Kävin tutustumassa Marimekon ensi syksyn sisustusmallistoon jo yli pari viikkoa sitten. Lupasin kuitenkin pantata kuviani hetken, sillä suomalainen lehdistö ja bloggarit pääsevät ihastelemaan uutuuksia vasta torstaina 4. huhtikuuta. Nyt en voi kuitenkaan enää pidätellä itseäni. Tässä siis raikkaan, vaihtelevan, luonnonläheisen ja seesteisen sisustusmalliston esittely.

Olin vähällä kirjoittaa, että “suosikkieni esittely”, mutta sitten tajusin, että taisin ihastua palavasti ihan koko mallistoon, astioista, kuoseista, printeistä materiaaleihin ja muotoihin. Toisaalta – mikä ihme tuo nyt on? Jos kyseessä on niinkin sääriippuvainen tapaus kuin allekirjoittanut, joka tuskin pystyy kirjoittamaan ainuttakaan blogipostausta ilman kommenttia päivän säätilasta, putoaa “Sääpäiväkirja” -niminen mallisto todella otolliseen maaperään.

Oiva-astiaston uudet, kuulaan kirpeät kuviot ovat Aino-Maija Metsolan käsialaa. Ehkä johtuu siitä, että vietin puolet lapsuudestani vesivärien kanssa sutien, sillä Sääpäiväkirja-astiat tuntuvat välittömästi ja spontaanisti hyvältä tavalla, jota on vaikea kuvailla.

Kuuskajaskari, Jussarö – mummulan putkiradiosta kuultujen merisäätiedotusten tutuksi tekemät paikannimet saavat uuden kodin Anna-Maija Metsolan suunnittelemissa kankaissa. Edellisen kuvan sinisävyinen Jussarö on Marimekon napakkaa puuvillakangasta ja ukkostaivas/syysniitty -sävyinen Kuuskajaskari aivan mielettömän ihanaa pellavaa.

Juu, kyllä. Haluan ne kaikki. Ja nuo lasit kanssa. No ainakin kannun. Ja tarjoiluvadit…

Uusi aluevaltaus Marimekolta on ruokailuvälineet! Haukasti omina “persooninaan” esiintyvät aseet sopivat hyvin luonnikkaasti käteen. Konkkaronkka taisi olla noiden nimi. Tai sitten se oli niin, että salaatinottimet olivat Konkkaronkka ja ruokailuvälineet Sortin sakki… tai jotain sinne päin. Kivan ja iloisen oloinen setti jokatapauksessa!

Marimekolla on taidettu hoksata, että monet ostavat palan kangasta ja tekevät siitä sisustustaulun. Nyt Anna-Maija Metsolan kuvia saa ihan jo valmiiksi tauluksi ajateltuna.

Tässä Konkkaronkka-salaatinottimet ja alla ruokailuvälineiden säilytykseen tarkoitettu käärittävä taskullinen liina. Ihastuttava lahjaidea! Paljon hauskempi ainakin kuin pömpöösit jalopuurasiat, joille ei kuitenkaan ole mitään käyttöä sen jälkeen, kun lahjapöytä on purettu.

Täydellisistä lahjaideoista puheenollen…

Sääpäiväkirja-mallistoon kuuluu myös ihan oikea sääpäiväkirja!

Tiedän olevani parantumaton muistikirjanörtti ja herkeämätön säätilantarkkailija, mutta onhan pellavakangaspäällysteinen, kauniisti sidottu sääpäiväkirja kerrassaan valloittava!

Loistavan lahjaidean kirjasta tekee myös päiväkirjasivujen lomasta löytyvät suomalaisten ruokien ohjeet. Ohjeet ovat sekä suomeksi että englanniksi, joten kirja sopii tuliaisiksi pidemmällekin suuntautuvalle mökkiretkelle.

Sääpäiväkirjan päivämerkinnät ovat vuosiluvuttomia. Itse ajattelin heti, että tuohon mahtuisi helposti viidenkin vuoden merkinnät kauniilla pienellä käsialalla kirjoitettuna. Anna-Maija Metsolan kuvat ilahduttavat myös päiväkirjan sivuilla.

Se hyvä puoli tässä ulkomailla asumisesta on, että aina Suomesta kotiin tulessa voi ostaa tuliaisia myös itselleen. Seuraavilta reissuilta tuskin pääsen paluumatkalle koukkaamatta Marimekon kautta.

Kaikenlaiset nutturaviritykset tuntuvat olevan kuumintahottia kampausrintamalla. Sopii mainiosti Mintulle, koska hiukseni ovat kiinni eniveis noin 90 % ajasta. Yleensä toki vain yhden ponnarilenksun avulla huitaistulla superpikasöherönutturalla, mutta kaikenlaiset muutkin ideat ovat aina enemmän kuin tervetulleita tuomaan vaihtelua iänikuiseen vakikampaukseen.

Ongelma on vain se, että en oikein osaa enkä viitsi tuunailla sen kummempia kutrieni kanssa. Kampauksien on valmistuttava minuutissa ja lopputuloksen olla siinä määrin pitävä, että laitosta ei tarvitse korjailla päivän mittaan.

Suunnilleen vuosi sitten blogosfäärissä kiersi villityksen lailla “sukkanuttura” – elikkä kiva hiuslaitos, jossa keskeinen apuväline oli sukan varsi. Ei sinänsä mikään uusi idea, mutta usein vanhat vinkit ovat.. niin te tiedätte.. parempia kuin clutchillinen uusia.

Peetu väsäsi Mintulle muutaman kerran muhkean sukkanutturan. Tykkäsin siitä oikein kovasti, mutta en ikinä onnistunut saamaan sitä itse onnistumaan edes sen vertaa, että olisin kehdannut lähteä oven ulkopuolelle. Liikaa karvoja, liian paljon kerrostettuja tasoja ja liian lörppö sukka – siinä selitykseni. Viimeksi Henkalla käydessäni mukaan tarttui kassan vieressä strategisesti tönöttävästä hyllystä nutturadonitsi.

Pörröinen rinkula tarraa sen verran peremmin hiuksiin, että tuon avulla sukkanuttura – tässä vaiheessa kaiketi siis donitsinuttura – onnistuu aivan mainiosti ilman apukäsiäkin. Donitseja on myynnissä kahta eri paksuutta ja muistaakseni kahta tai kolmea eri sävyä. Ostin paksumman version vaaleimmassa sävyssä, hinta oli muistaakseni noin parin euron luokkaa.

Periaate on sama kuin sukkanutturassakin – eli ensin hiukset kootaan ponnarimaisesti yhteen halutulle korkeudelle. Jos hiukset ovat kovin kerrostetut – niinkuin itselläni on – kannattaa käyttää jotain hiuskiinnettä ennen hommaan ryhtymistä. Muuten voi hermo palaa sinne tänne karkaileviin hiusten pätkiin. Itse suihkuttelin keskivahvaa hiuslakkaa kevyesti koko pehkoon.

Donitsi laitetaan hiusten ympärille samaan tapaa kuin ponnarilenksu. Hiusten pituus voi vähän rajoittaa sitä, mihin kohtaan nutturan voi tehdä. Itse en esimerkiksi saa tehtyä itselleni trendikästä päälaella keikkuvaa nutturaa siitä yksinkertaisesta syystä, että käsivarsien pituus ei riitä, koska hiukset ovat päässeet kasvamaan niin pitkiksi.

Donitsi vedetään hiusten latvoihin ja sen jälkeen hiuksia aletaan rullata donitsin ympärille. Alkuvaihe voi tuntua vähän hankalalta, mutta tässä vaiheessa ei ole vielä mitään tarvetta pyrkiä siistiin lopputulokseen. Kunhan kaikki hiukset pysyvät mukana – hyvä. Yleisilmettä pystyy sukimaan lisää loppuvaiheessa.

Lopuksi silitellään ja tasaillaan päänahkaan asti kierrretyn donitsin päälle. Itse en tavoitellutkaan kovin siistiä ja “nuoltua” lopputulosta. Tuollainen vähän boheemimpi hurlumhei-meininki on enemmän tyyliseni.

Nutturan väsäämiseen meni kaikkinensa kaksi minuuttia. Harjoittelun myötä tuo varmasti onnistuisi vieläkin nopsemmin. Aivan täydellinen siis tällaiselle hiustenlaittotumpelolle. Nutturasta tulee tosi tukevan oloinen, eikä se ainakaan normipäivän aikana tarvitse mitään korjailutoimenpiteitä.

Alan olla aika tyytyväinen kevätgarderobiini. Kenkäosasto kaipaa täydennystä, ja se aksenttilaukku taitaa olla vielä “pakollinen” hankinta, mutta pukeutumispalapelin osaset alkavat olla muuten mielestäni ihan hyvin kasassa. Tavoitteenani kun on pukeutua kivasti ja vaihtelevasti, mutta pärjätä kuitenkin mahdollisimman pienellä määrällä kampetta.

Viimeisimmät hankintani ovat Åhlénsilta, heidän omaa mallistoaan. Jotkut klubipäivät sielläkin oli – ja kaikista tuon kyseisen malliston vaatteista sai 20 % alennuksen, joten pitihän se käyttää hyödyksi… Olin jo miettinyt etukäteen, että haluaisin jotain hauskaa pukeutumistani piristämään, enkä aina vaan pelkkää järkevää ja monikäyttöistä. Ostoskassiin päätyi hassun löllö matonkude-verkkoneule ja näyttäväprinttinen kynähame.

Jostain syystä näyttää käyneen niin, että olen aika tiedostamatta kerännyt garderobiin tummansinisiä vaatteita. Väri ei ole oikein koskaan kuulunut lemppareihini ja oikeastaan farkkuja lukuunottamatta en muista varsinaisesti omistaneeni sinisiä asuja. Nyt kuitenkin tämä matonkudeneulepaita on ties kuinkamones sininen tai sinikuvioinen hankinta viimeajoilta. Hassua, mutta huomaan viihtyväni oikein hyvin sinisessä – vaikken nyt sentään taida julistaa sitä uudeksi mustakseni.

Ihastuin puuvillaisen kynähameen printtiin jo mainoskuvat nähtyäni. Hiukan aloin empiä, kun sovitin tuota ja totesin, että pituus on melko haasteellinen juuri-polven-alle -mitta. Toisaalta olen ollut kallellaan vähän pidempiin helmoihin, mutta toisaalta oma peilikuva näyttää tuo hame päällä yllättävän kesyltä ja – lyhyeltä! No, järkeilin sitten, että sen verran luulisi entiseltä ompelijalta löytyvän puhtia, että saan tuon lyhennettyä, jos alkaa näyttää siltä, että pituus vaivaa liikaa.

Nyt on sitten hetkeksi aikaa vaateostokset hoidettu. Kesäksi ehkä tarvitsee jotakin, mutta se on sitten sen ajan kysymys, jos ne lämpöasteet ikinä tänne saapuvat. Tietty täydennystä voi tulla, jos saan aktivoitua kotiompelimoni toimintaan jossain vaiheessa, mutta siitä ei nyt voi oikein koskaan olla varma.

Tänään kokoonnutaan vanhojen kavereitten kanssa pitkästä aikaa. Luvassa on toisin sanoen hyvää ruokaa ja juomaa, paljon kikatusta ja ihanaa maailmanparannusta, jos vanhat merkit pitävät paikkansa. Puhuttiin, että voitais poikkeuksellisesti yrittää päästä vähän ulkoilemaankin. Saa nyt nähdä, kuinka tuon kanssa käy… Yleensä aika vierähtää niin vilauksessa, kun päästään oikein kälätyksen vauhtiin, että kaupungille lähteminen ei enää jaksa innostaa.

Valkkasin illan asun kuitenkin sitä silmällä pitäen, että ehkä tässä vielä johonkin päädytään. Michael Korsin laukkua ei ole tullut vielä kovinkaan montaa kertaa ulkoilutettua, joten nyt on senkin aika päästä edes vähän näytille. Jakku pysyy kyllä visusti ihan normaalisti päällä, mutta en voinut vastustaa virallista jakku-olkapäillä-bloggari-posea. Haha!

• jakku, H&M
• toppi, Forever21
• farkut, Acne
• nilkkurit, Ril’s
• laukku, Michael Kors

Vastustin kiusausta laittaa pääsiäisenkeltaista lakkaa kynsiin. Eipä siinäkään nyt mitään vikaa oikeastaan olisi ollut – toisaalta – mutta nyt oli enemmän sellainen fiilis, että halusin matsata kesäaikaansiirtymiskynteni mielummin Eastern Bunny on Acid -teemaan kuin perinteiseen keltaiseen.

Löysin Peetun kynsilakkahyllystä vanhan Essien neonpinkin lakan, sävy Flirty Fuchsia – enkä voinut vastustaa.

Neon-värejä on tosi hankala saada näkymään luonnollisina (tai ehkä paremminkin “todellisuutta vastaavana” tässä tapauksessa) kuvissa. Flirty Fuchsia on oikeasti tosi puhdas, kirkas ja raikas neon-sävy, vaikka ainakin tässä kuvassa tuo näyttää enemmänkin siniseen taittavalta tavalliselta pinkiltä.

Neon-efektiä vahvistaa huomattavasti se, että kuivuttuaan lakka on täysin matta. Voisin kuvitella, että normi-kiiltävänä vaikutelma olisi vain ihan tavallinen pinkki, mutta mattapintaisena sävy näyttää heti jotenkin itsenäisemmältä ja haastavammalta.

Tsekkasin Essien verkkosivuilta, että juuri tuota “Flirty Fuchsia” -sävyä ei ole enää valikoimissa. Vastaavan sähäkän matta-neon-efektin saa kyllä ihan millä tahansa puhtaan neon-pinkillä kynsilakalla ja Matte Finish -päällyslakalla (löytyy ainakin Butterilta. Aikaisemmin tietääkseni myös Essiellä oli vastaava, mutta ainakaan nettisivuilta sitä ei enää löydy).

Jos ei oteta huomioon sitä, että kynsinauhani ovat (taas/edelleen) ihan järkyn kuivat, näyttävät kynnet sekä hauskan keväisiltä että sopivan diskreetisti pääsiäisteemaan matsaavilta! Nyt vaan on kysymys, että missä on mun Mignon-muna?

Ihanaa pääsiäistä ja pitkäperjantain iltaa kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!

Uudet silmälasini ovat täällä!! Vihdoinkin! Koko prosessiin meni noin about kaksi vuotta… Haha! No, ehkä tuo “kiire” johtuu siitä, että käytän todella vähän enää nykyään kakkuloita. Yleensä silmiin sujahtaa piilarit ja kotona olen pärjäillyt ziljoona vuotta vanhoilla, ällönaarmuisilla Chaneleillani.

Joskus joulun kieppeillä kävin Tampereella ja poikkesin optikolla. Katselin ihan huvikseni pokia ja juttelin myyjän/optikon kanssa. Hän selitti, miten trendikkäitä pienet kehykset ovat ja, että sellaisia suomalaiset vaativat. Hänen tyttärensäkin oli kuulemma kulkenut koko vaihto-oppilasvuotensa Jenkeissä teipillä korjattujen silmälasien kanssa. Vaihto-oppilaspaikasta kun ei kuulemma löytynyt lähimainkaan tarpeeksi pieniä pokia.

Tuo kyseinen tamperelaisoptikko tikahtuisi varmaan aamukahviinsa, jos näkisi Mintun hankinnat – kahdet samanlaiset, mutta eri väriset Tiger of Sweden pokat mallia the bigger the better!

Kakkulat on hankittu Specsaversin kahdet-pokat-yksien-hinnalla -diilillä. Ihan huippu tarjous ja jos käyttäisin tavallisia silmälaseja useammin, olisin varmasti ottanut erilaiset pokat eri asuja varten. Nyt kuitenkin tuntui, että on järkevämpää ottaa toiset lasit aurinkolaseina. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi omistanut sanikat vahvuuksilla.

Meet my twins:

Ihan älytöntä, miten erilaisilta nuo näyttävät päässä. Kyseessä on siis tismalleen sama poka, vaikkei ehkä uskoisi. Jostain syystä nuo harmaat, tavalliset lasini, näyttävät vieläkin suuremmilta kuin aurinkolasiversiot. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että aurinkolaseissa on jo silmä tottunut näkemään tosi jättikokoisia linssejä. Niiden rinnalla nuo Tiikerit ovat suorastaan aika vaatimattoman kokoiset.

Kyllä nyt taas kelpaa katsella terävästi vähän pidemmällekin. Satoi tai paistoi!