Pidempään blogiani lukeneet varmaan muistavatkin, että olen onnistunut keräämään aikamoisen läjän epäonnistuneita kampaamokäyntejä. Milloin epämiellyttävästi lähentelevä kampaajanuorukainen vaalentaa lettini oman makunsa mukaiseksi povipommiblondiksi, milloin asiaansa vain keskinkertaisesti keskittyvä kampaajaneitokainen polttaa föönillä otsani vesikellukoille.
Joskus aikoinaan vannoin, että en enää ikinä koskaan värjää itse hiuksiani, mutta kun viime kevään BID-tapahtumasta sain testattavaksi uuden Prodigy-hiusvärin ja tykkäsin kovasti luonnollisesta lopputuloksesta, päädyin takaisin omatoimivärjääjäksi. Tänään oli taas tyvikasvuhuollon aika – ja ihan hyvinhän se sujui. Tätä kirjoittaessa hiukseni ovat vielä vähän kosteat, mutta väri näyttää taas tarttuneen oikein hyvin ja tasaisesti. Hommaan ei mene mitenkään älyttömän kauan aikaa ja vuosien harjoittelun jälkeen kylppärikin pysyy suht siistinä.
Silti houkuttaisi mennä oikein ammattilaisen käsiteltäväksi. Omatoimisesti sitä saa lähinnä tyvikasvun piiloon, mutta mitään muuta muutosta en halua edes alkaa yrittää. Kampaajalla sen sijaan voisi testata jotain vähän uuttakin.

En kuulu siihen porukkaan, joka aikoinaan rakasti Jennifer Anistonin hiuksia niin paljon, että painuivat kampaajalle näyttelijättären kuva ojossa. Sen sijaan tämä myöhempien aikojen sävymaailma on mielestäni todella kaunis. Voisin kuvitella, että tuollainen karamellinmakea toffeenruskea muutamalla harkitulla highlightsilla voisi sopia myös omiin ominaisväreihini. Tällainen sävytys ei myöskään olisi niin älyttömän suuri muutos nykyiseen.

Toisaalta kunnon liukuväri voisi olla ratkaisu ainaiseen tyvikasvun kanssa tappelemiseen. Oma perusvärini kun on aika tumma (ei tosin niin tumma kuin Jessica Alban tässä…), niin kasvusto alkaa yleensä häiritä jo aika pian värjäyksen jälkeen. Tosin tämän tyyppinen väritys taisi olla kuumin viime syksynä ja nyt trendijunaan hyppääminen tuntuisi ehkä vähän laimealta.

Varsinaiseksi punapääksi en missään tapauksessa halua. Olen kokeillut varmasti kaikki mahdolliset punaisen sävyt mustanpunaisesta (“musta tulppaani” oli sävyn nimi!) mahonkiin ja tummasta kuparista kirkuvaan porkkanaan. Näin jälkeenpäin en voi kuin ihmetellä, että mitä oikein ajattelin.. Sen sijaan vaalea keskiruskea, joka taittaa hiukan punakultaan ja inkivääriin, kuten tässä Jessica Chastainilla, on yksi suosikkisävyjäni. Vahva suosikki seuraavalle kampaamokäynnille!

Toisaalta sitä voisi vain mennä ammattilaisen luokse ja pyytää se täydellinen vaalea sävy. Se, joka on luonnollisen, aurinkoisen ja kepeän näköinen. Esimerkiksi kuten Kate Bosworthilla. Valitettavan harva – ammattitaitoinenkaan – kampaaja hallitsee täydellisesti blondin tekemisen..
Kuvat: Elle.com

Nyt on niin uskomaton varastomyynti, että kannattaa ehdottomasti suoriutua paikalle lyhyemmälläkin Tukholman visiitillä! Myytäviä tavaroita tuodaan lisää koko ajan, joten vielä huomenna lauantainakin riittää löydettävää!

Lisa Eldridge on ehdottomasti suurin guruni, mitä meikkaamiseen tulee. Löysin hänen Youtube-kanavalle jo joskus kolme-neljä vuotta sitten Karkin vinkistä. Sen jälkeen olen opetellut meikkaamaan kulmakarvani, peittämään tummat silmänaluset ja tekemään niin arki- kuin juhlameikkejäkin Lisa Eldridgen havainnollisten tutoriaalien avulla.
Normikäyttöön tarkoitettujen meikkien tutoriaalivideoissa leikitellään aika usein eri vuosikymmeniltä saaduilla vaikutteilla. Nyt Lisa Eldridge on kuitenkin tehnyt tosi kiinnostavan ja hyvin havainnollistavan läpileikkauksen eri aikakausien ehostustyyleistä aina muinaisen Egyptin voimakkaista rajauksista tähän päivään asti.

Kaikkea ei tietty tarvitse aina ajatella monimutkaisesti, mutta jotenkin mielestäni meikkaustyylit kuvastavat kunkin aikakauden ajatuksia naisen asemasta. Hurjimmat mustat rajaukset ja “sumusilmät” vaikuttavat olleen pinnalla esim. faaraoiden aikana, jolloin naiset olivat poikkeuksellisen tasa-arvoisia verrattuna myöhempiin ajanjaksoihin. Sama toistui 1920-luvulla, naisten vapautettua itsensä sekä henkisestä että fyysisestä korsetista.
Toisaalta havaittavissa on sama ilmiö kuin kaikissa trendi-ilmiöissä yhä edelleen: yhden äärilaidan jälkeen siirrytään mielellään toiseen laitaan, vahvasta ja näyttävästä ehostuksesta puhtaisiin ja luonnonmukaisiin kasvoihin.
Olisipa mielenkiintoista tietää, minkä hullutuksen tulevat historioitsijat valitsevat tämän ajan signature-tyyliksi. Veikkaan sumusilmämeikkiä ja kasvojen voimakasta contouring-muotoilua.
Kuva: Lisa Eldridge

Ei taida tulla kenellekään yllätyksenä, kun kerron, että rakastan ketjuputiikkien huippusuunnittelijoiden kanssa tekemiä yhteistyömallistoja! Yleensä lähes poikkeuksetta tarjolla on hintaan nähden erinomaista laatua, poikkeuksellista designia ja eksklusiiviselta tuntuvia limited edition -mallistoja vain marginaalisesti normihintoja kalliimmalla. Tässä TOP 3 -lista tämän hetken  (tai justiinsa tulossa olevista) parhaimmista yhteistyömallistoista.
Ensimmäisenä listalla on ihana, mystisen vahva ja itsenäinen Rodarte yhteistyössä & Other Stories -ketjun kanssa. Rodarte on ollut jo vuosikausia bubbling under -suosikkini, tykkään heistä hurjasti, mutta ihan ominta arkityyliäni se ei ole. Mallistojen ilme on yleensä aika dramaattinen, toisaalta vahva ja vaativa, toisaalta hiukan metsänhenkimäinen. Vähän kuin herkkä keijukainen olisi lähtenyt pimeälle puolelle tutkimusretkelle – itseään kuitenkaan kadottamatta.

Haravoin läpi puoli internettiä, mutta pilkkusukkiskuvaa lukuunottamatta yhteistyömallistosta ei löytynyt yhtään kuvaa. Veikkaisin silti, että luvassa on statement-mekkoja, arkikäyttöön sopivia pitsidetaljeja, herkullisia remmikenkiä ja hyvin ajan hammasta kestäviä “menotoppeja”. Toisin sanoen vaatteita, joilla esimerkiksi perustoimistoasun saa muunnettua salamana iltakäyttöön sopivaksi ja astetta edgympiä LBD:tä. Ja tuskin maltan odottaa mallistoon kuuluvia sandaaleita!
Yhteistyömallistot puhuttelevat monesti silloinkin, kun suunnittelijana (tai “suunnittelijana”) ei ole varsinainen design-hahmo. Esimerkiksi TopShopin monta sesonkia jatkunut yhteistyö idolini Kate Mossin kanssa tuotti mielestäni aivan timangeja vetimiä ja monet hankinnoistani on ollut käytössä jo vuosikausia.
Uniqlon Carine Roitfeldin nimeä kantava mallisto on ajatukseltaan hiukan vastaava; vahva pukeutuja tulkitsee tyylinsä ja pukeutumispalapelinsä signature-palat massatuotantoon sopivaksi. Tunnustan, että tämä mallisto saa Mintun toivomaan pikaista reissua johonkin Uniqlo-kaupunkiin.
Edit: no, toimittaahan se Uniqlo Suomeenkin (ja Ruotsiin)! Jostain syystä onnistuin missaamaan tuollaisen pikkujutun… Tässä linkki Uniqlon kansainväliseen nettikauppaan.


Carine Roitfeldin Uniqlo-mallisto on kertakaikkiaan niin läpeensä ihana, että haluaisin omaan garderobiini about jokaikisen vaatteen! Onneksi tyylistä voi ainakin inspiroitua, vaikkei pääsisikään ostoksille. Juuri polven alle ulottuvat kynähameet, skarpit jakut, näyttävät sukkikset ja teräväkärkiset matalahkot pumpsit. Me likes!
Yhteistyömallistoista ei nyt taida voida puhua ilman, että mainitsee parin viikon päästä kauppoihin tulevaa Balmain X H&M -mallistoa. Ja ennenkuin kukaan ehtii kysyä, voin vastata: kyllä, rrrakastan sitä – koko mallistoa – aivan palavasti. Haluaisin myös omistaa kaiken, mutta rehellisesti sanottuna en kyllä oikeastaan näkisi itseäni käyttämässä esim. niitä pitkälle reiteen nousevia saapikkaita tai hyperpiukeita nahkahousuja tai… Siitä huolimatta olen enemmän kuin valmis räjäyttämään pankin ja säästöpossuni useammankin hankinnan vuoksi.
Tässä on joitakin Balmain X H&M -poimintojani, jotka ovat päätyneet näiden-vuoksi-teroitan-kyynärpääni-ja-olen-valmis-katkomaan-kynteni -listalle:



Vuoden 15 muotiostoksen listallani on enää kaksi vapaata paikkaa käytettävänä. Jos nyt lähdetään siitä perusajatuksesta, että pysyn tavoitteessani, luulen, että lopulliselle ostoslistalleni päätyy yksi bile-vaate, mekko tai toppi, ja yksi arkikäyttöön sopiva vaate (ehkä tuo punamusta mekko tai mahdollisesti jopa ihana kultanappinen päällystakki). Jos en jo omistaisi Acnen lähestulkoon täydellistä biker-nahkatakkia, harkitsisin sitäkin.
Suoraan sanottuna helpotus, että Rodarten ja & Other Storiesin yhteistyömallisto tulee vasta kevätpuolella – muuten olisi kyllä sula mahdottomuus pysyä vuoden shoppailutavoitteessa. Toisaalta meidän toimiston pikkujoulujen teema on tänä vuonna “After Ski” (jeee!!), mikä tarkoittaa sitä, että varsinaiselle bile-mekolle ei nyt ole välitöntä käyttöä. Mutta eipä niitä aikaisempiakaan hankintoja ole vain yhden sesongin tarpeita varten ostettu. Ja paljon riippuu tietty siitäkin, mihin sitä lopulta saa näppinsä iskettyä!
Kuvat: Uniqlo, Elle.se, Elle.com

Sample Sales -sesonki on taas täällä!
Tykkään itse tosi paljon tehdä löytöjä ystävämyynneistä. Hinnat ovat yleensä tosi kohdallaan ja tarjolla on monesti myös harvinaisuuksia, malli- ja näytekappaleita sekä muuta kiva. Toki seassa on sellaistakin kamaa, joka ei ole hyvästä syystä mennyt kaupaksi normaalihinnalla – tai edes alennusmyynnissä, mutta siihen pitää osata suhtautua oikein. Ja juuri siksi löydöt tuntuvatkin ihan oikeilta löydöiltä. Voin kuvitella, että ne jotka ovat koukussa kirppistelyyn tuntevat hiukan samaa metsästysintoa ja -onnea.
Hunkydoryn sample sale starttaa huomenna aamukasilta osoitteessa Öregrundsgatan 3.

Olen silläviisiin varsin pihi, että en raatsi arkisin käydä kovinkaan usein “ulkona” lounaalla, vaan yleensä otan töihin aina mukaan lounaslaatikon. Tai ei se ihan pelkkää pihiyttäkään ole; toimistomme lähellä on tosi paljon kivoja lounasravintoloita, vaikkemme ihan keskustassa olekaan, mutta siitä huolimatta näin viiden vuoden jälkeen tarjonta ei tunnu enää kovin inspiroivalta. Käyn mielelläni aina silloin tällöin ulkona lounaalla – etenkin, jos siihen on joku erityinen syy – muuten syön mieluiten omassa ruokasalissamme kotona itsetehtyä ruokaa.
Aikaisemmin lounaslaatikon täyttäminen ei vaatinut meikäläiseltä mitään erityistoimenpiteitä. Peetu laittoi aina sen verran illallista, että seuraavan päivän lounas oli turvattu. Nykyisin olen ottanut tavaksi, että teen viikonloppuisin paria – kolmea ruokaa, joista suurin osa menee pakkaseen sopivasti lounaan kokoisiksi annoksiksi pakattuna. Arki-iltoisin kun nykyisin tulee harvemmin harrastettua mitään mainittavampaa kokkailua.
Näin syksyisin lounassuosikkejani ovat kaikkien ihanien keittojen lisäksi suolaiset, täyttävät piirakat. Karkki on perinteisesti ollut meidän perheen piirakkavelho ja juusto-kasvistäytteinen on yksi bravuuriversioista. Juustoinen piirakka saa mehevyyttä pinaatista ja parsakaalista, pohja kevenee rahkan avulla. Kyselin Karkilta täsmällistä ohjetta piirakan tekoa varten, mutta vastaus oli tyypillisen epämääräinen: laita sinne täytteeksi kaikkea hyvää. Eli tässä on nyt Mintun versio Karkin kuuluisasta juusto-kasvispiirakasta – ja voin vakuuttaa, että lopputulos on todella herkullinen!

 
KARKIN JUUSTO-KASVISPIIRAKKA
Ainekset:
Pohja (noin 30 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan):

• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 dl graham-jauhoja
• n. 75 g voita
• purkki rahkaa
• pari ruokalusikallista vettä

Täyte:

• 150 g feta-juustoa
• 2,5 – 3 dl juustoraastetta (mielellään jotain maukasta juustoa, kuten “Präst”)
• pakastepinaattia
• parsakaalia (pakaste)
• 4 kananmunaa
• 4 dl maitoa
• ripaus suolaa
• mustapippuria myllystä maun mukaan

Valmistus:
Pilko kylmä voi ja sekoita jauhoihin esim. haarukalla. Lisää rahka ja vesi – sekoita ja levitä tasaisesti piirakkavuokaan (ei tarvitse voidella!) pohjaan ja seinämille. Tee haarukalla reikiä pohjaan ja esikypsennä 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Pilko feta-juusto pieneksi ja raasta juusto, jos se ei ollut jo valmiiksi raastetta. Sekoita munat ja maito haarukalla kevyesti vispaten, Mausta munamaito suolalla (ei tarvitse kovinkaan paljon, koska juusto on sinänsä jo aika suolaista) ja vastarouhitulla mustapippurilla. Yleensä suosittelen aina rouhimaan niin paljon pippuria kuin sielu sietää, mutta juustopiirakan kanssa voi ottaa vähän rauhallisemmin, ettei mausta tule ihan kakofoniaa.
Levitä esikypsennetylle pohjalle ensin juustoraaste, sitten feta-kuutiot ja täytä lopuksi pohja pakastetulla pinaatilla ja parsakaalilla. Itse käytän mieluiten pinaattia, joka on pakastettu valmiiksi käyttökelpoisen kokoisiksi “napeiksi”. Tasainen, yhtä suuri määrä pinaattinappeja ja kesäkurpitsaa on mielestäni lopputuloksen kannalta paras. Täytettä voi olla reilusti, koska silloin pienempikin pala riittää hyvin lounaaksi.
Kun pohja on mielestäsi riittävän täynnä, kaada päälle muna-maitoseos ja kypsennä 200 asteisessa uunissa, toiseksi alimmalla tasolla, noin 40 minuuttia.
 

 
Ohje riittää mainiosti noin 5 – 6 reiluun lounasannokseen. Pieni vihreä salaatti vielä kylkeen niin ei edes tee mieli lähteä ulos syömään lounasta!