Hauska festivaaliviikonloppu on nyt takana – kylläpäs olikin kivaa! Ja ihan mahtavaa, että loma jatkuu vielä. Tosi monet tuntuu palanneen tänään töihin, ainakin, jos facebook-päivityksiä katsoo. Yritän tässä nyt alkuviikosta saada vielä pari ompeluhommaa valmiiksi ja sitten keskiviikkona suuntaankin jälleen Tampereelle! Ihanaa!

Tässä kuitenkin vielä vähän fiiliksiä eiliseltä.

Sunnuntaina ehdittiin kierrellä vähän laiskanpulskeasti tsiigailemassa festarin “Arts”-osuutta. Mitään syvällisiä analyysejä en alkanut tehdä, mutta ihan mukavaa, että alueella oli kivaa äksöniä myös lavan ulkopuolella.

Oltiin myös vähän osallistuvia ja kannatettiin Plan-kampanjaa, joka edistää maailmanlaajuisesti tyttöjen koulutusmahdollisuuksia.

Sunnuntaina tajusin jälleen, miksi festarit on ihan huippu tapa kuunnella musiikkia. Yleensä sitä päätyy tapahtumaan parin-kolmen bändin ansiosta ja muusta tarjonnasta ei ole niin hajuakaan. Sitten sitä yllättyykin iloisesti ja tulee onnelliseksi, kun löytää jotain uutta mahtavaa, mistä ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Niinkuin nyt esimerkiksi Fatoumata Diawaran – säteilevän ja energisen artistin, joka sai musiikillaan niin hyvälle tuulelle, että muuta en enää oikein osannut kaivatakaan.

Vanha inkkari-fani ei voinut myöskään olla sulamatta, kun räväkkä ja karismaattinen Buffy Sainte-Marie esiintyi intiaanibändinsä kanssa. Taisin myös sivistyä siinä sivussa, sillä aikasemmin minulla ei ollut aavistustakaan, että juuri hän on tehnyt sellaiset biisit kuin “Palkkasoturi” ja “Up Where We Belong”…

Kolmantena festaripäivänä bloggari alkoi olla jo hiukan ryytynyt. Kyllä se vaan on kovvoo hommoo tuollainen riekkuminen, vaikka yöksi pääsikin aina kotiin. Haha! Asuvalinta noudatteli edellispäiviltä tuttua kaavaa eli toppi-shortsit-lipsut-aurikolasit -setillä mentiin sunnuntainakin.

• toppi, tuunattu MTWTFSS:n teepparista
• shortsit (Peetun), 2nd hand
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Dolce & Gabbana

Keikkakuvat: Annika Berglund

Pride-paraatin jälkeen jatkettiin suoraan Stockholm Music & Arts -festarin kakkospäivälle. Jälleen olin tyytyväinen siihen, että päässä oli aurinkolasit. Vetistely paraatissa ei tehnyt varsinaisesti hyvää ripsiväriosastolle. Haha!

Fiilis oli kuitenkin erinomaisen iloinen. Emmy Lou Harris ja vähän yllättäen ihana Laleh vastasivat päivän highlightseista. Festariasustuksessa luotin voittajakonseptiin – eli shortsit + toppi + lipsut + aurinkolasit -comboon. Kuvat on otettu noin kahdessa sekunnissa kommennon “otakko nyt äkkiä ne kuvat, ihan justiinsa alkaa sataa”. No, sadetta ei tullut kuin pari hassua pisaraa, joiden vuoksi ei jaksanut kaivaa edes sadeviittaa kassista. Sen sijaan tuli todistettua, että saa ne asut näköjään ikuistettua ilman hillitöntä säätämistäkin ja vain muutamalla otoksella. 😀

• toppi, Monki
• shortsit (Peetun), 2nd hand / Lee
• neuletakki, Primark
• lipsut, Havaianas (saatu blogin kautta)
• aurinkolasit, Tom Ford

Eilen oli Tukholman Pride-viikon kohokohta – ainakin meille ei-Pridelaisille – eli mahtava, väriä, iloa, rakkautta ja solidaarisuutta huokuva Pride-paraati. Osallistujia oli kuulemma ennätysmäärä – kymmeniä tuhansia osallistui marssiin ja katsojiakin oli arvioiden mukaan puoli miljoona!

Fiilis oli jälleen kerran upea! Minttu oli tippa linssissä jo ensimmäisen “Dukes on Bikes” -motoristin kaasutellessa letkan kärjessä Slussenin mäkeä ylös. Onneksi sai pitää aurinkolaseja, sillä herkistelystä ei meinannut tulla loppua. Jossain vaiheessa tajusin toivovani, että samanlainen solidaarisuuden, toisen tukemisen ja itsensä hyväksymisen ilmapiiri leviäisi vähän laajemmallekin yhteiskuntaan. Eniten kosketti ryhmät, jotka muistuttivat, että kaikkialla tämän tyyliset marssit eivät todellakaan ole ookoo – ja että jossain päin maailmaa voi edelleenkin joutua vankilaan tai hirsipuuhun vain sen perusteella, että sattuu rakastamaan yhteiskunnan kannalta “väärin”…

Tämän Pride-kuvapläjäyksen myötä iloista, suvaitsevaista ja rakkautta täynnä olevaa sunnuntaita kaikille!

… ja suurin niistä on rakkaus! <3 <3 <3

Aina oppii uutta. Niinkuin esimerkiksi, että pieni taskupeili on hyvä sisällyttää minimaalikseksi karsittuun festarivarustukseen… Tapahtui nimittäin jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut – ja peilin löytäminen festarialueelta osoittautui yllättävän hankalaksi.

Olin juuri kävelemässä sisään festivaalialueelle, kun tunsin pistävää kipua vasemassa silmässäni. Ajattelin, että ahaa, piilari on varmaan mennyt vähän ruttuun ja sivelin silmäluomea varovaisesti, että linssi asettuisi takaisin paikalleen. Kipu vain yltyi ja samalla, kun etsiskelin kavereitani, huomasin sairaanhoitoteltan. Marssin sinne ja kysyin olisko heillä peiliä, kun piilari on huonosti. Ei ollut. Hmmm. Bajamajoissa ei tunnetusti ole myöskään peilejä, joten lähdin silmäpuolena metsästämään kavereitani, jotka onneksi löytyivät pian sovitulta paikalta. Pienen kyselykierroksen jälkeen yhdeltä tutuntutulta löytyi puuteri, jossa oli peili. Kauhukseni huomasin, että piilari oli mennyt puoliksi!! Siis hajonnut silmään! Koskaan aikaisemmin en ole kokenut moista. Suuremman kappaleen sain poimittua pois silmästä, mutta pieni sirppi jäi silmään loppuillaksi. Vasta kotona, kunnon peilin ääressä sain sen ongittua pois… Huh huh!

Onneksi melkein koko illan paistoi aurinko, joten saatoin piilotella punaista silmääni aurinkolasien takana!

Hieno peilipallo on yksi alueelle pystytetyistä taide-installaatioista. Hieno näky – ja tyyliin ainoa peilin tapainen, jonka bongasin sen puuteripeilin lisäksi! Haha!

Piilarihässäkkä ei onneksi estänyt nauttimasta musiikista. Jamie N Commons oli uusi tuttavuus. Mielettömän ihanaa musaa ja mahtava ääni nuorella miehellä! TJEU…

Farkut tuntuivat olevan virallinen festariasuste…

Upea painettu silkkisifonkitunika, design Lina Hanno.

Illan tähtihetki oli ehdottomasti upea, mahtava, karismaattinen – kertakaikkiaan aivan mieletön – PATTI SMITH! Ja bändi oli kanssa loistava!

Tässä vielä Stockholm Music & Arts -sivuilta bongattu kuva upeasta Patti Smithistä. Foto: Annica Berglund.

Elokuun illoissa on jotain käsittämättömän maagista. Kauniisti pimenevä taivas, lähes trooppinen lämpö, hyvä musiikki, ystäviä – hetkiä, jolloin todella voi olla iloinen ja kiitollinen siitä, että on olemassa!

Illan kohokohta oli ehdottomasti Patti Smith. Ilmeisesti myös aika monelle muulle, sillä tuntui, että väkimäärä harveni merkittävästi ennen illan viimeistä esiintyjää, joka oli Antony and the Johnsons Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka ko. musiikki ei nyt taida ensimmäisenä päätyä soittolistoilleni, on kokonainen sinfoniaorkesteri lavalla aika vaikuttava elämys.

Sitten vielä kurkistus Mintun festariasuun. Koska ilma oli kuuma, tuumasin, että pärjään shortseilla, vaikka illalla vähän viilenisikin. Jalkaan laitoin Havainakset ja sifonkipaita suojasi sopivasti auringolta, mutta oli silti riittävän vilpoinen päällä. Olin erittäin tyytyväinen asuuni varsinkin siinä vaiheessa, kun Frida Hyvösen setin lopussa iski aivan järjetön ukkoskuuro. Keikka jouduttiin keskeyttämään, koska vettä tuli sellaisella voimalla, ettei mitään rajaa. Sadeviitta suojasi sopivasti yläkroppaa ja kassia – ja kuuron jälkeinen auringonpaiste kuivasi kintut ja lipsut nopeasti. Huonommin oli asiat niillä, joiden farkut olivat polviin asti litimärät, puhumattakaan sinänsä hyviksi festarikengiksi havaituista Converseista tai muista tennareista…

“Sattuneesta syystä” festariasukuvissa oli pikkupakko pitää aurinkolaseja päässä. Te ette olisi halunnut nähdä, miltä mun vasen silmäni näyttää! 😀

• paita, Next
• toppi (alla), Uniqlo
• shortsit, Primark
• aurinkolasit, Polaroid
• lipsut, Havaianas

Ja liittyen tähän facebookissa laajalti levitettyyn artikkeliin. Ei, en nähnyt yhtä ainutta henkilöä, joka olisi ollut edes silmin nähden huppelissa. Vaikka siis tuossa kaljanmyyntipisteen edessä pönötänkin kuvattavana… 🙂

Tänään alkaa kolmipäiväinen Stockholm Music & Arts -festari – JEI! Liput tuli hankittua jo maaliskuussa hetken mielijohteesta. En tainnut siinä vaiheessa tunnistaa kuin pari-kolme silloin varmistunutta esiintyjää, mutta tuumasin, että nastaahan sitä on kerran kesässä festareilla hengailla. Etenkin, kun siihen ei liity tuskaista matkustamista mihinkään hyttysiä ja liejua täynnä olevaan korpeen, jääkylmiä containeriin rakennettuja suihkuja ja telttamajoitusta… Skeppsholmenille pääsee mukavasti tunnelbanalla ja yöksi pääsee omaan punkkaan puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan.

Sittemmin tapahtuman line up on vahvistunut ja varmistunut – ja täytyy sanoa, että näyttää vähintäänkin lupaavalta! Tänä iltana odotan erityisesti Patti Smithiä bändeineen. Olen kuullut suorastaan ylistäviä kehuja ystäviltä ja fb-tutuilta, jotka ovat tässä kevään ja kesän mittaan kombon nähneet. Ainoa pikkuriikkinen harmistus on se, että ihana Amanda Jenssen perui lauantain esiintymisensä…

Hihi! Festivaalirannekkeet paikallaan! Tuntuu melkein hassulta. 😀 Ihan oikeasti hassu on tuo ylempi ranneke, jossa lukee “18”. Kaikki täysi-ikäiset saavat sellaisen ja se oikeuttaa nauttimaan olutta ja viiniä festivaalialueella. Toki vain sellaista, joka on ostanut sieltä paikanpäältä – omia juomia ei sovi ottaa mukaan… Jotenkin sen ehkä vielä ymmärrän (mutta vain jotenkin), mutta se, että omien eväiden tuominen alueelle on kielletty, tuntuu t o d e l l a kummalliselta. Siis, kun on maksanut ensin 1500,- kruunua festarilipusta, on pakotettu “nauttimaan” ylihinnoiteltua ja yleensä laadultaan keskinkertaista ravintoa, jota alueella myydään. Ymmärrän, että varmaankin kalliilla rahalla tapahtuman ravintoloitsijaksi päässyt taho ei toivo, että ihmiset pitävät omaa piknikkiään alueella, mutta tuollainen määräily on kyllä niin epäruotsalaista. 🙂

Festarivarustukset lähtevät matkaan vanhassa Tukholman muotiviikon kangaskassissa. Se on kätevästi pikkuisen tavallista kangaskassia suurempi, joten siihen mahtuu mainiosti mukaan  kaikki tarvittava:

• sadeviitta (kivan epämääräistä keliä taas vaihteeksi luvattu. Heräsin tänään aamulla seiskalta ja olen siitä lähtien seurannut viikonlopun säätiedotusta. Tähän mennessä se on vaihdellut täydestä auringonpaisteesta taukoamattomaan sateeseen – ja kaikkeen siltä väliltä.)
• aurinkorasva* (= parantumaton optimisti)
• aurinkolasit (just niin, parantumaton optimisti)
• saronki (toimii sekä huivina, jos tulee kylmä, että istuinalustana)
• kashmir-neule* (menee pieneen tilaan, on kevyt ja lämmittää ihanasti)
• kukkaro (no kai sitä on sitten taivuttava syömään jotain siellä…)
• huulirasva* (ulkoilmassa huulet jostain syystä tuntuu koko ajan kuivilta)
• cashew-pähkinöitä ja paahdettuja manteleita (ANARKIAA! Omia eväitä!! Ja energiaa tiiviissä ja terveellisessä muodossa. :))

* = saatu blogin kautta

Ompelimossa tapahtuu jälleen!

Löysin aika loppumattomalta tuntuvasta kangasvarastostani ihanan hiekkaisen vihreän puuvillasekoitekankaan. Materiaali on melko ohutta ja hetken mietiskelin, että parhaiten se sopisi johonkin mekkoon. Kuitenkin värinsä puolesta se ikäänkuin vaatii vähän safarihenkistä käsittelyä ja se taas ei oikein innostanut. Lopulta päältä pehmeäksi harjattu twill päätyi kevyiden kesähousujen materiaaliksi.

Kaava löytyi samasta tämän vuoden kakkos-Burdasta, kuin pellavajakkukin. Housuista oli lehdessä useampi eri versio: täyspitkät housut ja korkeavyötäröinen malli, jossa ei ollut lainkaan vyötärökaitaletta. Päädyin kopioimaan tuon kuvassa näkyvän version, eli normaalilla vyötärökaitaleella ja lyhyemmillä punteilla varustetun mallin.

Kangas sopi kyseiseen housumalliin oikein mainiosti. Sen sijaan housujen malliin en ole ihan täysin tyytyväinen… Fiksu olisi tietysti tarkistanut etukäteen, mutta minä en tietenkään hoksannut, että tässä mallissa – vaikka se ei olekaan se korkeavyötäröinen –  vyötärökaitale nousee tosiaan ihan vyötärölle asti, mikä tuntuu omaan makuuni aivan liian korkealta. Jotenkin sitä on tottunut, että normaalisti housujen vyötärökaitale osuu johonkin navan alle…

Toinen hassu juttu oli se, että tosiaan kopion tuon lyhyemmän version housuista, joka Burdan mielestä on selkeästi vajaamittainen. No Mintun päällä puntti oli edelleenkin hyvin pitkä ja poikkaisin pituudesta melkein 20 cm… Ties mille amatsoni-saksalaisille nuo on mitoitettu. 😀

Housujen taskut on piilotettu sivusaumaan, mikä ei ehkä ole ihan tyypillisintä chino-tyyliä. En halunnut korostaa taskujen sijaintia, joten jätin taskunsuun tikkaamatta.

Hienoinen mallipettymys olisi ollut vältettävissä sillä, että olisi malttanut mittanauhan kanssa zoomailla kaavaa, ennenkuin alkaa hommiin. Mutta kun inspis iskee, pitää valmista tulla ja hätäseen – ainakin täällä Mintun ompelimossa – ja siinä unohtuu välillä omatkin hyvät opit. No, kyllä housuille varmaan vielä käyttöä tulee… Ihan siistit loppukesän toimistohousut, eikö vaan?