Olen aina ajatellut, että minulla ei ole minkäänlaista itsekuria, mutta arvatkaapas, mitä tänään tapahtui!? Töiden jälkeen katsoin yhden jakson nelossesongin House of Cardia, joka on tullut tänään Netflixiin ja sen jälkeen aloin tehdä tätä postausta! Ennusteiden mukaisesti olisin tapittanut sarjaa, kunnes viimeisenkin jakson viimeinen tunnussävelen vinkaisu olisi hävinnyt, ennenkuin olisin voinut ajatella mitään muuta. No, ehkä yksi suuri syy tähän “itsekurin” löytymiseen on se, että New Yorkin matkavinkkejä kirjoittamalla saan loistavan syyn palata takaisin onnistuneen matkamme tunnelmiin.
Näistä vinkeistä on tuskin paljoakaan iloa rutinoituneille NYC:in kävijöille, mutta ekakertalaisille ehkä sitäkin enemmän. Jo matkaa suunnitellessamme tiesimme, että kaikkea, mitä halusimme tehdä ja nähdä ei ehdi mitenkään toteuttaa, vaikka olimmekin reissussa reilun viikon. Erilaisia ideoita piti tosin olla takataskussa aika paljon ihan vain siksikin, että helmikuun sää New Yorkissa voi olla ihan mitä vaan lumimyrskystä paukkupakkasiin ja toisaalta mitä ihanimpaan kevätfiilikseen.
Säiden puolesta meillä kävi niin älyttömän hyvä tsägä, että parikin matkasuunnitelmissa ollutta museota jäi ihan kokonaan koluamatta (MET ja FIT:in museo) ja varasijoille päätyneitä museoita ei edes harkittu. Toisaalta Brooklyn-päiväksi suunniteltu viimeinen kokonainen matkapäivämme oli niin sateinen ja myrskytuulinen, että tällä kertaa kävi sitten niin, että emme varsinaisesti poistuneet Manhattanilta kuin lentokentälle.
Mutta nyt niitä vinkkejä! Tässä Mintun top 5 – mitä ekakertalaisen kantsii tehdä New Yorkissa -vinkit. Sen lisäksi siis, että tulossa on vielä ravintolat ja shoppailu…
1. Manhattanilla on hyvä kävellä

Paria päivää pidemmälle reissulle kannattaa varata mukaan kahdet hyvät, lestiltään aavistuksen erilaiset kengät. Etäisyydet Manhattanilla on yllättävän pitkät verrattuna kartan antamaan mielikuvaan, mutta kävelemään tottuneelle keskiverto-pohjoismaalaiselle kuitenkin ihan piece of cake (vähän ameriikkaa tänne sekaan, kun puhutaan nyyjorkista!). Kävellen näkee kaikkia ihania, elokuvista ja tv-sarjoista tutun oloisia asioita oikeasti livenä ja olo on välillä kuin olisi statistina tai salaa hiipinyt suosikkisarjan kuvauksiin.
Voin kertoa, että ensimmäisenä päivänä Karkilta ja Peetulta meni melkein hermot, kun luin ääneen kaikki näkemäni kyltit ja tienviitat (oikeasti he vain nauroivat pimeälle äidilleen… :D). Tuntui vain niin uskomattomalta, että kaikki on ihan oikeasti!

Kävely kannattaa myös siksi, että pienellä suunnittelulla matkan varrelle osuu paljon loistavia nähtävyyksiä. Suosittelen erittäin lämpimästi poikkeamaan sekä Empire State Buildingin että erityisesti supekauniisti entisöidyn Chrysler Towerin aulassa. Sen upeampia Art Deco -arkkitehtuurin helmiä saa hakea.
Fun fact: suurin osa (kaikki?) Chrysler Towerin koristeet ja yksityiskohdat on saanut inspiraationsa 20-luvun lopun Chrysler-merkkisten autojen osista.
En oikein tiedä onko mahdollista kokea crush-tyyppistä ihastusta rakennukseen, mutta jos voi, niin Chrysler Tower on mun valittuni! <3

Meidän ensimmäisen päivän kävelyreitti kulki kämpiltä Lower East Sidelta China Townin läpi  (todella kokemisen arvoinen – ei mikään turisteille konservoitu markkinakaupunginosa!) Wall Streetille, härkää lääppimään (nyt Mintusta tulee rikas!) ja siitä ilmaiselle Staten Island -lautalle Vapaudenpatsasta ihmettelemään.
Sain vinkin Staten Island -lautasta useammaltakin taholta – myös täällä blogissa. Jos ei välttämättä hinkua itse saarelle, mikä varmasti on ihan omanlaisensa elämys, en todellakaan näe mitään syytä, miksi pitäisi maksaa kymmeniä euroja siitä, että pääsee laivalla muutamaa metriä lähemmäksi kuin ilmaisella lautalla. Tuosta selfie-stickillä otetusta alakuvasta saa helposti sellaisen kuvan, että lautalta ei näe juuri mitään, mutta se ei pidä paikkansa. Myös tämän jutun ensimmäinen kuva on otettu samaiselta lautalta.

Kävelyretkemme jatkui vielä Grand Centraliin ja Times Squarelle, jotka molemmat oli kaltaisillemme leffafriikeille ihan must-nähtävyyksiä.

Kävellen selvittää tosiaan isoja osia Manhattania, kun haluaa katsella maisemia ja fiilistellä kaupungin tunnelmaa. Tehokkaampaan liikkumiseen suosittelen 31 dollaria maksavaa 7 päivän metrokorttia, jolla voi matkustaa rajattomasti paikallisilla julkisilla liikennevälineillä. Keltaiset taksit ovat toki NY-romanttisia, mutta ainakaan niiden parin kerran jälkeen, kun me niitä käytimme, sanoisin, että hinnoittelu ei ole edes Ruotsin – vaan paremminkin Suomen tasolla. Eli aikas kallista lystiä.
Lisäksi tosi monilla (ei kaikilla) metroasemilla oli ilmainen, salasanaton wi-fi. Sekin ihan mukava yllätys kaupungissa, missä wi-fi ei todellakaan ole samanlainen itsestäänselvyys kuin täällä meillä.
2. Museum of Modern Arts MoMA

En nyt halua kuullostaa kurjalta ja niuholta kultturitantalta, mutta kyllä se nyt vain niin on, että MoMA on ihan pakollinen kohde kaikille ensimmäistä kertaa New Yorkissa visiitillä oleville. Jos aikaa on vain vähän, riittää pelkkä ylimmän kerroksen kiertäminen. Siellä on nähtävänä niin monta ikonista nykytaiteen teosta, että ei tarvitse olla mikään taidehippi nauttiakseen kokemuksesta.
Alakerran info-tiskiltä saa kuulokehässäkän, jonka avulla voi kuunnella lyhyet selostukset kaikista ylimmän kerroksen teoksista. Useimmista saa myös lapsille suunnatun version, mikä oli toisinaan oivaltavampi kuin aikuisille suunnattu faktapitoisempi esittely.

Yläkerran kiinteän näyttelyn lisäksi MoMAssa on aina muutama ajankohtainen vaihtuva näyttely. Tällä kertaa yksi niistä sattui olemaan “Endless House: Intersections of Art and Achitecture”. Arkkitehtiopiskelija Paakkulainen luennoi.. 😀
Lisäksi täytyy mainita, että kolmoskerroksen lounasravintolatyyppisessä ravitsemusliikkeessä on erinomaisen hyvä ja yllättävän nopea palvelu (vaikka paikka oli aivan ammuttuna täynnä, kun sinne mentiin) ja todella mainiota ja hyvää ruokaa, joka oli ihan hyvin aavistuksen NY-tasoa kalliimman hintansa arvoista.
3. Broadway-musikaali

Broadway-musikaali on elämys ja kokemus vailla vertaa! Suosittelen ehdottomasti, vaikka ei näistä meidän täkäläisistä musikaaleista niin innostuisikaan. Broadwayllä tuotannot ovat jotain aivan ihan omaa luokkaansa!
Liput näytöksiin ovat tosi kalliita, mutta jos ei ole niin tarkkaa, mitä haluaa nähdä, voi saman päivän esityksiin päästä jopa puoleen hintaan. Time Squarella ja teattereitten ulkopuolella on puolivirallisen näköistä porukkaa joka myy lippuja alkaviin näytöksiin hyvinkin edullisesti, mutta kuulemma riski saada väärennetyt liput on silti aika suuri. Luotettava paikka ostaa edullisia lippuja on Tkts, jonka pääpaikka on Times Squarella. Lippuja on tosiaan saatavana vain saman päivän näytöksiin ja jonossa kantsii olla ajoissa. Me oltiin paikalla noin tuntia ennen lipunmyynnin alkua ja saatiin oikein kivat paikat juuri siihen näytökseen kuin haluttiin.
Kinky Boots kuullosti ensin nimen perusteella vähän epäilyttävältä. Ei niin, että minulla olisi mitään kinkyjä bootseja vastaan, mutta olen aivan yliallerginen seksiatribuutteja hyödyntävälle öhö-öhö -huumorille. Mutta mistään sellaisesta tuossa ei tosiaankaan ollut kyse! Esitys oli niin mahtava, hauska ja oivaltava, musiikki just ihanan musikaalimaista olematta itsensä klisee (ainakaan niin, että se olisi häirinnyt) ja näyttelijät/laulajat/esiintyjät niin mielettömän hyviä, että jouduin ihan uudelleen miettimään asennettani estraditaidetta kohtaan. Lavastus ja puvustus on myös niin omaa luokkaansa, että en edes viitsi alkaa… Näytös tarvitsisi melkein ihan  oman postauksensa. Mutta, jos olet menossa lähiaikoina New Yorkiin, suosittelen erittäin lämpimästi juuri Kinky Boots -musikaalia (vaikka ne on kyllä varmaan kaikki ihan yhtä hyviä..).
4. Central Park

Mieletön city-luonto ja klassikkopuisto keskellä suurkaupunkia. Ilma Central Parkissa tuntuu ihmeen raikkaalta, vaikka pilvenpiirtäjät saartaa ulkoilumekkaa joka suunnasta. Kunnon reippailija varaa lenkkivehkeet matkalaukkuun ja suuntaa aamun sarastuksessa juoksemaan pitkin Central Parkia muiden menestyjien kanssa.
Helmikuu ei nyt ollut mikään paras mahdollinen ajankohta Central Park -visiitille, mutta kaunista siellä on näin karunakin vuodenaikana. Ja oikeastaan kauneuden ohella itseäni ainakin kiehtoo se ajatus, että cooleimmallakin city-ihmisellä on kaipuu lähelle luontoa – tai ainakin jotain luonnon tapaista. Kauniina aurinkoisena lauantaina puistossa oli väkeä melkein tungokseen asti!

Awwww… Mahtoikohan Vionna sanoa: “yes, Yes, YES!!” ?

Central Parkissa tuntikausia vaeltaneet pikkutiput pienessä verensokerivajeessa. Vasemmalla näkyy taustalla MET, jonka rappusilla kävimme syömässä hot dogit (ei löytynyt frozen yoghurt mistään). Peetu istui ylimmällä rappusella, mutta emme nähneet yhtään eliittikoulupukuista teinityttöä vahtimassa reviiriään.
METissä kävimme vain aulassa (ja vessassa) samoin muutaman korttelin päässä sijaitsevassa Guggenheim-museossa, jonka Peetu halusi nähdä pääasiassa rakennuksen arkkitehtuurin takia. Kummassakaan emme ehtineet tsekata itse näyttelyitä, sillä olimme varanneet samalle illalle liput Rockefeller Centerin näköalatasanteelle.
5. Top of the Rock

Kun on ekakertalainen New Yorkissa, on ihan pakko nähdä koko upeus myös yläilmoista. Satojen pilvenpiirtäjien kaupunki suorastaan vaati sen! Kiitos kaikille blogiini vinkkejä jättäneille – lähinnä teidän ansiosta tein oikean ratkaisun ja päätin, että Gossip Girl & Sleepless in Seattle -romanttinen Empire State Building on kauniimpi kuvissa, joten parempi tehdä näköalareissu Rockefeller Centerin katolle.
Niinikään blogivinkin ansiosta älysin bookata meidän liput juuri ennen auringonlaskua niin, että näimme New Yorkin sekä auringonpaisteessa että pimenevässä illassa.
Fun fact: tuo palikkapelin näköinen piilvenpiirtäjä yllä olevassa kuvassa on maailman korkein yksityisasuntoja täynnä oleva rakennus. Talon penthouse-asunto (ylin kerros) myytiin vain vähän aikaa sitten ja hinta oli vaatimattomat 8,6 miljoonaa dollaria. Ei ihan Ässä-arvan voitto riittäisi moiseen..

En nyt mitenkään haluaisi yhtään leuhkia, mutta katsokaa nyt, mikä näköala!!
Elämys oli todella maaginen ja tunne siitä, että ollaan ulkona satoja metrejä maan pinnan yläpuolella, ihmisten joskus 30-luvulla rakentaman rakennuksen katolla, suorastaan vähän huimaava.
Liput (tännekin) on aika kalliit, mutta, kun ostaa yhteislipun MoMAan ja Top of the Rockiin säästää pitkän pennin. Molempia nähtävyyksiä ei ole mikään pakko sovittaa samaan päivään, ja jos sattuu huono ilma tai muita esteitä, Top of the Rockin lipun ajankohtaa voi siirtää vaikka miten monta kertaa ilman kustannuksia.

Mikäli näköalatasanne ei huimannut riittävästi, suosittelen ehdottomasti helikopterikierrosta Manhattanin yllä! Kokemus on todella ainutlaatuinen ja fiilis ihan kuin olisi jossain elokuvassa. Niinkuin jo aikaisemmin sanoin, matkapahoinvointisille ja korkeanpaikankammoisille helikopteri ei ehkä ole se mukavin matkasuunnitelma, mutta muille kokemus on kyllä ihan ainutkertainen!
Bonusvinkit:

New Museum – edgympi kuin MoMA, yleensä todella kiinnostavia näyttelyitä ohjelmassa. Myös pelkästään rakennus on näkemisen arvoinen (kulman takana on New Yorkin ehkä paras muffinssi-/kakkukahvila, mutta siitä lisää ensi postauksessa) ja ylimmässä kerroksessa on (kuulemma) upea panoraamahuone, mutta se on auki vain lauantaisin ja sunnuntaisin, joten sitä emme nähneet.

9/11 -muistomerkki. Yllättävän vaikuttava ja liikuttava. En ole niin aina kaiken mahtipontisuuden ystävä, mutta mustaan aukkoon taukoamatta valuva vesi ja monumenttia kiertävään kaiteeseen stanssatut uhrien nimet. Ei, kyllä tuo oli pysäyttävä hetki.
Vieressä on myös 9/11 -museo, mutta siellä emme käyneet (ja kamalan pitkä oli jonokin, vaikka satoi ja oli ihan tavallinen tiistai turistisesongin ulkopuolella).
Muistomerkki on myös helposti sisällytettävissä Etelä-Manhattanin kävelykierrokselle. Samalla voi tsekata maailman kalleimman, vain 8 vuotta aikataulusta myöhässä valmistuneen paikallisjuna-aseman rakennuksen. Peetu piti siitä mielenkiintoisen fun fact -luennon, mutta en nyt muista juuri muuta kuin, että tuon pikkuisen viivästymisen lisäksi rakennuksen kustannukset karkasivat menemään noin muutaman miljardin dollarin verran. Pikku juttu.. 😀

High Lane Park ei ehkä ole ihan täysin parhaimmillaan helmikuisessa harmaudessaan. Jotain erityistä siinä kuitenkin on, että hylätylle junaradalle on päätetty perustaa yleinen puisto. Alapuolella vilisee liikenne, mutta High Lanen raiteilla on rauhallista. Ihana paikka ja jotenkin hyvältä tuntuva ratkaisu kokonaisuudessaan – kaupunkilaisille on tehty jotain mukavaa ja kivaa asiasta, joka olisi helposti voinut olla vain kieltotaulujen täyttämä hitaasti rappioituva kaupunkisuunnittelun katastrofi.
Ennen matkaa emme tosiaankaan ajatelleet, että olisimme viettäneet koko melko pitkältä tuntuneen matkan Manhattanilla. No toisin kävi – ja Manhattanillekin jäi vielä monta paikka katsastettavaksi.

Tämä meidän reissumme oli varsin tyypillinen ekakertalaisten matka. Halusimme fiilistellä New Yorkia, mutta myös olla ihan häpeilemättä turisteja ja käydä katsomassa kaikki ne kuuluisat paikat, joita olemme rakastamissamme elokuvissa ja tv-sarjoissa nähneet.
Seuraavasta matkasta tulee varmasti ihan toisenlainen, mutta jos jokin asia on varmaa se on se, että seuraava on aivan varmasti tulossa!

Oli ihan pakko aloittaa tämä potentiaalisesti käsistä karkaava ja superlaajaksi muuttuva New York -postausten sarja kertomalla mun 50 vee syntymäpäiväjuhlastani. Tai siis itseasiassa koko reissuhan oli yhtä synttärijuhlaa. Kukaan meistä, sen paremmin Karkki, Peetu kuin minä itsekään ei oltu milloinkaan käyty New Yorkissa, joten kaikille meille reissu oli tosi ainutlaatuinen kokemus – ja synttäreistäni saatiin hyvä syy lähteä matkaan.
Itse synttäripäivä osui viikko sitten maanantaille, mutta oikeasti juhliminen alkoi jo melkein viikkoa aikaisemmin, tiistaina, kun lentomme starttasi kohti New Yorkia. Olimme päättäneet matkan, ostanut lentoliput ja varannut majoituksen jo aikaisin viime syksynä, jolloin hinnat olivat ihan mukavan alhaalla. SASin karvalakkiosastolla meininki on reilua, mutta ilman mitään erityistä hemmottelua. Niinpä oli aivan älyttömän mahtava yllätys, että Tukholmalainen suomi-jengini oli tilannut meille shampanjaa lennolle!

En ollut ikinä kuullutkaan, että on mahdollista järkätä jotain tällaista! Täytyy sanoa, että sen verran olen sisimmässäni prinsessa, että kun lentoemännät tulivat meidän kohdalle ennen kuin edes aloittivat tarjoilun busineksessa tai muualla ja toivottivat hyviä synttäreitä Marilta, Anulta ja Ullalta, olo oli kyllä kuin olisin jonkun elokuvan tähti. Kyllä se tuntuu välillä niin hirmu hyvältä olla vähän erityinen. Special.
Varsinainen synttäripäivä, maanantai 22.2.2016 alkoi niin ihanasti ja perinteisen synttärimäisesti kuin vain voi olla.
Paitsi että meidän airbnb-kämpän diiliin kuulunut aivan ihana ja superrauhallinen 15-vuotias kisurouva, Ming Na, sekosi ihan totaalisesti, kun se näki Karkin ja Peetun hankkiman juustokakun ja siinä kynttilät palamassa. Eli siis synttäriaamun herätykseen kuului ihanaa kahvin tuoksua, paaaljon oooonneaa vaan -laulantaa, sekä “äiti, voisiksää puhaltaa nää tosi äkkiä” -toivotuksia. Ming Na -kisu ei ollut mikään suuri kynttilä-fani ja erityisesti aamuherätyskakku lukuisine kynttilöineen sai kissaleidin hermostumaan ja hyökkäilemään kakkua kantavan Karkin nilkkoihin.

Ming Na -kisulla oli aivan varmasti repussa jotain tosi ikäviä kokemuksia synttärikakkutyyppisten elämysten kanssa. Muuten kisu oli todella rauhallinen ja rakentavan ystävällinen.
Synttärikaakun ja laulannan lisäksi sain sänkyyn toimitettuna myös lahjapaketteja. (Lahjapaketteja – minulle!! Ihanaa!!) Kuoret puhelimeen (Peetu on piirtänyt kuoren superkauniin kisukuvion) ja meditaatiokirjallisuutta on itseasiassa juuri se, mitä nyt tarvitsen!
Lunkin brunssityyppisen aamiaisen jälkeen päätimme lähteä kävelemään pitkin East Riverin rantaa kohti helikopterilaituria.

Voi olla, että olen aavistuksen lucky girl, mutta koko viikon ehdottomasti hienoin, aurinkoisin ja lämpimin päivä sattui osumaan juuri mun synttäreilleni!
En nyt aio millään tavalla listata hienommuus- tai vaikuttavuus- tai mihinkään muuhunkaan järjestykseen viisikymppispäiväni kokemuksia. Mutta se kyllä täytyy sanoa, että kollegoilta lahjaksi saatu helikopteriajelu oli kyllä paljon suurempi elämys, mitä etukäteen kuvittelin.

Tuollaisella pikkuisella pörr-pörr-laitteella sitä sitten lenneltiin taivahalla. Jos kuvasta ei oikein erotu, niin voin kertoa, että tuossa on ikkuna myös Martensien alla. Ihan tukeva ja vahva fiilis – NOT!! 😀
En ole milloinkaan aikaisemmin ollut helikopterissa ja se olikin ihan superjännä kokemus. En ehkä suosittelisi tyypeille, joilla on taipumusta matkapahoinvointiin tai joita huimaa esmes huvipuiston maailmanpyörässä. Olen joskus aikoinaan Costa Rican reissulla lentänyt superpienellä, muistaakseni kuusipaikkaisella, lentokoneella. Pienessäkin lentokoneessa on lentokonefiilis, helikopterissa ei. Tunne varsinkin noustessa oli kuin olisi ikkunallisessa näköalahississä, joka ei ole kiinni missään. Täytyy myöntää, että en ollut edes ajatellut, miten kovasti helikopterireissu jäytää tällaisen meikäläisen nössön mahanpohjaa.

Mutta hei – mites nää näköalat?
Keli oli, niinkuin sanoin ja niinkuin näkyy, aivan täydellinen. Silti voin ihan rehellisesti tunnustaa, että kaikki tämän postauksen helikopterikuvat on vaatinut ekstrasuperskarppausta, koska silloin on pitänyt irroittaa vähintään toinen käsi helikopterin kauhukahvasta kuvan ottoa varten. Jutun alussa ja tuossa alla olevaan selfieen on vaadittu ihan erityistä joogahengitystä, että tohdin irroittaa molemmat kädet yhtäaikaa helikopterin kauhukahvoista.
Ei saa nauraa (ainakaan kovin paljoa..)!

Helikopterihomma on jännintä ja mahtavinta, mitä olen tehnyt pitkään pitkään aikaan. Tuossa takana näkyy laituri, jolta helikopterit lähtivät lentoon ja kuvan etualalla näkyy adrenaliinihuuruissaan voitonhymyilevä Minttu. Ja siis älkää nyt missään tapauksessa käsittäkö väärin: kokemus oli todella hieno, upea ja mahtava, näköalat aivan mielettömät ja koko homma todella turvallisen ja professionaalin oloisesti hoidettu. En vain ehkä ollut ihan sataprosenttisesti valmistautunut siihen, miten jännältä se tuntuu.
Helikopterireissun adrenaliininhuuruiset voittobisset nautittiin + 15 asteen lämmössä ulkona ja ihan parhaassa auringonpaisteessa. Ravintolan terassin peilaavasta ikkunaseinästä heijastuu Staten Island allekirjoittaneen lisäksi.

Auringonpaisteisen iltapäivän ja rauhallisen, pitkän lounaan jälkeen päädyttiin Meatpacking Districkille ja High Line -puistoon. Paluumatkalla Peetun ottama kuva vetää hyvin yhteen iltapäivän fiilikset: ihana olla juuri tässä, juuri nyt, juuri maailman rakkaimpien ihmisten kanssa! <3

En ole tainnut milloinkaan oikein kunnolla täällä blogissa selostaa, miten hurjan paljon tykkään paperikaupoista ja erityisesti postikorteista. No, synttäri-iltanani pistäydyttiin yhteen New Yorkin ziljoonista ihanista paperikaupoista ja kaikki päätyi siihen, että olin iloinen pupu… 😀
Päivän aktiviteettien ja High Line Parkin jälkeen ohjelmassa oli hyvin tarpeellinen, proseccon kupliva pit stop meidän kämpillä. Hetken huilin jälkeen suunnattiin kävelymatkan päähän synttäri-illalliselle.

Illallispaikan tytöt olivat valinneet (salaa minulta!) tekemältäni suosikkilistalta. Kasvisravintola Butcher’s Daughter oli just niin ihanan tunnelmallinen ja trendikkään tyylikäs kuin olin ajatellutkin. Lisäksi ruoka oli aivan mielettömän hyvää!! (Palaan tähän vielä, kun teen NY-ravintolapostauksen, mutta jos vinkeillä on kiire: kasvissyöjille, vegaaneille sekä hyvän ruuan ystäville aivan loistava mesta, mutta vegaanille pähkinäallergikolle vaihtoehtoja ei ole kovin montaa.)
Päivä oli ollut tosi pitkä, mutta päädyimme vielä “viimeisille drinksuille” illan ruokapaikan ja majapaikkamme puolivälissä sijaitsevaan Schiller’s Ligour Bar -baariin. Aika hauska yhteensattuma, että juuri tuo osoittautui olevan suosikkibloggarini Tunnetilan Ninan kantabaari New Yorkissa!

Onko maailma pieni vai pieni?
Yläkuvan reippaat viimeisen drinksun nauttijat olivat jo matkalla nukkumaan, mutta muutaman mutkan ja Karkin sosiaalisten skillsien ansiosta meidät kutsuttiin vierailemaan ihan oikeaan salakapakkaan. Sieltä ei luonnollisestikaan ole kuvia, mutta voin vakuuttaa, että mahtavampaa huipennusta synttäripäivälleni en olisi voinut kuvitellakaan!
Sisäänkäynti salabaariin oli tavallisen K-kauppatyyppisen korttelikaupan takapihalta, roskisten reunoittaman käytävän päästä.

Tässä ollaan matkalla nukkumaan ihan oikeasti – mikä on aika helppo havaita hymyjen hämyisästä tasosta. Ennen kuvan ottoa olemme kuitenkin viettäneen ihanan loppuillan todella tunnelmallisessa, itämaisin matoin, muhkein nahhkasohvin ja kristallikruunuin sisutetussa salabaarissa, jossa soi todella svengaava live swing-jatsi ja kaikki drinkit tarjoiltiin teekupeista. Ihan kuin elokuvissa!
Ei varmaan ole vaikea uskoa, että on ihan mahdotonta kertoa, mikä oli kaikkein hienointa päivässä. Mutta sen voin sanoa, että tämä on ihan ehdottomasti mahtavin synttäripäiväni ikinä!!

Aivan mielettömän mahtava synttärijuhlaloma New Yorkissa on takana! Saavuimme kotiin toissapäivänä, mutta vielä eilenkin pää oli niin täynnä lumisadetta jetlagin ansiosta, että minkään järkeväksi laskettavan jutun kirjoittaminen ei olisi voinut tulla kysymykseen. Olen tosi pahoillani siitä, että en ehtinyt päivittää blogia kertaakaan matkan aikana. Matkoilla on aina niitä lunkeja, rauhallisia hetkiä, jotka olisin voinut käyttää bloggaamiseen. Sen sijaan päätin hengittää sisään ja ulos, nauttia siitä, että olen ikimuistoisella matkalla maailman upeimpien tyttärieni kanssa.
Käytin puoli talvea ja osan syksyä ristiintaulukoiden parhaita – ja “mest prisvärda” – ravintoloita ja kivoimpia turistikohteita. Yli tuhat kuvaa muistikortilla vaatii kuitenkin hiukan aikaa, joten päätin jakaa vinkit kolmeen eri osaan: 1) nähtävyydet, 2) ravintolat (ja kahvilat & muu syöminen) ja 3) shoppailu.

Ensimmäinen shoppailuvinkkini on, että kantsii tsekata hintataso, jos on kiinnostunut amerikkalaisten designereitten tuotoksista. Diane von Furstenberg, Marc Jacobs, Alexander Wang etc.. Hinnat vaikuttaa olevan aikasmoisen paljon alempana kuin kotona NK:lla (tai Stockalla Suomessa, voisin kuvitella).
Peetu bongasi ihanat klassiset Calvin Klein t-paidan ja collegen Urban Outfitterisiltä – todella edulliseen hintaan.

 

• paita, Calvin Klein
• hame, Asos
• takki, Whyred
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• huivi, Acne
• kaulakoru, Ideakoru (yhteistyön kautta saatu)
• tennarit, Adidas Superstar (Mintun)

[mittaustagi]
Reissuun pakkaaminen ei ole mikään suuri vahvuuteni. Otan helposti joko liian paljon tai liian vähän vaatetta – tai sitten vain yhdenlaisia, jolloin päädyn kulkemaan käytännöllisesti katsoen samoissa vaatteissa koko matkan ajan. Nyt New Yorkin matkalle päätin oikein tsempata. Säätiedotukset on tutkittu, reissuohjelma huomioitu ja hyviä vinkkejä haravoitu interwebsin ihmeellisestä maailmasta.
Tässä viisi elintärkeäksi havaitsemaani vinkkiä kaupunkilomalle lähtijöille. Pienellä säädöllä samat ohjeet toimivat kyllä ihan millaiselle reissulle tahansa – tosin sporttilomilla on tietty ihan omat haasteensa varusteiden yms. suhteen.

1. Värikoordinointi
Aikaisemmin olen ajatellut enemmän asukokonaisuuksia, joita mahdollisesti haluan matkalla käyttää. Se johtaa helposti siihen, että matkalaukku natisee liitoksissaan jo menomatkalla. Niinkin yksinkertainen asia kuin puvuston palapeliajattelu vähentää mukaan otettavan kamamäärän tarvetta huomattavasti. Siitä huolimatta vaihtelunvaraa on runsaasti.

2. Kävelykelpoiset kengät
Kenkien merkitystä ei voi aliarvioida! Rakastan liikkua kävelemällä paikasta toiseen, mutta jos mukana ei ole hyviä jalkineita, lopputuloksena voi olla katastrofi. Jotenkin kuvittelin tietäväni tämän, mutta esim. viime kesän Italian reissulle tuli otettua mukaan vain aika hyviä sandaaleita. Tuumasin, että niillä kyllä pärjäilee rantalomalla. No, mehän käveltiin joka päivä reilu kymmenen kilometriä ja varsinaisena kaupunkipäivänä yli kaksikymmentä. Lopputuloksena järkyttävät, superkipeät rakot päkiöiden alla. Eli ikinä ei pitäisi tinkiä kengistä!

3. Hiusten pikakaunistamiseen sopivat tuotteet
Kannan joka reissulla mukanani melkoisen arsenaalin hiustenhoitoon ja laittamiseen tarkoitettuja tuotteita. Jotenkin sitä muka kuvittelee, että lomalla on aikaa värkätä kiharoita ja tuunata kampauksia, joihin arkisin ei riitä rahkeet. Tosiasia on kuitenkin se, että itse matkakohde on yleensä (toivottavasti ainakin!) huomattavasti kiinnostavampi kuin oman peilikuvan tuijottelu, joten harvoin sitä tulee pikakiharoita kummempaa yritettyä. Sen sijaan tuotteet, joilla tukan saa freesattua puolessa sekunnissa, ovat todellisia aarteita. Omat suosikkini ovat kuivashampoo (sattui löytymään varastoista Toni&Guyn matkakokoinen kuivashampoo, joka on ihan hyvä ja toimiva, muttei ykköslempparini kuitenkaan) ja Osis+ kohottava hiuspuuteri.

4. Toimintakyvyn ylläpitoon
Tarrarulla on ehkä yksi ihmiskunnan viidestä nerokkaimmasta keksinnöstä! Sen avulla nuhjaantuneesta vaatteesta kuoriutuu hetkessä ihmisten ilmoille sopiva asu. Arkisin en tulisi mitenkään toimeen ilman tarrarullan kissankarvoja hävittävää vaikutusta ja nyt myös meidän vuokraamassa ihanassa Airbnb-kämpässä asustelee kissa. Eli karvoja – ja karvanpoistatarvetta – riittänee lomallakin!
Toinen asia, jota ilman en edes uskalla kuvitella lähteväni reissuun on Compeedin rakkolaastarit. Vaikka kengät olisivat miten hyvät ja perusteellisesti sisäänajetut, ikinä ei voi tietää, milloin kantapäät päättävät alkaa oikutella. Etenkin kaupunkilomalla olisi tosi kurjaa, jos käveleminen muuttuisi tuskien taipaleeksi. Kaikki varmaan tietävätkin jo, että Compeedien avulla aika ärtsystäkin rakkovammasta kärsivän jalan saa hoidettua välittömästi kävelykuntoon.

5. Kuulokkeet
Hetki omaa rauhaa. Mellastavia vieruskavereita lentokoneessa. Rentoutumista ja yksityisyyttä.
En voi käsittää, että olen joskus matkustanut ilman kuulokkeita!
Näillä vinkeillä on pohjustettu tämänkertaisen New Yorkin reissun pakkailut. Etenkin vaateosaston kanssa oli poikkeuksellisen helppoa, mutta kyllä se näköjään muutenkin suunnitelmallisuus auttaa tässäkin hommassa! Matkalaukkuun jäi jopa vähän tilaa ostoksia varten, vaikka sainkin kunnian pakata mukaan yhdet Peetun nilkkurit, jotka ovat olleet täällä koti-kotona ja jotka neito kuitenkin halusi ottaa mukaan.

[mittaustagi]

Ihan pakko tulla hehkuttaman tännekin, kun olen niin täpinöissäni, etten meinaa pysyä nahoissani. Meidän New Yorkin matkaan on enää alle kuukausi!! Muutama hassu viikko ja pitkäaikainen haave, bucket-listan ykkönen, muuttuu todeksi!
En voi mitenkään uskoa, että aika on mennyt näin äkkiä. Silloin syksyllä, kun varasimme matkan, tuntui, että ajankohta on niin kaukana tulevaisuudessa, että matkasuunnitelmien tekeminen oli ihan absurdia. Nyt reissu on jo niin lähellä, että ihan hikoiluttaa, kun ei tiedä missä välissä ehtisi kaiken suunnittelemisen ja matkakohteiden tutkimisen tehdä.

Hyvin syöminen on yksi matkan tärkeimmistä tavoitteista. Tietty aterioiden väliin on tarkoitus mahduttaa niin paljon näkemistä ja kokemista kuin se vain inhimillisesti on mahdollista. Paino sanalla inhimillisesti – sillä en halua kuitenkaan juosta päätä pahkaa nähtävyydestä toiseen, pitää olla myös aikaa hengittää ja imeä vaikutteita. Tosin suurkaupunkiloma tuskin milloinkaan on mikään rauhan retriitti, eli jonkin tason viikon kestävään adrenaliiniryöppyyn on syytä varautua.
Ravintoloita on toivelistalla jo melkoinen liuta, varmaan jonnekin pitäisi jo yrittää tehdä pöytävarausta. Aika monessa paikassa tosin kotisivuilla ilmoitettu, että pöytävarauksia ei oteta. Yksi näistä on The Spotted Pig, jonne pitää ehdottomasti päästä maistamaan maailman parhaaksi kehuttua hampurilaista. Aito-amerikkalainen diner on vielä hakusessa. Ehkä niitä tulee vastaan ihan vain ohi kävellessäkin, mutta olisi mukavaa olla eksymättä johonkin kaikkein ilmeisimpään turistiloukkoon.

Hiukan tässä matkasuunnitelmia tehdessä on arveluttanut reissubudjetin tekeminen. Dollari ei ole todellakaan nyt halvimmillaan, joten millään ihan minimaallisella matkakassalla tuskin selviää. Yläkattoa ei tietenkään ole. New Yorkin kaltaisessa kaupungissa on varmasti helppoa tehdä selvää pienestä lottovoitostakin vain syömällä ja shoppailemalla. Sellaista ei nyt kuitenkaan ole osunut kohdalle, joten pakko yrittää tasapainoilla sillä mitä on. Onneksi meillä on kiva, hyvin varusteltu kämppä varattuna Airbnb:n kautta, joten ihan kaikkia aterioita ei ole pakko syödä ulkona.
Budjetin arviointia hankaloittaa myös se, että näin pohjoismaalaisena unohdan koko ajan ottaa tipit mukaan laskelmiin. Eikös se niin ole, että käytännöllisesti kaikkiin ravintola-, kahvila-, taksi- ja muihin palvelutyyppisiin maksuihin kuuluu lisätä noin 15 % päälle? Onneksi puhelimessa on laskin, muuten menisin kyllä ihan sekaisin noiden kanssa.
Ja mikähän siellä on käteisen ja kortin käytön suhde? Berliinissä pankkikortilla ei tehnyt käytännöllisesti katsoen mitään suurten tavaratalojen ulkopuolella. Täällä kotona en pidä ikinä käteistä lompakossa, kaikki pienetkin maksut hoidan kortilla. Jonkin verran dollareita lienee paikallaan varata mukaan ainakin alkuunsa. Kai sieltä automaatteja löytyy niin, että voi sitten nostaa lisää jos ja kun sitä tarvii?

Majoitus on onneksi jo varattuna. Löysimme tosiaan hurjan kivan kuuloisen asunnon AirbnB:n kautta ja olen ollut jo monet kerrat meilillä yhteyksissä Aurea-nimisen vuokranantajan kanssa. Kämpän sijainti on kutakuinkin tuossa kynän kärjen kohdalla kuvassa. Kuulemma se on tosi kivaa aluetta, jossa on paljon tunnelmallisia ravintoloita, kahviloita ja gallerioita. Bonuksena hyvät kulkuyhteydet muualle Manhattanille. Tosin laskeudumme Newarkin kentälle ja sieltä ei näytä olevan mitään hyviä julkisia yhteyksiä majoituksen hoodseille. Vuokranantaja-Aurea suositteli taksia.
Pakkauslistaakin olen jo hiukan miettinyt. Tavallaan vaikea ajatella, mitä sitä ottaisi mukaansa – kelit kun voivat olla ihan mitä hyvänsä aurinkoisen keväisestä täyteen lumimyrskyyn. Sinänsä ajankohta ei ehkä ole se kaikkein paras NYC:n reissulle, mutta koska The Syntymäpäivä. Jotkut korot pitää varmaan taas ottaa mukaan, vaikka ounastelen, että ohjelmamme tulee olemaan aika kävelypainotteinen ja kenkävalinta sen mukainen.
Sain jo syksyllä paljon ihania vinkkejä hyvistä ravintoloista ja nähtävyyksistä – kaikki on kirjattu ylös – kiitos vain tuhannesti! Jos nyt joku vielä istuu jonkun mahtavan matkavinkin päällä, otan kaikki ideat todella kiitollisena vastaan!