Terveisiä äänestämästä!
Ihan ensimmäisenä pitää kertoa, että täällä meillä on tänään äitienpäivä. Karkki ja Peetu teki aivan mahtavan brunssin, parsaa, pekonia, paistettua munaa, kreikkalaista maalaisleipää, vadelmahilloa, goudaa, pikkutomaatteja (ja muita vihanneksia), pinkkiä greippimehua, tomaattimehua, kahvia… Ja varmaan unohdin puolet kaikesta muusta. Istuttiin pitkään parvekkeella ja juteltiin. Sellaisia onnellisia hetkiä elämässä, joiden ei toivoisi päättyvän ikinä.
Puhuttiin kaikesta mahdollisesta, mutta siinä sivussa myös aika paljon politiikasta  – tai paremminkin demokratiasta ja äänestämisen merkityksestä.

Tiedän monia, jotka ovat sitä mieltä, että ei jaksa äänestää, kun ei sillä kuitenkaan ole mitään merkitystä. Siis että yhdellä äänellä ei maailmaa muuteta. Heille haluaisin sanoa kaksi asiaa:

1. Jokainen käyttämättä jätetty ääni on oikeastaan ääni vastapuolelle. Jos et käytä äänioikeuttasi, niiden asema, joilla on erilainen näkemys asioihin, vahvistuu. Eli pitää äänestää, jos ei halua tukea vastustajiaan.
2. Yhdellä äänellä ei ole suurta merkitystä – totta – mutta sehän juuri on demokratian pointti! Ei tarvitse kuin suunata katse hiukan Suomesta itään – sieltä löytyy erittäin hyvä esimerkki, mitä tapahtuu, kun yhdellä äänellä on suuri merkitys. Tosin silloin se “äänioikeus” ei voi olla kovin monella, pahimmillaan se on vain yhdellä henkilöllä. Silloin kyseisen henkilön äänellä on toki erittäin suuri merkitys – mutta mistään demokratiasta ei ole enää kyse.

Äänestäminen on ainoa oikeasti tasa-arvoinen tapa vaikuttaa. Jokaisen ääni on samanarvoinen ja mitä useampi äänestää, sitä reilumpaa peli on. EU saattaa tuntua kaukaiselta ja vieraalta, mutta sitä tärkeämpi on, että sinne saadaan meidän itsemme näköinen edustajisto. Jos äänestysprosentti huitelee jossain 40 korvilla kasvaa riski, että protestiäänet saavat liian suuren merkityksen.
Äänestäminen on helppoa ja nopeaa – ja sen jälkeen saa hyvän syyn käydä vaalikaffella. Tänään ehtii vielä aivan mainiosti, jos ei ole tehnyt kuin Karkki ja käynyt ennakkoäänestämässä. Ainakin täällä meillä Svennelässä äänestyspaikat ovat auki iltayhdeksään asti.

 
Reippaat äänestäjät!
Nyt jatkan äitienpäivän viettoa vaihtamalla bikinit päälle ja kaappaamalla uuden Ellen mukaani parvekkeelle. Pari tuntia ehtii hyvin pötkötellä auringossa ennenkuin pitää alkaa lämmitellä grilliä iltarillauksia varten.
Mukavaa sunnuntaita myös sinne ruudun toiselle puolelle! Ja muista käydä äänestämässä!!

 
Tämän viikon “Viikon Drinksu” on elegantti britti-rouvien suosikki, aurinkoiseen hellepäivään sopiva Pimm’s Fizz. Tai tämä on hiukan siitä varsinaisesta klassikosta varioitu versio. Perinteisesti Pimm’s Fizzissä on jotain sprite-tyyppistä limpparia ja mintun lehtiä. Me tykätään enemmän pikkuisen stydimmän makuisesta Ginger Alesta juomassa – ja joku unohti ne mintut kauppaan. Mutta hyvin tämäkin maistuu ja raikastaa hurjan kuumana hellepäivänä!

 
PIMM’S FIZZ
Ainekset yhteen drinksuun:

• 4 cl Pimm’s likööriä
• 8 cl Ginger Alea
• kurkun siivuja
• sitruunan siivuja
• reilusti jäitä

 
Tee näin:

• täytä sopivan kokoinen lasi jäillä
• siivuta sitruuna
• siivuta kurkkua
• laita vihannekset lasiin
• kaada päälle Pimm’s
• lisää reipas loraur Ginger Alea

 

 
Nautitaan kauniina aurinkoisena päivänä hyvässä naisseurassa mieluiten kukkahattu päässä!

 
Cheers!

Aurinkoisen perjantain kunniaksi paluu perusasioiden äärelle.

Aika usein saan kuulla töissä, että “hyvähän sun on (miettiä asuja), kun sulla on se blogi”. Että varmaan on aamulla helpompi pukeutua, kun on jo edes ajatustasolla, blogin vuoksi, pikkuisen miettinyt tulevan viikon toimistoasuja. Enkä missään tapauksessa väitä vastaan. Blogin ansiosta vähintään yksi, usein jopa kaksi, aamua on pukeutumisen kannalta helpompia, etten jopa sanoisi yksinkertaisia, ainoastaan ja vain siitä syystä, että blogin vuoksi olin miettinyt asun jo etukäteen.
Joskus etukäteen miettiminen voi myös mennä metsään. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka tätä, valitettavasti ei yhtään teoreettista esimerkkiä, joka sattuu olemaan tämänpäiväinen työasuni.

Tämänpäiväisen toimistoasuni huomiotaherättävin osuus oli viimekesäinen Marimekon (verho)kankaasta ompelemani melkein ballerinamittainen hame. Tykkään hameesta ihan hurjasti ja inspiraatio tulee, kuten sanottu, suoraa Diorilta. Hamekangas on peräisin niistä pakanjämistä, jotka jäivät ensimmäisiä Tukholman-kodin verhoja ommellessa. Laadukasta ja elegantisti läpinäkyvää pellavaa toisin sanoen!
Viime kesänä valmistunut hame oli yksi edellisen kesäsesongin suosikkivaatteitani. Jostain syystä se ei ollut kuitenkaan kertaakaan päälläni toimistolla. Tänään ymmärsin miksi. Kaikessa muka rentoudessaan ruotsalainen “epämuodollinen” toimistopukeutumiskoodi on varsin tiukka, Eli jos et halua laittaa jakkua ja siistejä farkkuja, rennommaksi vaihtoehdoksi jäänee vain Dagmarin Fortuna -neuletakki (joka, btw, taitaa löytyä jokaiselta meidän markkinointiosaston naispuoliselta jäseneltä jossain värissä).

No mutta tarkoitus ei siis ollut omistautua kritisoimaan ruotsalaista, muka rentoa toimistopukeutumistyyliä, joka kuitenkin odottaa, että kaikki ovat “rentoja” tismalleen samalla tavalla, vaan kertoa siitä, että ei, en ollut sitä mieltä, että tuo mielestäni hurjan kaunis ja kiva hame on sopiva toimistolle. Se ei myöskään käy ranta-asuksi, joten ainoa vaihtoehto on se, että ensi kesänä on ohjelmassa tosi paljon kaikkia kivoja kaupunkilomamaisia häppeningejä, elegantteja brunsseja, innostavia taidenäyttelyvisiittejä ja mitä kaikkea ne kultturellit ihmiset nyt keksivätkään hulmuavissa helmoissaan.
En nyt suorastaan usko, että viime kesän lempparihame jää käyttämättä, eihän niin käynyt viime kesänäkään. Mutta plz – älkää nyt sanoko, että nuo ihanat minimarketin kengät näyttää yhden koon liian isoilta. Tiedän sen kyllä ihan hyvin, mutta what can I do!?

 

• t-paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta
• rotsi, Acne
• kengät, minimarket

Viimeaikoina on tainnut käydä niin, että Minttu on ollut se, joka on useimmiten esiintynyt lainavetimissä, toisten garderobista löytyneissä asuissa. Ihan siitä syystä pitää nyt esitellä, kun vaihteeksi Peetu on käynyt “shoppailemassa” allekirjoittaneen vaatevarastossa.
Hame on jo vanha, Henkalta löytynyt suosikki. Se on siitä hauska vaate, että en tiedä miten monet kehut olen saanut, kun se on ollut päälläni ja erittäin monet ovat vielä kuvitelleet, että se on jotain trendikästä fäshion-merkkiä. Ei siis mitenkään H&M:ää dissaten, mutta kuitenkin.

Kauluspaita on alunperin Peetun iskän rehvakkaina nuoruusvuosinaan tekemä hankinta, aito Yves Saint Laurentin pukupaita, Tampereen Stockalta ostettu. Sittemmin se palveli joitakin vuosia Mintun käytössä – ja nyt on jo varsin pitkään ollut Peetun garderobin tukipilarina.

Ja kengäthän on ne Mintun varsin tuoreet hankinnat. Ihan nastaa, että jalkamme ovat näin saman kokoiset – eipähän ainakaan tarvitse ajatella, että ostokset jäisivät kaappiin pölyttymään. Pikkuisen myös pihiä ja kulutushysteriaa vastustavaa sydäntäni lämmittää, kun voin todeta hinnan per käyttökerta putoavan siedettäville lukemille.

 

• paita, YSL
• hame (Mintun), H&M
• kengät (Mintun), Vagabond
• huulipuna, Maybelline (electric orange)

En mene nyt siihen halpaan, että alkaisin väittää kenkäkokoelmani olevan täydellinen. En tietenkään. Enkä edes väitä, että juuri nyt en tarvitse mitään. (Kummatkaan valkoisista tennareistani, Kedsit ja Converset, eivät oikein enää ole kaupunkikelpoiset, ainokaiset arkikäyttöönkin sopivat nudet sandaalit alkaa olla jo korjauskelvottomat ja punaiselle laukulle olisi kiva saada sävyyn matsaavat sandaalikaverit) Ainahan sitä tarpeita löytyy, kun pikkuisen tunnustelee.
Mutta en muista, milloin olisin ollut näin tyytyväinen garderobistani löytyviin peruskäyttökenkiin ja viimeisimmät hankinnat lisäävät olennaisesti kokonaistyytyväisyyttäni. Tuoreimmat kenkäostokseni ovat matalat mustat sandaalit (ei ne viime kesän hankinnat 12 cm korkeat Lacostet sitten ihan niin kätsyt arkisandaalit olleetkaan, vaikka kiilapohjan ansiosta toki hämmästyttävän stabiilit käytössä…) ja ne kauan ja kiihkeästi kaivatut simppelit nauhakengät.

Sandaalien merkki, Clarks, ei ole itselleni tuttu. Tai siis tunnistan brandin, mutta en ole koskaan itse omistanut mitään ko. merkiltä. Halusin juuri tismalleen tuon mallin: matala palikkakorko, leveähkö suora remmi varpaiden yli ja kantapään paljaaksi jättävä nilkkaremmi. Olin näkevinäni Vagabondilla tismalleen saman mallin – taisivat vain olla kokonaan nahkaa, kun näissä on mokkaa ja keinokiiltonahkaa. Oikeastaan olisin ehkä valinnut mielummin Vagabondit, koska tiedän, että niiden kengät sopivat itselleni hyvin, mutta niitä ei tuntunut olevan koskaan myynnssä sen paremmin Brandoksella, Zalandossa kuin Vagabondin omassakaan nettikaupassakaan.
Niinpä päädyin tilaamaan Clarksit ja itseasiassa tuo mokkanahkan ja keinokiiltonahkan (keino- kyllä hiukan ottaa päähän…) yhdistelmä on ihan maukas. Vielä en ole ollut sandaalit jalassa liikenteessä, mutta näin kotioloissa vaikuttavat myös ihan hyvän tuntuisilta.

Vagabondin nauhakengät puolestaan oli pitkään harkittu täsmäostos. Oma tyylini on sellainen, että kenkävarastosta pitäisi löytyä aina siistit mustat “pukukengät”. En voi tajuta, miten olen selvinnyt kokonaisen vuoden ilman!
Nauhakengät pääsivät jo käymään toimistollakin viime viikolla. Sinä iltana ei ollut kuvaaja paikalla, joten asukuvaa ohjelmassa next time. Erinomaisen mukavat ovat kuitenkin jalassa ja juuri niin linjakkaat ja klassiset kuin toivoinkin.

Olen siis periaatteessa erittäin tyytyväinen tilaukseeni. Molemmat kengät ovat täydellinen lisä tähän asti aika vajavaiseen arkikenkävarastooni. (Miksi niitä superhyperkorkeita juhlakenkiä on aina niin paljon hauskempi ostaa?) Ostoksen tein Zalandosta – en enää oikein muista edes miksi – vaikka periaatteessa olen ollut huipputyytyväinen Brandoksen valikoimaan ja toimintaan. Taisi olla niin, että nauhakenkiä ei sieltä saanut ja halusin tilata molemmat kengät samasta paikasta.
Toimituksen nopeudesta tai muusta sellaisesta ei ole pahaa sanottavaa, Zalando toimii näköjään ihan samoilla periaatteilla kuin nämä muutkin lokalisoidut nettikaupat. Aavistuksen harmittaa, että sandaaleissa on koron reunassa aika iso ja läheltä katsottuna erittäin hyvin näkyvä naarmu, melkein reikä. Eihän se mihinkään pidemmälle näy, kun kengät ovat jalassa, mutta harmittaahan tuo, kun hinta oli kuitenkin melkein 700,- kruunua. Koska kenkiä kuitenkin pystyy käyttämään, tiedän, että en varmasti saa niitä palautettua. Eihän sitä voi olla varma, onko samanlaisia enää jäljellä – tai mitkä repaleet sieltä sitten seuraavaksi lähetetään.
Eniten tässä oikeastaan nyppii se, että Zalandolla on aivan varmasti tiedetty, että sandaalit ovat naarmuiset. Se silkkipaperi, joka on kenkälaatikon sisällä, oli niin ruttuinen ja moneen kertaan laitetun oloinen, että pakettia on päivänselvästi auottu useampaan kertaan. Voisin melkein väittää, että ne on lähetetty jo kertaalleen jollekulle, joka on ne sitten naarmun takia palautettu. Ihmetyttää, että miten ne siellä Zalandossa ajattelee, kun lähettävät ne sitten eteenpäin toiselle asiakkaalle? Tai no, ymmärrän toisaalta ihan hyvin. Kai ne toivovat, että siellä vastaanottajapäässä on joku Minttu, joka on niin saamaton palauttamaan, että mielummin nielee pettymyksensä naarmuisista kengistä. Näin on Zalando päässyt kätevästi eroon sandaaleista ja saanut vieläpä täyden hinnan! Kätevää.
No, sen verran tiedän nyt ainakin, että vastaisuudessa käytän muita nettikauppoja – valinnanvaraa kuitenkin on vaikka kuinka paljon.
Tähän loppuun vielä kuva suuresta parveke-seikkailijakisusta.

Ei niin suurta pettymystä etteikö pieni Sunshine saisi päivää paistamaan!