Miten on mahdollista, että viikonloppuisin aika tuntuu menevän vielä nopeammin kuin normaalisti? Ei ollut todellakaan tarkoitus pitää mitään blogilomaa tässä, mutta aikaoptimistin perjantai ja lauantai meni sellaista haipakkaa, että tässä sitä ollaan, sunnuntai-illassa, vaikka tuntuu, että ihan juuri sekunti sittenhän sitä laittoi työtietokoneen kiinni ja läksi viikonlopun viettoon.

Eilen juhlittiin kollegan tupareita. Piti kyllä laittaa eetterin kuvat illan asustuksesta, mutta sitten se kuuluisa “pitäs-olla-jo” kiire muuttui niin konkreettiseksi, että edes jo kai melkein perinteeksi muodostunutta “en-oikeastaan-ehtisi-ja-nyt-pitäisi-jo-juosta” -postausta en ehtinyt tehdä.

Kuvat ehdittiin kuitenkin ottaa ja tässä nyt ensimmäisenä illan ehostus.

Olen aina ajatellut, että normaali silmämeikkini on suhteellisen voimakas, käytän päivittäin tummia rajauksia etc. Kuitenkin niin, että se on ok myös arkisin esmes töihin toimistolle. Bloggausvuosien aikana on tullut otettua päivänasukuva poikineen – ja kieltämättä välillä itsekin ihmettelen, että miksi meikki näyttää välillä suoraan sanottuna aika valjulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsin mukaan Indiedaysin kampanjaan, jossa yhteistyössä Maybellinen kanssa on tarkoitus toteuttaa livenä catwalkilla nähtyjä tyylejä. Jo siinä vaiheessa, kun hain mukaan kampikseen, piti ilmoittaa, että minkä catwalk-lookin haluaisi toteuttaa.

Maybelline Big Eyes 2

Itselleni oli aika itsestäänselvää, että halusin kerrankin – hyvällä syyllä – testata oikein kunnollisia kissarajauksia. Niinpä laitoin ehdotuksen, että toteuttaisin oman tulkintani Dolce&Gabbanan AW13 -lookista Maybellinen tuotteilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suureksi ilokseni pääsin mukaan kampanjaan! Ja tässä nyt sitten on tuo hurja kissarajausmeikki IRL. Yritin kaikkeni, että osaisin myös poseerata kuvassa yhtä viileänä kuin tuo yllä oleva style.comista bongaamani mallineito. (haha!)

Peilistä kun katsoin oli sellainen olo, että silmämeikkiä on ihan jo liikaa. Kuvista kyllä näkee, että eihän tuo nyt niin mahoton ollut ollenkaan.

Maybelline Big Eyes 4

Tässä on silmämeikkiin käyttämäni tuotteet. Aika ihana idea tuo, että luomiväripaletin takana on ohjeet, miten värejä tulisi käyttää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miau?

Maybelline Big Eyes 6

Maybellinen Big Eyes -ripsarin idea on se, että yläripsille ja alaripsille on omat harjat. Yläripsille tarkoitettu harja antaa aivan hurjasti volyymia – jopa suorastaan niin paljon, että mietin, mahtaako tuota tohtia tavallisena arkipäivänä edes käyttää..

Alaripsille tarkoitettu pikkuharja on mielestäni aivan upea! Ripseni eivät ole mitenkään fantastisen tuuheat ja varsinkin alaripset ovat välillä suorastaan olemattoman surkeassa kunnossa. Maybelline Big Eyes -ripsivärin alaripsille tarkoitetulla pikkuharjalla sain tosi kivan ja luonnollisen värin myös hentoihin alaripsiini.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

On se kyllä hassua, miten itse ajattelin, että olen niin kovasti ja normaalia enemmän meikattu, että kuvittelin suunnilleen kaikkien kommentoivan olemustani eilisillan juhlissa. Olin jopa miettinyt valmiiksi, miten selostan olevani mukana juuri tässä Maybellinen kampanjassa… Ero tavalliseen taisi kuitenkin olla liian pieni, sillä kukaan ei sanonut mitään edes mielestäni aika räväköistä rajauksista! Haha!

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa nuo samat jutut (rajaustussi, luomiväripaletti, ripsari, yhteensä 40 eurolla meikkejä) vastaamalla tämän postauksen kommenttilaatikkoon kysymykseen:
”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?”

Vastausaikaa on torstaihin 17.10. klo 21.00 asti!

Ps. jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi, että saan tarvittaessa otettua yhteyttä!

Nyt vihdoinkin sain eetteriin toivereseptin: Peetun ihana kukkakaalilasagne – olkaa hyvä!

Kuulemma Suomessa (maailmassa?) on juurikin meneillään “lihaton lokakuu”. Siihen tämä resepti istahtaa paremmin kuin loistavasti. Peetun lasagnen juju on raastettuun kukkakaaliin perustuva tomaattikastike. Täytteen rakenne on niin lähellä jauhelihakastiketta, että luulisi vain paatuneimpien halpisjauhelihan rasvan makuun tottuneiden syöjien jäävän kaipaamaan sitä itseään. Suosittelen siis myös lihansyöjiä testaamaan ennakkoluulottomasti reseptiä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PEETUN KUKKAKAALILASAGNE

Lasagnea varten tarvitaan noin litraan / puoleentoista maitoa tehty valkokastike (Bechamel-kastike). Peetu tekee kastikkeen klassisesti sanottuna päästään, mutta kuulemma hyvää tulee, kun maito kuumennetaan lähes kiehuvaksi, toisessa kattilassa sulatetaan reiluhko nökäre voita, johon sekoitetaan desin verran vehnäjauhoja. Sitten nämä kaksi sekoitetaan, maustetaan suolalla ja annetaan sakeutua. Sekaan voi halutessaan (ja jos kaapista sattuu löytymään) vähän raastettua muskottipähkinää.

Valkokastikevaiheen vaikeus on se, että homma kärähtää pohjaan tosi helposti. Peetu, joka muuten suhtautuu ruuanlaittoon nonchalantilla tyyneydellä, tekee kastikkeen teflon-pohjaisessa kattilassa koko ajan muovivispilällä sekoittaen.

Vegaanisen version kastikkeesta saa vaihtamalla voin margariiniksi ja maidon soijamaidoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kukkakaalilasagnekastike – ainekset

1 isohko kukkakaali

1 kesäkurpitsa

2 sipulia (ei kuvassa, joku unohti ostaa… :P)

2 – 3 valkosipulin kynttä

2 purkkia hyvää tomaattimurskaa (tai sama määrä itsetehtyä, jos haluaa hifistellä…)

lasagnelevyjä

juustoraastetta (Peetu käyttää yleensä Goudaa, varmaan jotain vegaanivaihtoehtoakin löytyy?) kaksi isoa kourallista (kirjoita nyt tuollaisen kokin kanssa reseptiä ylös…)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmistus

Raasta kukkakaali semi-hienoksi raasteeksi. Peetulla on tuollainen uusi hieno lelu (Bosch), jolla homma hoituu tosi kätevästi. Voisin kuvitella, että raastinraudan kaikkein krouvimmalla osalla saa ihan yhtä kivaa jälkeä aikaiseksi. Tärkeää on, että kukkakaali ei mene liian hienoksi, koska silloin kastikkeesta tulee liian “sileää”.

Kukkakaalilasagne 4

Kun kukkakaali on raastettu, toimitaan about kuin minkä tahansa bolognese-kastikkeen kanssa. Kukkakaalia paistellaan aikansa voissa (vegaanit margariinissa), lisätään sekaan lohkottu kesäkurpitsa ja annetaan muhia lisää. (Oikeastaan ihan ekana olisi tietty pitänyt pilkkoa ne kaksi sipulia ja kuullottaa niitä voissa/margariinissa, mutta kun Peetu unohti ostaa sipuleita… Hyvää tuli siitä huolimatta!)

Kastiketta voi toki maustaa mielensä mukaan, mutta me, yksinkertaisen hyvien makujen ystävät, tyydymme suolaan ja vastarouhittuun mustapippuriin.

Kun kesäkurpitsatkin alkavat osoittaa pieniä pehmentymisen merkkejä, lisätään joukkoon kaksi purkkia hyvää tomaattimurskaa. Annetaan muhia hetken lisää – eikä haittaa, jos pitää odotella pidempäänkin. Terv. nimim. “Kokki lähetti ostamaan lisää lasagne-levyjä”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lasagnepalapelin osaset kootaan uunivuokaan siten, että ensiksi laitetaan kerros tomaattikastiketta, seuraavaksi kerros lasagnelevyjä, sitten kerros valkokastiketta ja “kourallinen” juustoraastetta. Tämä toistetaan vielä kerran – eli päällimmäiseksi tulee se toinen kourallinen juustoraastetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lasagne saa olla uunissa noin puoli tuntia noin 200 asteessa. Kokemuksesta tiedän, että olisi tosi mahtavaa, jos juuri uunista ulos otettu herkku saisi vetäytyä vaikkapa vain 15 minuuttia ennenkuin nälkäiset syöjät käyvät kimppuun. Maku on ihan yhtä hyvä alusta asti, mutta koostumus paranee, kun kosteus ehtii vähän tasaantua.

Arvatkaapa jaksettiinko odottaa… Haha!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heti sen jälkeen, kun lasagne tulee uunista, se on helposti liian vetkua eikä siitä saa perineisiä kauniita neliöpalasia lautaselle. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kuvan “lasagnekeitto” tiivistyi niinkin mallikkaasti, että kollegat kilvan ihastelivat seuraavana päivänä lounaslaatikkoni herkullisen näköistä sisältöä!

Sitä kyllä pikkuisen ihmettelen, että jokaikinen kerta, kun syön “kasvisruokaa” töissä lounaalla (eli meille ihan normaalia ruokaa), joku onnistuu sitä ihmettelemään ja pohtimaan, että ollaanko kasvissyöjiä vai ei. Vastaus on, että ei, emme ole vakaumuksellisia kasvissyöjiä, mutta varsinaisesti lihaa syömme äärimmäisen harvoin. Siksi koen aika vieraana ajatuksen esim. nyt meneillään olevasta “lihattomasta lokakuusta” – tai siis en edes ymmärrä, millä tavoin se voisi olla mikään haaste tai vaikeus jollekulle, joka on sen verran hengissä, että tietää, että moinen teemakuukausi on meneillään.

Kasvisruokahan on yksinkertaisesti hyvää ja kutsunkin sitä mielelläni vain “ruuaksi” en “kasvisruuaksi”…

Juurikin tuossa uhosin, että kahdet uudet kengät tulevalle loppusyksy-/talvi-/alkukevätsesongille riittää. Mutta jo varastosta löytyvien (liian) korkeiden nilkkureitten ja (nyt taas ah-niin-trendikkäiden) mokkanahkaisten OTK-saappaiden lisäksi tajusin tarvitsevani välttämättä yhdet kävelykelpoiset nilkkurit, joissa on kuitenkin jonkin verran linjakkuutta ja ryhtiä antavaa korkoa.

SSS Nilkkurit

Parhaimmillaan unelmieni arkinilkkurit olisivat kuin tässä Stockholm Street Style -sivustolta bongatussa asukuvassa (kiitos lainasta!). Malli on linjakas, muttei liian siro, tukeva korko toimii arjen epätasaisella alustallakin (kiila ei myöskään olisi yhtään hassumpi…) ja pari rokua solkea antaisi mukavasti potkua.

Pitänee lähteä uudelle kenkäkauppakierrokselle… Nilkkureitten olisi toisaalta kyllä pakko löytyä sieltä hintahaitarin edullisemmasta päästä. Edelliset ostoslistalle päätyneet kun paukuttavat budjettia jo ihan kiitettävästi.

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, että joskus aikoinaan olin semi-aktiivinen Buzzador-tyyppi. Buzzadorin idea on siis sellainen, että mukaan ilmoittautuneet saavat testattavakseen tuotteita ja palveluita. Näistä sitten kerrotaan (ja mahdollisesti annetaan näytteitä, kampanjasta riippuen) kavereille ja tutuille ja lopuksi kerrotaan, mitä mieltä testattavista asioista ollaan oltu.

En ole enää pitkiin pitkiin aikoihin ilmoittautunut mukakaan mihinkään Buzzador-kampanjaan, mutta koska en ole myöskään irtisanoutunut, saan kaikki tiedotteet edelleen. Syystsemppi 2013 -projektini suhteen (tästä lisää myöhemmin) oivallisella hetkellä saapunut kampanjailmoittautuminen Gainomax-proteiinijuomien testiryhmään sai “sortumaan” mukaan pitkästä aikaa.

Gainomax Buzzador

Hain testipaketin pari päivää sitten postista. Ja kukas se sieltä esitteen takasivulta kurkisteleekaan?! Ei kukaan muu kuin hurmaava bloggarikollega MouMou eli Moksu!! Tulin niin iloiselle mielelle, kun bongasin neidon esitteestä. Kyllä se vaan niin on, että olemalla reipas, ahkera, iloinen, luotettava ja hyvä, pääsee ihan mihin tahansa!

Jos nyt joku tämän perusteella innostui Buzzador-hommista, tässä on linkki ilmoittautumiseen. Minttu löytyy tuolta salanimellä Minna_P. Haha!

Tänään on tiistai ja periaatteessa “Onnellisuutta metsästämässä” -postauksen aika. Jos ihan suoraan sanon, niin EVVK.

En ole jaksanut/kyennyt lukemaan Happiness Project -kirjaa pitkään aikaan, eikä kolmatta päivää jatkuva migreeni mitenkään paranna tilannetta. Lisäksi sain kuulla töissä, jos ei nyt varsinaisesti huonoja uutisia, niin sellaisia kuitenkin, että jo muutenkin blääh-päivä sai lisää vettä myllyynsä.

Mitä sitten tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?

Ajattelin, että kameran muistikortilta löytyneet iloiset asukuvat Peetusta piristäisi sekä ruudun sillä että tällä puolella. Kuvat on otettu noin viikko sitten, kun uusiin Forever21-shortsihaalareihin ja palmikkokranssiin sonnustautunut neito oli menossa tapaamaan kavereitaan kaupungille.

Toinen takuuvarma lääke on juuri uunista ulos putkahtanut suklaakakku, joka nautitaan OC:n kakkossesongin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • shortsihaalarit, Forever21
  • t-paita, H&M
  • pitsisukkikset, H&M
  • kengät, Skopunkten

En olekaan ikuisuuksiin vinkannut Tukholman yliopiston muotitieteen avoimista luennoista. Taisin itsekin vähän väsähtää muodin teoreettiseen puoleen, joka, jos nyt ihan suoraan sanotaan, aina välillä tuntuu aavistuksen teennäiseltä. Nyt huomaan kuitenkin kaivanneeni kipeästi aavistuksen analyyttisempää(kin) ajattelua. Mitenkään siis putiikinavajaisia ja muita kissanristiäisiä väheksymättä. Sehän se on yksi fashion scenen upeuksista, että pinnallisin pinnallisuus ja pohdiskelevin analyyttisyys kulkevat tiukasti käsi-kädessä.

Parin viikon päästä torstaina on Tukholman yliopiston muotitieteen laitoksella avoin luento, jota en todellakaan halua jättää väliin:

Italian Fashion Models: From the Fifties Up To Now

Open-lecture-October-24-2013-Gabriele-Monti

Open lecture with Gabriele Monti, IUAV University Venice
24 October 2013, 16:00-17:00, F-salen

Filmhuset, Stockholm

Gabriele Monti is a researcher in Fashion design theory at the University IUAV of Venice, where he teaches design concept. He received his PhD in Semiotics at the University of Bologna with a thesis devoted to curating fashion exhibitions in relation to the poetics of contemporary fashion design. His research interests includes the relationship between fashion and visual culture, theories of fashion design, fashion curating and the relationship between fashion and the museum.

Gabriele Monti’s lecture will discuss his latest project dedicated to Italian fashion models.

Jos nyt joku innostuu tulemaan seurakseni luennolle tästä linkistä löytyy ohjeet perille!

Old stuff