Tiedättekö sen tunteen, kun on kiireisen viikon jälkeen viettänyt kivan vapaapäivän ulkoillen ja treenaten. Kotiin tultua on käynyt pitkässä rentouttavassa suihkussa, pessyt hiukset ja lopulta löhähtänyt sohvannurkkaan XXXL-kokoisen pop corn -kulhon kanssa tölläämään vanhoja Sinkkuelämää jaksoja. Sitten soi puhelin ja bestis esittää tarjouksen, josta, vastusteluista huolimatta, ei voi kieltäytyä.

Pääsin mukaan Indiedaysin ja OBH Nordican kampanjaan, jossa bloggareille heitettiin haaste laittaa kampaus edustuskuosiin vain yhdeksässä minuutissa. Sohvaperunasta bilehileeksi -muodonmuutos ei vaadi välttämättä tuntikausien valmistautumista, jos asenne ja välineet ovat kohdallaan. Voin todistaa, sillä tämä tarina on tosi.

Pop corn -kulho, villasukat, Sinkkuelämää, vasta pestyt hiukset ja ikioma sohvan nurkka – mitä sitä muuta aikuinen sinkku kaipaisi tavallisena lauantai-iltana? Rehellisesti sanottuna olen aikas hillittömän laiska lähtemään yhtään minnekään, jos olen ottanut mukavan löhöasennon kotona – etenkin, jos Peetu ja/tai Karkki on kaverina.

Reilu viikko sitten lauantaina olin kuitenkin ihan yksin kotosalla, mutta tuumasin silti, että mikäs sen mukavampaa kuin kerrankin ottaa tosi iisisti ja töllätä vanhaa lempparisarjaa sata jaksoa putkeen. Mutta sitten soitti hyvä ystäväni Camilla ja selosti, että nyt olisi VIP-liput yhteen tosi eksklusiiviseen häppeningiin, joka alkaa tunnin päästä. Ja paikalla pitäisi olla hyvissä ajoin. Pienen vastustelun jälkeen annoin (tietty) periksi ja tuumasin, että nyt on kiihdytyksen nollasta sataan onnistuttava ennennäkemättömällä vauhdilla.

Puhelimessa jaaritteluun oli mennyt kallisarvoisesta valmistautumisajasta melkein kymmenen minuuttia, matkoihin piti laskea 35 minuuttia – eli suihkunraikkaasta OnePiece-Mintusta piti fiksata bile-Minttu vain vartissa. Hiukset ovat oman juhlafiilikseni kannalta tärkeimmät. Arkisemmatkin vaatteet tuntuvat kivoilta, kun tukka on nätisti. 9 minuuttia hiusten laittamiseen, 5 min meikkiin (tunnustan, ripsivärin laitoin vasta bussissa…) ja pukemiseen minuutti.

Pomppasin aika tehokkaasti sohvalta ylös ja aloin toimia. Hiukset kiinnitin ylös kahdella eri klipsillä (tai “kirahvilla” – niinkuin meillä sanotaan…). Yleensäkin, kun laitan hiuksia, kiinnitän jokaisen kerroksen erikseen ylös, että sitten kiharrusvehkeen kanssa sohiessa, ei enää tarvitse miettiä osioiden jakamista.

Näin kiireessä jaoin hiukset tosiaan vain kolmeen kerrokseen, jotka kaikki kiharsin OBH Nordican keskikokoisella (38 mm) harjakihartimella. Tuo kiharrin on aivan mieletön vekotin ja olen aivan rakastunut siihen sen jälkeen, kun sain sen tätä kampanjaa varten testattavakseni! Nykyään kykenen laittamaan hiuksiani jopa aamulla ennen töihin menoa!

Mutta takaisin tuohon katastrofi-kiireiseen lauantai-iltaan…

Tavoitteenani oli saada kevyesti suurille kiharoille asettuva, aavistuksen yllellisen oloinen kampaus. Hiukseni olivat alkuillan suihkun jäljiltä vielä hiukan kosteat, mutta se ei haitannut mitenkään erityisesti. Parhaiten olen kyllä huomannut tuon toimivan ihan kuivissa hiuksissa. Hyvän lämpösuojan ja harjan ioni-hommelin ansiosta hiuksista tulee niin kiiltävät, että olen käyttänyt tuota välillä ihan vain hiusten harjaamiseen ilman kihartamista.

Tein pikakampauksen varsin suurilla osioilla. Kiersin hiukset harjan kuumenevan keramiikkapohjan ympärille ja pidin, kunnes tunsin sormissani pientä lämpöä (n. 10 – 15 sek).

Avaamisvaihe on tärkeä, sillä tarkoitus on kieputtaa harjaa hiuskiehkuran ympäri niin, että se ei avaudu vaan jää kiharamuotoon jäähtymään. Kaikkein parhaiten avaaminen onnistuu, kun ottaa heti ensimmäisen kiepautuksen jälkeen kiinni läheltä osion tyveä ja sitten vasta kieputtaa harjaa. Näin ei pitkätkään hiukset jumitu vaan kiharasta tulee kaunis ja selkeä.

Jos tavoitteena on saada oikeasti kiharoita, on tärkeää antaa niiden jäähtyä ennenkuin hiuksia aletaan sen kummemmin haroa auki. Itsellenihän tämä sopi paremmin kuin hyvin, kaikki “jätetään sellaiselleen” -ratkaisut ovat kiireisen kannalta täydellinen ratkaisu!

Viimeistä viedään!

Tässä vielä kampauksen teko vaihe-vaiheelta:

1. laita harja lämpiämään (tässä käytetty koko 38 mm)
2. harjan lämmetessä kiinnitä päällikerrokset ylös joko yhdessä tai kahdessa kerroksessa
3. suihkuta kerrokseen lämpösuojaa
4. kierrä jokainen kerros harjan ympärille 3 – 4 eri osiossa
5. anna kiharoiden jäähtyä (tässä välissä voit meikata ja vaihtaa vaatteet)
6. suihkuta kiharoihin hyvää hiuslakka (myös alle!). Voit myös halutessasi haroa hiukset sormilla auki, jolloin kiharat näyttävät luonnollisemmilta ja enemmän laineilta

BEFORE    –    AFTER

Tässä vielä käyttämäni tuotteet. Schwarzkopfin Oil Miracle kuuluu rutiineihini – eli sitä laitan aina hiuksiini pesun jälkeen. Lämpökäsittelysuojana olen viime aikoina käyttänyt Sebastianin huikeaa kiiltoa ja hyvän suojan antavaa Trilliant-suihketta (saatu todennäköisesti blogin kautta). Erityisesti kiharakampausten kiinnitykseen sopii loistavasti täysin vedetön Schwarzkopfin Osis+ sarjan Glamour Queen -hiuslakka. Ja siis tietty tuo mahtava kuumeneva Magic Style Brush -harja, jota ilman en enää haluaisi pärjätäkään.

Uskoisin, että en todellakaan ole yksin sen fiiliksen kanssa, että kivasti laitetut hiukset on melkein puoli juhlafiilistä. Tottakai asulla on merkitystä ja meikilläkin, mutta varsinkin, kun täällä meillä svennelässä ollaan vähän yltiövarovaisia ylipukeutumisen kanssa (lue: farkut ja toppi on aina ookoo..), on kiva kampaus usein tärkein avain oikeaan juhlafiilikseen. On se onni, että ei tarvitse ainakaan pipa päässä lähteä juhlimaan… Ehkä OBH Nordican facebook -sivuilta löytyisi vähän parempia vinkkejä. Haha! No, ainakin sieltä näytää löytyvän paljon kaikkia arvontoja, joten itse ainaskin liketin. 🙂

Tässä tämä nyt sitten on. Pikakampaus, pikameikki, pikapukeutuminen, pikalähtö ja huippuhauska ilta. (sinkku tosin edelleen… että varmaan pitäis kehittää kampausta vielä jotenkin. Haha!)

Kun hiukset on käytännöllisesti katsoen tärkein osa kivaa outfitia, on aika itsestäänselvää, että just tänä samaisena iltana hiuskatastrofi olisi ollut todella katastrofi. Vähän toisenlaisista hiuskatastrofeista täällä on ollut juttua aikaisemminkin. Nyt olisi kuitenkin ihan mahtava tilaisuus voittaa tuo käyttämäni 38 mm Magic Style Brush kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa joko oma ihan oikea hiuskatastrofisi tai oma “läheltä piti” -tilanne ja miten siitä selvisit. Kaikkien viimeistään tiistaina 17.12. klo 21.00 vastauksensa tämän postauksen kommenttiboksiin jättäneiden kesken arvotaan tuo tismalleen sama harja. Ja se sopii kampauksen kuohkeuttamiseen sekä upean kiillon luomiseen myös lyhyemmille hiuksille, joten kantsii osallistua. Juttujen taso ei ratkaise. Haha!

Kannattaa käydä osallistumassa myöskin täällä Indiedaysin kampanjasivulla arvontaan – voit voittaa saman huippuhyvän harjan myös jossain muussa koossa.

Kuinkahan moni on mennyt tänään kihloihin, naimisiin tai muuten vahvistanut liittonsa sormuksilla? Minä ainakin olisin vastannut myöntävästi, jos joku olisi kysynyt. Vähänkö siistiä olisi ollut saada Harry Winstoninsa sisälle kaiverrettuna päivämäärä 11.12.13. !! No, kukaan ei sattunut kysymään, joten vietin päivän alkuperäisen suunnitelman mukaisesti konferenssihommissa.

Yllättävän paljon säätämistä ja ähräämistä voi mahtua yhteen konferessipäivään, vaikkei ole itse sen paremmin järjestelyvastuussa kuin esiintymässäkään. (Esimerkiksi jaksaa kummastuttaa, että mitenkä ihmiset, jopa tällaisessa talon sisäisessä tapahtumassa, kuvittelevat, että kertakäyttökahvikupit ja banaanin kuoret kävelevät itsekseen roskikseen? Tai niinhän ne itseasiassa tekivätkin, kun kuljin tauolla keräämäässä roskat. Oman tuoteryhmäni esitys oli heti tauon jälkeen ja tuntui paljon kivemmalta, kun sali oli siivottu. Oh well.) Mielenkiintoisia esityksiä täynnä olleen päivän jälkeen tuntuu, että korvienväli on silleen positiivisella tavalla aika finaalissa. Olo on väsynyt mutta inspiroitunut.

Kotiin tultuani kävin nakkaamassa jättivuoren pyykkiä peseytymään pesutuvalle. Blogihommia olisi pieneksi jonoksi asti – eikä tiskaamista voi enää lykätä… Jännä, miten monta työpäivää sitä saakaan mahdutettua yhteen päivään.

Konferenssipäivän asun ajatuksena oli olla mukava, että jaksaa sekä istuksia että kipitellä ja että yleisilme olisi jokseenkin viksu. Esittelyssä tällä kertaa myös toiset toimistokengistäni. Työpöytäni alla lymyilee nimittäin kahdet vaihtokengät, Vagabondin ballerinat ja nuo kuvien sandaalit sekä lisäksi yksi pari lenkkareita lounaslenkkejä varten. Usein siis päivän asukuvissa esittelemäni kengät vaihtuvat työpäivän ajaksi joko ballerinoihin tai sandaaleihin.

• jakku, H&M
• paita, & Other stories
• hame, H&M
• sandaalit, H&M

Tänään olisi sitten ohjelmassa ne Ruotsin viralliset pukujuhlat – eli Nobel-gaala. Tuntuu kyllä jotenkin ihan mälsältä alkaa katsoa sisääntuloa, kun rinsessat eivät osallistu tänä vuonna kumpikaan. Kruunuprinsessa Victoria on Nelson Mandelan muistojuhlassa ja Madeleine jättää kekkerit väliin raskauteensa vedoten. Ihan hyvät syyt siis molemmilla, mutta silti… Ei Nobel-juhla tunnu oikein miltään, jos ei saa jännittää Vickanin ja Madden asujen puolesta – tuleeko tyylikästä, tylsää, överiä vai huikeaa luomusta tällä kertaa.

No, kai sitä Nobel-meininkiä on silti vähän sivusilmällä vilkuiltava. Kyllä sieltä muitakin pukutaitureita löytyy. Silvia yllättää aina joskus vähän epäkonservatiivisemmallakin asulla ja Anna Maria Corazza Bildt jättää harvoin kylmäksi valinnoillaan. Samalla on myös jännä bongailla, miten ruotsalaiset nuoret suunnittelijat tekevät tietään kristallilamppujen loisteeseen. Veikkaisin, että Ida Sjöstedtiltä on tänä vuonna geimeissä mukana jo useampikin mekko.

En jaksa enää valittaa migreenistä, mutta on se vaan rasittavaa, että riesasta pitää aina kärsiä useamman päivän. Ja mikä siinäkin sitten on, että kohtauksen alkaessa hälvetä, iskee aivan järjetön hiilihydraatin ja silkan sokerin himo (yleensä olen siis melkein mielummin suolaisella herkuttelija kuin sokerihiiri) sekä lisäksi vielä mäntti blues-fiilis.

Piristystä päivään toi kuitenkin kaapin perukoilta löytynyt Lindexin Missoni -malliston siksak-neulemekko, jonka lempeät värit ovat olleet mieleeni heti siitä asti, kun ihana Veera kävi sen minulle Porin Lindexistä metsästämässä. (Kiitti vielä kerran!!).

Aikaisemmin olen pitänyt mekon alla t-paitaa, pitkähihaista t-paitaa, pooloa ja valkoista kauluspaitaa. Tällä kertaa testasin yhdistelmää Filippa K:n mustan hihattoman silkkipaidan kanssa. Toimii mielestäni ihan hyvin. Mustat läpinäkymättömät sukkikset ja mustat kengät tasapainottavat yläosan mustaa. Ihan ilman mitään paitaa mekkoa ei oikein pysty käyttämään – sen verran antava tuo on malliltaan…

• mekko, Missoni – Lindex
• kauluspaita, Filippa K
• kengät, H&M

Voiko olla niin, että migreeni johtuisikin jostain ulkopuolisesta syystä, auringon pilkuista tai kosmisesta säteilystä? Ajattelin vain ihan sillä, kun tuntuu että aina, kun itselläni on migreenipäivä, sellainen on myös ainakin Karkilla tai Peetulla (tai molemmilla) ja useimmiten lisäksi myös epälukuinen määrä facebook-kavereita valittelee statuksissaan pääkipua juuri samana päivänä.

Niin että voisiko se sitten olla niin, että maailmankaikkeuden energiakentät pistää nupin kemiat sekaisin ja kaikki vähänkään herkistyneet potisivat migreeniä samaan aikaan? Se olisi mielestäni tosi kiva selitys. En kärsi migreenistä kovin usein, mutta silloin kun se iskee, olen yleensä puolikuntoinen monta päivää. Lääkkeillä pysyn tolpillani ja toimintakykyisenä, mutta järjenjuoksun kanssa on tavallistakin enemmän toivomisen varaa.

Viime viikko, viikonloppu ja vielä tämä nyt alkanut viikko on aikamoista härdelliä. Sekunttiaikataulutettu elämä on vallannut illat ja viikonloputkin – mutta suurimman osan asioista olen valinnut aivan itse. (Ja sitäpaitsi töissä olen mielestäni tekemässä töitä – en edelleenkään jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka alkavat vinkua sillä sekunnilla, kun eteen isketään jotain kynän pyörittelyä kummempaa… Sorry.). Eli kieltäydyn tunnustamasta, että tämän maanantain lamaannuttanut migreeni johtuisi stressistä tms. Kosminen säteily on mielestäni huomattavasti parempi selitys.

Toinen asia, mitä olen miettinyt tänään, liittyy ihanan paitani sanomaan. Viikonlopun kotosalla hengaillut Karkki selosti lukeneensa jostain tutkimuksen, jonka mukaan hymyileminen auttaa muistamaan asioita paremmin. Eikä hymyn tarvitse olla edes aitoa. Aivot ovat kuulemma sen verran yksinkertaisesti rakennettu, että ne eivät oikein osaa erottaa aitoa ja feikattua virnettä, mikäli vain oikeat lihakset simuloituvat. Mielenkiintoinen ajatus.

Niinpä olen tänään yrittänyt selvitä migreenin ja migreenilääkkeitten aiheuttamassa pöpperössä hymyilemällä vaikka sitten puoliväkisin. En tiedä onko se auttanut, mutta tuntuu, että olo alkaa jo kummasti helpottaa. Normaalisti tämä olisi vasta alkusoittoa ja edessä olisi vielä ainakin pari jomotuksen ja vihlonnan täyttämää päivää.

Nyt aion lelliä itseäni jättämällä tiskit huomiseen ja katsomalla sen sijaan jakson tai pari Hart of Dixie:tä. Niin ja Peetun hartioita pitää hieroa, koska sillä on kuulemma migreeni tuloillaan…

• paita, Isabel Marant pour H&M
• kauluspaita, Whyred
• hame, H&M
• bootsit, Diane von Furstenberg
• sormus, Ideakoru (saatu blogin kautta)

Jostain syystä Tampere-talossa järjestetyn itsenäisyyspäivävastaanoton pukujen arvostelu ei tunnu ihan samalta kuin perinteisten Linnan juhlien. Tämä modernimpi tapa juhlia tuntui aluksi omituiselta – eikä rehellisesti sanottuna ollenkaan kiinnostavalta, mutta lopulta olen sitä mieltä, että näistä juhlista katsojat sai paljon enemmän. Olihan ohjelma aika synkkä sävyltään, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, että ensimmäisellä kerralla haluttiin mennä perinteisellä linjalla. Kyllä sitä lopulta katsoo mielummin laadukasta ohjelmaa kuin väkinäistä valssaamista piukkaan ahdetussa salissa.

Päätin sitten kuitenkin sanoa mielipiteeni juhlan parhaimmista pukeutujista. Kyllä – olen sitä mieltä, että “kaikkien” lehtien yleisöäänestykset voittanut Pamela Tola oli kovin suloinen Mert Otsamon suunnittelemassa jätskipaperiluomuksessaan. Siitä huolimatta uuden pukeutumiskoodin mukaiset elegantit, tyylikäät ja viehkot asut olivat ihan muut.

Itsenäisyyspäivävastaanoton asut – TOP 3

Vuoden lehtivalokuvaaja Meeri Koutaniemi oli valinnut etnishenkisen vihreäsävyisen asun. Tykkään kokonaisuudesta ihan hurjasti! Koutaniemi on onnistunut siinä, missä niin moni meni metsään: asusteet, kampaus, korut, kengät, meikki – kaikki sopivat täydellisesti yhteen ja muodostavat saumattoman tyyli- ja värikokonaisuuden.

Elina Kiikko pystyy periaatteessa kantamaan millaista mekkoa tahansa. Jostain syystä kuitenkin kokonaisuus on helposti hiuksenhienosti white trash -linjan väärällä puolella. (ehkä se vain johtuu boyfriendin kyseenalaisesta tekstaritaipumuksesta, joka säteilee Kiikko-raukan ylle myös?). Tämä nahkainen kotelomekko on kuitenkin mielestäni hyvin elegantti ja oikealla tavalla cool. Myös clutch toimii hyvin ja teräväkärkiset pumpsit. Superpaljon pisteitä kultaisesta pantamaisesta vyöstä. Sen sijaan poskipunan kanssa olisi voinut ottaa vähän rauhallisemmin ja suuremmat & löysemmät kiharat olisivat olleet selkeästi elegantimmat. Mutta kokonaisuus on pienistä puutteista huolimatta mielestäni oikein onnistunut!

Kenkäsuunnittelija Minna Parikan kokonaisuus on lähestulkoon täydellinen! Sileät hiukset ja säästeliäs meikki toimivat tosi upeasti vastakohtana huikeakuosiselle asulle. Dress code olisi toki sallinut vähän enemmän paljasta pintaa, mutta jotenkin tällainen elegantti tyylikkyys alkoi tuntua virkistävältä kaikkien niiden barbie-leikkeihinsä unohtuneiden rouvashenkilöitten jälkeen.

Kenkäsuunnittelijan kengät. Itselläni ei ole ollut mitään Parikka-himoa aikaisemmin, mutta juuri tismalleen nuo (ehkä toisen värisenä…) voisi olla todella huippu lisä juhlakenkävalikoimaani. Yhdet kengät, joilla oikeasti voisi kävellä, ei ehkä olisi mikään kovin huono asia.

Siinä oli Mintun vuoden 2013 Virallinen TOP 3 -lista.

Erikoiskunniamaininnan ja virallisen (virtuaalisen) paras pukeutuja pystin saa kuitenkin Duudson-poppoo!

Tämä oli juuri tismalleen oikea juhla pukeutua tyyliteltyihin superseksyihin Härmän pukuihin gTien kaulavaatteisiin ja charmikkaaseen leveään hymyyn. ME likes!

Presidentin linna taitaa olla vielä useamman vuoden remontissa. Oikeastaan aika mainio tekosyy uudistaa itsenäisyyspäiväjuhlaperinnettä ihan pysyvästikin. Nythän sitä voi alkaa vaikka heti spekuloida, että Turkuunkohan ne juhlat menee ensi vuonna ja osaavatkohan ne siellä mitään kekkereitä edes järjestää… Haha!

Kuvat: Hesari, Seiska, Iltalehti, Iltsikka

En oikein vieläkään osaa asennoitua siihen, että täällä Svennelässä 6.12. on ihan normaali päivä. Niinkuin esim. tänään, ihan perusperjantai. Tai no, pääsin yksien meidän yhteistyökumppaneiden tarjoamalle joululounaalle, joten ihan tavallinen päivä ei onneksi ollut töissäkään.

Karkasin lisäksi töistä pikkuisen etuajassa kotiin – ja nyt odottaa perinteitä kunnioittava Itsenäisyyspäivän juhlinta toimiston Finne-tyttöjen kanssa. Ohjelmassa on kynttilöiden polttamista, kuplivien juomien täyttämien lasien kilistelyä ja Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän Juhlavastaanoton tölläämistä suorana YLE Areenalta. Mahtiskivaa siis! Melkein jänskittää, että tarjotaankohan vieraille mustaa makkaraa… Kyä luulis!

Halusin ehdottomasti julistaa (diskreetisti…) Suomen värejä tämän päivän asullani. Lempparimekoksi muodostunut Lindexin Matthew Williamson toimii tarkoituksessa mielestäni erinomaisesti. Sinivalkoisen lisäksi asukuvia “värittää” kuvaushetken kohtuunapakka (lue: myrsky) tuuli.

• mekko, Matthew Williamson for Lindex
• jakku, H&M
• nilkkurit, H&M
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Ihanaa Suomen Itsenäisyyspäivää!!