Terkkuja Gotlannista!
Aivan mahtavan ihana loma takana – viikossa ehtii jo ihmeen paljon! Meillä kävi myös älyttömän hyvä tsäga sillä kelit olivat vielä ihan päivää-paria ennen lomamme alkua tosi viileät ja “alkukeväiset” myös Visbyssä (jossa kuulemma on aina noin kolme astetta lämpimämpää kuin Tukholmassa). Heti ensimmäisestä Gotlannin-päivästä alkaen meillä oli todella ihanan upeat, välimerellisen lämpimät, superaurinkoiset päivät ja lomaunelmien leudot yöt, jolloin se pakollinen neuletakkikin on vain rekvisiittaa. Vielä lähtöä edeltävänä päivänä oli tosin Tukholmassa varsin viileää (joskin jo aurinkoista), mikä hieman hankaloitti asennoitumista hellekamojen pakkaamiseen.
Täällä vielä pötkötellään lomalla tämä viikko, mutta nyt jo sormet syyhyää sen verran blogin pariin, että tässä pieni lomailuraportti Gotlannista. Voisin kuvitella, että siellä ruudun toisella puolella on ainakin jonkinmoista kiinnostusta tuota monipuolisen ihanaa lomasaarta kohtaan. Välillä nimittäin tuntui, että ainakin Visbyn kaduilla kuuli enemmän suomea kuin ruotsia tai mitään muutakaan kieltä!
Helpoiten Gotlantiin taitaa päästä Suomesta jollain pakettimatkalla. Tinni oli tietävinään, että Tallink liikennöi kesällä Visbyyn. Se toki selittäisi suuret suomalaisturistien määrät.
Me lähdettiin kuitenkin täältä meiltä Tukholmasta super-aikaisin viime maanantai-aamuna ensin “pendeltåg”-paikallisjunalla Nynäshamniin ja sieltä lautalla yli Visbyyn. Lauttamatka kestää noin 3 tuntia ja helpoiten tiketin voi varata täältä: Destination Gotland. Itse yllätyin hiukan siitä, että laivat ovat aikas täyteen buukattuja (etenkin autopaikat kuulemma!) ja etenkin ns. “ihmisten aikoihin” hinnat per henkilö aikas suolaiset. Me matkustimme menomatkalla sika-aikaisin ja paluumatkalla melko myöhään, joten saimme pikkuisen edullisemmat lauttaliput. Silti nuo tekivät 850,- kruunua (eli päivän Forex-kurssin mukaan 96,- euroa) per henkilö. Kantsii siis olla ajoissa varaamassa paikkoja, että pääsee haluamaansa laivaan ja ehtii napata edulliset liput ennenkuin ne loppuu!
Hyvä puoli siinä, että lähdettiin matkaan reippaasti ennen Tukholma-kukon laulua oli se, että saimme nauttia melkein kokonaisen helteisen maanantain Visbyyn tutustuen. Tai no, taidettiin kyllä pääasiassa vaeltaa rantatietä ensin reilusti ees ja sitten sama matka taas. Loistava hotellimme, josta tarkemmin pari kuvaa myöhemmin, tarjosi joka päivä puhtaat rantsupyyhkeet. Niillä tuli iltapäiväauringossa kölliskeltyä – ja taisin kiskaista poikkeuksellisesti jopa pienet päikkärit.
Merivesi oli aivan jäätävän kylmää – seriously! – mutta kävin kuitenkin “uimassa” noin viisi vetoa. Silloinhan se lasketaan uimiseksi eikä kastautumiseksi, eikö niin? Samalla meni talviturkki. Ei ehkä ennätysmyöhään, mutta kyllä silti tuntuu vähän nössöltä.
Tinni & mä!! #woopwoop 😀
En ehkä edes jaksa alkaa siitä, miten sievä, viehättävä, suloinen, kaunis, kivasti pidetty ja henkistä rauhaa henkivä kaupunki Visby on. Olisin voinut kävellä pitkin rauhaisia mukulakivikatuja tuntikausia – ja niin taisimme kyllä tehdäkin. Valokuvausrabiaatti ei kyennyt jättämään kameraa hetkeksikään laukkuun. Vajaan viikon reissulta tuli kotiin melkein seitsemänsataa kuvaa… Haha!
Visby-vinkki: kantsii kiivetä kirkon vierestä pitkät rappuset ylös asti. Palkintona sekä kukkulan kivoimmat kadut ja pikkutalojen julkisivut että huikea näköala merelle.
Visby-vinkki nr 2: Power-walk -lenkki pitkin Botaniska Trädgården -puutarhan käytäviä pitkin, mieluiten ennen aamiaista (koska silloin on vielä viileää, eikä ihan pakko päästä meren rantaan). Kokemus on kaunis ja rauhoittava. Itseäni myös aina ilahduttaa se, että tiedän kautta historian olleen ihmisiä, jotka haluavat hyvää luonnolle, ymmärtävät sen voiman ja ehkä jopa ihmisen pienuuden kaiken sen keskellä. Ihan just hyviä ajatuksia ennen aamukaffetta – eikö vain!?
Ettei menisi ihan pelkäksi seesteiseksi herkistelyksi niin voin kertoa, että vietimme peräti kaksi (melkein) kokonaista päivää Kallbadhusetissa – eli Kalliksella (miten tuo lyhenne tuntuukin niin jotenkin läpeensä ällöltä??). Kallis on siis rantabaari, rantaklubi ja ranta-afterski -mesta Visbyn keskustan välittömässä läheisyydessä. Päätimme uhata paikan stekare-mainetta ja täytyy sanoa, että aivan erinomaisen mainiosti tällaiset kulturtantitkin viihtyivät Kalliksen pehmoisilla, runsailla tyynyvuorilla varustetuilla aurinkopedeillä, joita sai vuokrata noin 11 euroa/päivä/henkilö. Petivuokran hintaan sisältyi reippaiden valkoisiin shortseihin ja flash-mirror aviatoreihin pukeutuneen henkilökunnan palvelu (lähinnä siis juomatarjoilua ja luonnollisesti erillistä maksua vastaan) ja siistit & suht tilavat toilettitilat.
Tiedän erittäin hyvin, että Kalliksen maine on melko epähoukutteleva mikäli on sattunut täyttämään 29 vuotta eikä ole etsimässä seuraa juuri ja juuri parikymppisistä vesipoolon pelaajista. Uskallan silti kuitenkin suositella paikkaa. Visbyn keskustassa – tai edes melko reipashenkisen kävelymatkan päässä – ei ole kunnollista hiekkarantaa. Tarjolla on vain monen kaliiberin kivikkoa tai sitten auringonottopyyhkeensä voi levittää kaikenmaailman pikkuötököitä kuhisevalle nurmikolle. Kun ottaa huomioon, että Gotlannin punkkikanta on runsaslukuista ja levittää poikkeuksellisen usein niitä molempia ikäviä viruksia, Borrelia, TBE ja mitä näitä nyt on.
Me Tinnin kanssa todettiin heti maanantain jälkeen, että ne päivät, kun halutaan chillaa auringossa Visbyssä, painutaan Kallikselle, oli miten oli.
Vaikka lomapäivät tuntuvat menevän nopeasti, sitä kuitenkin usein ehtii tosi paljon. Me käytiin yleensä pienellä, alle tunnin kävelylenkillä ennen aamiaista (Tinni oli telonut jalkansa, joten suunniteltu pyöräily ei onnistunut ja juokseminen oli pois laskuista) ja aamiaisen jälkeen vähän “kaupungilla” shoppailemassa ja putiikkeja kiertelemässä. Päivä makoiltiin rantsulla ja illalla suunnattiin taas suihkun ja pienen hotellihuone-elpymisen jälkeen illalliselle Tinnin nettisuositusten perusteella haravoimiin huippuravintoloihin.
Oli ihana viettää kesälomaa Gotlannissa rakkaan ystäväni ja all time co-pilotini Tinnin kanssa. En kuitenkaan panisi pahakseni, jos voisin joskus palata paikalle jonkun upean miehen kanssa. Visby – ja koko saari – aivan huokuu romantiikkaa. Toivottavasti en paljasta mitään salaisuutta tässä, mutta luulen, että Tinni alkoi jo suunnitella uutta reissua miehensä kanssa. Ko. herra on tuore Moto Guccin omistaja ja Gotlanti on kuin tehty moottoripyörälomaa ajatellen!
Romantiikasta puheenollen! Visbyn kaupunki (vai oliko se joku kotiseutuyhdistys?) on ripustanut kymmeniä vapaasti käytössä olevia riippukeinuja pitkin rantakadun puistikoita. Tosi suosittuja näyttivät olevan, mutta ainakin kahdeksan aikaan aamulenkillämme löysimme vapaita lekottelupaikkoja. Riippukeinu on jo sanana jotenkin kesäinen, romanttinen ja ihanalla tavalla utuinen.
Ei Visbyä ilman raunioita. Joka kulman takaa tuntui putkahtavan esiin aina uusia todisteita ihmislajin sinnikkyydestä ja pykäysinnosta. Meidän reissun lähimmät rauniot löytyivät hotellimme (Hotell S:t Clemens – Suosittelen Vilpittömästi!) takapihalta. Raunioidenmetsästyksen lisäksi myös vanha kaupunginmuuri kantsii kiertää, jos ei nyt kokonaan, niin ainakin merta lähinnä olevat osat. Sieltä löytyy vielä vahtitorneja, joihin (omalla vastuulla) kiipeämällä saa huikaisevat näköalat ja halutessaan voi fiilistellä ketkä muut ovat katsoneet samaa maisemaa ja mitä ovat mahtaneet ajatella…
Tinnin kanssa matkustaminen on hienoa, koska hän on hauska ja hoksottimiltaan nopea, elämänasenteeltaan positiivinen, mutta sarkasmia ymmärtävä bestikseni jo lapsuudesta. Tinnin kanssa matkustaminen on aivan juhlaa myös siksi, sillä BFF:ni on varsinainen matkailu- ja matkanjohtajarabiaatti. Tiedän yöpyväni hyvätasoisessa, hinta-laatusuhteeltaan erinomaisessa hotellissa, syöväni paikkakunnan parhaissa ravintoloissa (mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että kalleimmissa!) ja tutustuvani matkan pituuteen nähden relevanteimpiin nähtävyyksiin.
Tinnin ruotimat – ja meidän yhdessä testaamat – ravintolavinkit tulevat erillisessä postauksessa (tästä on näköjään tulossa muutenkin jo pitkä kuin ne kuuluisat nälkävuodet…), mutta voin tosiaan suositella lämpimästi hotelliamme. Taisimme tehdä varauksemme jo joskus helmikuussa ja hinta ei ainakaan silloin ollut mitenkään päätä pökerryttävä. Tilava huone, henkilökohtainen, asiantunteva ja ystävällinen palvelu, hyvä sijainti, pohjoismaiseen makuun sopiva runsas aamiainen (puuroa ja sekä kovaksi että pehmeäksi keitettyjä munia kyllä, mutta muuten väsyneet nakit, munakokkelit ja muut aamiaislämpimät loistivat poissaolollaan), viimeistelty eko-ajattelu kaikessa toiminnassa ja – sanoinko jo – ystävällinen, henkilökohtaiselta tuntuva palvelu, tekivät St. Clemens -hotellista yhden kivoimman, missä koskaan olen ollut. Suosittelen lämpimästi!
Yhtenä päivänä vuokrattiin auto ja lähdettiin road tripille Fårö-saarelle. Viimeiseen viiteen vuoteen en ole ajanut autoa kuin satunnaisesti, enkä tosiaan ole mikään autoilija tai autofani sanan varsinaisessa merkityksessä. Täytyy silti kyllä sanoa, että olin aikas tosi iloisen yllättynyt, kun vuokra-autoa hakiessamme totesivat, että se netistä varaamamme viimeinen Nissan Micra jouduttiin laittamaan huoltoon ja että meidän nyt pitäisi pärjätä päivä vähän isomman Mersun kanssa. Hah! Ikinä ennen en ole ajanut Mersua. Omalta kannaltani road trip oli onnistunut ennenkuin se edes oli alkanut!
(Enkä todellakaan aio kertoa kenellekään, että a) olin ihan black-outissa, että miten automaattia ajetaan, vaikka meillä joskus 2000-luvulla oli automaatti vuosikausia, ja siitä syystä en meinannut päästä liikkeelle huoltoaseman pihasta ja b) tunnin verran Fårön lauttajonossa nilkutettuamme sain toisen blackoutin enkä saanut autoa samantien käyntiin; josta syystä jengi ajoi meidän ohi, josta syystä saimme odottaa vielä vartin seuraavaa lauttaa… Oh well. I’m an excellent driver… :P)
Fårö on hieno paikka – suosittelen ehdottomasti sekä kulinaristeille että lapsiperheille että Bergman-faneille. Vinkki (jonka olisimme mielellämme halunneet): kesäaikaan jonot lautalle voivat olla aika hemmetinmoisen pitkät! Me jonotettiin mennessä melkein kaksi tuntia ja illalla takaisin tullessakin reilu tunti. Jonot menevät yleensä juuri niin – eli aamupäivästä Fårölle ja iltasella takaisin pääsaarelle. Jos haluaa välttää jonoja kannattaa olla liikkeellä joko tosi aikaisin tai tosi myöhään – tai sitten moottoripyörällä, koska ne saa ajaa koko jonon ohi.
Tinni poikkeuksellisesti analogisen median äärellä.
Fårö-vinkki: heti lautalta tulon jälkeen kantsii kääntyä oikealle. Palkintona on noin 5 min hitaampi matka Fårö-kirkolle, mutta noin ziljoona kertaa kivemmat maisemat. Käännöksen jälkeen melkein heti alkaa luonnonsuojelualue ja kuuluisat Gotlannin lampaat pasteeraa tyytyväisinä tien molemmin puolin. Jossain tuossa on se Ingmar Bergmanin talokin, mutta me todettiin, että tämä henkinen yhteys umpimielisen näköisten lampaiden kautta riittää kyllä.
No käytiin me se hauta kuitenkin katsomassa. Ollaan sentään Tinnin kanssa molemmat oltu toistakymmentä vuotta leffateatterissa duunissa, vanhoja elokuvakerholaisia ja piinattu itseämme myös sillä Bergmanin vähemmän kaupallisella tuotannolla…
Fåröltä löytyy ihan Välimeritasoista rantameininkiä! Jesss! Välimeritasoisiin miinuspuoliin ei valitettavasti kuulu liiallinen aurinkostrigeissä pällistelevä gigolo-lauma vaan päähän kopsahtelevat rantapelivälineet. Eli kaunista on ja huikeasti paljon lämpimämpää vettä kuin Visbyssä, mutta myös ihan tajuttomasti jengiä.
Käytiin myös katsomassa niitä raukeja. Rauk siis ruotsiksi, mutta olin kyllä sen verran hämmentynyt luontoelämyksestä, että en edes jaksa katsoa, mitä ne olisi suomeksi. Fårö vinkki nr. 2: älkää muuttako lomasuunnitelmianne “rauk”ien takia. Kyllähän ne voi katsoa, jos ne osuu kohdalle, mutta hei – kiviä?
Minttu ja reissu-Mersu.
Aloin kirjoittaa tätä juttua jo alkuiltapäivästä. Tarkoitus oli tehdä vain lyhyt pintaraapaisu päällimmäisiin lomamuistoihin. Kävin kyllä tuossa välissä syömässä Peetun tekemän ihanan pastan (spaghettia, pekonia, tuoreita herkkusieniä, ranskankermaa, sitruunankuoriraastetta…), mutta muuten olen naputellut tätä juttua koko illan. Vähän on varmaan ollut ikävä blogia – ja teitä lukijoitani – ja ihan tätä tapaa jäsentää ajatuksia kirjoittamalla niistä muille. Ihanaa olla takaisin blogilomalta – vaikka oikea loma vielä jatkuukin.
Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on hyvä kesäfiilikset oli lomaa tai ei – ja toivottavasti mahdollisimman moni pääsee nauttimaan Gotlannista!
