Tai traveling woman olisi kai ehkä tismallisemmin sanottu. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että koska “man” -sanaa (ja sen erikielisiä vastineita) käytetään myös synonyyminä ihmiselle yleisemminkin, en aio antaa miespuolisten kaksilahkeisten omia koko sanaa omaan käyttöönsä.
Eli olen siis ollut reissussa elisen ja tämän päivän – nyt tosin töiden merkeissä enkä lomailemassa. Teoriassa tykkäisin olla yksi niistä cooleista business-naisista, jotka painelevat pitkin kansainvälisten lentokenttien kivilattioita kaksitoistasenttiset stiletot kopisten. Käytännössä valitsen kuitenkin aina mahdollisimman mukavat kengät matkustukseen – eihän sitä koskaan voi tietää, milloin on pakotettu vaihtamaan liikuskelun reippaaseen marssihölkkään mahdollisten kulkuvälinehässäköiden osuessa kohdalle. Työmatkani ovat yleensä lentomaileissa mitattuna lyhyitä, pääasiassa Pohjoismaiden pääkaupunkeihin tai korkeintaan Keski-Eurooppaan suuntautuvia pyrähdyksiä. Lyhyt lentokoneessa istuskelu ei muuten aseta mitään erityisiä vaatimuksia asulle – toisin kuin mannertenväliset lennot, joille yleensä sonnustaudun supertyylikkäästi verkkareihin. Tämänkertaisen matkan Osloon tein samaan teemaan liittyen kuin se Pump Up the Volume -häppeningi, mikä meillä oli omalla toimistolla parisen viikkoa sitten.
Käytännössä se tarkoitti jälleen kahta neon-keltaisessa treenipaidassa vietettyä päivää. Muuten tapahtuman dress code oli farkut ja tennarit – kuten viimeksikin. Tästä syystä siis matkustusasuksi valikoitui juurikin farkut ja tennarit. Kauluspaita ja neule olivat olevinaan pikkuisen skarpimmat – tai ainakin nyt jotensakin siistit matkustushommaan. Illaksi oli tällä kertaa varannut ihan toisen asun. Siitä ei tullut nyt kuvaa, mutta tykkäsin siitä sen verran, että varmasti uusiokäytän kokonaisuuden jossain toisessa yhteydessä vielä.
Oslo-asun pikantti yksityiskohta: Niken juoksusukkien varren sisäpuolella on oranssi raita, joka tulee käännettäessä hauskasti esiin.

• neulepaita, H&M
• kauluspaita, Cheap Monday
• farkut, H&M
• sneakersit, Karhu
• sukat, Nike

Yhden tai kaksi kertaa olen valvonut koko yön seuratakseni aamuyöllä pohjoismaista aikaa alkavan Oscars gaalan monituntista suoraa lähetystä. Aika monena vuonna olen suunnitellut tekeväni saman – tai vähintäänkin herääväni pikkutunneilla muutaman tunnin unien jälkeen. Sunnuntain ja maanantain väliin osuva gaala ei ole kuitenkaan ihan helpoiten yhdistettävissä normaaliin toimistosuolakaivostyöhön, joten Oscarseista on tullut nautittua lähinnä jälkikäteen.
Pari päivää sitten jaettiin tuoreimmat kultapystit. Nyt tuntuu siltä, että tämänvuotiset juhlat olisivat olleet ehdottomasti valvomisen ja väsymyskooman arvoinen elämys. Puheet, puvut, juonto – eikä vähiten U2:n häkellyttävä live-esiintyminen Nelson Mandelan kunniaksi tekivät häppeningistä onnistuneimman aikoihin. Onneksi interwebs tulvii aiheeseen liittyviä kuvia, juttuja, filmejä etcetera, joten fiiliksiin pääsee mainiosti näin jälkikäteenkin.
Tuttuun tapaan jätän pystien jakamiseen liittyvät detaljit muiden kommentoitavaksi (vaikka en kyllä voi olla mainitsematta yhtä. Leonardo di Caprio. I say no more.) ja keskityn lähinnä mekko-osastoon. Parhaat asut mielestäni – ja tällä kertaa ei missään erityisessä paremmuusjärjestyksessä:

Samppanjan, vaalean beigen ja haalean nuden sävyt oli todella suosittu värivalinta. Muutama muukin saman väriskaalan puku oli mielestäni tosi kaunis, mutta upein kokonaisuus oli kuitenkin aina yhtä tyylikkään Cate Blanchettin yllä. Armani Privé -malliston luomus henkii oscarsmaista glamouria ja sopii Blanchettin luontaiseen eleganssiin aivan täydellisesti. Koko kokonaisuus on aivan häikäisevä, mutta ihan erityisesti ihastuin tuohon, miten puku ikäänkuin sulautuu ihoon dekolteella ja olkapäillä.

Periaatteessa en ole mikään valkoisten smokkitakkien ystävä. Siis miesten yllä – naisille ne kyllä sopii (se siitä tasa-arvosta… ;P). Jotenkin valkoinen smokkitakki-mustat housut -yhdistelmästä tulee välittömästi ei-niin-elegantit ruotsinlaivabändivibat. Jared Leton pitkä fleda voisi kyllä sopia samaisen bändin basistille, mutta jotenkin vain tämä kokonaisuus toimii. Ja tiedättekö mitä – olen aivan varma, että salaisuus löytyy leikkauksesta ja mittasuhteista. Hedi Slimane hallitsee nämä jutut ja siksi Jared Leto on kertakaikkiaan makea Saint Laurentin puvussaan, vaikka periaatteessa kaikki oddsit olikin sitä vastaan.

Olen niin rakastunut Jennifer Lawrenceen, että hän voisi varmasti laittaa päällensä ihan mitä tahansa – ja siitä huolimatta päätyisi Mintun Top 5 -pukeutujat listalle. No, oranssinpunainen superlinjakas pienillä peplum-kurveilla pimpattu Dior oli fantastinen mahtavan näyttelijän päällä – eli epävirallisen listaykkösen paikka tuli ihan ilman muita ihastuspisteitä.
Jennifer Lawrencen asua täydentää loistavasti lyhyt, hiukan maskuliinisesti taakse vedetty kampaus ja selkäpuolella roikkuvat timangit.

Eikä sille kyllä voi mitään, mutta valovoimaisimpien tähtien paras asuste ja upean kokonaisuuden salaisuus on usein myös sädehtivässä persoonallisuudessa.

Dimangit lähikuvassa.
Oscars on juhla, jonka yhteydessä arvostan perinteistä glamouria. Periaatteessa ihastun siis yleensä innovatiivisesta ja modernista pukeutumisesta, mutta Oscarseissa on ihana nähdä tuulahdus aitoa Hollywood-glamouria.

 
Ja sitä tarjoili viileän tyylikkäässä paketissa Kate Hudson. Atelier Versacen toteuttama gaala-mekko todistaa, että napaan asti ulottuva pääntie ei välttämättä ole yhtä kuin tyrkky. Ja toisaalta osoittaa päivänselvästi kaikille wanna-be-tähtösille, että pelkkä paljas pinta ei riitä tuomaan oikeaa fiilistä; tarvitaan myös tyyliä ja karismaa. Sekä mahdollisesti 40-lukuisilla olkatoppauksilla varustettu viitantapainen.
Illan epäviralliseksi kuningattareksi on kruunattu Oscars-voittaja Lupita Nyong’o.

 
Ja mikä ettei. Intensiivisen baby-vaaleansininen Prada-mekko on upea ja sopii Nyong’on ihonväriin aivan täydellisesti. Panta, korut ja puvun keveä olemus toimii saumatta yhdessä – eikä lihaksikkaitten käsivarsien ja selän luoma kontrasti ole ollenkaan hassumpi. Jotenkin vain olen tainnut lukea tästä mekosta – ja kokonaisuudesta – jo niin monta ylistyslaulua, että alkaa jo vähän itseänikin kyllästyttää…
Vaikka onhan tuo mekko aivan järkyttävän ihana! Katsokaa nyt, mikä helma!!

Ja sitten se maailmanhistorian – tai no, ainakin twitter-historian – kuuluisin selfie:

Ei, kyllä olen aivan varma, että tämä tulee jäämään vähintäänkin populäärikulttuurin historiaan yhtenä merkkihetkenä. Onhan tuo nyt aikas huikea kuva!

 
THE Selfie ja kuinka se tehtiin. 😀
Kaikki kuvat: Popsugar