Hiustenhoitorintamalla on jo jonkin aikaa riehunut varsinainen öljykuume. Varsinkin Moroccan Oil on löytänyt tiensä celebrityjen monien bloggareitten lempparituotteeksi. Hiuslaatuni on muutenkin kuiva, eikä vaalentaminen ole todellakaan parantanut asiaa, joten kiinnostuin kovasti uusvanhasta villityksestä.

En kuitenkaan hankkinut hypetettyä Moroccan Oilia. Sain testata sitä kollegaltani ja ainakin tuolloin se tuntui vähän liiankin raskaalta ja öljyiseltä.

Bonacuren Oil Miracle on mielestäni kevyempää ja se sopii kuulemma hyvin myös ohuille hiuksille ja hienolle hiuslaadulle.

Laitan öljyä pienen tilkan hiuksiini jokaisen pesun jälkeen. Tuotteen tuoksu on miellyttävän mieto ja hiuksista tulee huomattavasti terveemmän ja elinvoimaisemman näköiset. Vaalennuksen jälkeen varsinkin latvat muuttuvat helposti tosi hamppumaiseksi, mutta öljy antaa juuri sopivasti luonnollista himmeää kiiltoa.

Ihan aluksi tuntui kyllä hullulta levittää öljyä puhtaisiin hiuksiin. Juurihan sitä on yrittänyt päästä “rasvaisesta” tukasta eroon! Ja kyllä kannattaakin varoa laittamasta öljyä liian lähelle hiuspohjaa, jos ei halua pestä hiuksia ihan joka päivä. Latvoihin levitettynä pesuväli ei lyhene yhtään.

Tiedän, että jotkut lisäävät öljyä myös kuiviin hiuksiin. Olen kokeillut sitäkin pari kertaa, mutta mielestäni lopputuloksesta tulee silloin helposti raskaan oloinen. Bonacuren puteli on ollut nyt käytössäni maaliskuusta asti ja olen ollut erittäin tyytyväinen! Hyvin riittoisaa tuon on, kaiken muun hyvä lisäksi. Hiustenpesutahtini on noin kaksi kertaa viikossa ja kuvasta näkee hyvin, että öljyä ei ole kulunut juuri nimeksikään.

Hiusöljyt ovat aika kalliita, mutta suosittelen silti lämpimästi varsinkin kaikille, joilla on vaalennetut tai raidoitetut hiukset!

En nyt sitten rohjennut ihan “Loreen”-otsatukkaa tämän iltapäivän kampaajakäynnillä leikata ja varmasti parempi niin. Korttelikampaajani leikkeli kuitenkin tuollaisen puolivino-otsiksen, jonka kanssa varmaan tullaan ihan kavereiksi, kunhan ensin vähän tutustutaan. Pituudesta lähti myös reilut 10 cm. Tuntuu aika paljolta, ja huomaan itse eron ihan selvästi, mutta aika pitkäthän nuo ovat edelleen… 🙂

Kuvissa otsis näyttää kieltämättä pikkuisen hapsottavalta, enkä ole ollenkaan varma, miten viisas veto tämä oikeastaan oli.  Tavoitteena oli selkeä, mutta kevyt, vinosti leikattu sivuotsis, joka on aika paljon kerrostettu kunnon kesäisen hurlumhei-fiiliksen saavuttamiseksi. Kampaajan jäljiltä hiukset ovat kai aika standardisti jotenkin hassusti stailattu, joten en nyt vielä menetä toivoani. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka puolen korttelin päässä sijaitsevassa uudessa vakikampaamossani on monta hyvää puolta (sinne saa aina ajan lyhyellä varoitusajalla, hinta on vähintäänkin edullinen ja palvelu mutkatonta), ihan maailman paras paikka se ei ole silloin, kun haluaisi vähän muuttaa tyyliään…

Tämä oli nyt kolmas kerta, kun kävin samassa paikassa ja aina aikaisemmin olen pikkuisen nurissut värjäystuloksesta. Milloin se on ollut liian tuhkainen (taittaa välittömästi vihreään hiuksissani, jollei värjääjä ole todella taitava), tai ihan liian ginger, kuten viimeksi. Tällä kertaa olen aivan sataprosenttisen tyytyväinen! Siis siitä huolimatta, että taisin kyllä pyytää astetta tummempaa väriä, mutta oikeasti tämä oli juuri se, mitä just nyt kaipasin. Luonnollisen oloinen kesäblondi – täydellinen väri tähän vuodenaikaan, vaikka ulkona onkin tuskin kymmentä astetta lämmintä.

Hurjastelin (lue: “hurjastelin”) tänään myös meikkirintamalla.

Ehkä noista hiuskuvista huomaa, että innostuin laittamaan vihreää silmämeikkiä tavallisen, neutraaleissa sävyissä kulkevan luomivärini sijaan. Vaaleampi sävy on Body Shopin mineraaliluomiväri Nature’s Minerals sävy 03. Varjostukseen käytin Make Up Storen sähäkkää tummanvihreää luomiväriä Eyedust, sävy amazonas.

Luin eilen täkäläisestä lehdestä – Metrosta varmaankin – jonkun julkkiskampaajan kommentin, että euroviisuvoittaja Loreenin hiustyyli on nousemassa selkeästi tukholmalaisten suosikiksi. Yksi ja toinen kampaamoon sisään marssiva asiakas toivoo hänen mukaansa paksua, tuuheaa hiuksistoa ja massiivinen, silmille asti ulottuva otsatukka on ihan must.

Tuuheutta saa tietty tarpeen vaatiessa erilaisilla hiuslisäkkeillä ja pidennyksillä, mutta mites toi otsatukka? Loreenin taiteilijatyyliin dramaattisen boheemi otsis sopii aivan loistavasti ja kieltämättä se näyttää kuvissa tosi hyvältä. Vähänkään pyöreäkasvoisemman moinen saa kyllä helposti näyttämään Rölli-peikolta, pelkään. Toisaalta ei sellainen ohut haituvaotsis ole yhtään sen hehkeämpi.

Kaunis otsatukka vaatii yllättävän paljon hoitoa. Pituuden pitää olla just eikä melkein, mikä tarkoittaa säännöllistä visiittiä kampaajalle tai tosi harjaantunutta ja ahkeraa fiskarsien käyttöä  kotosalla. Lisäksi otsista pitää pestä yleensä huomattavasti useammin kuin muuten hiuksia. Eikä ainakaan itselläni ole toiminut normaalisti käyttämäni muotoiluaineet. Niinpä otsahiuksia varten pitää hankkia myös kevyet, tuuheuttavat tuotteet ja opetella käyttämään suoristusrautaa hellästi mutta päättäväisesti.

Huomaan tässä nyt listanneeni otsahiusten miinuspuolia. Syy siihen on se, että olen menossa tänään töiden jälkeen kampaajalle ja kärvistelen ihan mahottoman otsis-kuumeen kourissa. Mikä pahinta, mieleni tekisi juuri tuollaista paksua pehkoa, joka melkein peittää silmät… Toivon, että koen ihmeparantumisen iltapäivään mennessä. Muussa tapauksessa tämä ei voi päättyä kuin huonosti! 🙂

Suoristurautanoviisi täällä hei!

Kampaustyylini (tai paremminkin “kampaustyylini”) on yleensä sellainen pese-ja-pidä -tyyppinen. En juurikaan laita hiuksiani, jollei yhdellä hiuslenksulla väsättyä superpikanutturaa lasketa. Olen ehkä galaksin viimeinen, joka ei ole koskaan omistanut suoristusrautaa… Ainakin blogeja lukiessa tulee sellainen vaikutelma, että suoristusrauta lasketaan vähän samaan välttämättömyystarvikeluokkaan kuin esim. hammasharja.

Indiedaysin 2 v. synttäreitten lahjapussukka oli sen verran hövelisti täytetty, että sen sisältä löytyi mm. makea OBH Nordican Björn Axén Tools -suoristusrauta.

 Jeij!! Mun eka ihka oma suoristusrautani! Huomatkaa ältsitrendikkäät liskokuosit!

Onhan meillä taloudessa toki ollut aikaisemmin suoristusrautoja niin Karkilla kuin Peetullakin. Pikkuisen olen raudalla aina silloin tällöin taltuttanut villiintynyttä otsatukkaani, mutta muuta kokemusta ei ole. Kerran-pari on jompikumpi tytöistä suoristanut äiskän hiukset, mutta nyt päätin testata hommaa ihan itse.

Valaistus kuvien ottohetkellä oli ihan hyvä. En mitenkään tajua, miksi näistä tuli taas näin rakeisia. Äh.

Suoristin hiukseni kolmessa kerroksessa, ensin alimmat niskahiukset ja lopuksi päällimmäiset. Homma sujui yllättävänkin nopeasti – noin vartissa olin käynyt läpi koko kuontalon ja ikuinen pörröpää oli suora!

 Hmm… Tästä takaapäin otetusta kuvasta näkee suorastaan kiusallisen selvästi, että hiusten latvat ovat kipeästi trimmauksen tarpeessa. Ja näköjään hiusten pituus kasvaa ainakin kolmaosan, kun kikkurat on taltutettu.

Ihan hauska olla vaihteeksi suoratukkainen, mutta enpä usko, että tästä mikään vakituinen rutiini tulee. Töissä kyllä yllättävän moni kommetoi kampaustani. Ilmeisesti kiharaisuus on niin olennainen osa olemustani, että tuo suoruus sai jengin reagoimaan. Normaalin kampaajalla käynnin jälkeen yleensä tuskin kukaan huomaa mitään. 😀

 Suoristuksessa käytin aseina tuota lahjaksi saatua suoristusrautaa ja Schwartzkopfin Osis+ -sarjan lämpösuojaa.

Mintun vinkit muille suoristusrautanoviiseille:

• Kannattaa pitää rauta sopivan kuumana – eli paksummalle hiuslaadulle ja hyväkuntoiselle tarvitaan korkeampi lämpötila kuin ohuelle tai käsitellylle.
• Lämpösuojan kanssa ei tarvitse liioitella – muutama suihkaus riittää – muuten hiuksista voi tulla raskaat. Suihkuttelun jälkeen kannattaa harjata hiukset niin suoja leviää tasaisesti jokapuolelle.
• Suorista hiukset kerroksittain ja aika pieninä osioina niskasta alkaen. Ihan alimpia hiuksia ei tarvitse litistää juuresta asti – näin lopputuloksesta tulee pöyheämpi.
• Suoristuksen jälkeen ei kannata laittaa mitään kosteaa hiustenmuotoilutuotetta, koska silloin hiukset vetävät takaisin kiharaan. Pari kevyttä suihkausta hiuslakkapullosta riittää.

Seuraavaksi aionkin siirtyä uuden vehkeeni kanssa suoraan jatkokurssille ja opetella tekemään suoristusrautakiharoita!

Indiedaysin synttärit on jo ylihuomenna!! Täällä alkaa pieni vaate-/asuste-/meikki- ja kampausstressi puskea pintaan. Edelleenkään ei ole mitään käsitystä, mitä laittaisin päälleni. Yhdet kengät tosin on hankittuna. Niiden kärki pikkuisen vilahtikin jo tässä postauksessa. Pelkillä kengillä ei kuitenkaan pitkälle pötki…

Jotkut onnelliset bloggarikollegat saavat skipata laittautumishuolet, koska pääsevät ammattilaisten käsittelyyn ennen juhlia. Hetken jo mietin itsekin, että pitäiskö bookata aika hiustenlaittoon ja meikkiin, mutta taidan nyt kuitenkin yrittää värkätä itse jotain. Onneksi sain täksi illaksi ajan kampaajalleni ja nyt jo aika groteskiksi muodostunut tyvikasvu saadaan värjättyä piiloon.

Yksi suuri kysymys on, annanko hiusten olla auki vai pitäisikö ne nostaa ylös. Jotenkin juhlalookiin mielestäni kuuluu kiinni olevat hiukset. Toisaalta arkisin kuljen todella harvoin tukka auki. Vaikka periaateessa lähtisin liikkeelle hiukset avoinna, jossain vaiheessa alkaa karvojen määrä käydä hermoille ja vähintään sutaisen hiukset solmulle niskaan. Siksi vapaana liehuva kiharakampaus olisi kuitenkin muutos normaaliin arkilookiin…

 Yritin etsiskellä netistä sellaisia kuvia kampauksista, joissa olisi vähän omia hiuksiani muistuttava lähtökohta. Hayden Panettiere on mielestäni ihan juhlava sekä hiukset kiinni että auki. Tuollaisen söherönutturan, tai ainakin jotain sen tapaista, saattaisin onnistua saamaan aikaiseksi itsekin. Kunhan vain varusteina olisi riittävän iso kasa pinnejä ja tuhti pullo hiuslakkaa… 

 Trendikkäästi nonchalantti kiharakampaus voisi kyllä sopia Indiedaysin synttäreitten tyyliin… Kysymyksessä ei kuitenkaan ole mitkään Linnan juhlat. Vähän tuon tapaista olen tehnytkin hiuksilleni vanhan uskollisen föönikihartimen avulla.

 Nicole Kidmannin nutturakampaus on mielestäni erittäin elegantti. Tuollainen vaan ei taida kyllä onnistua ilman taitavaa kampaajaa. Ja nimenomaan sellaista kampaajaa, joka ymmärtäisi, että nutturakampauksen ei tule olla pönäkkä tätikampaus.

 Scarlett Johanssonin kaunis retro-kiharakampaus vaatisi varmasti kunnon kiharrusraudan onnistuakseen kunnolla. Muutenkin olen kyllä sellainen pörröpää, että mahtaiskohan kikkurat pysyä kovinkaan kauaa noin elegantissa järjestyksessä. Haha!

Meikin suhteen taidan pysytellä vanhalla hyväksi koetulla linjalla. Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että meikkaan kuten tavallisestikin, mutta laitan vähän näyttävämmät rajaukset silmiini. Tekisi mieleni testata joskus kunnon sumusilmämeikkiä – jotenkin tuntuu, että se voisi sopia – mutta nyt tähän hätään en taida ehtiä harjoitella tarpeeksi, joten mennään vanhalla ja turvallisella linjalla tuon kanssa..

Ja mitähän ihmettä sitä laittaisi päällensä… :DD