Aaaargh – ihan hirmu kiire!! Nyt pitää ihan justiinsa hypätä suihkuun, mutta tässä pieniä maistiaisia illan asustani..
Aamupaivällä ensin tyvikasvun värjäys. Sitten korviksien fiksailua mustalla kynsilakalla ja nutturan väsäystä.
Mekko on vanha Diana Orving ja laukku H&M-ltä…
Favoptic esitteli viime viikolla pokavalikoimiaan pressiaamiaisen merkeissä. Minttu kun on ihan niissä oikeissa palkkatöissä kiinni päivisin, piti lähettää pari sirkeäsilmäistä joutilasta tutustumaan uusiin mallistoihin.
Peetu ja Dun ovat molemmat vannoutuneita silmälasien käyttäjiä. Siis toisin kuin Minttu, joka käyttää kakkuloita vain pakon edessä (= autolla ajaessa ja elokuvateatterissa esmes..). Tosin Peetu, itselleen tyypilliseen superpäättäväiseen tyyliin, ilmoitti 11 vuotiaana haluavansa piilarit. Hetki siitä kotona keskusteltiin (omasta mielestäni tyttö oli aivan liian nuori moiseen), mutta sitten varattiin aika optikolle. Kyllähän optikkokin oli hiukan sitä mieltä, että vuoden – pari voisi vielä hyvinkin odottaa, mutta kun kerran toinen oli niin kovin päättäväinen ja luvattiin käydä tiuhaan tarkastuksessa, annettiin periksi.
Intohimoista piilariaikaa kesti pari-kolme vuotta ja sen jälkeen Peetu on käyttänyt silmälaseja ja piilareita about fifty-fifty.
Favopticin pressiaamiainen järjestettiin Grand Hotellissa – joka on yksi Tukholman arvostetuimmista hienoista viiden tähden hotelleista. Mm. prinsessa Madeleinen häävierasporukkaa asusteli juuri siellä ja sulhanenkin nähtiin Grand Hotellin baarissa oluella vain pari tuntia ennen häitä…
Voisihan sitä tietenkin kurjemminkin aamunsa aloittaa! Aika ihanaa, että hotellilla on omat pienet aamiaishillopurkit, joissa lukee oma nimi kannessa!
Mutta aamiaisen päätarkoitus oli penkoa läpi Favopticin pokavalikoima – eikä unohtua fiilistelemään hillopurkkeja ja sievästi aseteltuja croissantteja.
Dun etsi itselleen kehyksä, joihin olisi kiva teettää aurinkolasit vahvuuksilla. Mintulle ei kerrottu, mihin pokiin tytöt päätyivät, mutta nuo alimmat, Wayfarer-tyyppiset on Peetulla keltaisina aurinkolaseina.
Tosiaan meille on jo tilattu useammatkin kakkulat Favopticilta. Karkin silmälasit on sieltä samoin Peetun nykyiset ja tosiaan Peetulla on myös aurinkolasit vahvuuksilla.
Muistan, kun tytöt tilailivat laseja ensimmäistä kertaa. Sovituslaseja saapui kotiin ihan ilman kustanuksia laatikkokaupalla. Palautus sujui todella näppärästi ja valmiit lasit saapuivat postilaatikkoon hämmentävän nopeasti.
Ihan omaan käyttööni en ole Favopticilta tilannut (siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla oli Synsamille 150 euron lahjakortti…), mutta näin sivusta seuranneena tuntuu, että kaikki on sujunut tosi kätevästi, helposti ja nopeasti. Karkin linssit ovat aika miedot, mutta Peetulla on miinusta yli viisi. Siitä huolimatta molemmat ovat olleet tyytyväisiä myös linsseihin ihan kertaheitolla.
Dun päätyi tilaamaan aurinkolasit vahvuuksilla. Legenda ei kerro, olisiko jompikumpi näistä ollut mahdollinen tilaukseen päätynyt kehysmalli.
Sen sijaan voidaan varmasti olla aikas varmoja, että Peetu ei ole tilannut näitä uutisten-lukija-goes-trendy/pr-toimiston-vanhempi-rouva-goes-crazy -pinkkejä kehyksiä. Tai mistä sitä koskaan tietää??
Joskus käy niin, että työpäivän, jumpan, illallisen ja muiden välttämättömien säätöjen jälkeen sitä avaa tietokoneensa, klikkaa pahaa-aavistamattomasti jollekin sivustolle ja seuraavan kerran, kun vilkasee kelloa, onkin pari tuntia hävinnyt jonnekin. Tänään kävi niin.
Piti vain ihan äkkiä vilkaista mitä interwebsissä tapahtuu. Tehdä sellainen tiluksien tarkastuskierros – tiedättehän – facebook, meili, blogikommentit, facebook, lemppariblogien uudet päivitykset, facebbook, ja sitten työstää valmiiksi työn alla oleva kiva silmälasipostaus. Jossain prosessin vaiheessa satuin kuitenkin klikkaamaan itseni tumblr-sivustolle Des Hommes et des Chatons. Arvaahan sen kuinka siinä kävi. Ainoa keino, millä sain riistettyä itseni pois kisujen ja miehien kuvia pläräämästä, oli postauksen tekeminen aiheesta tänne teidänkin iloksenne!
Kaikki kuvat siis täältä ja ei, en t o d e l l a k a a n osaa sanoa, mikä näistä olisi eniten lemppari! Miau!
Ette ikinä arvaa, mitä menin tekemään!?
Kyllästyin nysväilyyn ja sitten-kun -ajatteluun ja siihen, että pitäis olla jotenkin hirmu omaperäinen ja viilee ja sitten ajattelin, että teenpä jotain ihan älyttömän älytöntä, mahtavaa, hurjaa ja laimeeta. Nyt kaikki varmaan ajattelee, että olen vähintäänkin pestautunut parrakkaaksi naiseksi kiertävään sirkukseen – tai jotain muuta kertakaikkiaan ihmeellistä. No maailman mittakaavassa se ei varmasti ole mikään häkellyttävä asia, mutta itselleni kuitenkin iso juttu on se, että varasin itselleni viikon reissun, äkkilähdön, charterin Kreikkaan Kosin saarelle!!
Kyllä, tiedetään, että charterin varaaminen on aika laimeaa. Muistaakseni en ole sitten sen jälkeen käynyt pakettimatkalla, kun viisitoistaveenä lakkasin matkustamasta äiskän ja iskän kanssa. Tai ei, saattaa olla, että joku matka tehtiin ihan matkanjärjestäjän ehdoilla silloin, kun Karkki oli pieni – ja Peetu vasta suunnitelmissa. Sen jälkeen matkat on rakennettu itse, lennoista kuljetuksiin, majoitusvarauksista elämysretkiin.
Nyt en vaan jaksanut. Vitsi miten helpolta tuntui vaan klikata yhtä ostonappulaa – ja siinä oli sitten lennot ja majoitukset samassa paketissa. Olin niin kertakaikkiaan nössö, että ostin samaan syssyyn myös Fritidsresoreitten tarjoamat lentokenttäkuljetukset. Haha!
Jos charterin varaaminen onkin aikas nynnyilyä, itse reissuun lähteminen onkin sitäkin jännittävämpää. Olen nimittäin ensimmäistä kertaa lähdössä reissuun ihan ypönä!! IIIKS!
Ja jälleen tiedetään, että on olemassa naisia, jotka matkaavat maailman ääriä ympäriinsä keskenänsä ilman pelon häivää. Minttu on kuitenkin viettänyt koko matkustavaisen ikänsä erilaisten laumojen, perheen, kaveripiirin, työkavereitten tai jonkun miehenpuolikkaan kanssa. Varsinaisesta matkalla yksin olemisesta ei ole juurikaan kokemusta. Tai siis ei ollenkaan.
Tuossa kuvassa on mahtavan upea hotellini Kos Bay!
Matkakohteen valintaan vaikutti muutama asia. Ensinnäkin lähtöpäivän piti osua välille 30.8. – 1.9. Näin ehdin mellastamaan muotiviikon viimeisimmätkin kekkerit ja palaan kuitenkin kotiin Svennelään ajoissa ennen töiden alkua. Toisekseen hintakattoni oli todella alhaalla – eli suomeksi: hain mahdollisimman edullista äkkilähtöä.
Henkisistä ja ideologisista syistä karsin Turkkiin suuntautuvat matkat heti pois ja lähestulkoon samoista syistä kaikki kohteet/hotellit, joiden kuvauksessa viitattiin jotenkin lapsiystävällisyyteen tai perhelomajuttuihin. Myöskään mitkään kaukana kaikesta muusta kuin toisista hotelleista sijaitsevat resortit eivät tuleet kysymykseen – vaikka aivan mielettömän näköisten rantojen läheisyydessä useimmat niistä vaikuttivatkin sijaitsevan. Mitä ihmettä minä siellä yksinäni tekisin? Katselisin, kun pariskunnat pitävät toisiaan romanttisesti kädestä ja unohtuvat tuijottelemaan toisiaan silmiin?
Kos vaikutti mielestäni heti tosi kivalta. Vähän kylämeininkiä, kivoja tavernoja ja silleen, mukavan ja siistin näköinen satama-alue (hotellini sijaitsee aivan huvilaivasataman vieressä), helposti pyöräiltävä hyvin hoidettu rantabulevardi ja useampikin kaunis ranta sopivan fillarimatkan päässä.
Vasta jälkeenpäin sain kuulla, että Kos on varsinainen teinipentujen bile-saari. Oh well. Nyt ainakin tuntuu siltä, että mielummin sitä, kuin aivan tyhjää kuollutta eläkeläismeininkiä… Katotaan sitten, mitä mieltä olen takaisin tullessa!
Vähän kyllä itseänikin ihmetyttää, miksi tämä reissu nyt niin kovasti tuntuu jännittävän. Olen nyt kuitenkin matkannut ihan paljonkin yksin. Siis lentänyt työmatkoja, ollut paikoissa ja maissa, joissa en hallitse paikallista kieltä, joutunut selvittämään asioita erilaisissa kulttureissa etsetera. Totuus on se, että ei ne käytännön asiat todellakaan jännitä yhtään. Tiedän aivan mainiosti, että pärjään. Tietäisin pärjääväni vaikka olisin lähdössä huomattavasti kauemmaksi ja huomattavasti eksoottisempaankin paikkaan kuin Kreikan perinteikkäälle pakettimatkasaarelle, jossa paikalliset ovat tottuneet törppöihin turisteihin.
Täytyy tunnustaa, että eniten jännittää, että uskallanko nukkua yksin. Olen helposti niin säikky jopa kotona, että joskus en saa unta, ennenkuin olen käynyt tarkistamassa, että ulko-ovi on lukossa… Toisaalta, äh, kai sitä nyt sentään uskaltaa nukkua? Tokana yönä ainakin??
Toinen asia, mikä jännittää, on se, että pystynkö pitämään hauskaa. Olen niin tottunut siihen, että ilo tulee jakamisesta. Hyvä olo monikertaistuu yhdessä olemisessa. Ajattelenko matkalla koko ajan, että olisinpa jonkun kanssa, vai osaanko nauttia olostani yksin?
Kuvista kiitos: Finnmatkat
Viime viikolla aloiteltiin hiukan Fashion Week -meininkejä Café Operassa pidetyissä parissakin eri häppeningissä. Moderådetin järkkäämä tapahtuma kokoaa lähinnä myynti- ja ostopuolen ammattilaisia paikalle tavallisen pressi-, stylisti- ja mikälie-mielipidevaikuttajajoukon sijaan.
Käytiin Peetun kanssa vähän tsuumailemassa tilannetta. Sisällä Café Operassa oli niin tunnelmallinen valaistus, että kuvista tuli ihan mössöä. Kaikkea mukavaa siellä oli taas tarjolla käsihieronnasta pikamanikyyreihin ja meikkikonsultaatioon.
Yritettiin ottaa sisäänkäynnin luona ihan muina muotibloggareina vähän asukuvia. Valoa oli vähän paremmin kuin sisällä, mutta muuten tungoksessa kuvaaminen tuntui vähän omituiselta.
Eikä tuo valaistuskaan nyt ihan maailman paras tainnut tuossa kohtaa olla!
Muotinäytöksessä esiteltiin lähinnä “tavallisia” käyttövaatteita viileiden designer-luomusten sijaan. Ihan kiitettävästi kuitenkin kamerat räpsyi catwalkin vieressä – varsinkin uimapukujen ja alusvaatteiden ollessa esittelyvuorossa.
Näytöksen jälkeen siirryttiin ulos Kungsträdgårdeniin kuvailemaan asuja. Pikkuisen oli jo ehtinyt hämärtyä tässä vaiheessa, enkä ollut ottanut mukaan valovoimaisempaa vaihto-objektiivia. Sen verran vielä olen nössö kuvaajahifistelijä, että vaihtoputkia en jaksa kantaa mukanani.
Kungsträdgården on yksi lempparipaikkojani Tukholmassa. Ihanaa, että keskellä kaupunkia on kaunis keidas, paljon vihreää, kivoja kahviloita, mahtavat ulkoilmatapahtuma-areenat ja tietty ne kuuluisat kirsikkapuut! Jos kirsikkapuut olisivat kukkineet, Peetun asu olisi rimmannut mainiosti.
Peetun vetimet
En raaskinut rajata tätä kuvaa, kun ihanaa Kungsträdgårdenia reunustavat arvokkaat kauniit vanhat rakennukset näkyy taustalla niin hienosti.
Mintun vetimet:
Sain jo jokin aika sitten BusinessWoman -blogista haasteen vastata kymmeneen tiukkaan kysymykseen. Tarkoitus oli vastailla ihan samantien, mutta huomasin jääväni miettimään useampaakin kohtaa vähän pidempään… Tuntuu, että moneen kysymykseen olisin halunnut vastata postauksen mittaisella pohdinnalla. Yritin kuitenkin pitää normaalin rönsyilevän lörpöttelyviettini kurissa ja vastata suht kompaktisti.
1. Mihin asiaan olet itsessäsi erityisen tyytyväinen?
Olen erityisen tyytyväinen siihen, että olen parantumaton optimisti, joka kykenee näkemään asian kuin asian valoisan puolen (lähestulkoon) aina.
2. Minkä asian haluaisit itsessäsi muuttaa?
Olisin mielelläni vähän vähemmän aikaoptimisti sählääjä ja ylipitkien todo-listojen väsäilijä. Usein toivoisin olevani tehokkaampi oikeasti toteuttamaan suunnittelemiani asioita…
3. Minkä asian haluaisit yhteiskunnassa muuttaa?
Voi, montakin asiaa! Yhteistä kaikille haluamilleni muutoksille on se, että niitä tuskin pystyy säännöillä toteuttamaan. Toivoisin suvaitsevampaa, sallivampaa, kunnioittavampaa ja rakastavampaa yhteiskuntaa, joka olisi tasa-arvoinen sanan varsinaisessa merkityksessä.
4. Lemppariaamiainen?
Aamiainen ei ole lemppariateriani, mutta parhaimmillaan se on silloin, kun aikaa on paljon, ystäviä ja hyvää ruokaa paljon. Taidanpa vastata, että lemppariaamiaiseni on brunssi!
5. Hauskin muisto lapsuudesta, jonka haluat blogissasi jakaa?
Olin kyllä sellainen himmaileva haaveksija lapsena, että mitään kovin hassua en oikein ikinä saanut aikaiseksi. Yksi rakkaimmista muistoistani lapsuudestani on se, kun kesäisin kävimme maatalosta kotoisin olevan isäni kanssa navetan parvella etsimässä heinäkasojen seasta navettakissan pentuja. Voi sitä sähinän määrää, kun lopulta onnistuttiin löytämään pesä!
6. TosiTV vai luontodokumentti?
Olen tosi surkea katsomaan tv:tä, mutta jos noista kahdesta pitää valita, niin ehdottomasti luontodokumentti. Tosin ne ovat usein itselleni aivan liian jännittäviä. (vieläkin vaivaa se yksikin, missä ei sitten lopulta kerrottu, selvisikö se Himalajalla asusteleva lumileopardi vai ei…)
7. Mitä vaatetta et laittaisi mistään hinnasta päällesi?
Haha! Tähän en uskalla vastata yhtikäs mitään. Oman historiani tuntien “tätä ja tätä en pukisi päälleni mistään hinnasta” -väitteen esittäminen johtaa vain siihen, että seuraavaksi pukeudun juuri siihen!
Toisaalta, jos kysymyksen kääntää filosofiseksi, vastaukseni on, että en mistään hinnsta laittaisi päälleni mitään vaarallista tai epäeettistä.
8. Suolainen vai makea?
Suolainen
9. Juustonaksut vai chipsit?
Voi ei, miten vaikea kysymys!! Vastaan silti, että sipsit.
10. Mistä juuri nyt haaveilet?
Normijuttujen, kuten lottovoiton ja vatsalihassikspäkin lisäksi haaveilen työuraan liittyvistä asioista. Pitkän tasaisen kauden jälkeen tuntuu, että olisi aika laittaa vähän pökköä pesään. Saa nyt sitten nähdä, miten ja missä tuo tulee toteutumaan. Toivon kuitenkin vakaasti, että muutokset eivät jää vain haaveeksi.
Oman kysymyssettini kymmenen kysymystä ovat:
1. Vaate, josta et haluaisi koskaan luopua?
2. Elokuvat, teatteri vai telkkari?
3. Unelmiesi matkakohde?
4. Yllättävin taito, jonka sinulla on?
5. Noloin tapasi?
6. Bloggaamisessa parasta on..?
7. Seuraava suuri tavoitteesi?
8. Paras tapa viettää perjantai-ilta?
9. Jos joutuisit pukeutumaan koko loppuikäsi vain yhden merkin/suunnittelijan vaatteisiin, minkä valitsisit?
10. Miksi kuvittelit pienenä, että sinusta tulisi isona?
Mukaan vastaamaan haluan haastaa valloittavat Indiedays-kollegani Rillan ja Majn!
Kuvissa vilahtelee ikuisesti vaiheessa oleva parveke-kesäkeitaani, josta en ole edelleenkään saanut tehtyä sitä lupaamaani postausta…
