Tänään maanantai ei ole tuntunut yhtään maanantailta. Onneksi aina joskus on tällaisiakin päiviä! Toimistolla oli kivaa, kun tänne Tukholman pääkonttorille oli matkustanut meidän muiden pohjoismaisten toimistojen markkinointi- ja myyntiväkeä yksipäiväiseen tapahtumaan. Tällaiset tapahtumat ja kaikkien mahtavien kollegoiden tapaaminen antaa aina sellaisen energialatauksen, että kyllä taas jaksaa!
Ja sitten olisi toinenkin huippu juttu kerrottavana tuohon privaatiduuniin liittyen. Olen ollut nyt markkinointiosastolla sijaisena vähän eri tehtävissä viimeiset puolitoista vuotta, mutta tänään pistettiin nimet paperiin ja pääsen tekemään yhtä ihan mielettömän kivaa tuotelanseerausta!! Vakituisena! Niin siistiä!
Hyvänmielen maanantain kunniaksi vähän lomamuistoja Tampereen reissulta.

Mummu Karkin ja Peetun kanssa lapsuuskotini sohvalla. Varsinkin alkureissu oli välillä niin nostalgishaikeaa menoa, että koko ajan sai olla hengittelemässä syvään. Aiheutin mm. lievää hämmennystä kirjastotalo Metson kahvilassa näppäilemällä kuvia ja nyyhkimällä kahvilatyöntekijälle, että kahvilaseinässä on edelleen samat kaakelit kuin alunalkaen. Oli ihan pakko selvittää, että olin muutaman vuoden kesä- ja iltatöissä samaisessa kahvilassa silloin, kun Metso avattiin.

Onko tämä nyt se “same same but different”?

Lomanautiskelun aakkosia: kotimaiset uudet perunat (no hei, Ruotsi on meidän kotimaa nyt!), ehta Tapola Laukontorilla auringonpaisteessa, kuplivat ennen Baby Lips -lanseerausta (kyllä, tarvitsen edelleen aina kartan, kun liikun Helsingissä) ja se varsinainen hulluus: oil pulling ekologisella seesamiöljyllä toteutettuna.

Lisää nostalgiaa, onneksi kuitenkin vain kevytversiona. Aikoinaan tuli nimittäin vietettyä Hämeenpuiston GoGo:lla pitkästi yli kymmenen tuntia viikossa. Nyt Tinni vei tutustumaan Hämeenkadun uuteen GoGo:hun (kyllä, kaikki muutokset Tampereella, jotka ovat ilmestyneet muuttoni jälkeen vuonna 2000, ovat “uusia“) ja Mirkan Body Jamiin.
Aivan ihana, energinen ja hyväntuulinen tunti – ja kyllähän sitä ihan ihmeesti pysyy askelissa mukana, vaikka tanssillisia tunteja on tullut viimeksi koluttua joskus ziljoona vuotta sitten. Mutta miksköhän Tinni ja Mirkka on ihan normaalin värisiä, kun taas Minttu helottaa kuin hikinen tomaatti??

I iz teh winner! Saunan jälkeen on helppo hymyillä!

Käytiin ostamassa kirjalahjaa Tinnin pienelle sukulaistytölle. Sattumanvaraisesti hyllystä käteen nappaamani opus todistaa, ettei 50-luvun perheihanteita tarvitse kovinkaan syvältä kaivella. Tervetuloa vaan 2010-luvulle….

Viikonlopun ohjelmassa oli akvarellikurssi (ei aerobic-kurssi, niinkuin onnistuin pariinkin eri kertaan sanomaan…). Taidekeskus Mältinrannassa. Kansallismaisema yritti siirtyä paperille varsin vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että ihan ensimmäisenä sormiharjoitteluna tehdyt testimaalaukset kylmällä ja lämpimällä sinisellä ja punaisella, olivat koko kurssin onnistuneimmat teokset itseltäni. Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on opettajamme Toscanan matkallaan tekemiä postikortin kokoisia maalauksia.

Mintun Pure Squirrel ja Tinnin näätä vauhdissa. Tiesittekö muuten, että kaikkein parhaimmat akvarellipensselit tehdään Uraleilla asuvan näädän talviturkin peppukarvoista. Siinä vähän hifistelyn alkeita!

Tämä on myös opettajan opetusmielessä tekemä maalaus. Aikaa meni maks. viisi minuuttia ja samalla hän selosti muotoja ja valoa, varjoja ja värinkäyttöä. Respect!

Harjoitus tekee metsurin? Mintun harjoitelmat, kun sai käyttää vain kahta väriä. Molemmissa versioissa yritetään kuvata samaa koskimaisemaa – ehkä, jos näitä olisi tehnyt kaksikymmentä, käsi olisi saattanut jo alkaa totella hiukan.

Illallisella hyvien ystävien luona. En tiedä, mikä ihmeen luolanainen sisälläni asuu, mutta kyllä vain grilliruoka on kertakaikkiaan ihan parasta!

Aurinkolasiostoksia ja kaupungilla kiertelyä. Kummityttöni oli kuulemma laittanut poikaystävänsä kanssa lukon kaiteeseen. Parikin eri kertaa kävimme Tinnin kanssa katselemassa ja kääntelemässä lukkoja, mutta vasta jälkeenpäin saimme kuulla tihrustaneemme nimikaiverruksia ihan väärällä sillalla. Oh well. Ensi kerralla sitten.

 
Hei hei Tampere! Nähdään taas pian!

Mahtaakohan siellä ruudun toisella puolella olla vielä joku, joka ei vielä ole kuullut, että Minttu on kesälomalla (Jeee!!)? Lomamaanantain riemuksi Tampereella oli aivan mielettömän upea auringonpaiste ja tästä eteenpäin on luvattu huikeita hellelukemia.
Tosi mahtavaa siis, että pääsin mukaan Indiedaysin Verman kampanjaan ja testailemaan mm. Bioteekin Aurinkokapseleita.

Aloitin aurikokapseleiden nauttimisen jo pari viikkoa sitten. Silloin Tukholmassa oli mahtavan aurinkoiset kelit ja heräsin tajuamaan, että ihan pianhan tässä onkin toivottavasti lepposat bikinipäivät edessä. Jatkoin kuuria, vaikka jääkausi iskikin, koska optimistina uskoin, että tämä ei ole yksi niistä kesistä, jolloin seuraavat helteet osuvat elokuun loppuun. Niitäkin on nimittäin nähty.
Tänään oli tosiaan ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä sitten kuurin aloituksen, joten varsinaisesti “in action” -kokemuksia ei kovasti vielä ole. Sen verran olen kyllä huomannut, että superarka dekolteeni on kestänyt aivan mainiosti ne muutamat aurinkoiset päivät, jotka on tullut kirkkaassa kevätauringossa parvekkeella hengailtua.
Tuoteselosteesta löytyvä vaikuttava karoteenimäärä lisää luottamusta siihen, että ihoni tulee nyt kesällä voimaan huomattavasti paremmin sisäisen aurinkosuojan ansiosta. Olen joskus aikaisemmin testannut toisen valmistajan vastaavaa tuotetta ja ainakin silloin huomasin todella selkeän eron ihoni käyttäytymisessä. Aurinkoihottumaa oli selkeästi vähemmän – ei käytännössä lainkaan – vaikka muuten kärsin kutiavasta ihottuma-ihosta koko alkukesän.

Suorastaan odottavin ja innosta puhkuvin mielin siis odotellaan kuulemma viimeistään keskiviikkona Tampereen seudulle iskeytyvää trooppista hellettä!
Toinen Verman huipputuotteista – joille on käyttöä erityisesti näin matkoilla – on Rela maitohappobakteeripillerit.

Aikoinaan, kun Karkki ja Peetu oli pieniä, tuli ihan tavaksi, että mihinkään ei lähdetty, jos ei ollut maitohappobakteeritabletit mukana. Varsinkin Karkki on ollut aina kanssani tismalleen samanlainen – kaikkeen mahdolliseen tulee reagoitua vatsalla. Erityisesti matkalla vaikutelma korostuu ja kiukutteleva ruuansulatus voi aiheuttaa kaikenlaista ikävää muuten onnistuneeseen lomareissuun. Maitohappobakteeri on siitäkin mukava juttu, että niitä voi aivan huoletta syödä myös ihan vain varmuuden vuoksi, kysymys kun ei ole mistään lääkkeestä. Tosi hyvä juttu, kun haluaa vain varmistaa, että ärhentelevä vatsa ei pilaa päivää tai pahimmassa tapauksessa koko lomaa.
Lisäksi haluaisin vielä vinkata varsin kätevästä tuotteesta, jonka senkin sain kampanjaa varten testikäyttöön. Wonderm Blister Defence -laastarit on tarkoitettu kesäaikaan ah-niin-tavallisten hiertymien ja rakkojen ehkäisyyn.

Olen aina vannonut kumimaisten Compeed-rakkolaastarien nimeen – ja olin kieltämättä hiukan epäileväinen näiden suhteen. Tässä kevään mittaan on kuitenkin tullut hankittua useammatkin kengät ja ajattelin, että nyt saankin tehtyä oikein tehotestin. Uudet kengät kun on se tavallisin rakkojen syy ainakin itselläni.
Wonderm-laastari on ihanan ohut ja siksi se tuntuu täysin olemattomalta jalassa. Yksi laastari pysyy noin pari päivää kunhan ei nyt mitään hurjaa saunomista tai kylpyläreissua osu juuri samaan aikaan. En ole ehtinyt testata, miten nuo toimivat, jos jo on saanut rakon – sen verran tehokkaasti riskialueelle sijoitettu laastari esti kaikenlaiset hiertymät. Jo rikkoontuneeseen rakkoon varmasti edelleenkin laittaisin Compeedin, mutta niitä ei taideta enää niin tarvita, kun Wondermien ansiosta jopa uusien kenkien sisäänajo onnistui ilman minkäänlaista vaivaa!
Nyt kantsii klikata samantien Indiedaysin Verman kampanjasivulle – vielä 6.6. asti ehtii nimittäin osallistua kilpailuun, jossa palkintona on 250 euron arvoinen Olympus TOUGH TG-830 iHS Adventure kit –kamera!!  Ehkä juuri sinä saat ottaa seuraavat lomakuvat uudella huippukameralla!

Terkkuja Tampereelta!
Perjantai ja eilinen meni niin tiiviisti ensin kummitytön juhlia valmistellessa ja sitten itse juhlimisessa, että blogihommat (ja jopa Instagram!) on jäänyt ihan varjoon. Olen mm. silittänyt 7 metriä pöytäliinaa, roudannut yläkerran naapurilta lainaan pinon (jos toisenkin astioita), toiminut couscous-salaatin maun tarkistajana, pillittänyt onnesta, pillittänyt nostalgisuudessani, pillittänyt kaiken ihanuudesta, ommellut yllättäen irti paukahtaneita nappeja, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, pelastanut sateessa räjähtämispisteeseen päätyneen nutturakampauksen, ollut pakahtua onnesta, kun käytännöllisesti kaikki rakkaat ihmiseni ovat ympärilläni, päivitellyt tätimäisesti hujopeiksi venähtäneiden nuorten ihmisten metamorfoosia, kaatanut ziljoona lasia kuohuviiniä (en kaikkia itselleni!), pitänyt puheen, jossa punainen lanka ei hävinnyt kuin pari kertaa, syönyt enemmän herkkuja kuin jouluna, uutena vuonna ja juhannuksena yhteensä, iloinnut siitä, että olen saanut häärätä Tukholman au pairina järkkäämässä näin hienoja ja tunnelmaltaan mukavia juhlia yhdessä Karkin ja Peetun kanssa ja ollut kaiken aikaa hurjan ylpeä ja onnellinen upeasta lakin saaneesta kummityttärestäni!
Ja ihan ihan pikkuisen olen ollut nostalginen. Ajatellut sitä, miten vähän aikaa oikeastaan tuntuu olevan siitä, kun kummityttöni äidin kanssa poseerasimme lakit päässä, poski poskea vasten Rellun edessä…

Lapsistahan sen ajan kulun vain huomaa, itse emme ole muuttuneet yhtään. Ehe ehe… Piti tehdä replica meidän lakkiaispäivänä otetusta kuvasta, mutta täytyy sanoa, että vaikka muuten kaikki onkin ihan yks-yhteen, tuoreen ylioppilaan Master of the Universe -hymyä on kyllä äärimmäisen vaikea toisintaa milloinkaan tuon päivän jälkeen.

Odotellaan juhlakalua saapuvaksi koulun juhlista kukitettavaksi pihamaalle. Karkki ja Peetu poussaa äidinkin ex-koulun, Rellun, edessä. Taas tässäkin kohtaa piti vähän vetistellä… (Karkilla Filippa K:n mekko, H&M:n jakku ja Acnen nilkkurit, Peetulla Nelly.comista tilattu mekko, BLK DNM nahkarotsi ja Marc Jacobsin ballerinat)

Onnea, onnea rakas kummityttö!!! (Juhlamekko tilattu Asokselta)

Hunaja-soijamarinoitua tofua seesaminsiemenien kanssa, fetajuusto-pinaattipiirakkaa, paahdetuilla pinjansiemenillä, aurajuuston muruilla ja tuoreella ananaksella pimpattua raikasta vihersalaattia.

Kuvaushetkellä pöydästä puuttuu valitettavasti vielä kummilapsen isän itse tekemä jääkellarin lohi, aivan mielettömän herkulliset sitruunaiset kalapullat, oliiveilla höystetty sipulipiirakka ja kapriskastike. Allekirjoittanut kun luuli, että tässä tämä nyt jo alkaa olla.

Peetun taivaallista tsatsikia, appelsiinimarinoidut porkkanat ja yrttinen couscous-salaatti marinoitujen kesäkurpitsojen, munakoisojen, aurinkokuivattujen tomaattien ja papujen kanssa.

Sitruunahyytelökakku raparperipohjalla ja mansikoilla, ganache-kuorrutettu suklaakakku (to die for!).

Suklaamousse-viininmarjahyytelökakku, tummat ja vaaleat suklaapikkuleivät, appelsiinilastuset ja minttu-suklaamarenkeja.
Kaikki ruuat, niin suolaiset kuin makeatkin, oli itse alusta loppuun asti rakkaudella (ja pienellä määrällä hikeä sekä aivan satunnaisten ärräpäiden siivittämänä) valmistettu!

Niin – mainitsinko jo – että kummitäti täällä on aika reteenä kummilapsen huikeasta menestyksestä!

Peetun kanssa valmistaudutaan päivän juhlallisuuksiin.

Vielä kotona kun sovittelin tuota jo pari vuotta vanhaa Diane von Furstenbergin mekkoa, se tuntui poikkeuksellisen väljältä. Juhlapäiväksi oli tapahtunut jotain kummallista turpoamista, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään mukana olevista b-vaihtoehdoista. Sovin ainakin värin puolesta mainiosti ihanan juhlakodin sisustukseen tummassa violetinviininpunaisessa mekossani.

Puheen jälkeen. Lääketieteelliseen matkalla oleva tuore ylioppilas, kummitäti, äiti ja joukko haltijakummeja.
Nyt on tiedossa reilu viikko lomailua Tampereella, pieni visiitti Helsinkiin, retki Saarikyliin ja kauan odotettu akvarellikurssi. Blogi kuitenkin päivittyy säännöllisesti, yksi kiva kilpailu on tulossa ja varmaan laitan sen eiliselle lauantaille suunnitellun “viikon drinksu” -ohjeen ilmoille joskus tässä lähiaikoina. Ja hei – huomiselle on luvattu aurinkoa! Ei paha!

Terveisiä äänestämästä!
Ihan ensimmäisenä pitää kertoa, että täällä meillä on tänään äitienpäivä. Karkki ja Peetu teki aivan mahtavan brunssin, parsaa, pekonia, paistettua munaa, kreikkalaista maalaisleipää, vadelmahilloa, goudaa, pikkutomaatteja (ja muita vihanneksia), pinkkiä greippimehua, tomaattimehua, kahvia… Ja varmaan unohdin puolet kaikesta muusta. Istuttiin pitkään parvekkeella ja juteltiin. Sellaisia onnellisia hetkiä elämässä, joiden ei toivoisi päättyvän ikinä.
Puhuttiin kaikesta mahdollisesta, mutta siinä sivussa myös aika paljon politiikasta  – tai paremminkin demokratiasta ja äänestämisen merkityksestä.

Tiedän monia, jotka ovat sitä mieltä, että ei jaksa äänestää, kun ei sillä kuitenkaan ole mitään merkitystä. Siis että yhdellä äänellä ei maailmaa muuteta. Heille haluaisin sanoa kaksi asiaa:

1. Jokainen käyttämättä jätetty ääni on oikeastaan ääni vastapuolelle. Jos et käytä äänioikeuttasi, niiden asema, joilla on erilainen näkemys asioihin, vahvistuu. Eli pitää äänestää, jos ei halua tukea vastustajiaan.
2. Yhdellä äänellä ei ole suurta merkitystä – totta – mutta sehän juuri on demokratian pointti! Ei tarvitse kuin suunata katse hiukan Suomesta itään – sieltä löytyy erittäin hyvä esimerkki, mitä tapahtuu, kun yhdellä äänellä on suuri merkitys. Tosin silloin se “äänioikeus” ei voi olla kovin monella, pahimmillaan se on vain yhdellä henkilöllä. Silloin kyseisen henkilön äänellä on toki erittäin suuri merkitys – mutta mistään demokratiasta ei ole enää kyse.

Äänestäminen on ainoa oikeasti tasa-arvoinen tapa vaikuttaa. Jokaisen ääni on samanarvoinen ja mitä useampi äänestää, sitä reilumpaa peli on. EU saattaa tuntua kaukaiselta ja vieraalta, mutta sitä tärkeämpi on, että sinne saadaan meidän itsemme näköinen edustajisto. Jos äänestysprosentti huitelee jossain 40 korvilla kasvaa riski, että protestiäänet saavat liian suuren merkityksen.
Äänestäminen on helppoa ja nopeaa – ja sen jälkeen saa hyvän syyn käydä vaalikaffella. Tänään ehtii vielä aivan mainiosti, jos ei ole tehnyt kuin Karkki ja käynyt ennakkoäänestämässä. Ainakin täällä meillä Svennelässä äänestyspaikat ovat auki iltayhdeksään asti.

 
Reippaat äänestäjät!
Nyt jatkan äitienpäivän viettoa vaihtamalla bikinit päälle ja kaappaamalla uuden Ellen mukaani parvekkeelle. Pari tuntia ehtii hyvin pötkötellä auringossa ennenkuin pitää alkaa lämmitellä grilliä iltarillauksia varten.
Mukavaa sunnuntaita myös sinne ruudun toiselle puolelle! Ja muista käydä äänestämässä!!

Arkikuvahaaste – Vardagsbilder -kuvahaaste pyöri Instagramin puolella jo ennen vuoden vaihdetta. Tällä hetkellä ei ole enää varmaan ketään, jota ei olisi haastettu ja joka ei tietäisi, mistä on kyse. Perusperiaate on se, että esitellään kuvia omasta arjesta ja haastetaan aina joku muu julkaisemaan omia kuviaan. Instagramissa kiersi kaksi versiota. Ruotsalaisessa Vardagsbilder -haastessa esiteltiin yksi arkikuva viitenä peräkkäisenä päivänä ja suomalaisessa yhtenä arkipäivänä viisi kuvaa. Sittemmin Arkikuvahaaste ilmestyi myös facebookiin, mutta kuvia piti olla viitenä arkipäivänä viisi jokaisena. Haastettavien määrä pysyi kuitenkin jokaisessa versiossa aina yhtenä.
Itse osallistuin Instagramin puolella tuohon yhden päivän ja viiden kuvan versioon arkikuvahaasteesta. Sittemmin sain haasteen pariltakin eri taholta Facebookin puolella. Periaatteessa olen oikein otettu, että sain haasteen. Jotenkin en vain ole koskaan oppinut laittamaan kuvia Facebookiin ja muutenkin idea tuntui lopulta saavan enemmän vastustajia kuin kannattajia. Toisaalta “päivä bloggaajan kanssa” -tyyppiset postaukset ovat käsittääkseni erinomaisen suosittuja. Itse en ole selaista koskaan tehnyt, mutta tässä nyt sovellettu Mintun elämää -tyyppinen läpileikkaus viime viikostani ja samalla vastaus Facebookin arkikuvahaasteisiin.
(Ensimmäisessä kuvassa kaunis kesäyö kotikulmilta perjantai-iltana)

Office-hommaa: palavereja, sorvin ääressä nakuttelua ja toimistoremonttia. Piti olla tähän kollaasiin myös kuva Advanced Excel -kurssilta, johon osallistuin männäviikolla, mutta ilmeisesti kokemus oli niin tainnuttava, että kuvakin hävisi jonnekin.

Tukholman julkinen liikenne. Vietän vähintään kaksi tuntia päivässä tunnelbanassa, tvärbanassa, pendeltågissa, bussissa tai edellisten pysäkeillä. Kannatan ehdottomasti julkista liikennettä (vaikka miten se piereskelevä haisuliini ja tunnbrödsrullea vetävä fylleteini osuu aina juuri minun viereeni?) ja olen sitä mieltä, että se toimii Tukholmassa erinomaisesti. Olen myös iloinen siitä, että kykenen lukemaan liikkuvassa laitteessa ilman, että tulen matkapahoinvointiseksi.

Säännöllisen epäsäännöllisesti: SATS. Pitäisi muistaa, että Sickla Udden SATSissa on svenne-mittakaavalla mitattuna ihan kunnollinen sauna. Suomi-mittakaavallakin se on ihan siedettävä.

Peetu liehui maailmalla, joten jouduin käymään ruokakaupassa. Selvisin ihan hyvin. En saanut haukkuja, vaikka ostin feta-juustoa kummallisen näköisessä paketissa. Karkki on sitä mieltä, että Minttua ei voi päästää kauppaan, koska onnistun aina ostamaan kaikkea ihan outoa, vaikka kauppalistalla olisi vain perusjuttuja. Tällä kertaa en tehnyt edes mitään omituisia heräteostoksia, vaikka hetken jo pinosin “kivoja” muovimukeja ostoskärryyn. Olisihan ne ollut kai ihan kätevät mahdollisella piknikillä, mutta myrkynvihreä väri ei ehkä kuitenkaan ollut just se, mikä toisi retkijuomien parhaimmat puolet esiin.

Ihana kisu!! Hauska, leikkisä, hellämielinen, utelias, aktiivinen, nautiskelija ja paras kisu-kaveri. <3

Netflix ja Hart of Dixie. Arkena ja pyhänä. Vähän on nyt kyllä sekavia uutisia HoD:n nelossesongista. Se on tulossa, mutta koska? Ja mitä tarkoittaa “mid-season pick up”? Että Hart of Dixietä on tulossa vain puoli sesonkia – vai mitä? Kolmossesongin viimeinen episodi on katsomatta, mutta olenhan tietty nähnyt sen trailerin. I say no more.

Jokaisen arkiaamun rutiini: levitän päivän asun sängyn päälle ennen pukeutumista. Jotenkin siinä näkee parhaiten, miten osaset toimii keskenään. Tämä oli siis viime tiistai.

Perjantain huulipunavallankumous naisten sydän-, verisuoni- ja hengitystiesairauksien tietoisuuden lisäämiseksi. Kuvittelin haluavani kuvan ihanat uudet Aviatorit nenällä, mutta lopulta instaan päätyi tuo kuva ilman arskoja. Huulipuna on Lumenen Rasberry Sorbet -kyniä. Tummanpunaiseen taittavan huulipunakynän sävyn nimi on kulunut pois, mutta tuo aavistuksen kylmä punainen on yksi niistä harvoista voimakkaista punista, joita käyttäessäni en tunne oloani oudoksi.

Viime viikko oli pressiviikko täällä Tukholmassa. Vuosikausia juoksin kaksi kertaa vuodessa järjestettävillä viikoilla mediatoimistosta toiseen seuraavan sesongin mallistoja ihaillen ja ziljoonia kuvia räpsien. Sittemmin olen vähentänyt laukkaamista merkittävästi ja tänä keväänä kävin vain Moderådetin avoimien ovien päivässä tapaamassa kollegoita ja tsekkaamassa Rookies-näyttelyn. Black Book on edelleen suosikkini!

Matkakahvimuki ja Metro. Viittaan aiempaan tilitykseeni Tukholman julkisesta liikenteestä.

Liukuporrasselfie ja ziljoona vuotta vanha kevättakki.

Viikonloppuna palasi lämpimät kesäkelit, joten jatkoin hyvillä mielin parvekeprojektia. Uudet tuolit kasaantuivat ihan kohtuullisella voimasanamäärällä ja ovat niin hyvät istua, ettei paremmasta väliä!

Kukkateema tänä vuonna on punaisen, pinkin, violetin ja sinisen eri sävyt yhdistettynä valkoiseen. Mikäli edes jotkut pysyvät hengissä, partsista tulee vielä tosi kiva!

My little Sunshine! <3

 
Aikaisemmin olen aina repinyt Metrosta kaikki kivat ravintolavinkit ja reissujutut talteen. Laukun pohja ja kalenterini on täynnä epämääräisiä sanomalehtirepaleita, joita en ikinä edes vilkaise. Tajusin vihdoin, että on huomattavasti kätevämpää ottaa valokuva muistiin laitettavista jutuista. Niinkuin esim. näistä Berliini-vinkeistä. Sinne olisi taas aika suunnata syyskuun alussa.
Sellaista arkea täällä vietetään. Nyt kyllä jäi kaikki ruuat kuvaamatta, mutta ehkä se on vain hyvä. Harva inspiroituu kaalisopan kuvasta… Nyt pari jaksoa Grey’s Anatomya ja sitten kohti uutta arkea!