Tag: Matkailu

Tampere 2016
Olen vieläkin aivan fiiliksissä viimeviikkoisesta Tampereen reissustani! Miten yhteen, vähän pidennettyyn viikonloppuun ehtikin mahtua niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa. Ystävyys-, ilo-, naisenergia- ja voimaantumisakut tuli ladattua kerralla täyteen. Tottakai on sellainen olo, että miksei tällaista voisi olla useamminkin – tai ehkei nyt sentään juhlia tarvitse olla sen tiuhempaan, mutta yhdessäoloa, läsnäoloa, hyvääoloa ja kaikenlaista muutakin mukavaa oloa.
Ihan kaikkia suunnittelemiani Tampere bucket-listan kohtia en ehtinyt enkä päässyt ruksaamaan. Hyvä niin, onpahan sitten pohjasuunnitelmat valmiina seuraavaa reissua varten. Saunaan ja uimaan järveen kuitenkin pääsin ja äiskää tuli tavattua useammankin kerran. Promenadit Pyynikillä jäi aika viitteellisiksi (onneksi Tinni asuu ihan harjun kupeessa, joten mäntyjen tuoksu kantaa kyllä sinne asti), mustatmakkarat tällä kertaa syömättä ja poken pelaaminenkin tyssäsi siihen, ettei tyhmällä svenneliittymälläni päässyt puhelimella nettiin.
Ensimmäinen ohjelmakohta oli Tinnin tyttöilta-teemalla vietetyt The Syntymäpäivät.
Tampere 2016 2
Juhlakalu ilahdutti vieraita lähettämällä yhteiseen whatsapp-ryhmään vakuuttavan kisakuntoisen kuvan itsestään kaikessa rauhassa vaahdottamassa maitoa cappucinoa varten vain reilua tuntia ennen juhlien alkua. No, kun on tehokas luonteeltaan, niin on. Juhlamekon Tinni kiskaisi päällensä vain varttia ennen ovikellon soimista – ja onnistui tietty näyttämään aivan häkellyttävän hehkeältä!
Synttäri-tyttöiltaan oli kutsuttu Tinnin läheisimmät naisystävät, joista monet tunsivat ainakin osan muusta porukasta. Tuskin kukaan – Tinniä lukuunottamatta tietty – tunsi kuitenkaan kaikkia. Niinpä jokaiselle iskettiin käteen “aikuisten ystävänikirja” -lappunen, joka sitten myöhemmin ruokapöydässä vaihdettiin vieruskaverin kanssa. Puheiden pitäminen jäi aivan sivuseikaksi, kun kaikki esittelivät naapurinsa koko seurueelle. Vastauksista syntyi kivoja ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja samalla, kun sai oppia tuntemaan uusia fantastisia tyyppejä.
Tampere 2016
Istumajärjestykseen Tinni oli keksinyt aivan mahtavan idean. Tervetuliasmaljoihin oli kiinnitetty ihanat pienet akvarellit, joiden perusteella löytyi oma paikka pöydästä. Kätevä tapa “sekoittaa” tällainen pienempi juhlaseurue niin, ettei kaikki päädy istumaan vain sen parhaiten tuntemansa kaverin viereen. Puhumattakaan siitä, miten kivalta lasit näyttivät pienten taideteostensa kanssa.
Tampere 2016 5 Tampere 2016
Samppanjan seuraksi tarjolla oli kaikenlaisia herkullisia pieniä paloja. Kaikki räätälöity sopimaan Tinnin itse Ranskasta tuottaman juhlajuoman makuun. Sievien herkkujen väkertämiseen meni oma aikansa, mutta yllättävän nopeasti saimme kuitenkin viisi erilaista cocktail-palaa tehtyä. Ihan tarkkoja ohjeita ei ole tiedossani, mutta suunnilleen näin se meni:
Tampere 2016 7

  • Mozzarella-kirsikkatomaattiveneet: kirsikkatomaatti ja kuutioitu puhvelimozzarella keihästetään ison basilikalehden kanssa veneeksi. Voidaan maustaa pisaralla hyvää oliiviöljyä.
  • Lohinapit: ruisnappien täytteenä kylmäsavulohta pieneksi pilkottuna ja sekoitettuna creme fraicheen. Mausteeksi tilliä, suolaa ja ruohosipulia.
  • Piparjuuri-savupororullat: piparjuurituorejuustoon sekoitettaan pieneksi pilkottua savuporoleikettä. Seos levitetään pienelle tortillalätylle, rullataan tiukasti pötkyläksi, annetaan vetäytyä kelmuun käärittynä jääkaapissa parisen tuntia ja leikataan kivoiksi siivuiksi ennen tarjoilua.
  • Bresaola-nyytit: pieni nektariinin lohko kääritään bresaolaan ja keihästetään tikulla. (EDIT: taisikin olla serranokinkkua noissa nyyteissä, mutta Tinnin mukaan bresaola olisi käynyt yhtä hyvin..)
  • Feta-melonitikut: fetajuusto ja vesimeloni kuutioidaan tasasuuriksi kuutioiksi. Jokaiseen tikkuun yksi kuutio kumpaakin.

Tampere 2016 8
Ihana ilta! Onnea ja kiitos Tinni vielä kerran!!
Seuraavana päivänä juhlat jatkuivat hiukan Tampereen ulkopuolella Saarikylissä. Mukana oli vain meidän oma jengi, läheisimmät kaverit. Tällä kertaa juhlittavana oli seuraava The Syntymäpäiväsankari, Uke.
Tampere 2016 9
Tosi fiksun näköistä, kun yritämme porukalla sihtailla selfie-tikkua niin, että kaikki mahtuisivat samaan kuvaan! Haha!!
Alunperin tarkoitus oli tehdä luontoretki kävellen, mutta sitten päätimmekin, että lämpöinen, mutta hiukan epävakaa perjantai sopii erinomaisesti pienelle kajakki-haikille. Roine oli aivan täydellisen peilityyni, ilma lyhyen kesäsadekuuron jälkeen raikas ja kevyt hengittää. Me ei-niin-kokeneet melojatkin pysyimme hyvin pystyssä ja elämys oli kaikinpuolin aivan mielettämän upea. Ihmeellinen tunne lipua lähes äänettömästi veden pinnalla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka jäävät melomiseen täysin koukkuun.
Tampere 2016 10
Melomisen jälkeen ohjelmassa oli saunomista, uimista, hyvää ruokaa ja vielä parempia juttuja. Ihana ja erilainen tapa viettää synttäreitä! Bonuksena vielä aamu-uinti Roineessa ja mustaviinimarjoja suoraan pensaasta suuhun. Täydellistä!
Takaisin Tampereelle piti kuitenkin suunnata heti aamutoimien jälkeen (olisikohan ollut puoli kahden aikaan iltapäivällä… Haha!), sillä illalla odotti Eppujen 40 vee juhlakonsertti Ratinassa.
Tampere 2016 11
Matkalla Ratinaan kieppasin Pikku Kakkosen puiston kautta. Halusin käydä omin silmin todistamassa poke-huumaa ja intensiiviseltähän tuo touhu siellä näyttää. Ai että, kun korpesi, etten päässyt nettiin ja poke-apajille minäkin!
Tampere 2016 12
Tampereen reissun kruunasi kauan ja hartaasti odotettu konsertti. En ala nyt mitään keikkaraporttia kirjoittamaan, mutta sen vaan sanon, että kyllä oli hieno elämys. Ihana nähdä, että vanhat idolit on vielä kovassa vedossa, kaikki lempparibiisit rullasivat mahtavasti ja sikälimikäli screeniltä välittyviin tunnelmiin on luottaminen, bändillä itselläänkin oli hyvä meininki ja hauskaa lavalla.
Niin paljon muistoja ja tunnelmia Eppuihin liittyy, että moneen kertaan piti kyllä nieleskellä kyyneliä konsertin aikana.
Tampere 2016 13
Eihän se nyt tietty ole ihan samanlainen intiimi kokemus seistä 30 000 muun kanssa Ratinan kentällä kuin joskus muinoin YO-talolla heiluessa. Toisaalta tosi makea tunne, kun kaikki ympärillä laulaa täysiä “Beibeee, rakastan sua syvästi…”
Kuvat on pääasiassa allekirjoittaneen ottamia, osa kameralla, osa puhelimella. Mukana on kuitenkin myös ystävättärieni otoksia, joten kiitos Tinni, Kaisu, Uke ja Tuike!

Helsinki 3.8.2016
Viimeviikkoinen Suomen reissuni suuntautui pääasiassa Tampereelle – niinkuin kerroinkin – mutta ihan ensimmäisenä vietin helteisen hemmottelupäivän Helsingissä. Ohjelmassa oli mm. kesän aikana varsin kurjaan kuntoon päässeen kuontaloni tehokuntoutus L’Oréalilla. Kaupunkifiiliksessä käyskentelyn lomassa kävin myös hankkimassa uudet aurinkolasit viimekeväisen Instrumentarium-kampanjan palkkiolahjakortilla ja nautiskelin myöhäisen lounaan Café Strindbergissä ohikulkijoita ihmetellen.
Sovittiin jo keväällä Bloggers’ Inspiration Day:ssä L’Oréalin Annan kanssa, että jos kesälomareissuni Suomeen osuisi sopivasti, voisin päästä testaamaan hiuksen rakennetta korjaavaa L’Oréal Professionnel Pro Fiber -käsittelyä. Onneksi päivämäärät sopivat ja saatoin uskoa rutikuivan ja ihanan hamppuisen tukkani Annan ammattitaitoiseen ja hellään hoivaan.
Helsinki 3.8.2016 2
Pro Fiber käsittelyn idea on se, että ensin kampaajalla tehdään hiusten kuntoarvio ja sen perusteella tehohoito. Rakennekorjauksen perustana on kaksitehoinen, L’Oréalin patentoima molekyyli, joka sitoo hoitavat ja korjaavat ainesosat hiukseen. Teho kestää noin neljä shampoopesua ja koko homman juju on se, että kampaamossa valitaan oikeat kotihoitotuotteet: shampoo, hoitoaine, naamio ja jätettävä hoito, joiden avulla tulosta voidaan ylläpitää. Joka neljännen shampoopesun jälkeen hiuksiin laitetaan Re-Charge -ampulli, jonka avulla Pro Fiber -rakennekorjauksen tuloksia voidaan palauttaa.
L’Oréal Professionnel Pro Fiber -sarjassa on omat tuotteet vain vähän vaurioituneille (punainen pullo), jo melkolailla kulahtaneille (turkoosi pullo) ja lähestulkoon toivottomille (violetti pullo) hiuksille. Ylhäällä vasemmalla on “ennen” kuva hiuksistani. Ei taida tulla minään yllätyksenä, että allekirjoittaneelle määrättiin se kaikkein tehokkain versio aineista.
Helsinki 3.8.2016 3
Huomasin eron hiusteni kunnossa jo oikeastaan ennen kuin edes näin tai koskin niitä. Annan pestessä pois vaikuttavia aineita tunsin aivan selvästi, miten poikkeuksellisen takuton ja ihanan raskaasti hiukseni soljuivat huuhtelun yhteydessä.
Ensimmäinen kosketustuntuma on myös aivan mahtava – en voinut uskoa, että minun hiukseni voivat olla niin pehmeät, liukaat ja miellyttävän mukautuvat. Kampaamattomat märät hiukset eivät yhtäkkiä muistutakaan ikääntyneen rastafarin kuontaloa – vaan kampa liukuu pehmeästi läpi. Hiukan kosteanakin hiukset näyttävät pehmoisilta ja hengissä olevilta. Muotoilun jälkeen en ole tunnistaa terveen kiiltävää, silkkimäistä hiuksistoa omakseni. Aivan fantastista!
Helsinki 3.8.2016
Kotihoitoon sain keskitason shampoon (turkoosi pullo) ja muut tuotteet violettia, tosi vaurioituneelle tukalle tarkoitettua sarjaa.
Vielä en ole ehtinyt testata Re-Charge -ampulleja – en pese niin hurjan usein hiuksiani – mutta shampoo ja hoitoaine on ollut jo käytössä. Ainakin toistaiseksi hoitotulos on pysynyt aivan loistavasti. Olen ollut tosi tyytyväinen siihen, miten hiukseni kiiltää pehmeästi ja luonnollisesti. Tosi suuri ero siihen himmeään mattaan kauhtanaan, millainen tukkani oli aikaisemmin. Aivan ihanaa on myös se, että hiukset eivät ole tuskallisesti takussa koko ajan. Jopa hiusten pesu on nyt ihan mukavaa!
Helsinki 3.8.2016
Tukka hyvin, kaikki hyvin -asenteella läksin fiilistelemään kesä-Hesaa. Joku oli uskotellut mulle, että Helsingissä (ja muutenkin Suomessa) on tosi kylmä. Niinpä pistin päälleni pitkähihaisen neuleen – onneksi aika ohuen – ja farkut plus tennarit. Hikoilin kuin pieni possu koko päivän! Haha! No, en valita – ei näistä lämpimistä enää kauaa ole vaivaa.
Seuraava pysäkki oli Aleksanterinkadun Instrumentarium. Olin kuullut, että siellä pitäisi olla Suomen paras aurinkolasivalikoima, joten sinne siis.
Helsinki 3.8.2016 6
Valikoima oli mielestäni ihan jees – vaikka kaikkien kehujen jälkeen odotin ehkä jotain enemmän. Toisaalta sesonki alkaa olla nyt lopuillaan. Ehkä iso osa aurinkolaseista on jo myyty parempiin koteihin ja jäljellä oli vain pahnan pohjimmaiset.
Testailin aika monia malleja. Superpyöreät poskeni on aina ongelma mitä tahansa kakkuloita tai aurinkolaseja valitessani. Monet pokat tökkää kiinni poskiin heti alkujaan, toisten kanssa menee hyvin siihen asti, kun päätän hymyillä. Ja minähän tunnetusti hymyilen varmuuden vuoksi koko ajan.
Yllä oleva nelikko pääsi loppusuoralle. Vasemman yläkulman Michael Kors -laseista tykkäsin itse asiassa tosi paljon, samoin oikean alakulman Prada-arskoista. Kissamaiset viininpunaiset pokat (Versace) olisivat toimineet ilman hymyä, vähän samaa vikaa oli vasemman alakulman superviileissä Pradan aurinkolaseissa. Viimeksi mainitut olisin ihan välttämättä halunnut, mutta kun ei sovi päähän, niin ei sovi.
Helsinki 3.8.2016
Päädyin sitten lopulta juuri tismalleen niihin Ray Banin pyöreähköihin, vaalean liilan sävyisiin peililaseihin, joihin iskin silmäni jo Instrumentariumin pisteellä Bloggers’ Inspiration Dayn aikana. Nyt vajaan viikon laseja käytettyäni voin todeta olevani supertyytyväinen päätökseeni hankkia yhdet vähän hassut hippiarskat täydentämään muuten aika klassista ja konservatiivista aurinkolasivalikoimaani.
Ihan täysiä pisteitä en kyllä anna Instrumentariumin palveluasenteelle. Asiakkaita oli toki jonkinverran, mutta ei mitenkään tungokseksi asti. Myyjiäkin näki pyörimässä, mutta heidät piti aina pyydystää uudelleen, jos sattui olemaan toinenkin kysymys. Jononumero ei liikkunut ja kassallakin sai odotella hyvän tovin. Kovasti olisi helpottanut, jos edes joku olisi tullut varmistamaan, että en ole esimerkiksi sattumalta muuttunut täysin näkymättömäksi kauppaan astuessani.
Tosin se aikuisempi tumma rouvashenkilö, joka lopulta tuli kassalle, oli kyllä superystävällinen ja fiksasi aurinkolasit niin ihanan hyvin istuviksi, etten tiennyt moisen olevan mahdollistakaan. Nyt tekisi mieli viedä kaikki muutkin aurinkolasini hänelle säädettäväksi.
Helsinki 3.8.2016
Kaikessa hemmottelussa ja shoppailussa meni oma aikansa, joten päädyin lounaalle vasta iltapäivän puolella. Halusin ehdottomasti istua ulkona, kun oli niin upea ilma. En ole mikään suuri Helsinki-asiantuntija, joten suuntasin ainoaan paikkaan, jonka tiesin, eli Esplanadille.
Kaikki terassit olivat aivan täpösen täynnä. Ilmeisesti kukaan muukaan ei ole vielä kyllästynyt kesään ja aurinkoon. Kävi kuitenkin ihan huipputsägä sillä yksi pöytä tyhjeni juuri sillä sekunnilla, kun tiirailin paikkaa Café Strindbergin terassilta.
Helsinki 3.8.2016
Talon Club Sandwich tarjoillaan ihanasti perunalastujen kanssa. Koko päivän hikoiltuani tuntui, että tuo oli juuri se suolatankkaus, jota kaipasin. Itse sandwich oli myös hyvää ja raikas lasillinen Pinot Griziota kruunasi Helsinki-päiväni.

Barobao
Viimeviikkoisella Tinnin orkestroimalla makumatkalla täällä Tukholmassa piipahdimme myös taiwanilais-kiinalaisessa Barobao-ravintolassa. Tai ehkä pitäisi käyttää jotain muuta nimitystä kuin ravintola? Itse he nimittäin luokittelevat itsensä mieluiten pikaruokapaikaksi, vain piirun verran perinteisiä palvelevammaksi.
Eli pöytiintarjoilu pelaa, mutta maksu tapahtuu pikaruokamestojen tapaan ennen ruokailua, servettien virkaa toimittaa talouspaperirulla, pöytävarauksia ei oteta ja muutenkin setting tavoittelee mutkatonta ja rentoa, ei ravintolamaista tunnelmaa.
Barobao Barobao Barobao
Ensisilmäyksen ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Tarkoituksellisen minimalistisesti sisustettu Barobao on varsin kunnianhimoinen tarjoillessaan nyt niin supertrendikkäitä höyrytettyy valkoiseen leipään tehtyjä bao-“hampurilaisia” ja muita pikkuannoksia.
Annokset on tosiaan varsin pieniä – mikä meille toki kerrotaan heti aluksi – ja siksi pieneenkin nälkään menee helposti kolme listan annosta ja isompaan nälkään pitää melkein valita kaksi gao bao annosta, yksi lisuke ja yksi herkku comfort-osastosta. Hinta on kuitenkin kaikilla annoksilla vähintäänkin siedettävä, joten illallisen kokonaiskustannus taisi helposti olla koko lomaviikon alhaisin.
Barobao Barobao Barobao
Kesäaikaan Barobao on avoinna vain iltaisin klo 17 – 21. Me olimme paikalla vasta kahdeksan jälkeen ja silloin kaikki kasvisvaihtoehdot (jotka on kuulemma tosi hyviä!) ja hummeri-bao oli jo loppunut. Tosin tilaa oli silloin mainiosti – eikä meitä heitetty ulos, vaikka ateriointi venähti reippaasti yli sulkemisajan. Aikaisemmin illalla saa kuulemma varautua jonottamaan paikkaa – sen verran monet on jo ehtinyt löytää noin vuoden vanhan ravintolan.
Söimme siis pork belly bao (i h a n a a ! !) ja free range chicken bao (Peetu) yhdistettynä osteriin, kimchiin ja uunissa valmistettuun kananmunaan. Baot saavat täydet pisteet, osteri oli maukas ja merellisen raikas, kananmuna-annokset elegantteja ja vivahteikkaita. Kimchi oli myös hyvää, mutta yksi annos riittää hyvin jaettavaksi useammallekin, jos ei nyt satu olemaan ihan pidättelemätön kimchi-fani. Sen verran tujua se oli mielestäni.
Barobao Barobao Barobao
Hummeri-bao jäi vähän kyllä kiinnostamaan. Tarjoilijan mukaan niitä ei tehdä päivässä kuin muutama, ja jos sellaisen haluaa, pitää olla paikalla heti klo 17. Jonkun limited edition -triggerin tuo selvästi laukaisi, kun en nyt saa mielestäni pois, että vielä sinne viideksi joku päivä ehdin. 😀
Ensimmäinen kuva: Barobao, muut Minttu 🙂

Tampere
Muutaman toimistopäivän jälkeen huomenna olisi taas aika aloittaa pieni lomapyrähdys. Jokakesäinen Tampereen reissuni ajoittautui tänä vuonna vähän myöhempään, tavallisesti yritän käydä kotikonnuilla heti lomakauden alussa. Viikonloppuna odottaa kuitenkin Eppu Normaalin juhlakonsertti Ratinassa, joten elokuiset päivämäärät tuli bookattua jo talvella.
Vajaan viikon kestävän matkani aikataulu on poikkeuksellisen tiivis. Konsertin lisäksi ohjelmassa on syntymävuosisiskojen The Syntymäpäivien juhlistamista, äiskän tapaamista ja sen sellaista. Jotta mitään tärkeää ei pääsisi unohtumaan, päätin kirjoittaa muistilistan kaikesta kotikaupunkikivasta, jonka haluaisin mahduttaa vajaan viikon kestävään reissuuni.
Mintun TAMPERE -bucket list:

  • Mustaamakkaraa Laukontorilla
  • Saunominen (ainakin kerran) ja jos vielä pääsisi järveen uimaan niin ai että!
  • Nähdä Eput livenä (tän pitäisi olla helppo, kun liputkin on jo hankittuna!)
  • Hengittää männyntuoksua Pyynikinharjulla
  • Edelliseen saumattomasti liittyen: legendaariset munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa
  • Pikavisiitti Pikku Kakkosen puistoon (noooh, kyllä – pelaan edelleen!)
  • Uusien aurinkolasien hankinta
  • Äitiä pitää saada halata monta kertaa!
  • Valvoa pikkutunneille mailman parhaiden ystävien kanssa
  • Parantaa maailmaa (ks. edellinen kohta)

.. ja bonuksena:

Unohtuikohan jotain? Todennäköisesti – mutta oikeastaan muulla ei lopulta ole merkitystä kuin sillä, että saa tavata kaikkia rakkaita ja tärkeitä ihmisiä, viettää hetki aikaa yhdessä ja ladata ystävyysakkuja syksyn ja talven varalle!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Indio Kitchen
Niinkuin kerroinkin, Tinni oli Tukholmassa viime viikolla. Kaiken muun mukavan lisäksi, se tarkoitti visiittiä moneen ihanaan ravintolaan. Yksi itselleni uusista tuttavuuksista oli Ruotsin ensimmäinen Nikkei-ravintola Indio Kitchen.
Eikä uutta ollut vain itse ravintola – vaan koko “tyylisuunta”. Etukäteen en niin miettinyt, että miksi Indio Kitchen ilmoittaa olevansa japanilais-perulainen. Tukholmassa on useampikin paikka, jossa cross kitchen -ajattelu on ihan oma lukunsa siksi, että ravintoloitsijat ovat päättäneet yhdistää ruokakulttuuriltaan villistikin erilaiset taustansa perustaessaan yhteisen ravintolan.
Indio Kitchen Indio Kitchen
Siitä ei kuitenkaan ole Indio Kitchenin kohdalla kyse. Japanilais-perulainen keittiö, Nikkei, syntyi, kun suuri joukko japanilaisia muutti 1800-luvulla Peruun ja alkoi valmistaa japanilaista ruokaa paikallisista raaka-aineista.
Indio Kitchenin listalta löytyy niin sushia kuin cevicheä, sashimia ja canchitaa. Painopiste on selkeästi kalassa ja muissa meren antimissa. Kasvissyöjälle löytyy vaihtoehtoja, mutta vannoutuneen lihansyöjän kantsii valita joku muu ravintola.
Indio Kitchen Indio Kitchen Indio Kitchen Indio Kitchen Indio Kitchen
Ruoka on aivan taivaallisen herkullista! Sushi on ollut lempiruokaani siitä lähtien, kun muutimme Tukholmaan. Osittain Indio Kitchenin maut ovat tuttuja ja turvallisia, lohturuokaa jopa. Toisaalta annokset ovat kypsennetympiä ja makumaailmaltaan vahvempia kuin perinteinen japanilainen.
Illallinen koostetaan useammasta keskisuuresta annoksesta ja varsinkin sushi sopii hyvin jaettavaksi kaikkien ruokailijoiden kesken. Meidän ateriat koostui chevicestä, tonnikala-carpacciosta, sushista ja lisukkeista (suosittelen höyrytettyjä soijapapuja, mutta paahdetut maissinsiemenet oli vähän turhankin outoja).
Palvelu Indio Kitchenissä on todella loistavaa, iloista ja joustavaa. Peetulle räätälöitiin allergiat huomioon ottava menu ja kaikkiin muihinkin ziljooniin kysymyksiimme vastattiin asiantuntevasti, perusteellisesti ja ystävällisesti. Tulee kyllä aina niin hyvä mieli, kun palveluammatissa oleva ihminen on tehtävänsä mittainen – ja tässä tapauksessa ylitsekin.
Indio Kitchen
Indio Kitchen bloggari
Bloggarin kanssa ravintolassa. Onneksi sushi ei jäähdy, vaikka kuvaaja olisi hitaalla.
Tarjoilija suositteli ottamaan kolme eri annosta per nenä – ja se tuntui järkevältä. Etenkin, kun aluksi otimme kaikille vain kaksi, minkä seurauksena tilasimme “jälkkäriksi” vielä setin sushia. Haha!

Old stuff