Ruisrock-viikonloppumme Turussa ei ollut aivan pelkkää festarointia. Lauantaina kävimme nauttimassa tukevan lounaan Blankossa ennen päivän hulinoita. Kyllä sitä yhden kerran festareitten aikana on ihana saada syödä oikein pöydän ääressä istuen. Haha!
Voin suositella erittäin lämpimästi Blankoa kaikille mutkattomasta mutta herkullisesta ruuasta pitäville. Huolella valitut raaka-aineet ja asiantunteva valmistus tekevät annoksista erittäin hintansa väärtejä.
Itse päädyin pitkähkön pohdinnan jälkeen puhvelimozzarella-tomaattipastaan, joka oli kaltaiselleni tomaatinrakastajalle aivan täydellinen nappivalinta. Jo pelkästään tuon pastan vuoksi hinkuan takaisin Turkuun mahdollisimman pian.

Tinni tilasi punaisen peston ryydittämän lammaspastan, vaikka olikin kahden vaiheilla, ottaisiko saman annoksen kuin minä. Aikaisemmat ihanat kohtaamiset lammaspastan kanssa painoivat valintahetkellä enemmän – eikä tälläkään kertaa ollut aihetta muuta kuin hyristä tyytyväisenä.
Seurueemme nuoriso tilasi lankkupihvin ja argentiinalaisen lammasvartaan. Molemmat vakuuttivat olevansa supertyytyväisiä valintaansa. Ja hyviltä ne näyttikin.

Palvelu rennosti ja mutkattomasti sisustetussa Blankossa on ystävällistä, asiantuntevaa ja siihen nähden, että paikka oli osin Ruisrockin ansiosta pullollaan väkeä, myös varsin rivakkaa.
Mitä enemmän laitan itse ruokaa kotona sitä tärkeämmäksi itselleni on tullut ravintolavisiitin kokonaiselämyksen toimivuus. Siinä mielessä kokonaisuus Blankossa on kyllä ihan huippuluokkaa. Miljöö, palvelu ja ruoka ovat kaikki linjassa keskenään ja ehdottomasti visiitin väärti.

Aika jännä, miten sitä alkaa nähdä asioita eri tavalla, kun on asunut pitkään ulkomailla. Siis tunnen itseni ihan täysin suomalaiseksi eikä kontrasti Suomen ja Ruotsin/Tukholman välillä ole mikään poskettoman suuri. Eroja toki on, mutta hienovaraisemmin havaittavia ja vaikeasti sormella osoitettavia verrattuna perustaltaan täysin toisenlaisiin kulttuureihin.
Olen myös sisäistänyt joidenkin pienten asioiden eroavaisuudet, enkä enää nykyään paukkaa kaupassa kassalle punnitsemattomien hedelmien ja vihannesten kanssa. Liikenteessä on hiukan hankalampaa, mutta aika pian palautuu mieleen, että autoilijat eivät todellakaan pysähdy suojatien eteen, vaan jalankulkijan kuuluu kiltisti odottaa niin kauan, että liikenteeseen tulee riittävä rako.


Suhtaudun pienellä huvittuneisuudella Suomessa asiakaspalvelijoiden keskuudessa ilmenevää piirrettä, että asiakasta “opetetaan” käyttäytymään oikein käyttämällä piilokettuilevaa ja holhoavaa sävyä. Yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että suomalainen asiakaspalvelu on Ruotsin-vuosieni aikana kehittynyt aivan valtavasti ja suurin osa tapaamistani on iloisia, ammattitaitoisia, auttavaisia ja valmiita venymään tehdäkseen asiakkaan tyytyväiseksi.
Harmi vain, että yleisin palvelumuoto tuntuu olevan itsepalvelu. Mielestäni en ole kovin kranttu ja ymmärrän hyvin, että henkilökunnalla on usein paljon parempaakin tekemistä kuin pokkuroida joidenkin randomien asiakkaiden takia. Silti tuntuu ihan älyttömältä, että melkein jokaikisessä kahvilassa ja lounasravintolassa oletetaan, että asiakkaat vievät itse astiansa pois kouluruokalatyyliin.
Jotenkin on ihan  älytöntä, että maksettuaan sellaiset 15 euroa kahvista ja kakkupalasta, sitä pitää vielä alkaa siivota ennen lähtöään. Passiivisagressiiviset “viethän astiasi pois” -kyltit saavat fikausintoni putoamaan nopeasti lähelle nollaa. Toisaalta minkäs teet, kun kaikkialla on sama meininki…

Loistavista asiakaspalvelijoista pitää ihan erityisesti mainita Suomen taksit! Ai, miten ihanaa, kun joku tulee avaamaan oven, nostaa laukun takakonttiin ja hinnasta ei tarvitse alkaa neuvotella. Näin ei todellakaan ole meillä Tukholmassa.
Vain aniharva taksikuski tuntuu täällä olevan ylpeä ammatistaan ja kiinnostunut tekemään hyvää työtä. Jos nyt matkalaukun kanssa saattaakin saada nostoapua ilman eri pyyntöä, on muuten meininki se, että rahat pois keinolla millä hyvänsä – mieluiten mahdollisimman vähällä vaivalla toki.

Muutenkin Suomessa on mielestäni vielä tosi paljon jäljellä sellaista vanhaa kunnon reili meininki -ajattelua. Toisia ei yritetä vedättää, eikä sitä tarvitse olla mahdollisen huijaamisen varalta koko ajan varpaillaan. Se tuntuu tosi rentouttavalta!
Pieniä kulttuurieroja olen siis havaitsevani entisen ja nykyisen kotimaani välillä. Tosin usein kyllä mietin, että mahtaako erot johtua ennemminkin siitä, että muutin pienenpuoleisesta kaupungista Tampereelta selkeästi suurempaan Tukholmaan.

Aikuisena uuteen maahan muuttaminen on johtanut siihen, että sitä on vähän ulkopuolinen joka paikassa. Vielä 17 Tukholman-vuoden jälkeenkin tunnen, että olen uusi kaupungissa. En esimerkiksi tajua, mistä ihmiset vouhkaavat, kun Slussenia alettiin pistää uuteen uskoon. Tiedän, että se on ollut monille ikäisilleni todella tärkeä paikka heidän nuoruudessaan, mutta itselläni ei ole sellaista suhdetta kaupunkiin.
Toisaalta suomalainen meininki on muuttunut tosi paljon, enkä tunne olevani sisällä siinäkään. Sellaiset pienet asiat kuin esim. Kirkkopuiston muuttuminen Tampereella, korostaa ulkopuolisuuden tunnetta. Ei siellä ole enää niitä keinuja, joissa me Tinnin kanssa aina keinuttiin. Eikä edes niitä, missä keinuttiin Karkin ja Peetun kanssa, kun oltiin mummulassa käymässä.
Kaikki kuvat on ihanalta mökkisaunareissultamme Tinnin kanssa Saarikyliin. Kyllä Suomen luonto vaan on kertakaikkiaan upea!

Pikaiset myöhäisillan heipat! Tulin about viikko sitten kotiin Bremenin reissultani ja siihen loppui lomameininki tältä erää. Sen jälkeen on ollut jo normi office-meininki – onneksi seuraavat reissut on jo ihan kulman takana!
Pieni matkaraportti Bremenistä näin melko tuoreeltaan on varmaankin paikallaan. Jos vaikka siellä ruudun toisella puolella on joku, joka miettii kivaa uutta kohdetta, jonne olisi hauska tehdä viikonloppureissu nyt vielä kesän aikana – heille minulla on aivan loistava vinkki: Bremen.
Bremen on todella viehättävä ja monipuolinen, suhteellisen kompaktin kokoinen ja – ainakin tukholmalaiseen ja tavalliseen suomalaiseen hintatasoon verrattuna – varsin edullinen kaupunkikohde. Ravintolaillallisen lasku on selkeästi pienempi kuin täällä kotosalla – ja shoppailukin tuntuu edullisemmalta. Ei niin paljoa, että sitä ihan hullaantuisi, mutta juuri sen verran, että matkakassa riittää paremmin kuin oli etukäteen ajatellut.

Tarjolla on kaikkea, mitä kivalta kaupunkilomalta voi odottaa: hiukan kulttuuria, erinomaisia kulinaarisia elämyksiä, tunnelmallisia kujia, “pakollisia” nähtävyyksiä, rentoa hengailua ja hyviä shoppailumahdollisuuksia.
Useimpien Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tapaan, myös Bremenin läpi virtaa leveä joki. Sen varrelle on luonnollisesti kertynyt paljon Biergarten-terasseja ja muuta huvielämää. Onpa siellä ihan hiekkarantakin, joka on varmasti mukava varsinkin lasten kanssa matkustaessa.
Lämpiminä kesäiltoina joen rannalle kerääntyy väkeä hengailemaan ja tapaamaan toisiaan. Katulamput ja ravintoloista loistavat valot luovat lähes maagisen tunnelman heijastuessaan veden pinnasta.
Meidän rakas ja maailman paras reseführer, Tinni, oli valinnut meille ihania ravintoloita ja sunnuntai-aamuksi loistavan brunssipaikan, joita voin suositella lämpimästi muillekin. 

Ensimmäisen illan ravintola sijaitsi supertunnelmallisen vanhankaupungin alueella Schnoorissa. Ihana Schröter’s -ravintola tarjoaa monipuolisia makuelämyksiä saksalaisella twistillä. Annokset ovat todella reilun kokoisia, joten ainakin alkupalat kannattaa jakaa. Voin vilpittömästi suositella paikan tryffelillä maustettua ja parmankinkulla kuorrutettua, erittäin juustoisaa pinaattipastaa.
Toisena iltana makuelämykset olivat aivan toiset, kun suuntasimme piirun verran ihan keskeisimmän ydinkeskustan ulkopuolelle (mutta edelleen kävelymatkan päähän!) Am Deich -nimiseen ravintolaan.

Söin aivan mielettömän ihania dumplingseja ja miksi ikinä noita sushin näköisiä, mutta kypsennettyjä ja lämpimiä, ikinä kutsutaankaan. Listalla on myös kaikkea muuta kivaa. Muu seurue ei ollut ihan yhtä aasialaisella linjalla kuin yours truly, mutta kaikki olimme aivan yhtä mieltä siitä, että ruoka oli vähintäänkin taivaallista!
Täytyy myös mainita, että vaikka palveluhenkisyys Bremenissä oli aivan huippuluokkaa ihan joka paikassa, Am Deich -ravintolan tarjoilijat onnistuivat ylittämään kaikki muut!

Sunnuntai-aamupäivän ihana, tuntikausia kestänyt brunssi nautittiin taidemuseon (kunsthalle Bremen) ravintolassa. Aika monen monta brunssia olen tähän ikään mennessä ehtinyt nauttia, mutta ravintola Canovan laaja ja herkullinen noutopöytä meni välittömästi top vitoseen!
Muutenkin Bremen on todella maino matkakohde viikonloppureissulle. Kävelemällä pääsee kulkemaan hyvin keskustan alueella – eikä taksikaan maksa maltaita, jos sellainen pitää ottaa. Lentokentältä pääsee kätevästi keskustaan ihan tavallisella ratikalla, joka menee heti terminaalirakennuksen ulkopuolelta.
Joen rannassa kävelyn lisäksi suosittelen tutustumaan tunnelmalliseen vanhan kaupungin alueeseen, Schnooriin – ja tietty vanha tuomiokirkko ja kaupungin tunnus, soittajapatsas, kantsii käydä tsekkaamassa.


Tässä meidän porukka on yhteiskuvassa hiplaamassa soittajapatsaan vuohen turpaa. Jostain saimme käsityksen, että se tuottaa onnea. Tiedä häntä, mutta eihän sitä nyt tohdi jättää tilaisuutta käyttämättäkään.

Parhaimman majoitusratkaisun tarjosi tällekin reissulle Airbnb. Asustelimme kivasti aavistuksen boheemilla Viertelin alueella erittäin freesissä asunnossa. Kaksikerroksisessa kämpässä oli kaksi makuuhuonetta ja iso kylppäri yläkerrassa ja koko alakerta oli keittiön, ruokailutilan ja oleskelutilan muodostama yhtenäinen alue.
Hyvin varusteltu ja tyylikäs asunto majoittaa ilmoituksen mukaan jopa kahdeksan henkeä. Makuupaikkoja löytyykin helposti jopa noin suurelle porukalle, mutta koska siellä on vain yksi wc/kylppäri, en kyllä suosittelisi tuota muille kuin hyville ystäville tai perheille. Meidän kuuden hengen porukka selvisi yhden wc:n järjestelyn kanssa ihan mainiosti, mutta vähänkään vähemmän läheisen porukan kanssa teknisten tilojen vähyydestä voisi kyllä helposti tulla ongelma.

Tinni on käynyt Bremenissä jo useamman kerran – enkä pidä ollenkaan mahdottomana ajatusta, että itsekin vielä palaisin sinne. Tukholmasta ei tosin ole ihan niin mukavia viikonloppuyhteyksiä ainakaan juuri tällä hetkellä kuin Tampereen alueelta. Sieltä kun pääsee suoralla Ryanairin lennolla edullisesti ja nopsasti Bremeniin.
Kaikenkaikkiaan reissumme onnistui yli kaikkien odotusten! Aika uskomatonta sinänsä, että kuuden hengen porukka on niin samalla aaltopituudella, että edes kaupunkisuunnistuksesta ei tullut pienintäkään kinaa. Tuskin maltan odottaa seuraavaa yhteistä matkaamme! <3

Moii!! Tervehdys lentokentältä! Olen ihan juuri nousemassa koneeseen ja suuntaamassa kohti kauan odotettua viikonloppureissua Bremenissä. Niin mahtava päästä vähän uusiin maisemiin – vaikka kaikkein ihaninta on nähdä kaikkia rakkaita ystäviäni!
Viikonloppu on sen verran pitkä, että siinä ehtii paljon paremmin vaihtaa kuulumisia kuin pitkienkään puheluiden aikana. Tosiaan aikoinaan oli tarkoitus tehdä yhteisestä reissusta ihan vuotuinen perinne, mutta parempi harvakseltaankin kuin ei milloinkaan. Paljon parempi.

Niinkuin olen tainnut jo sata kertaa sanoakin, Peetu on tullut kotiin kesän viettoon. Kun on sellainen luksus kuin valokuvaaja, halusin saada kuvat tämän päivän matkustusasustani, vaikkei siinä nyt mitään maata mullistavan ihmeellistä olekaan.
Itselleni lentomatkustamisessa tärkeintä on mukavuus. Vaikka Bremen ei ole kovin kaukana, tälle perjantaille ei Tukholmasta löytynyt sinne suoria lentoja. Tiedossa on koneen vaihto Münchenissä – mikä tuntuu vähän hassulta, kun ajattelee, että se sijaitsee ihan Etelä-Saksassa, kun taas Bremen pohjoisessa. Pikavilkaisu karttaan paljasti, että Bremen on lähempänä Kööpenhaminaa kuin Müncheniä. Oh well. Sellaista se lähimatkailu joskus on.

Lähes koko päivä menee siis lentokoneessa ja erinäisillä kentillä. (No, ei oikeasti. Laskeudun Bremeniin neljän aikaan iltapäivällä, joten jäähän siinä iltaa vaikka kuinka.) En voi ollenkaan käsittää niitä, jotka pukeutuvat lennolle tiukkoihin, kiristäviin ja jäykkiin vaatteisiin, parhaimmillaan vielä järkkykorkeisiin korkoihin.
Itselleni tärkeintä on mukavuus ja käytännöllisyys. Tietty eihän se nyt haittaa, jos samalla näyttäisi edes vähän ihmismäiseltä. Haha!

Silmämääräisesti rento lentoasuni voi näyttää täysin randomilta, mutta sitä se ei ole. Farkut ovat löysät ja todella strechit, ihan kuin matkustaisi ylivertaisen mukavissa verkkareissa. T-paita on ihan peruskauraa, mutta iso merinovillainen huivi kelpaa tarpeen tullen vaikka peitoksi. Lentokoneessa on joskus todella kylmä!

Tennarit on myös ihan must – etenkin kun tiedossa on vaihto. Ikinä ei voi tietää, miten kaukana geitit on toisistaan ja Münchenin kentällä välimatkat voi pahimmillaan olla todella pitkät.
Lennolle valitsen aina lyhyen takin, jos vain mahdollista. Pitkien helmojen kanssa on mielestäni aika rasittava suhailla ahtaissa tiloissa, joissa on paljon ihmisiä. Siksi matka-asuun kuuluu farkkutakki ja trenssi pakattiin matkalaukkuun.

Käsimatkatavaroista löytyy niin käsivoidetta, ruusuvesisuihketta kuin superkosteuttavaa huulivoidettakin. Lentokoneen ilma ei ole mitenkään ystävällinen iholle, vaikka matka ei olisi pitkäkään.
Nyt huutelevat boardaamaan, joten Bremen kutsuu!

• t-paita, Filippa K
• farkkutakki, Esprit
• farkut, Lindex
• tennarit, Adidas Superstar
• huivi, Diane von Furstenberg
• laukku, Rebecka Minkoff

Nyt on se ihana aika vuodesta, kun saa alkaa tehdä kesälomasuunnitelmia! Tai onhan ne reissut ollut jo varattuina heti joulun jälkeen, mutta varsinaista planeeraamista olen pihdannut vähän lähemmäksi reissuajankohtaa.
Ensimmäinen matkani suuntautuu pohjois-saksalaiseen hansakaupunkiin Bremeniin. Vietämme siellä reilun viikonlopun rakkaiden lapsuudenystävieni kanssa.
Muutama vuosi sitten olimme samalla porukalla Amsterdamissa. Reissu oli niin onnistunut, että sovimme, että pidennetyistä viikonloppulomista pitää tehdä perinne! Ihan näköjään vuosittain emme ole koko poppoon kanssa ulkomaille asti päässeet. Kokoontumisajot ovat suuntautuneet pääasiassa Tampereelle tai tänne Tukholmaan, mutta nyt olisi tosiaan ohjelmassa Bremen.

Matkan tärkein tavoite on yhdessäolo. Valitsimme ihan tarkoituksella kohteeksi vähän pienemmän kaupungin, jossa on nähtävää ja tekemistä, mutta ei liikaa. Emme halunneet valita paikkaa, jossa olisi ihan älyttömästi erilaisia aktiviteetteja tarjolla – jotka saattaisi viedä meitä eri suuntiin – vaan jotain kompaktimpaa, niin että rennolle ja kiireettömälle oleilulle jää riittävästi tilaa.
Bremen valikoitui kohteeksi, koska kaikki meidän porukasta osaa ainakin jonkin verran saksaa. Ja tietty valintaan vaikutti myös se, että Tampereelta löytyi hyvät ja halvat lennot sinne. Tässä voin syyttää itseäni, etten ollut kohteenvalintahetkellä ihan täysin tilanteen tasalla – Tukholmasta Bremeniin ei ollutkaan ihan yhtä hyviä eikä edullisia yhteyksiä. Suorien lentojen sijaan saan nyhjätä välilaskuilla, mutta jää sitä kuitenkin ihan mukavasti aikaa paikanpäälläkin.

Pikainen visiitti Bremenin matkailusivuilla todistaa, että kaupunki on tosi kaunis, pittoreski Pohjois-Saksalainen paikka. Jos vaan kelit ovat kauniit, pelkästään jo kävelemällä ympäriinsä saa varmasti päivät hyvin kulumaan.
Siinä mielessä Bremen ei ole mikään tyypillisin turistikohde, että en ole kuullut kenestäkään, joka olisi siellä käynyt. Jos nyt kuitenkin sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy Bremenin kävijöitä, otan erittäin mielelläni vastaan vinkkejä, mitä siellä kannattaisi nähdä – ja erityisesti ravintolavinkit ovat aina enemmän kuin tervetulleita!

Epävirallinen matkanjohtajamme Tinni on varannut meille Airbnb:stä ihanan ison asunnon ihan keskustan läheltä, hyvien yhteyksien päästä. Edelliseltä Amsterdamin reissultammekin jäi kaikkein lämpimimmät muistot juuri siitä, kun asustelimme yhdessä ja keräännyimme aina suuren keittiön pöydän ääreen syömään aamiaista, välipalaa – ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa.

Tänään on täällä meilläkin vihmonut jotain lumisateen tapaista taivaalta, rakeitakin välillä – ja lämpimät kesäillat tuntuvat varsin kaukaiselta haaveelta. Toisaalta kyllä ne sieltä yleensä aina sitten lopulta tulevat – ja Bremenin pitäisi olla suhteellisen aurinkovarma paikka. Saa nyt sitten nähdä, eikä matkan onnistuminen toisaalta mistään keleistä kiinni ole.
Vajaa viisi viikkoa vielä, ja sitten päästään vihdoin matkaan!
Kuvat: Wikipedia ja Bremenin turisti-info