Tag: Inspiraatio

Linnan Juhlat (tai Suomen presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto – miten kukin haluaa…) ja Nobel-gaala ovat niin mukavasti peräjälkeen aina näin joulukuussa, että en mitenkään malta olla hiukan vertailematta. Juhlat ovat tyyliltään hyvin erilaiset. Suomessa juhlitaan arvokkaasti kunnon suomalaisessa hengessä maan itsenäistymistä ja Ruotsissa manner-eurooppalaistyylisten juhlallisuuksien alkuperä on rauhaa (ja kaiketi sivistystä) rakastavan dynaamiitin keksijän testamentin tuotosta.

Arvostan suomalaisia juhlia suuresti – ja arvostan myös sitä viihdepläjäystä, jonka juhlat asujen ja inhimillisen sähläyksen muodossa tarjoaa. Nobel-gaalassa on erilainen tunnelma – ja monesti minulta kysytään “no pukeutuuko ne siellä niin paljon paremmin”. Vastaus on aivan ilmiselvästi ei – Ruotsissa tai Nobel-gaalassa ei automaattisesti pukeuduta paremmin tai tyylikkäämmin. Suurin ja ehdottomasti merkittävin ero on siinä, että Nobel-vieraat kantavat ylväänä ja leuka pystyssä sen vähän epämääräisemmänkin valinnan, joka ehkä tuntui hyvältä vielä kotona.

Suomessa ei myöskään näe koskaan sellaisia perintö-dimangeja kuin mitä kuninkaallisilla on käytössään. En voi sanoa, että pitäisin tyylikkäänä tätä kultaa ja mahtipontisuutta pursuilevaa asua. Mutta jos jollakulla täällä kylmässä pohjolassa on kanttia esiintyä kultaövereissä on se juurikin Bernadotteihin kuuluva Marianne Bernadotte.

Ruotsin kulttuuri- ja  liikuntaministeri Lena Adelsohn Liljeroth on onnistunut (jälleen!) juhlapukuvalinnassaan! Himmeänkultaisista paljeteista tehty selkeälinjainen mekko on sekä erittäin trendikäs että hyvin pukeva. Ulkoministerin vaimo Anna Corazza Bildt on tunnettu jokseenkin räväkästä ja trendeistä piittaamattomasta tyylistään. Että turha kai hänelle(kään) on yrittää kertoa, että too much on vaan yksinkertaisesti too much.

Elinkeinoministeri Annie Lööfin mekko on kauniin värinen (sopii hyvin hiuksiin!) ja malliltaan ihan jees. Kuva päätyi tänne blogiin esimerkkinä siitä, että tylsäkin mekko pelastuu Bottega Venetan clutchilla. Ja kun harva siihen kuitenkaan voi turvautua, niin kiva kynsilakka saa aikaiseksi yllättävää sähinää. Kids – try this at home!

Miehet… Olihan Linnan Juhlissakin omat, jäyheällä tavalla charmantit uroksensa. Ja tietty Hjalliksen luotsaamaa touhupetterikerho. Mutta kyllä näissä kuninkaallisissa kavaljeereissa – olivatpahan sitten sukuun syntyneitä tai naituja – on jotenkin omanlaisensa meininki.

Juhlien isäntä, joka pönöttää hölmön näköisenä lasi kourassa on ehkä kuitenkin kivempi kuin tiukin ilmein pönöttävä ja kättelevä juhlien isäntä?

Mutta entäs ne puvut!?

Jossain vaiheessa mietin, että prinsessa Madeleinen uusi, tumma look on tarkoitettu lisäämään aikuisuutta ja vakavuutta imagoon. En ole ihan vielä tottunut siihen, että prinsessa on niin tumma, vaikka sävy on todennäköisesti lähempänä aitoa sävyä kuin ne monet aiemmin nähdyt vaaleat beessin, hunajan ja hiekan sävyt. Tumma sumuinen silmämeikki sopii hyvin tyyliin!

Prinsessa Madeleinen harmaanhaalea, hopeisin metallilangoin koristeltu mekko on ihan suloinen. Jotenkin en toisaalta voinut olla ihmettelemättä, että mitähän tuon vuosikausia fashion-statementeja asuvalinoillaan tehneen prinsessan päässä nykyisin oikein pyörii. Siis luulisi, että nykyisestä kotikaupungista New Yorkista löytyisi jotain edgympääkin.

Dimangit ja kutrit ovat kohdallaan. Niin se vaan on!

Kyllähän täälläkin valitetaan, että kuka jaksaa katsoa telkkarista, kun toiset syövät hienoa illallista. No, ilmeisesti heille ei ole kukaan kertonut, kuinka moni haluaa katsella telkkarista, kun jotkut kättelevät toisiaan…

Nobel gaalan ehdoton kuningatar ja parhain pukeutuja oli kruunuprinsessa Victoria.

 

 

 

 

Tummanvihreä paljeteista ja helmistä rakennettu syvään uurrettu mekko on samanaikaisesti hyvin elegantti ja trendikkään ajankohtainen. Puvun malli korostaa muotoja olematta lainkaan vulgaari tai liian paljastava. Väri sopii sekä Victorialle että illaksi valittuihin dimangeihin aivan täydellisesti. Virallista vahvistusta asialle ei ole saatu, mutta todennäköisesti puku on Elie Saabin käsialaa.

 

 

Hyviin tapoihin kuuluu, että “siviilit” – eli he, jotka eivät ole julkisissa tilaisuuksissa työn puolesta, vaan esimerkiksi puolison ominaisuudessa – säästetään blogiarvosteluilta. Ruotsin eduskunnan puhemiehen vaimo, psykiatri Ylva Westerberg, on niin coolisti pukeutunut, että oli ihan pakko laittaa kuva tänne blogiin siitä huolimatta. Westerbergin asu on loistava esimerkki siitä, miten aikuisen naisen ei tarvitse pukeutua kaiken peittävään halattiin ollakseen edustava ja miten viileä nude on uskomattoman hieno juhlaväri!

Kuvat: DN, SVT, Expressen ja Aftonbladet

 

Hartaasti odotettu H&M:n MMM-paketti saapui tänään.

Jakku on mielestäni oikein hieno. Tosin postimatkustuksen jälkeen yleisilme on sen verran ryppyinen, että ihan vitivarma ei vielä voi olla. Ja Karkki sanoi, että näytän se päälläni ihan pötkylältä. En ole samaa mieltä. Ehkä.

Kaulakoru on tosi hassu, mutta tykkään siitä silti kovasti. Karkin mielestä se on vain hassu.

Suurin ongelma juuri tällä hetkellä on se, että tilauksen hieno kaksi-puolikasta-mekkoa-yhden-hinnalla -mekko on ihan pakko palauttaa. Hetken jo mietin, että se on ihan oikeasti mielestäni niin kertakaikkiaan magee, että pidän sen eniveis. Mutta ei taida olla mitään järjen hiventäkään pitää mekkoa, joka on tehty ainakin 15 cm pidemmälle ja muutenkin kurveiltaan (köh) aika erimalliselle ihmiselle.

Mekon kiistaton sopimattomuus tilaajalleen on ongelma myös siksi, että kaikki juuri alkavan juhlasesongin pukeutumisongelmat olivat sälytetty kyseisen mekon ratkaistavaksi. Tulossa on vähän laskemistavasta riippuen kolmet, neljät kekkerit, joissa on totaalisen täysin eri vieraat. Eli ajattelin näppäränä (ja jokseenkin mielikuvituksettomana…) kiertää kaikki häppeningit samalla juhalakoltulla. Jota nyt siis ei ole.

Potentiaalista kriisinpoikasta yritän täällä rauhoitella sillä, että seuraavaat bileet ovat vasta reilun viikon päästä lauantaina. Siihen mennessähän sitä ompelee – ja kirjailee käsin – vaikka hääpuvun…

Inspiraatiota etsikellessä törmäsin kultabrokadi-/barokkitrendiasuihin, jotka yllättäen alkoivatkin tuntua tosi raikkaalta vaihtoehdolta. Kultalankakirjailuja en kuitenkaan taida tähän hätään ehtiä tarvittavaa määrää pistelemään, joten parasta varmaan alkaa laukata ketjuputiikkeja läpi.

Toisaalta joku paljettihame-simppeli neule -combo voisi kyllä toimia kanssa… Joo – viikko aikaa – ei mitään hätää/kiirettä/paniikkia tässä! 🙂

Kuva: Damernas Värld

Sekä pukeutumisessa että sisustamisessa pätee sama sääntö. Pelkistetty, puhdaslinjainen ja minimalistinen kokonaisuus voi olla kaunis, mutta äärimmäisen helposti myös mitäänsanomaton ja tylsä. Vasta yllättävä – ehkä jopa vähän ärsyttävä tai hätkähdyttäväkin yksityiskohta, kunnon riitasointu, antaa kiintopisteen ja herättää ympäristönsäkin eloon.

Poikkesin Kungsholmenin Grandpassa, joka on yksi Tukholman parhaita paikkoja bongailla särmikkäitä juttuja niin pukeutumiseen kuin sisustukseenkin. Kungsholmenilla kannattaa erityisesti metsästää mageita vintage-sisustusjuttuja, niitä kun ei Söderin Grandpasta löydy ainakaan yhtä runsaasti.

Vanhoja kansakoulun opetustauluja sopivasti nuhjaantuneena olen kaavaillut jo pidempään kotini seinille. Tuo saaliin saanut kettu olisi oikeastaan aika hieno, mutta en ole vielä menettänyt uskoani siihen, että löytäisin ihmisen lihaksia kuvaavan taulun vielä jostain. Sellainen oli tyrkyllä joskus, kun tytöt olivat pieniä, mutta kun Karkki näki painajaisia jo pelkästään siitä syystä, että oli sattunut näkemään taulun vaarinsa antikvariaatissa seinällä. En sitten voinut olla niin kamala äiti ja hankkia sitä meille. Onhan se aika roisin näköinen, kun ihmisellä ei ole nahkaa ollenkaan ja lihakset on piirretty selkeästi ja vielä uskottavan punaisella.

Tästä en oikein osaa sanoa mikä lienee, mutta suhteellisen valistunut arvaus olisi, että joku koti-insinööri (vrt. kotiompelija) on keksinyt rakentaa voiman talteen keräävän kuntopyörän. En tullut kysyneeksi, että mahtaako vekotin toimia, mutta saisihan tuosta ainakin hyvän conversation piecen kutsuille.

Ihanan taivaansininen kolikkopeliautomaatti on kuin suoraan jostain haikean romanttisesta tivoli-/sirkus-/poika-voittaa-tytölle-jättikokoisen-nallekarhun -elokuvasta. Ihan jo pelkästään siksi pitäisi keksiä, mihin voisin sen täällä meillä laittaa.

Tätä viritystä katselin hetken aika epäuskoisena, mutta kyllä se taitaa olla just sitä, miltä se näyttääkin. Eli poljettava versio hammasporakoneesta. AUTS! Joo… nyt saa alkaa ihan vapaasti assosioida, miten paljon kaivattua särmää poljettava hammasporakone lisäisi kodin sisustukseen. 🙂

Ajatus perjantaille…

Tuntuu, että tavoistani poiketen olen viimeaikoina onnistunut valittamaan täällä blogissakin kaikenlaista. Väsymystä, pimeyttä, syksyä… mitä näitä nyt on. Mutta niinkuin ameriikaksi sanotaan: “Your life is a reflection of your thoughts. If you change your thinking, you change your life.”

Ja jos ei muuta, niin ainakin tänään on perjantai ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta!

Kuva facebookista…

Aina välillä iskee hillitön himo leikata lyhyet hiukset. Tuntuu, että mitä ideaa on pitää pitkiä hiuksia, kun ne jokatapauksessa on pikaisella söherönutturalla noin 90 % ajasta.

Surffailin Style.comissa etsiskelemässä hiusaiheista inspiraatiota ja kuinka ollakaan, törmäsin juuri sopivan viimeistelemättömän näköisiin, pitkistä hiuksista feikattuihin polkkatukkakampauksiin. Lyhyet hiukset ilman leikkausta – miten kätevää!

 

 

 

Ainakin näin kuvien perusteella vaikuttaisi, että sellaisen vähän vähemmän juhlavan version tuon tyyppisestä kampauksesta onnituisi tällainen tumpelokin tekemään. Kovin lyhyisiin hiuksiin feikkipolkkaa taitaa olla mahdotonta tehdä, mutta itselläni tulee tuskin pituuden kanssa ongelmia.

Kaksi ylintä kuvaa on Derek Lamin AW 2012-näytöksestä.  Tyyli on tuossa rokkaavampi ja vampahtavampi kuin kahdessa alemmassa, Rodarten AW 2012-näytöksestä napatuissa kuvissa. Rodarten romanttisempi kampaus sopisi hyvin vähän isompiin juhliinkin. Varsinkin tuollaisen uskomattoman kauniin tähtikuvioisen hiuskoristeen kanssa.

Kuvat: Derek Lam ja Rodarte.

Old stuff