Viimeaikoina on tainnut käydä niin, että Minttu on ollut se, joka on useimmiten esiintynyt lainavetimissä, toisten garderobista löytyneissä asuissa. Ihan siitä syystä pitää nyt esitellä, kun vaihteeksi Peetu on käynyt “shoppailemassa” allekirjoittaneen vaatevarastossa.
Hame on jo vanha, Henkalta löytynyt suosikki. Se on siitä hauska vaate, että en tiedä miten monet kehut olen saanut, kun se on ollut päälläni ja erittäin monet ovat vielä kuvitelleet, että se on jotain trendikästä fäshion-merkkiä. Ei siis mitenkään H&M:ää dissaten, mutta kuitenkin.

Kauluspaita on alunperin Peetun iskän rehvakkaina nuoruusvuosinaan tekemä hankinta, aito Yves Saint Laurentin pukupaita, Tampereen Stockalta ostettu. Sittemmin se palveli joitakin vuosia Mintun käytössä – ja nyt on jo varsin pitkään ollut Peetun garderobin tukipilarina.

Ja kengäthän on ne Mintun varsin tuoreet hankinnat. Ihan nastaa, että jalkamme ovat näin saman kokoiset – eipähän ainakaan tarvitse ajatella, että ostokset jäisivät kaappiin pölyttymään. Pikkuisen myös pihiä ja kulutushysteriaa vastustavaa sydäntäni lämmittää, kun voin todeta hinnan per käyttökerta putoavan siedettäville lukemille.

 

• paita, YSL
• hame (Mintun), H&M
• kengät (Mintun), Vagabond
• huulipuna, Maybelline (electric orange)

En mene nyt siihen halpaan, että alkaisin väittää kenkäkokoelmani olevan täydellinen. En tietenkään. Enkä edes väitä, että juuri nyt en tarvitse mitään. (Kummatkaan valkoisista tennareistani, Kedsit ja Converset, eivät oikein enää ole kaupunkikelpoiset, ainokaiset arkikäyttöönkin sopivat nudet sandaalit alkaa olla jo korjauskelvottomat ja punaiselle laukulle olisi kiva saada sävyyn matsaavat sandaalikaverit) Ainahan sitä tarpeita löytyy, kun pikkuisen tunnustelee.
Mutta en muista, milloin olisin ollut näin tyytyväinen garderobistani löytyviin peruskäyttökenkiin ja viimeisimmät hankinnat lisäävät olennaisesti kokonaistyytyväisyyttäni. Tuoreimmat kenkäostokseni ovat matalat mustat sandaalit (ei ne viime kesän hankinnat 12 cm korkeat Lacostet sitten ihan niin kätsyt arkisandaalit olleetkaan, vaikka kiilapohjan ansiosta toki hämmästyttävän stabiilit käytössä…) ja ne kauan ja kiihkeästi kaivatut simppelit nauhakengät.

Sandaalien merkki, Clarks, ei ole itselleni tuttu. Tai siis tunnistan brandin, mutta en ole koskaan itse omistanut mitään ko. merkiltä. Halusin juuri tismalleen tuon mallin: matala palikkakorko, leveähkö suora remmi varpaiden yli ja kantapään paljaaksi jättävä nilkkaremmi. Olin näkevinäni Vagabondilla tismalleen saman mallin – taisivat vain olla kokonaan nahkaa, kun näissä on mokkaa ja keinokiiltonahkaa. Oikeastaan olisin ehkä valinnut mielummin Vagabondit, koska tiedän, että niiden kengät sopivat itselleni hyvin, mutta niitä ei tuntunut olevan koskaan myynnssä sen paremmin Brandoksella, Zalandossa kuin Vagabondin omassakaan nettikaupassakaan.
Niinpä päädyin tilaamaan Clarksit ja itseasiassa tuo mokkanahkan ja keinokiiltonahkan (keino- kyllä hiukan ottaa päähän…) yhdistelmä on ihan maukas. Vielä en ole ollut sandaalit jalassa liikenteessä, mutta näin kotioloissa vaikuttavat myös ihan hyvän tuntuisilta.

Vagabondin nauhakengät puolestaan oli pitkään harkittu täsmäostos. Oma tyylini on sellainen, että kenkävarastosta pitäisi löytyä aina siistit mustat “pukukengät”. En voi tajuta, miten olen selvinnyt kokonaisen vuoden ilman!
Nauhakengät pääsivät jo käymään toimistollakin viime viikolla. Sinä iltana ei ollut kuvaaja paikalla, joten asukuvaa ohjelmassa next time. Erinomaisen mukavat ovat kuitenkin jalassa ja juuri niin linjakkaat ja klassiset kuin toivoinkin.

Olen siis periaatteessa erittäin tyytyväinen tilaukseeni. Molemmat kengät ovat täydellinen lisä tähän asti aika vajavaiseen arkikenkävarastooni. (Miksi niitä superhyperkorkeita juhlakenkiä on aina niin paljon hauskempi ostaa?) Ostoksen tein Zalandosta – en enää oikein muista edes miksi – vaikka periaatteessa olen ollut huipputyytyväinen Brandoksen valikoimaan ja toimintaan. Taisi olla niin, että nauhakenkiä ei sieltä saanut ja halusin tilata molemmat kengät samasta paikasta.
Toimituksen nopeudesta tai muusta sellaisesta ei ole pahaa sanottavaa, Zalando toimii näköjään ihan samoilla periaatteilla kuin nämä muutkin lokalisoidut nettikaupat. Aavistuksen harmittaa, että sandaaleissa on koron reunassa aika iso ja läheltä katsottuna erittäin hyvin näkyvä naarmu, melkein reikä. Eihän se mihinkään pidemmälle näy, kun kengät ovat jalassa, mutta harmittaahan tuo, kun hinta oli kuitenkin melkein 700,- kruunua. Koska kenkiä kuitenkin pystyy käyttämään, tiedän, että en varmasti saa niitä palautettua. Eihän sitä voi olla varma, onko samanlaisia enää jäljellä – tai mitkä repaleet sieltä sitten seuraavaksi lähetetään.
Eniten tässä oikeastaan nyppii se, että Zalandolla on aivan varmasti tiedetty, että sandaalit ovat naarmuiset. Se silkkipaperi, joka on kenkälaatikon sisällä, oli niin ruttuinen ja moneen kertaan laitetun oloinen, että pakettia on päivänselvästi auottu useampaan kertaan. Voisin melkein väittää, että ne on lähetetty jo kertaalleen jollekulle, joka on ne sitten naarmun takia palautettu. Ihmetyttää, että miten ne siellä Zalandossa ajattelee, kun lähettävät ne sitten eteenpäin toiselle asiakkaalle? Tai no, ymmärrän toisaalta ihan hyvin. Kai ne toivovat, että siellä vastaanottajapäässä on joku Minttu, joka on niin saamaton palauttamaan, että mielummin nielee pettymyksensä naarmuisista kengistä. Näin on Zalando päässyt kätevästi eroon sandaaleista ja saanut vieläpä täyden hinnan! Kätevää.
No, sen verran tiedän nyt ainakin, että vastaisuudessa käytän muita nettikauppoja – valinnanvaraa kuitenkin on vaikka kuinka paljon.
Tähän loppuun vielä kuva suuresta parveke-seikkailijakisusta.

Ei niin suurta pettymystä etteikö pieni Sunshine saisi päivää paistamaan!