Tag: Hyvinvointi


Mitäs sanoisitte, jos aloitettaisiin viikko ihanalla vihersmoothiella? Kuituja, antioksidantteja, tärkeitä kivennäisaineita, hyviä rasvoja, C-vitamiinia ja kaikkea muuta mahtavaa pursuileva smoothie täyttää vatsan ja virkistää mielen. Luvassa on myös ihoa kirkastavaa kosteutusta ja ruuansulatusta parantavia entsyymejä.
Green Power on todellinen hyvinvoinnin tehopommi!

GREEN POWER -SMOOTHIE
(n. kaksi lasillista)
Ainekset:

  • 1/2 kurkku
  • 1/4 kypsä ananas
  • kourallinen tuoretta basilikaa
  • 1 avokado
  • iso kourallinen lehtipersiljaa
  • peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
  • 1 limetti
  • noin 1,5 – 2 dl kylmää vettä

Valmistus:

  • pese kurkku ja paloittele muutamaan osaan. Kuori ananas ja pilko hiukan. Poista avokadon kuori ja kivi. Kuori inkivääri ja paloittele vähän. Purista limetti (voi laittaa mukaan myös vähän hedelmälihaa, jos on kaltaiseni sitrus-fani!).
  • Laita kaikki ainekset blenderiin ja lisää vettä enemmän tai vähemmän mielitekosi mukaan. Juotavaa smoothiesta tulee lisäämällä n. 2 dl vettä. Tämä on hyvää kyllä ihan lusikoitavana kylmänä keittonakin.
  • Suruttele koko hoito tasaiseksi ja nautiskele hitaasti pureskellen.


Kesä on grillailujen, mansikkakakkujen ja laiturin nokassa nautittujen jäätelöannosten kulta-aikaa. Välillä tekee kuitenkin mieli jotain ravinteikkaampaa ja kevyempää – mieluiten antioksidantteja pursuilevaa tehoboosteria. Fiilis iskee etenkin silloin, kun viikonlopun ohjelmaan on kuulunut ihana roskaruokabonanza. (Mutta hei – ei kai kukaan kuvittele, että muuttoa voisi hoitaa ilman virallista muuttopitsaa?!)
Itselleni varsinkin ihon hyvinvointi on ollut vähän turhankin ajankohtaista. Tuntuu, että käyttämäni ihonhoitotuotteet ovat tarpeisiini sopivia, toimivia ja tehokkaita, mutta siitä huolimatta ihoni on ärtyisä, arka ja kiukutteleva. Siksi olen yrittänyt pitää myös sisäisiä tehokuureja rauhoittaakseni tilannetta.
Yksi parhaimmista ihon hyvinvointiin sisäisesti vaikuttavista keinoista on mustikkapohjainen tehosmoothie. Mustikat on ihan mielettömän mahtavaa superfoodia missä muodossa tahansa, mutta itse tykkään siitä, kun voin kaikessa rauhassa lipitellä smoothietani samalla, kun hommailen tietokoneella tai nollaan päätäni Netflixin seurassa.

BLUEBERRY BOOST
(2 annosta)
Ainekset:

  • 2 dl mustikoita (pakaste)
  • 1 dl mangoa (pakaste)
  • 3 dl lehtikaalia (silppuna tai pakaste)
  • 1 avocado
  • ripaus cayennepippuria
  • 3 dl kookosvettä
  • 1/2 sitruunan mehu
  • 2 rkl chiasiemeniä

Valmistus:

  • Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Lisää vettä tai kookosvettä halutessasi juoksevamman koostumuksen.

Smoothien ruuansulatusta parantava teho vahvistuu, jos se nautitaan hitaasti ja samalla “pureskellen”. Siten erittyy enemmän sylkeä ja myös kropan omat ruuansulatusentsyymit lähtevät tehokkaammin liikkeelle. En olisi kuitenkaan tässä kohtaa turhan nihilisti. Jos sitä on päättänyt korvata arki-illallisen ruokaisalla marja-vihersmoothiella, terveysvaikutukset ovat kiistattomat, vaikka hulauttaisi juoman kahdella kulauksella kurkkuunsa!

[mittaustagi]

Muistatteko vielä, kun vihjasin muutama viikko sitten Doven uudesta tuotesarjasta?  Silloin kaikki me kampanjassa mukana olevat haastettiin jakamaan kehuja ja inspiroimaan lukijoitammekin näkemään kauneutta sekä kehumaan anteliaammin kaikkia upeita naisia elämässämme. Erittäin hyvä elämänohje pitää muistissa aina ja hienosti linjassa Doven Real Beauty -filosofian kanssa. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Doven kanssa.
Dove Nourishing Secrets on tosiaan ihan uusi sarja ja kauppoihin se on tulossa nyt kevään aikana. Sarja pitää sisällään sekä hiusten- että ihonhoitoon tarkoitettuja tuotteita.

Dove Nourishing Secrets on saanut inspiraationsa eri puolilla maailmaa elävien naisten kauneus- ja ihonhoitorutiineista. Japani, Intia, Keski-Amerikka ja Ranska ovat kaikki edustettuina omine, alueille tyypillisine luonnollisine ainesosineen.
Ensimmäinen fiilikseni tuotesarjasta, jota tässä nyt muutaman viikon ajan olen testannut hyvin ahkerasti, on se, että toisaalta oikeastaan kaikki tunnistaa tutulla ja hyvällä tavalla Doveksi, mutta tuoksuissa, koostumuksessa ja fiiliksessä on kuitenkin jotain uutta ja virkistävää.

Doven Real Beauty -filosofia on pyörinyt kovasti takaraivossani koko tämän testijakson ajan. Olen ehdottomasti ja vilpittömästi sitä mieltä, että kaikki naiset ovat omalla tavallaan ihanan näköisiä. Itselleni kauneus ei ole milloinkaan ollut riippuvainen painosta, iästä, piirteiden symmetrisyydestä tai virheettömästä ihosta. Vastustan vilpittömästi sitä yksioikoista ajatusta, että vain nuori, pitkä, hoikka, silkki-ihoinen liinatukka on ulkonäöltään hyväksyttävä.
Ahdistaa ajatuskin, että kauneuskäsitys on joidenkin mielestä niin ahdas. Onneksi ei ole mikään pakko taipua sovittamaan itseään tai muita stereotyyppiseen ahtaaseen muottiin.

Avokadoa ja kehäkukkaa sisältävät Nourishing Sercrets -tuotteet nousivat suosikeikseni. Sinänsä ei mikään ihme – tykkään ihan hurjasti avokadosta kaikissa muodoissaan muutenkin, joten jo pelkästään pakkausten kuva ilahduttaa kovasti.
Kehäkukka on hoitava ja ihoa rauhoittava kasvi, jota on käytetty luonnonlääketieteessä jo satoja vuosia. Lisäksi se on aurinkoisten päivien, terveyden, ilon ja kiintymyksen symboli. Täytyy sanoa, että tällaisessa seurassa on ihan mahtava aloittaa jokainen aamu!
Olen myös raikkaiden tuoksujen ystävä, joten siksikin tykästyin juuri näihin Nourishing Secrets -tuotteisiin.

Olen huomannut, että mitä enemmän tulee ikää, sitä helpompi on nähdä kauneutta ympärillään. En ole enää samalla tavalla kriittinen kuin joskus nuorempana. Toisaalta maailmakin on muuttunut paljon suvaitsevampaan suuntaan.
Mainoksissa ja jopa catwalkilla näkee ilahduttavan usein kaiken ikäisiä ja kokoisia naisia. Välillä toki tulee sellainen olo, että “no niin, siinä se nyt on, se kiintiökeski-ikäinen tai kiintiöplussakokoinen, kaikkien muottiin sopivien kaunottarien keskellä”. Kaiken selfie-kulttuurin ja blogien yleistymisen myötä kuitenkin yleinen kuvamaailma on muuttunut vähemmän homogeeniseksi. Persoonallisesti kauniille ja yksilöllisille naisille löytyy tilausta ja tilaa visuaalisessa maailmassa.

Milloin sitä sitten tuntisi itse itsensä kauniiksi?
Doven Real Beauty -filosofian herättämiä ajatuksia päässäni pyöritellessäni tajusin, että vaikka oma ja ympäristön yleinen kauneuskäsitys on tuntunut laajentuneen käsittämään muutakin kuin yhteen tiukkaan muottiin valettuja tyyppejä, itsensä näkeminen positiivisessa valossa on vähintäänkin haasteellista.
Olen hiukan tuhahdellut “sisäinen kauneus on tärkeintä” -tyyppiselle mindfullness-jargonille. Siis tottakai läpikotaisin positiiviset ja ihanat ihmiset ovat sekä sisäisesti, että ulkoisesti upeita, mutta kun kyseistä kliseetä on kuullut jankutettavan jo lapsuudesta asti, se aiheuttaa nykyään lähinnä kutinaa kyynärtaipeissa. Sitten aloin miettiä, että milloin olen voinut sanoa tunteneeni itseni edes vähän kauniiksi.

Painoni on vaihdellut vuosien mittaan hyvin paljon, hiuksenikin jonkin verran, elämäntilanteet ehkä kaikkein eniten. Mitkään konkreettiset ulkoiset, kropan muotoseikkoihin liittyvät seikat eivät kuitenkaan ole mitenkään merkittävästi sidoksissa siihen onko oloni kaunis vai tunnenko itseni ihan kamalaksi roskakasaksi.
Kun elämä on tasapainossa, ihmissuhteet kunnossa, arki rullaa sopivan kokoisten haasteiden ja riittävän levon harmoniassa, kun läheisilläni on hyvä olla – silloin voin tuntea oloni kauniiksi. Siinä mielessä voin allekirjoittaa täysin vilpittömästi sen, että kauneus tulee sisältä. Se tulee suoraan korvien välistä – eikä missään tapauksessa peilikuvasta!

Ja hei, kun tarkemmin mietin, useimmiten tuo upea fiilis tulee kesällä. Näillä leveysasteilla elellessä kesän on pakko olla mielentila, jonka voi päättää, vaikka ikkunan takana vihmoisi räntää. Dove Nourishing Secrets Restoring Ritual body lotion sisältää kookosta ja sen tuoksu vie välittömästi kesään.
Ihastuin vartalovoiteeseen välittömästi heti ensimmäisellä nuuhkaisulla. Miten voikin olla pelkällä tuoksulla niin voimakas vaikutus! Normaalisti käytän body lotionia vain aamuisin suihkun jälkeen, mutta nyt olen alkanut rasvata itseni iltaisinkin. Tottakai haluan myös nukkua kesäfiiliksissä. 🙂

Nyt suosittelen, että klikkaat itsesi välittömästi Instgramiin. Olen julkaissut siellä yhden tämän postauksen kuvista ja samassa yhteydessä on upea arvonta!
Tägää Instagram-kuvani kommentteihin kaverisi ja voit voittaa itsellesi 50 €:n arvoisen Dove Nourishing Secrets –tuotepaketin. Voittaja arvotaan viikon päästä – eli ensi sunnuntaina, vappuaattona!
Go 4 it vol. 2 -blogin Instgram löytyy täältä: @minnapaakkulainen

Yhteistyössä Dove


Aika tasan tarkkaan pari kuukautta on mennyt, kun aloitin ihanampaan, iloisempaan ja tasapainoisempaan elämään tähtäävän Unelma itsestä -valmennuksen. Niinkuin arvata saattaa ja inhimillistä on, on itsensäkehittämisprojektille omistamani aika ja jaksu vaihdellut tosi paljon tänä aikana. Välillä elämä vaan tulee väliin, eikä sitä silloin kykene pyörimään oman napansa ympärillä, vaikka tarvetta olisi. Valmennuksen näkökulmasta hiljaisempinakin aikoina (mikä on siis tarkoittanut kaiken kapasiteetin vaatimaa meininkiä muuten elämässä) olen kuitenkin tehnyt monia pieniä oivalluksia, joilla on ollut suuri merkitys kehitykselleni. Postaus on toteutettu yhteistyössä Unelma itsestä -valmennuksen kanssa.
Nyt haluan jakaa tuoreimman oivallukseni, joka on muuttanut suhtautumistani moniin arkisiin pikkuasioihin tosi paljon – ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Oikeastaan tämä on ihan selkeää jatkoa edelliselle oivallukselleni tai paremminkin valmennuksen avulla sisäistämälleni asialle: epävarmuuden tai heikkouden hetkellä kun kysyy itseltään viekö tämä kohti unelmaani vai siitä poispäin, on motivation löytäminen yleensä aika helppoa.
Tällä kertaa puhutaan kahdesta varsin vähättelevästi, jopa negatiivisesti mielletystä asiasta, mukavuusalueesta ja rutiineista sekä elämän muuttamisesta enemmän omia unelmia vastaavaksi niiden avulla.
Olette varmaan nähneet kaavion, jossa on Comfort Zone, jossa kuvan katsojan oletetaan elävän, ja sitten pitkän nuolen tuolla puolen ruksi, joka viittaa kosmiseen pisteeseen, jossa kaikki maailman upeus tapahtuu? This is where the MAGIC happens. Kuva pyörii säännöllisesti ja sitkeästi hiukan erilaisina versioina milloin kenenkäkin facebook-tutun seinällä, joten on ihme, jos olette voinut välttyä näkemästä.

Kyseinen ajattelutapa on mielestäni niin monella tapaa väärin ja syyllistävä, että ihan kuumottaa, kun vain ajattelenkin.
Ensinnäkin tuon perusajatus on se, että mukavuusalue, comfort zone, olisi jotenkin paha asia. Eikö nimikin jo kerro, että sillä alueella elämä on mukavaa? Minusta SE on oikeasti maagista. Siis se, että viihtyy elämässään, omissa nahoissaan ja mukavaa.
Toisekseen, en saa minkäänlaisia positiivisia mielleyhtymiä siitä, että pitäisi tehdä pitkä loikahdus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eikö sen nyt jo sano järkikin, että silloin olo on stressaantunut, epävarma, suorittava ja koko kroppa käy ylikierroksilla uuteen ympäristöön, henkiseen tai fyysiseen, sopeutuessa.
En ole vielä milloinkaan törmännyt minkään elämänalueen huippusuoritukseen, jossa tekijä olisi kehuskellut olleensa tosi jännittynyt, epävarma, stressaantunut ja edennyt maaperää tuntematta. Päinvastoin – oli sitten kysymys liikkeenjohdosta, urheilusta, taiteesta tai mistä hyvänsä – maagiset menestystarinat toistaa aina samaa kaavaa: suorituksen rentous, luonnollisuus, automaattisuus ja intuitiviisuus saa sen näyttämään helpolta ja kevyeltä. Eli toisin sanoen se on jotakin, joka voi tapahtua vain mukavuusalueella!
No mutta mitä sitten, jos oma mukavuusalue on alkanut tuntua ahdistavalta ja haluaisi muutosta elämäänsä?
Suosittelen vilpittömästi välttämään amerikkalaisten inspiraatio-gurujen suosittelemaa loikkaa mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen aika varma, että he ovat yhteistuumin keksineet sen, jotta heillä itsellään riittäisi töitä. Suuret, kertarysäyksellä tehdyt henkiset muutokset on käytännöllisesti katsoen tuomittu epäonnistumaan. Niin sitä sitten palaa loikahdusretkeltään häntä koipien välissä vanhalle mukavuusalueelleen itsetunto kolhuilla ja entistä vakuuttuneempana siitä, että ei musta ole mihinkään.

Mutta eipäs luovuteta ihan vielä! Unelma itsestä -valmennuksen ansiosta tajusin, että unelmien mukavuusalue on täysin saavutettavissa, kun otetaan käyttöön maailmankaikkeuden väheksytyin voimavara: rutiinit.
Tunnustan olevani rutiini-ihminen. Tykkään tehdä asioita samalla tavalla kuin ennenkin ja voin hyvin, kun pikkuasiat rullaavat ennustetulla tavalla. Rutiinit säästävät aikaa ja kapasiteettia, kun kaikkea ei tarvitse koko ajan kyseenalaistaa tai miettiä uudelleen. Pään sisäinen auto pilot päällä pystyn suoriutumaan peiton alta toimistolle niin, että tuskin havaitsen sen tapahtuvan. (Ja kyllä, olen säädyllisesti pukeutunut ja meikannut, kissat on ruokittu, päivän lounaslaatikko mukana, enkä ole törmäillyt ihmisiin tunnelbanaa vaihtaessani)
Välillä on sellainen olo, että rutiinini ovat olleet ikuisesti tismalleen samat. Niin automaattisesti monet asiat tulee tehtyä. Mutta sitten toisaalta ei tarvitse miettiä kuin muutama vuosi taaksepäin ja huomaan toimineeni yllättvänkin erilailla rutiinitilanteissa. Ja tässä piilee suuren muutoksen mahdollisuus, avaimet unelmien toteuttamiseen.
Rutiineille on tyypillistä, että niitä ei normaalisti juurikaan ajattele – ei tarvitsekaan. Jos kuitenkin oma mukavuusalue on alkanut tuntua ahtaalta ja nuhjuiselta kannattaa käyttää pieni hetki niiden miettimiseen. Rutiinien arvioimiseen voi hyvin käyttää samaa kysymystä kuin muutenkin “viekö tämä lähemmäksi unelmiani vai kauemmaksi” ja suorittaa hienosäätöä sen mukaan.

Rutiinien rukkaaminen on todella supertehokasta, sillä jos muutokset on riittävän pieniä, ne muuttuu automaattisiksi ja alitajuisiksi nopeammin kuin uskoisikaan. Vitsi ja haste on siinä, että ahneuksissaan ei haukkaa liian isoa palaa ja ala suorittamaan.
Tarkoitus on, että mukavuusalueelta ei tarvitse poistua milloinkaan. Häikälemättä rutiinien voimaa apuna käyttäen rajapintaa pumpsutellaan hellästi kohti unelmien elämää, kivempaa mukavuusaluetta. Parasta on se, että koko matkan ajan tapahtuu maagisia asioita, sillä ikinä ei tarvitse tehdä pelottavaa ja riskialtista loikkaa jonnekin hämärään epävarmuuteen.
Tällä tekniikalla unelmien mukavuusalueen saavuttaminen ei käytännöllisesti katsoen voi epäonnistua. Tietty muutosvauhti on maltillisempi kuin toivorikkailla loikkareilla, mutta onnistumisprosentti ja vaivannäön sekä epävarmuuteen liittyvän ahdistuksen puuttuminen tekee jo matkasta nautinnollisen.

Ja jos ryhtyy tavoittelemaan unelmiaan rutiineja säätämällä just tänään, on vuoden päästä takuuvarmasti paljon pidemmällä kuin jos ei olisi tehnyt mitään.


Vietin ystävänpäivät ja synttärini “matkoilla” – eli sivuutin ne sen kummemmin juhlimatta. Rakastan kuitenkin sitä fiilistä, kun saa olla kaiken huomion keskipisteenä, hemmoteltavana aamusta iltaan.
Niinkuin monesti muutenkin elämässä, myös tässä on parasta ottaa lusikka kauniiseen käteen, jos haluaa toiveiden toteutuvan. Varasin yhden kokonaisen aurinkoisen kevätlauantain itselleni – ja vietin täydellisen hemmottelupäivän. Nautiskeluun ei tarvitse välttämättä kuluttaa pienen lottovoiton verran rahaa, kalenterin tyhjentäminen ja todo-listan skippaaminen on hyvä alku.
Tässä kertomus Mintun hemmottelupäivästä ja liuta budjettiystävällisiä vinkkejä. Lapsiperheissä tosin pitää varmasti aloittaa siitä, että pienokaisille keksitään joku kiva hoitopaikka – muuten hemmottelumielessä itseensä keskittyminen voi olla aika haasteellista.

Rrrakastan viikonlopun aamuja! Lojuskelen yleensä aina, oli hemmottelupäivä tai ei, pitkään sängyssä lehteä lukien ja pannukaupalla kaffetta litkien. Yleensä en halua syödä aamiaista heti herättyäni, mutta laiskoina lauantai-aamuina lakanoiden välissä tulee viihdyttyä sen verran pitkään, että paistetut kananmunat ja tuorepuristettu verigreippimehu maistuu.
Hemmottelussa ja hemmottelun kokemisessa on tärkeintä tunne. Se, että ei ole kiire mihinkään, ettei tarvitse käydä kauppaa itsensä kanssa “15 minuuttia vielä… luen vain ihan äkkiä vielä nämä kulttuurisivut ja tartun vasta sitten imuriin” – se erottaa itsensä hoitamiseen omistetun hemmottelupäivän ihan tavallisesta lauantaista.
Päätin skipata tavoitteellisen hikitreenin hemmottelupäivänäni ja lähdin pitkälle rauhalliselle kävelylenkille. Tykkään hurjasti kuljeskella rauhallisesti ja ilman päämäärää. Se on oma versioni kahvilassa istuskelusta, sillä jos olen yksin liikentessä, en oikein osaa rauhoittua pitkäksi aikaa paikoilleni.

Rentoon tahtiin tepsutellessa ehtii ihmetellä kevääseen herääviä kotikulmia (kuvat on otettu vain pari viikkoa sitten – enkä voi mitenkään tajuta, kuinka talviselta vielä silloin näytti!), inspekteerata vastaantulevia ihmisiä, hörppiä mukaan ostettua luksuskahvia – ja tietty pelata pikkuisen Pokémonia!
Mulla on sellainen salainen pahe (tai pahe ja pahe…), että sepittelen mielessäni vastaatulijoiden tarinaa. Ikä, työpaikka, elämäntilanne, seurueen suhteet toisiinsa… kaikenlaiset pienet yksityiskohdat rakentuvat lyhyiksi tarinoiksi päässäni.
Joskus aniharvoin saan tilaisuuden tarkistaa, olinko edes lähellä totuutta, mutta suurin osa näistä kuvitteellisista kohtaamista tulee ja menee sen kummemmin jälkiä jättämättä. Kun olen palannut takaisin kotiin kävelylenkiltäni en enää muista suurinta osaa sepityksistäni.

Hemmottelupäiväni oli aika viileä, joten päätin pulahtaa lämpimään kylpyyn heti kotiin tultuani. Mikähän siinä on, että kylvyssä tulee käytyä niin harvoin, vaikka se on niin ihanaa? Tarvitaan itse itselleni julistama hemmottelupäivä, että saan lohkaistua ajan rentouttavaan lillumiseen.
Tipautin kylpyveteen muutaman pisaran ihanaa eteeristä Tru Melange -öljyä, joka lupaa kirkastaa ajatuksia. (Saatu blogin kautta). En nyt tiedä saavutinko mitään sen suurempaa mental clarity, mutta olo oli kuitenkin aivan mielettömän rentoutunut ja ihana!

Jäsenet ihanasti lämmenneinä ja muutenkin tässä vaiheessa kiireettömän päivän rauhallisen sykkeen sisäistäneenä, jatkoin koti-SPA -hetkeä levittämällä kasvoilleni Lumenen mahtavasti kosteuttavan Lähde-kasvonaamion. (Saatu blogin kautta)
Ihoni on ollut tänä talvena ärhäkämpi ja ärtyneempi kuin ikinä. Kosteutta se on suorastaan huutanut avukseen. Lumenen naamio on ollut aivan ihana apu ja olen käyttänyt sitä ihan säännöllisesti parisen kertaa viikossa, vaikka aikaisemmin olin varsin huono muistamaan naamiohommia ylipäätään.
Joskus olen jopa laittanut ohuen kerroksen Lähde-naamiota kasvoilleni koko yöksi. Silloin levitän ensin puhdistetulle iholle seerumin ja yövoiteen – ja lopuksi sitten ohuesti naamiota erityisesti ihoni ekstrakosteutta kaipaaviin ongelmakohtiin. Aamulla sitten huuhtelu viileällä vedellä ja lopputuloksena on pehmeä, notkea, hyvin kosteutettu ja rauhallisen oloinen iho. Ihanaa!

Ei hemmottelupäivää ilman ihanaa ruokaa! Vaikka periaatteessa mikään ei estäisi syömään vaikka joka päivä ajatuksella nautiskellen, kiiltävälehtistä muotilehteä selaillen, sitä tulee kuitenkin tehtyä aivan liian harvoin. Pitäisi kyllä ottaa paremmin tavaksi yrittää olla kaikin aistein läsnä ihan aina, eikä vain silloin, kun on päättänyt pyhittää päivän omalle hyvinvoinnilleen.

Hemmottelupäivän kynsilakkavalintaa tehdessäni silmiin osui joskus aikapäiviä sitten Lumenelta saamani koralliin taittava vaaleanpunainen. Sävyn nimi “Tulee kevät” (nro 57) teki päätöksen selväksi – miten voisin valita mitään muuta sävyä ihanana päivänä, jolloin todellakin on jo kevättä ilmassa!

Päivän päätteeksi keittelin vielä kupillisen höyryävää teetä ja annoksen kaurapuuroa. Rakastan kaurapuuroa – ja etenkin jäisten mustikoiden kanssa. Ajatus oli, että töllään vielä hetken Netflixiä, mutta sitten päädyinkin puhumaan melkein parituntisen puhelun rakkaan ystäväni kanssa. Parempaa päätöstä päivälle en olisi voinut toivoa! (ja tämä hemmottelupäiväni oli, niinkuin hiusten pituudesta hyvin näkee, ennen viime sunnutain suru-uutisia).
Tunnelmallista kynttilänvaloa tuomassa Tru Melangen aromaterapiakynttilä, josta tykkään aivan valtavasti, vaikken synteettisesti valmistetuista tuoksukynttilöistä välitä lainkaan. (Saatu blogin kautta)

Old stuff