Taisin jo aikaisemmin mainitakin, että onnistuin hurahtamaan suoliston hyvinvointiin kannustavaan Food Pharmacy -kirjaan. Jo useamman viikon olen valmistanut arkiruokiani niin, että takaraivossa on ollut ajatus myös hyvien bakteerien ravitsemisen tärkeydestä. En ole todellakaan tehnyt mitään täyskäännöstä ruokavalion suhteen, mutta ajattelen niin, että pienetkin muutokset hyvään suuntaan ovat parempia kuin ei mitään.
Olen ehtinyt testailla jo useampiakin filosofian mukaisia ohjeita ja se täytyy sanoa, että pelkkä suolaton raakaravinto ja vihreät banaanit (eli mielestäni erittäin raa’at) eivät ole todellakaan minua varten. Mutta kuten sanottu, teen mielelläni hyviä valintoja aina, kun  lopputulos myös maistuu hyvältä!
Tässä yksi parhaimmista ohjeista – tosin hiukan mukailtuna – Food Pharmacy -filosofian mukaisesti toteutettuna.
Mustista pavuista tehty spaghetti on ehkä yllättäenkin todella maukasta, pastamaista ja hammastuntumaltaan mukavan jäntevää. Vegaaneillekin sopiva tomaattikastike on täyteläistä ja kertakaikkiaan ihanaa! Miten en ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että kookosmaitoa voi käyttää myös pastakastikkeeseen? Valkosipulissa paistetut herkkusienet tuovat mukavaa syysfiilistä. Tosi harrastajat voivat toki mielellään käyttää myös (itse keräämiään) metsäsieniä.

KOOKOSTOMAATTIKASTIKE, PAPUPASTA JA VALKOSIPULIPAISTETUT SIENET
(2 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 4 hengen annos mustista pavuista tehtyä spaghettia
• 1 rasia pikkutomaatteja
• 1 tlk tomaattimurskaa
• 1 tlk kookosmaitoa
• 1/2 kg porkkanoita (5 – 6 kpl about)
• 1 sipuli
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 rasia metsäherkkusieniä (n. 200 g)
• puolikkaan peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä
• 2 rkl kasvisliemitiivistettä (tai ”lantbuljong”)
• pippuria myllystä
• suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä

Valmistus:

• Putsaa ja pilko sienet vähän pienemmäksi. Pese tomaatit. Huuhtele porkkanat ja raasta rouheaksi raasteeksi mieluiten kuorineen. Kuori ja pilko sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuori ja raasta inkivääri.
• Laita pikkutomaatit, porkkanaraaste, raastettu inkivääri, pilkottu sipuli ja 2 valkosipulinkynttä kattilaan yhdessä kasvisliemen, tomaattimurskan ja kookosmaidon kanssa. Anna muhia miedolla lämmöllä kunnes sipulit ja porkkanat alkavat pehmetä. Muusaa huolettomasti sauvasekoittimella. Tarkoitus on, että kastikkeesta tulee muhevaa, mutta ei ihan sileää. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla.
• Valmista sienet sillä aikaa, kun kastike muhii kattilassa.
• Laita pilkotut sienet hikoilemaan keskilämmöllä kuivalle pannulle. Anna muhia, kunnes lähes kaikki neste on haihtunut. Lisää sen jälkeen ruokalusikallinen oliiviöljyä ja yksi pieneksi pilkottu valkosipulinkynsi. Paista vielä hetki kunnes valkosipulitkin ovat pehmenneet. Mausta suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla maun mukaan.
• Keitä musta papupasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää yksi rkl oliiviöljyä kypsän pastan sekaan.

Perinteinen spaghetti ei ole oikeastaan milloinkaan edukseen seuraavan päivän lounaslaatikossa. Siinä mielessä mustista pavuista tehty pasta eroaa edukseen: se ei ole millänsäkään pienestä säilytyksestä. Pakastamista en ole testannut, mutta jotenkin tuntuu, että se ei ehkä ole niin hyvä idea.
Kastikkeesta pitää sanoa vielä sen verran, että se on mielestäni niin täyteläistä ja ihanaa, että aloin heti miettiä, miten tekisin siitä keittoversion (lisäämällä nestettä obviously). Lisäksi tuolla ohjeella kastiketta tulee sen verran paljon, että sitä ehkä jää yli, kun neljä papupasta-annosta on mennyt. Itse hauduttelin lopuille täysjyvä-couscousia – ja kastike sopi myös sen kanssa aivan täydellisesti!

Taisin luvata tämän postauksen – tai paremminkin inspiraatiokuvapläjäyksen – jo aikapäiviä sitten. Aikaisemmista vuosista poiketen, en hengaillut tällä kertaa Tukholman muotiviikoilla kaikkia päiviä aamusta iltaan. Siitä huolimatta muistikortille kertyi sellainen läjä kuvia, että niiden läpi käymisessä ja parhaimpien otosten poimimisessa on vierähtänyt hetki jos toinenkin.
Toisaalta nythän on melkein kaikkein paras aika inspiroitua syystyyleistä!

Diana Orvingin elävän orkesterin säestyksellä esitelty mallisto on kertakaikkiaan maaginen!

Tennislegenda Björn Borgin tribuuttimallisto esiteltiin asianmukaisesti kuninkaallisessa tennishallissa.
Näytöksen alkua odotteleva yleisö sai nautiskella teemaan sopivasta viihdykkeestä. Nuori tennislupaus ei nähdäkseni missannut ainoatakaan palloa!

Naim Josefin modernia, dekonstruoitua nomad-tyyliä.

Lyhyehköjen hiusten kanssa sitä on näköjään aivan tämän tästä samassa tilanteessa. Ei mene montakaan viikkoa, kun huomaa, että leikkaus on ylikasvanut ja on päätöksen edessä: leikata vaiko kasvattaa.
Pidän yleensä öisin hiuksiani kasaripatukoilla päälaelle kieputettuna. En osaa nukkua karvat valtoimenaan ja mitään nutturaviritystä tuohon ei saa väsättyä. Niinpä ihan teknisistä syistä peruskampaukseni on varsin kiharainen.
Kun kiharat sitten välillä ovat vähän suoremmassa kunnossa, hämmästyn itsekin – milloin hiukset ehtivät kasvaa niin paljon, että taas pitäisi muka varata aikaa kampaajalle?

Kaikkina pitkähiuksisena viettäminäni vuosina kävin kampaajalla ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan enempää – ja silloinkin tuntui, että kysymyksessä oli ennemminkin pieni hemmottelu. Nyt sen sijaan hiusten trimmaus tuntuu aivan välttämättömältä. Lyhyt kampaus kasvaa ulos mallistaan näköjään ihan käsittämättömän nopeasti.
Niinpä aloin tässä miettiä, että mitä jos sittenkin antaisin hiusteni kasvaa? Jotenkin elo pitkähiuksisena oli niin paljon helpompaa… Hiukan – tai suoraan sanottuna aika paljon – olen myös kaivannut sitä, että bad hair dayn voi kuitata laittamalla karvat siististi kiinni.

Toisaalta olen kyllä tuntenut oloni tosi freesiksi tässä edelleenkin uudeksi tituleeraamassani kampauksessa. En muista, että olisin milloinkaan saanut niin paljon kehuja ja kohteliaisuuksia ulkonäöstäni kuin hiukset leikattuani. Sellainen toki innostaa pitämään uudesta tyylistä kiinni.
Juuri nyt tällä hetkellä mietityttää kuitenkin kovasti. Onko minusta LOB:in kanssa eläjäksi? Kesällä on ollut suht helppoa, mutta syksyn viimoissa karvoja on hankala pitää ojennuksessa ja talvi ei varmasti ainakaan helpota tilannetta, vaikken mikään pipa-ihminen olekaan.

Hiuspohdintojen ohessa esittelyssä tämän päiväinen toimistoasuni. Sähkönsininen Karen Millenin clutch ei tosin ollut mukana officella.
Olen miettinyt, että miksi säästelen muutamia omistamiani kirjekuorilaukkuja vain juhlatilanteisiin. Jotenkin sitä jumittaa ajatuksessa, että tuollainen ei kuulu arkiasusteeksi, vaikka ihan hyvinhän sitä voisi piristää musta-valkoista asua pirtsakalla clutchilla.

• tunika, Ellos (saatu)
• farkut, Primark
• nilkkurit, Acne
• laukku, Karen Millen

Viime perjantai asuni oli todellinen “kerran vielä pojat” -outfit. Olen käyttänyt tuota House of Dagmarin koralliraitaista hametta todella paljon koko kesän ja ajattelin, että nyt on aika laittaa se talviteloille.
Täällä ollaan kuitenkin saatu nauttia niin ihanista ja aurinkoisista syyspäivistä, että tummemmat ja harmaammat sävyt, jotka yleensä valloittavat pukeutumiseni värimaailman aina syksyisin, tuntuvat vielä vähän liiankin synkiltä. Reilun neulepaidan kanssa kesäinen lempparihameeni sointuu hyvinkin alkusyksyiseen värimaailmaan ja mielentilaan.

Viikonloppuni on ollut kaikin puolin hurjan kiva. Töissä on menossa valtavasti uudistuksia ja kaikenlaiset suorituspaineet (pääosin tietty itse itselleni asettamat…) tekivät sen, että olin perjantaina aivan puhki. Kello ei ollut varmaan vielä seitsemääkään illalla, kun jo mietin, että joko saa mennä nukkumaan. Karkki oli tulossa perjantaina visiitille kotiin, mutta kun hän puolenyön maissa vihdoin saapui, olin jo kuukahtanut unten maille.
Harva asia – jos mikään – tuntuu niin elvyttävältä ja ihanalta kuin kunnon pitkät yöunet! Voi, kun oppisi arkisinkin menemään ajoissa nukkumaan. On se oikeastaan hiukan hassua, että perusterveyden muita pilareita, ravintoa ja liikuntaa, vaikuttaa sitten lopulta olevan huomattavasti helpompi rukata parempaan suuntaan, mutta riittävän unen saannin varmistaminen on niin poskettoman vaikeaa.

Olen testannut vaikka mitä temppuja, että en vetkuttelisi nukkumaan menon kanssa. Mikään ei ole oikein purrut tähän mennessä, mutta nyt ajattelin haastaa itseni: aamuherätyksen ajasta riippumatta pidän huolta, että saan joka yö tarvitsemani 7 tunnin 30 min yöunet.
Olen havainnut, että tuo määrä on optimaalinen itselleni. Selviän paljon vähemmälläkin, mutta se, että nykyisin nukun arkiöisin noin 6 tuntia, ei todellakaan riitä. Niin lyhyet unet johtaa siihen, että olen perjantaisin aivan puolikuollut väsymyksestä. Univelkaisena voin toki nukkua välillä paljon pidempäänkin, mutta säännölliset seitsemän ja puolituntia tuntuu optimaaliselta.

Karkki lähti jo aamupäivällä tänään takaisin Karlskronaa kohti. Sen jälkeen olen tehnyt vähän kotihommia ja mm. raivannut vaatekaapista kesävaatteita talvisäilöön sekä kaivanut esiin syksyisempää neuleita. Monia vaatteita voi toki käyttää ympäri vuoden, mutta toisaalta on ihan hauska laittaa osa asioista hetkeksi lepäämään. Puolen vuoden käyttökatkoksen jälkeen ne tuntuvat melkein kuin uusilta.
Perjantaisen asuni niittitennarit ja neule eivät ole menossa sesonkilevolle – eli ne tulevat varmasti vilahtelemaan täällä asukuvissa syksymmälläkin. Sen sijaan raitahame saa nyt painua hyvin ansaitulle lomalle. Palataan sen kanssa asiaan taas keväällä, uusin yhdistelmäideoin!

• neulehame, Dagmar
• neulepaita, Acne
• tennarit, Rizzo

Ruuanlaittoinnostukseni on ollut hiukan hakusessa viime aikoina. Olen käytännössä elänyt erilaisilla variaatioilla uunipaahdetuista kasviksista. Parsakaali ja kukkakaali on niin suurta herkkua, että ei haittaa, vaikka syönkin niitä melkein joka päivä.
Nyt kävi kuitenkin niin, että kaapista ei löytynytkään tuoretta parsakaalia, vaikka niin kuvittelin. Pakasteen paahtaminen uunissa ei tuntunut hyvältä idealta, joten päätin hurauttaa pikaisen sopan viikon arkiruuaksi. Keitosta tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin älyttömän hyvää, että ihan pakko jakaa ohje teillekin.
Kevyt, mutta tosi täyteläisen tuntuinen keitto valmistuu supernopeasti. Pakastettua parsakaalia ei tarvitse juurikaan keitellä, kun sen jo voi pistää sileäksi sauvasekoittimella. Olisiko tuossa mennyt kokonaisuudessaan vartti? Ei ainakaan merkittävästi pidempään!

PARSAKAALIKEITTO
(2 annosta ja 3 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 500 g parsakaalia (pakaste)
• n. 5 dl vettä
• 2,5 dl tötsä kaurakermaa
• pari hyppysellistä valkopippuria
• suolaa
• mustapippuria myllystä
• pinjansiemeniä kyytipojaksi

Valmistus:

• Laita parsakaalit kattilaan ja lisää kiehuvaa vettä sen verran, että ne juuri ja juuri peittyvät. Kuumenna sen verran, että kaalit sulavat (viitisen minuuttia).
• Sötkötä sileäksi sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kaurakerma ja kuumenna syöntilämpöiseksi. Keittämistä voi välttää, jos haluaa säilyttää tallessa kaikki vitamiinit.
• Mausta valkopippurilla, suolalla ja tuoreena rouhitulla mustapippurilla.
• Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla kauniin ruskeiksi ja ihanan tuoksuisiksi. Tarjoile yhdessä keiton kanssa.

Ihan uskomatonta, miten näin yksinkertaisesta keitosta tulikin niin hyvää! Pinjansiemenien maku sopii keittoon ihan täydellisesti, mutta ei-vegaanit voi tietty topata sopan myös vaikkapa parmesaniraasteella tai lohen paloilla.

Kaurakerma toimii mielestäni aivan erinomaisesti (suosittelen testaamaan!), mutta tietty maitokermakin käy, jos sitä sattuu olemaan valmiiksi kaapissa.
Täyteläinen parsakaalikeitto sopii täydellisesti lounaslaatikkoon – niinkuin sosekeitot yleensäkin. Jos varastoista ei löydy nestetiivistä purkkia, kannattaa keitto laittaa yöksi pakkaseen. Näin kuljettaminen on huomattavasti vähemmän riskialtista. Parsakaalikeitto kestää mainiosti pakastamisen, sen paremmin maku kuin koostumuskaan ei kärsi lainkaan.
Oikeastaan aika ihanaa, että syksyinen keitto- ja pataruokakausi on täällä.

Muistatteko, kun mietin Lindexin alesta hankkimani supersöpön hameen kohtaloa? Ihastuin kovasti tummansiniseen brodyyriunelmaan, mutta sitten iski epäilys, että näinköhän tuo olisi hiukan liian tyttömäinen aikuiselle naiselle.
Sain tosi paljon hurjan hyviä vinkkejä hameen stailaamiseen hiukan asiallisempaan tyyliin. Edelleenkään tuosta ei ole tullut varsinaista luottovaatetta, mutta oikein asustamalla “tyttöhame” toimii mielestäni ihan hyvin myös officella.

Valkoiset kaulukset on klassikkovalintani, kun haluan tuoda asuun asiallisuutta ja skarppiutta.
Ihan aina sekään ei tosin toimi täydellisesti. Vaikka viihdyin tässä asussa oikeastaan erittäin hyvin, tulee itselleni edelleen varsin tyttömäiset – ja jostain kumman syystä koulupukumaiset – fiilikset kokonaisuudesta. Ehkä se on tuo neuletakki…

Nirunaru-ballerinat sopii mielestäni asuun tosi hyvin, mutta eihän ne nyt mitenkään erityisesti mitään särmää asukokonaisuuteen tuo. No, nyt näyttäisi olevan tämä alkusyksyn kesäinen lämpöaalto loppumassa, joten seuraavaksi taitaa olla vuorossa mustat sukkikset ja neulepaita hameen kaverina.

• kauluspaita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, Lindex
• ballerinat, Rizzo