Kaikenlaiset nutturaviritykset tuntuvat olevan kuumintahottia kampausrintamalla. Sopii mainiosti Mintulle, koska hiukseni ovat kiinni eniveis noin 90 % ajasta. Yleensä toki vain yhden ponnarilenksun avulla huitaistulla superpikasöherönutturalla, mutta kaikenlaiset muutkin ideat ovat aina enemmän kuin tervetulleita tuomaan vaihtelua iänikuiseen vakikampaukseen.

Ongelma on vain se, että en oikein osaa enkä viitsi tuunailla sen kummempia kutrieni kanssa. Kampauksien on valmistuttava minuutissa ja lopputuloksen olla siinä määrin pitävä, että laitosta ei tarvitse korjailla päivän mittaan.

Suunnilleen vuosi sitten blogosfäärissä kiersi villityksen lailla “sukkanuttura” – elikkä kiva hiuslaitos, jossa keskeinen apuväline oli sukan varsi. Ei sinänsä mikään uusi idea, mutta usein vanhat vinkit ovat.. niin te tiedätte.. parempia kuin clutchillinen uusia.

Peetu väsäsi Mintulle muutaman kerran muhkean sukkanutturan. Tykkäsin siitä oikein kovasti, mutta en ikinä onnistunut saamaan sitä itse onnistumaan edes sen vertaa, että olisin kehdannut lähteä oven ulkopuolelle. Liikaa karvoja, liian paljon kerrostettuja tasoja ja liian lörppö sukka – siinä selitykseni. Viimeksi Henkalla käydessäni mukaan tarttui kassan vieressä strategisesti tönöttävästä hyllystä nutturadonitsi.

Pörröinen rinkula tarraa sen verran peremmin hiuksiin, että tuon avulla sukkanuttura – tässä vaiheessa kaiketi siis donitsinuttura – onnistuu aivan mainiosti ilman apukäsiäkin. Donitseja on myynnissä kahta eri paksuutta ja muistaakseni kahta tai kolmea eri sävyä. Ostin paksumman version vaaleimmassa sävyssä, hinta oli muistaakseni noin parin euron luokkaa.

Periaate on sama kuin sukkanutturassakin – eli ensin hiukset kootaan ponnarimaisesti yhteen halutulle korkeudelle. Jos hiukset ovat kovin kerrostetut – niinkuin itselläni on – kannattaa käyttää jotain hiuskiinnettä ennen hommaan ryhtymistä. Muuten voi hermo palaa sinne tänne karkaileviin hiusten pätkiin. Itse suihkuttelin keskivahvaa hiuslakkaa kevyesti koko pehkoon.

Donitsi laitetaan hiusten ympärille samaan tapaa kuin ponnarilenksu. Hiusten pituus voi vähän rajoittaa sitä, mihin kohtaan nutturan voi tehdä. Itse en esimerkiksi saa tehtyä itselleni trendikästä päälaella keikkuvaa nutturaa siitä yksinkertaisesta syystä, että käsivarsien pituus ei riitä, koska hiukset ovat päässeet kasvamaan niin pitkiksi.

Donitsi vedetään hiusten latvoihin ja sen jälkeen hiuksia aletaan rullata donitsin ympärille. Alkuvaihe voi tuntua vähän hankalalta, mutta tässä vaiheessa ei ole vielä mitään tarvetta pyrkiä siistiin lopputulokseen. Kunhan kaikki hiukset pysyvät mukana – hyvä. Yleisilmettä pystyy sukimaan lisää loppuvaiheessa.

Lopuksi silitellään ja tasaillaan päänahkaan asti kierrretyn donitsin päälle. Itse en tavoitellutkaan kovin siistiä ja “nuoltua” lopputulosta. Tuollainen vähän boheemimpi hurlumhei-meininki on enemmän tyyliseni.

Nutturan väsäämiseen meni kaikkinensa kaksi minuuttia. Harjoittelun myötä tuo varmasti onnistuisi vieläkin nopsemmin. Aivan täydellinen siis tällaiselle hiustenlaittotumpelolle. Nutturasta tulee tosi tukevan oloinen, eikä se ainakaan normipäivän aikana tarvitse mitään korjailutoimenpiteitä.