ilahduttaa perheen kodinperustajaa setillä valkoisia pellavaservettejä. Sellaiset on hyvät olla olemassa, mutta niitä ei ehkä ihan ensimmäisenä tule itse hankittua. Ajattomat valkoiset servetit palvelevat kattauksessa vuodesta toiseen. Ja ehkä siinä olisi sitten samalla pieni vihje, että äiskän saa kutsua ihan milloin vain syömään!

Olen nyt hankkinut käytännöllisesti katsoen kaikki joululahjat. Vielä pitää ehtiä käydä laittamassa postiin Suomeen menevät paketit ja hankkia pari pienempää joulumuistamista.
Onneksi suurimman osan ostoksista voi tehdä netissä. Elloksellakin on tosi kätsyt joulusivut, joilta löytyy hurjasti hyviä lahjaideoita. Express-toimituksella myös mattimyöhäiset tontut ehtivät saada lahjansa ajoissa perille.

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta