Viime perjantaina oli meidän toimiston pikkujoulut – niinkuin ehkä joku muistaakin. Suurin osa porukasta lähti vähän aikaisemmin töistä, mutta kotona käymiseen ja juhlaan tälläytymiseen ei jäänyt siitä huolimatta kovinkaan pitkää aikaa. Vajaassa tunnissa piti selviytyä takaisin tien päälle. Meidän juhlien teema oli 90-luku, mutta vinkkini nopeaan valmistautumiseen on helposti sovellettavissa ihan vaan juhliin ilman sen kummempaa teemaa.
Nopeuden salaisuutena on karsia pois turhat vaiheet ja tehdä aikaisemmin se, minkä voi. Itselläni ei ole kovin helposti rasvoittuvat hiukset, joten pesin ne jo edellisenä iltana. Viimeistään aamulla kantsii kuitenkin hoitaa se puoli ja pikavalmistautuessa keskittyä vain laittautumiseen.

Kiharat tuovat aina iloisen bilemielialan, joten ihan ensimmäiseksi suihkuttelin hiuksiin kauttaaltaan suolavesisuihketta ja sitten kietaisin ne muutamalle patukalle. Kiharoiden tekeytyessä laitoin kaikki illan kamppeet valmiiksi, pakkasin vaihtokengät ja tarkistin, että iltalaukussa on kaikki tarpeellinen. Ja lakkasin kynteni.
Ennen patukoiden poistamista kuumensin ne ensin pikaisesti föönillä ja annoin sitten jäähtyä. Lopputuloksena hilpeä kiharapilvi!

Jakaus reilusti sivuun, kiharoihin tanakasti hiuslakkaa ja tukkapuuteria päälaelle tuomaan mahtavaa muhkeutta.
Illan meikki tuli toteutettua käytännöllisesti katsoen näillä ohjeilla: 3 minuutin juhlameikki. Aikaa oli onneksi muutama minuutti enemmän, että ehdin nappailla kuvia siinä samalla. 😀

Mielikuvani (ja muisti-) ysärimeikistä on, että silloin käytettiin paljon ruskeita, maanläheisiä sävyjä etenkin silmämeikissä, mutta myös muuten. Kaikenlainen glitteri, kimallus ja helmiäinen oli täysin pannassa. Niinpä keräilin meikkilaatikostani käyttöön kaikki mattaiset maan sävyt.

Koko luomelle ja varsin korkealle ylös kohti kulmakarvoja levitin ikivanhaa MAC:in luomiväriä, sävy nimeltä “Soft Brown Matte”. Livenä tuo on melkein terrakottaan taittuva lämmin ruskea – eikä ollenkaan noin hillityn tyylikäs, miltä kuvassa näyttää.

Varjostuksiin ja sumurajauksiin käytin vakiopalettiani L’Orealilta. Tällä kertaa tosin varmasti ensimmäisen kerran tuota tumminta, melkein mustaa harmaata, jossa ei ole lainkaan kiiltoa mukana.

Keskiluomelle ja kulmakarvojen alle on yleensä pakko sipaista vähän valoa. Face Stockholmin puuterimainen luomiväri on myöskin täysin matta. Sävyn nimi on “Mist”.

Karkki oli sitä mieltä, että olisi pitänyt laittaa kunnolliset punaiset huulet – eikä nekään ihan väärin olisi ollut. Halusin nyt kuitenkin hassutella yhden ysärin hulluimmista meikkitrendeistä kanssa. Siis oikeasti – miten sitä silloin saattoi kuvitella, että selkeästi tummemmat rajaukset huulissa vaalean huulipunan kanssa voisi ikinä näyttää tyylikkäältä?? Rajauksena MaxFactorin Lipfinity-tussi, sävy 09 (tai 60 – kumminkohan päin tätä kuuluu lukea?) ja huulipunana Lumenen Wild Rose -sarjan sävy “Vuodenajat” (saatu blogin kautta).
Kynsissä vähän grungea ja vähän pikkujoulufiilistä.

Punainen glitteri: Ciaté, sävy “Serendipity”, musta Essie “Licorice”.

 
Noniin – ei sitten muuta kuin hypätään niihin vaatteisiin, jotka on:
a) katsottu, sovitettu ja päätetty hyvissä ajoin (ei, tässä vaiheessa ei saa enää muuttaa mieltään) – ja
b) laitettu valmiiksi yhteen paikkaan niin, että mitään pikkujuttua ei tarvitse alkaa kiireessä etsiskellä.
Ja sitten vain kiitolaukkaa seuraavaan bussiin/odottavaan taksiin tai muuten vain kohti illan juhlia!

Vaalean käsitellyn pitkän tukan pitäminen elinkelpoisen näköisenä on välillä aika haastavaa. Kesällä porottaa polttava aurinko ja talvella kimppuun käy kuiva keskuslämmitysilma. Siihen päälle kun vielä lisää föönauksen ja kaikenlaisilla kuumennetuilla vekottimilla väkertämisen, ei kulutusrasitusta voi estää.
Aikaisemmin vannoin tehohoitoaineiden ja hiusnaamioiden nimeen, mutta kun muutamia vuosia sitten testasin ensimmäisen kerran hiuksille tarkoitettua öljyä, paluuta ei ollut. En voisi kuvitellakaan enää pärjääväni ilman. Olen ehtinyt testata matkan varrella aikas monen merkin hiusöljyjä – tässä testituloksia viimeksi käytössä olleista ja pysyvämpään käyttöön päätyneistä tuotteista.

Tällä hetkellä kylppärin kaapista löytyy Pantene Dry Oil, BC Bonacure Oil Miracle, Cutrin Premium Oil Treatment (saatu blogin kautta) ja Body Shop Olive Beautifying Oil.

BC Bonacure Oil Miracle on ollut, kuten melkein tyhjästä pullosta näkee, suuri suosikkini. Öljy on varsin kevyttä ja omaan kuontalooni sitä saa levittää ihan kunnollisen kämmenenpohjallisen, vaikka ohjeessa taidetaan sanoa “muutama tippa”. Tuoksu on hento ja mukavan “hiustuotemainen” – eikä siis häiritse omaa, voimakkaita kosmetiikkatuoksuja vierastavaa nenääni. Keveytensä vuoksi öljy on myös helposti levitettävää ja sopii siksi hyvin aloittelijallekin. Omat hiukseni ovat hyvin kuivat, mutta voisin hyvin kuvitella, että BC Bonacure Oil Miracle – ainakin tuo itselläni käytössä oleva “Light Finishing Treatment” – sopii hyvin myös terveemmässä kunnossa oleville hiuksille.

Body Shop Olive Beautifying Oil on yleisöljy, jota voi käyttää hiusten lisäksi myös kasvoille ja vartalolle. Silloin, kun hiukseni ovat todella rapisevan kuivat, turvaudun ehdottomasti tähän öljyyn, sillä se tuntuu todella ravitsevalta ja elvyttävältä. Lopputulos on kuitenkin helposti hiukan raskas ja öljymäinen olo jää hiuksiin, joten tätä ei tosiaankaan tule käytettyä kuin silloin tällöin ja hiukan naamiotyyppisenä hoitona. Lisäksi tuoksu on aikas maanläheinen, joten senkään vuoksi ei Body Shopin öljyä tule työaamuisin käytettyä. Vähemmän käsitellyille hiuksille tämä on kyllä melko varmasti liian raskasta jokaisen pesun jälkeen käytettäväksi.

Cutrin Premium Oil Treatment on ollut viimeaikojen arkisuosikkini. Öljy on niin kevyttä, että sitä ei tule vahingossakaan annosteltua liikaa. Tuoksu on miellyttävä, hiukan makea, ja nopeasti haihtuva. Fiilis hiuksissa ei ole lainkaan öljymäinen, mistä syystä aluksi ajattelin, että tuote on ihan liian ohutta käsitellyille ja kuiville hiuksilleni. Vasta, kun parikin työkaveria oli kehunut tukkaani, tajusin, että Cutrinin öljyn avulla saan luonnollisen terveesti hohtavat hiukset. Eipä juuri enempää voisi toivoa! Varsinkin, kun tietää, miten kuivat, ja kaikkien vaalennuksien jälkeen elottomat, hiukseni oikeasti ovat… Voisin kuvitella, että tämä palvelisi mainiosti myös lyhyemmissä ja parempikuntoisissakin latvuksissa.

Pantene Dry Oil (with vitamin E) on toinen tämän hetken ykkössuosikeistani. Hinnaltaan Pantenen öljy on selkeästi edullisin, joten testipullon ostaminen ei vaadi mitään superinvestointia. Cutrinin öljyyn verrattuna se on hiukan tanakampaa tavaraa, mikä kyllä kieltämättä tuntuu silloin tällöin hyvin tarpeelliselta. Tuoksu on tässäkin ihan mukiin menevä, muistuttaa Pantenen hoitoaineita, eikä jää roikkumaan nenään koko päiväksi. Tykkään hyvin paljon pumppupullosta – kaikki muut ovat erilaisissa enemmän tai vähemmän hankalasti annosteltavissa perinteisistä pulloista. Lievästä tuhtiudestaan huolimatta hiukset jäävät luonnollisen keveiksi, eivätkä yhtään öljymäisiksi. Suosittelen kaikille kuivahiuksisille ja värjätyille tai raidoitetuille.

(Assistentti vauhdissa! Blogikuvien ottamiseen hassaantuu helposti tuplasti niin kauan, kun on pentu touhuissa mukana. :D)
Näiden neljän lisäksi olen toki testannut muitakin merkkejä, mm. koko hiusöljyboomin aloittanutta Moroccan Oil:ia. Periaatteessa olen klassikoiden kannattaja, mutta tällä kertaa oli pakko päättää toisin. Sinänsä ihan hyvän tuoksuinen Moroccan Oil ei sovi itselleni lainkaan, vaan ihan muutama tippakin jo latistaa hiukset ja tekee rasvaisen näköiseksi. Ehkä en oppinut annostelemaan sitä oikein, mutta mielummin pitäydyn tuotteissa, joilla saan kauniin lopputuloksen ilman armotonta säätämistä.

En ole mikään vimpan päälle tehtyjen kampausten suuri ystävä. Oloni on paljon kotoisempi myös kaikenlaisissa juhlatilaisuuksissa, jos hiukseni on varsin rennosti laitettu. Kyllähän se silti juhlatunnelmaa lisää huomattavasti, kun kampaus on vähän muuta kuin se sama arkinen yhden hiuskumilenksun avulla toteutettu söherönuttura.
Lauantaisen Indiedays Blog Awards -gaalan lettinutturani toteuttaminen on erittäin helppoa, kunhan hiuksissa on edes pikkuisen mittaa. Varusteiksi tarvitsee neljä pientä läpinäkyvää silikonihiuslenksua, kasan hengettömiä ja hyvää hiuslakkaa.

Tässä vielä näin heti aluksi lopputulos myös takaapäin.

1. Jaa hiukset kolmeen osaan siten, että päällimmäiset hiukset tulevat sivuille ja alahiukset taakse.
2. Kiinnitä “alahiukset” ponnariksi lenksulla ja palmikoi löysästi. Kiinnitä palmikko lenksulla myös alapäästä.

3. Kieputa palmikko itsensä ympäri löysähköksi keräksi.
4. Kiinnitä hengettömillä.

5. Palmikoi sivulle kammatut päällihiukset löysille leteille.
6. Kiinnitä sivuletit kumilenksulla vain alapäästä.

7. Kieputa sivuletit alakautta keskimmäisen kerän ympäri.
8. Kiinnitä hengettömillä.

9. Töki hengettömien avulla kaikki törröttävät lettien päät ja muut töyhdöt keskimmäisen kerän alle.
10. Löysentele kokonaisuutta varovaisesti sormin, jos on tarvetta.
11. Suihkuttele päälle riittävä määrä hyvää hiuslakkaa.
12. Ota iltalaukkuun muutama hengetön mukaan siltä varalta, että osa päättää pudota tanssilattialle.

Gaalanutturan toteutus on helppoa ja sujuu harjaantumattomillakin sormilla varsin nopsaan. Ihan kiva idea esim. silloin, kun on pikkujouluihin lähtö suoraan töistä tai muuten vaan poikkeuksellisesti vähän kiire.

About puoli eteläistä Suomea vaikuttaa olleen jollain festareilla tänä viikonloppuna. Flow Helsingissä ja Porin Porispere on ainakin dominoinut Instagram-feediäni siihen malliin, että lukuunottamatta niitä muutamia onnellisia, jotka ovat saaneet nauttia perinteisestä mökkirauhasta, vaikuttaa jonkinlainen festarointi olleen tosi monien viikonlopun pääaktiviteetti.
Itse sain nauttia aurinkoisen lämpimästä ja inspiroivasta festivaalitunnelmasta viime viikonloppuna Karkin ja Peetun kanssa Stockholm Music & Arts -tapahtumassa. Kävin festarikuvia läpi ja huomasin, että sieltähän löytyy aineksia monenlaiseen inspiraatioon. Vähän kyllä noloa kuvata ihmisiä salaa ja takaapäin, mutta kivoja ja testaamisen arvoisia kampauksia tuli ikuistettua näiltä “festivaalinaapureiltani”.

Peetu yritti ylipuhua päähäni kukkapantaa, mutta en sitten tohtinut. Tässä tosi kivan nonchalantti ja rento tapa pukeutua hippikukkiin. Kokomusta asu tekee kokonaisuudesta vähemmän vaativan ja itseasiassa aika toteuttamiskelpoisen oloisen. Ei nyt niin, että harkitsisin kukkapantaa arkiasuni osaksi, mutta ehkä johonkin muuten simppeliin ja cooliin kokonaisuuten yhdistettynä ja juuri tuolleen kivasti kuminauhan ympäri kieputettuna, look voisi toimia hyvinkin jossain sopivassa tapahtumassa.

Ihanat palmikkokampaukset ovat olleet in ja hot ja cool vaikka miten kauan. Milloinkahan opettelisin tekemään edes sen yksinkertaisimman ranskanlettiversion? Vieruskaverin ponnari on tietty klassikko, mutta aina välillä pitää muistuttaa itseäänkin, että nätin boheemisti toteutettuna se on yksi parhaimpia tapoja pitää hiukset pois kasvoilta.

Suttunutturasta ei sen enempää – luullakseni kenellekään ei tule yllätyksenä, että hiukseni ovat pikaisella klassikkosykeröllä noin 90 % kaikesta ajasta. Toisaalta ihana kalanruotoletti ei ole kuulemma ollenkaan vaikea toteuttaa ja juuri tuollaisena “sivuversiona” se pitää ehdottomasti ottaa harjoittelulistalle.

Hattu ei nyt ole varsinaisesti mikään kampaus, mutta saman aihealueen inspiraatioon käy kyllä tämäkin. Kiva huopahattu ja hiukset pehmeän kiiltävänä putouksena toiselle olalle. Voisin kyllä hyvin ajatella toteuttavani tämän käytännössä. Pitäisi vain ensin löytää se hattu…

 
Karkki tässä näyttää, että paras kampaus sitten lopulta kuitenkin on kiiltävät, hyvinvoivat hiukset.

Olen saanut poikkeuksellisen paljon kysymyksiä sekä blogiin että meiliin Peetun uudesta kivasta retrohenkisestä kampauksesta. Tässä tulee – yleisön pyynnöstä – ohjeet puolipitkille hiuksille sopivaan helppoon tuunaukseen. Kesäaikaan Peetun Pin Up Curls -kampaus sopii paitsi tyylin takia, myös siksi, että tämä on äärimmäisen helposti toteutettavissa esim. mökkiolosuhteissa tai reissun päällä ja jopa ilman sähköä.

Alkutilanne on puhtaat, juuri pestyt, mielellään vielä aavistuksen kosteat hiukset. Peetun hiuslaatu on, niinkuin meillä tuppaa olemaan, paksu sekä hiuksiston että hiuslaadun suhteen, ja melko taipuisat jo alkujaan.
Tällä tekniikalla on silti täysin mahdollista saada taipuisat kiharat – tai ainakin kunnon surffilaineet – myös ihan piikkisuoraan tukkaan.

Tee näin:

1. Kostuta hiukan hiuksia puhtaalla vedellä sumutepullon avulla, jos tarvitsee (eli jos hiukset on pesun/uimisen jälkeen ehtinyt kuivahtaa kokonaan).
2. Suihkuta haluamaasi lämpösuojasuihketta. Luonnostaan ei-taipuisille hiuksille suosittelen tässä vaiheessa jotain hyvää muotovaahtoa.
3. Kierrä hiukset osio osiolta parin sormen ympäri kiekuralle ja kiinnitä pinnillä. (Parhaimmat pinnit tähän tarkoitukseen on niitä ysärin pieniä “kirahveja”, niistä jää vähiten jälkiä, mutta ihan tavalliset pinnit käy myös.)

Osioita ei tarvitse olla ihan älyttömän montaa. Liian pienistä kiekuroista tulee ei-niin-kivan -näköisiä söheroitä. Toisaalta kovin paksut osiot eivä jaksa kuivua – ja siksi tämä kampaus onkin parhaimmillaan puolipitkille hiuksille.

Kun hiukset on rullattu sopivan kokoisille kiekuroille, on hetki aikaa relata. Jos on käytettävissä sähköä ja mukana on fööni, kiharoiden syntymistä voi edistää puhaltamalla lämmintä ilmaa pinninyytteihin.
Mikäli mukana ei ole fööniä tai kiharoita ollaan luomassa täysin alkeellisissa oloissa, kampauksen syntymistä voi tehostaa sitaisemalla kiehkuranyytit tiiviin (mutta hengittävän) silkkihuivin alle. Näin saadaan hyötykäyttöön kaikki omasta kropasta höyryävä lämpö.

Juuri ennen h-hetkeä kiehkurat avataan. Tässä vaiheessa ei kannata kauhistua, sillä pinnikiharoiden idea on se, että vasta nyt kampausta aletaan oikeasti muokata.
Osa kiharoista kammataan kevyesti auki ja kiinnitetään hiuslakalla.

Peetun signature-look käsittää ainakin pinnillä kiinnitetyn otsatukkakiekuran. Muuten kiharat ovat aika helposti sormin muotoiltavissa.
Mökki- tai muissa retkeilyolosuhteissa kantsii siis pitää mukanaan noin 6-8 kpl ylimääräistä pinniä, suojasuihke/muotovaahto, silkkihuivi ja hiuslakka. Näillä varusteilla syntyy tosi kiva retrohenkinen kiharakampaus ilman mitään moderneja apuvälineitä.

Ihanat kiharat!
Tämän kuvan ottamisen jälkeen Peetu tosin painui vaihtamaan vaatteita ja meikkaamaan, ennen sheikkausiltaa tämän(kin) kesän ihanimmassa klubissa – eli Trädgårdenissa.